Olen kuullut eri persoonien ääniä viitisen vuotta. Olen koittanut eri asuinpaikkoja ja muutamaa eri lääkitystäkin mutta ne ei oo vaikuttanut äänien kuulemiseen millään tavalla. Onko kukaan sitä mieltä että äänien kuuleminen on ihan normaalia vaikka sitä varten minutkin kirjoitettiin työkyvyttömyyseläkkeelle. Mitä sitten ns. tavallisten ihmisten päässä liikkuu? Kerran olen eläkkeelle kirjoitettu niin ainakin lääkärien mielestä työkykyni on alentunut huomattavasti. Ei mulla kyllä mielessä liikukkaan mitkään järki-ihmisen asiat. Onko ketään muuta jota äänien kuuleminen haittaa keskittymään omiin asioihinsa kun mielessä liikkuu mitä milloinkin,joskus jopa aivan sairasta.
Ääniä kuulevia??
Steffe1
9273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ootko kokeillut antipsykootteja eli neurolepteja? Ja varoitan jo valmiiksi siitä yhdestä lääkevastaisesta palstahullusta joka ehkä tulee kommentoimaan tähänkin ketjuun. Mutta niin, antipsykootit eli neuroleptit vähentävät dopamiinia aivoista, kun taas skitsofreniassa dopamiinia on liikaa, ja se aiheuttaa harhoja. Myös esim. amfetamiini ja jotkut muut huumeet nostavat dopamiinia. Eli tämä on suoraan kemiaa. Sitten taas jos korkeakaan annos neurolepteja ei tehoa tarpeeksi pitkällä aikavälillä, voi kyse olla dissosiaatiosta. Dissosiaation aiheuttaa trauma, tai tarpeeksi suuri ahdistus. Asuinpaikan vaihdos ei kummassakaan tapauksessa auta.
Toi dissosisaatio on mulle uutta. Luulen että se vois mun kohdalla olla toi tarpeeks suuri ahdistus. Voi kai olla että elinolosuhteet ja elämäntilanne aiheuttaa tarpeeksi suuren ahdistuksen dissosisaatiolle. Mulla on ollu muutama neurolepti joskaan ei suurilla annoksilla. Tällä hetkellä on Olanzapiini 20 mg vuorokaudessa. Elämäntilanteeni on kohentunut sitten viimeisten hullujen vuosien joten ahdistus varmaan on ollut vähenemään päin.
Olen kuullut ääniä kolmisen vuotta ja lääkkeenä minulla on kuukausittain annettava Xeplion 150 mg. Äänien persoonia on ainakin seitsemän, jotkut hiljaisempia kuin toiset. Psykoosivaiheessa luultavasti koska kirjoitin tuolloin kirjaa, ääneni kertoivat mitä uskomattomimpia tarinoita avaruusolioista, jumaluuksista, galaktisesta sodasta ynnä muista asioista, joista muodostui yli vuoden päivät kestänyt mielettömän hieno fantasia-scifi-tarina, jossa olin tietysti pääosassa. Äänet olivat tuolloin usein vihamielisiä, mutta se teki tarinasta intensiivisemmän kaikkine taisteluineen ja voittoineen -- eihän minua voinut niissä tarinoissa tappaa, vaikka sitä ne monesti tahtoivat.
Nykyään ääneni ovat rauhoittuneet, hiljentyneet ja äänten puhe on lempeää kun heille samalla tavalla vastaan. Itsellä selvästi ikävintä on eräs ääni, joka pystyy tuottamaan mitä sairaimpia mielikuvia ihmiskehon sairauksista, jotka rävähtävät (onneksi vain hämärästi) näkökenttään, yleensä nukkumaan mennessä. Mielenkiintoisena seikkana voi myös pitää sitä, että äänet voivat myös liikuttaa kehoani, kuten käsiäni ja tehdä refleksiliikkeitä. Myöskin äänet vaikuttavat ajatteluun: toisinaan äänet voivat ohjata ajatteluani tietyille urille, etenkin jos ajattelen jotakin intensiivisesti.
