Luin tässä muutama päivä lehdestä sitten jutun eräästä nuoresta lestadiolaisperheestä. Vanhemmat alle 25 ja perhessä 3 lasta.
Nuorin lapsista (alle 2v) sairasti perinnöllistä sairautta, jonka saadakseen molemmilta vanhemmilta on saatava "sairas" geeni. Lapsi tarvitsi muistaakseni maksansiirron, jotta hän jotenkin tervehtyisi, ja sellaista ei ole kovin helppo saada.
Kysyisinkin lestadiolaisten kantaa tällaisessa tapauksessa ehkäisyyn. Kaksi vanhinta lasta oli terveitä, mutta kun ajattelee kuinka nuoria vanhemat olivat, on mahdollisuus että he voivat saada vielä useita lapsia. Tulevat lapset voivat olla terveitä tai sitten kaikki sairaita.
Mikä on lapsen elämänlaatu jos hän joutuu pienen ikänsä ensin odottamaan elinsiirrettä, olemaan jatkuvasti sairaalahoidossa, mahaletkuruokinnassa ja jos ei saa siirrettä hän kuolee tai sitten syö loppuikänsä lääkkeitä ja pelkää hylkimis ym. reaktioita.
Olen ymmärtänyt, että lestadiolaisuudessa lapset otetaan vastaan sellaisena kun he ovat, sairaina tai terveinä, mutta mietin vaan asiaa vanhempien kannalta sekä terveiden lasten, jotka todennnäköisesti eivät saa yhtä paljon huomiota kuin sairaat sisarukset.
Itse ainakin ajattelin, että kun on jo 2 tervettä lasta niin en uskaltaisi lähteä enää riskeeraamaan tulevien lasten henkeä. Tottakai tulevat lapset voisivat olla täysin terveitä, mutta silti kun ajattelisi mitä kaikkea sairas on joutunut kärsimään niin en haluaisi sitä enää muiden lasten kokevan. Meneekö tässä tapauksessa "lisääntykää ja täyttäkää maa" lasten terveyden edelle?
Nuorin lapsista (alle 2v) sairasti perinnöllistä sairautta, jonka saadakseen molemmilta vanhemmilta on saatava "sairas" geeni. Lapsi tarvitsi muistaakseni maksansiirron, jotta hän jotenkin tervehtyisi, ja sellaista ei ole kovin helppo saada.
Kysyisinkin lestadiolaisten kantaa tällaisessa tapauksessa ehkäisyyn. Kaksi vanhinta lasta oli terveitä, mutta kun ajattelee kuinka nuoria vanhemat olivat, on mahdollisuus että he voivat saada vielä useita lapsia. Tulevat lapset voivat olla terveitä tai sitten kaikki sairaita.
Mikä on lapsen elämänlaatu jos hän joutuu pienen ikänsä ensin odottamaan elinsiirrettä, olemaan jatkuvasti sairaalahoidossa, mahaletkuruokinnassa ja jos ei saa siirrettä hän kuolee tai sitten syö loppuikänsä lääkkeitä ja pelkää hylkimis ym. reaktioita.
Olen ymmärtänyt, että lestadiolaisuudessa lapset otetaan vastaan sellaisena kun he ovat, sairaina tai terveinä, mutta mietin vaan asiaa vanhempien kannalta sekä terveiden lasten, jotka todennnäköisesti eivät saa yhtä paljon huomiota kuin sairaat sisarukset.
Itse ainakin ajattelin, että kun on jo 2 tervettä lasta niin en uskaltaisi lähteä enää riskeeraamaan tulevien lasten henkeä. Tottakai tulevat lapset voisivat olla täysin terveitä, mutta silti kun ajattelisi mitä kaikkea sairas on joutunut kärsimään niin en haluaisi sitä enää muiden lasten kokevan. Meneekö tässä tapauksessa "lisääntykää ja täyttäkää maa" lasten terveyden edelle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
on sallittua
Kaksi tai kolme lasta on sopiva määrä
suuret on ongelmat teilläki=) parempi ehkä jos elää ite niin ku parhaaksi näkee.
Tuollainen tilanne on varmasti raskas ja aiheuttaa monenlaisia ajatuksia ja huolia vanhemmille. Olen joskus miettinyt, miltä se tuntuisi omalle kohdalle.
Kuitenkin meillä vanhoillislestadiolaisilla on selvä ja toisaalta hyvin turvallinen kanta tähänkin asiaan. Emme ehkäisisi raskautta tässäkään tilanteessa, sillä Jumalalta ovat lapset, olivatpa he sitten terveitä tai sairaita ja jokaisella elämällä on tarkoituksensa. Uskomme, ettei ihmisellä ole oikeutta päättää, millainen lapsi on tervetullut tähän maailmaan ja millainen taas ei.
Ymmärrän kuitenkin, että tällaisessa tilanteessa jokaisen olisi helppoa ottaa "järki käteen" ja ymmärrän, että meitä vanhoillisia on vaikea ymmärtää, koska emme ota sitä järkeä käteemme. Mutta usko ei olekaan järjen asia.
kaikkee sä aatteletkin.
Voi olla etteí ne enää saa yhtää ainoaa lasta.
Ja todennäköisesti jos saavat, ne lapset on terveitä.