Oliko aloittajan päällimmäisenä ongelmana äänten vihamielisyys vai työkyvyttömyys? Jaksamisia ja kaikkea hyvää.
Työkyvyttömyys varmaan päällimmäisenä ongelmana. Vai olisko se liian pieni eläke.
Kuulemani äänet vaikuttavat ajatteluuni ja myös minun kehoani on liikuteltu ja noi refleksiliikkeet on tuttu juttu.
Itse olen pystynyt töitä tekemään, kun työnkuva on riittävän yksinkertainen eikä turhan kuormittava. Jos työ olisi monimutkaisempaa tai siinä vaadittaisiin alituista tarkkuutta, olisi työnteko saattanut jäädä sikseen. Kuuden tunnin työskentely kolmesta viiteen kertaa viikossa antaa päiville sisältöä, joten kotona tietokoneen ääressä puuhastelu ei ole ainoa päivittäinen asia.
Työkyvyttömyyseläkkeellä ikävintä taitaisi olla tuskastuttava tylsistyminen kotona oleskeluun. Ja tietysti pienen eläkkeen takia pienet mahdollisuudet.
Äänien kuuleminen ja niiden kanssa puhuminenkaan ei yleensä haittaa työskentelyä, vaikka yritän ajoittaa puhumisen hetkiin, jolloin kukaan ei ole lähellä. Itsensä kanssa puhuvaa saatetaan pitää vähintään omalaatuisena, vaikka olen jo hyväksynyt jos joku outo-leiman minun päälle löisi.
Mielenkiinnosta kysyisin, että mistä te äänien kanssa keskustelette, ellei se ole liian henkilökohtainen kysymys. Omalla kohdallani puhe käsittelee enimmäkseen haaveilua, sillä se kiinnostaa myös ääniä ja silloin äänet ovat kaikkein aktiivisimpia.
Teen siivousduunia työtoimintarahalla 2,5 tuntia arkiaamut. Oon tehnyt nyt kolme viikkoa ja tarkotus on jatkaa niin kauan kuin mahdollista. Työnteko tuo sisältöä elämään ja velvollisuudentuntoa tehdä työnsä hyvin. Työ siis tekijänsä palkitsee.
Minulla äänet on vähän osallistuneetkin työntekoon,ajatustasolla niiden kanssa keskustelen. Töissä saan olla aika rauhassa ääniltä vaikka työni on hyvin yksinkertaista siis kerrossiivoojan hommia. Äänet joiden kanssa olen tekemisissä ovat asioissa mukala laidasta laitaan. Kuten miten sukulaiseni ja jotkut tuttavani jakselevat ja onko jääkaapissa ruokaa et missä kaupassa käyt seuraavaksi eli aika normaalia ajatustoimintaa. Kun olen englanninkielisnen aika sujuvasti ja liikun mm. Yhdysvaltojen avaruushallinnon sivuilla niin siellä on paljon asiaa Mars-planeetan tutkimuksista ja muista aurinkokuntaan liittyvistä asioista niin kuulemani äänet ovat siinäkin mukana kun koitan saada selkeän kuvan siitä mitä nykyään tapahtuu. Äänet ovat niissä asioissa mukana joita tutkin netissä jopa ruotsinkielen opnnoissakin ja kun kuuntelen ruotsalaista musiikkia niin äänet tekevät välillä käännöksiä englannista ja ruotsista. Olen ollut huomaavinani että äänet joita kuuntelen pitävät paljon musiikista. Sen minkä ensin kuuntelen ne voivat toistaa perässä ja vähän muutellakkin sanoituksia.
Luulempa että kuulemani äänet ovat hyvin huolehtivia minua kohtaan. Haluavat tuntea minut perin pohjin ja olla menossa mukana.
Kiitos. Tämän halusin kuulla.
Ok, kiitos näistä, vakuutuin, ettei minulla todellakaan ole skitsofreniaa.