Suomen talous- ja sosiaaliongelmia on ratkaistu poikkeuksellisen laajamittaisten aluepoliittisten keinojen avulla. Etenkin Pohjois-Suomessa ongelmat on totuttu ratkaisemaan maareformein ja aluepoliittisin keinoin.
Vuoden 1919 torpparien vapautuslaki käynnisti maareformin. Torpparilakia seurasivat muutaman vuoden välein Lex Kallio, Lex Pulkkinen, vuoden 1936 asutuslaki, 1941 pika-asutuslaki, vuoden 1945 maanhankintalaki ja vuoden 1958 maankäyttölaki. Valtio perusti syrjäseuduille, omistamilleen maille laajoja asutusalueita.
Aluepoliittisilla tukimuodoilla, jotka luotiin 1960- ja 1970- luvuilla maareformivaiheen jälkeen, pyrittiin hillitsemään kasvanutta muuttoliikettä ja teollistamaan maalaiskuntia. Erilaisia tukia jaettiin investointi-, käynnistys-, kuljetus-, työllistämis- ja koulutusavustuksina. Tukien avulla syntyi maa- ja metsätalouden rinnalle pienteollisuutta. Teollisuuskylähankkeet jäivät monesti lyhytikäisiksi.
Kiivaan yhteiskuntapoliittisen keskustelun jälkeen Suomeen perustettiin aluepoliittisin perustein myös suurteollisuutta: kaivostoimintaa, metsä- ja metalliteollisuutta. Tehtaiden toiminnan pohjoisessa tekivät kannattavaksi omalta osaltaan päätökset pohjoisten satamien ympärivuotisesta auki pidosta ja auto- ja junakuljetuksien kuljetustukijärjestelmästä.
Pohjois-Suomeen on rakennettu toimiva infrastruktuuri ja hyvinvointipalvelut viimeisten viiden vuosikymmenen aikana. Valtio on tukenut kuntien taloutta, rakentanut tieverkoston ja tukenut modernin tekniikan käyttöönottoa. Pohjois-Suomea on rakennnettu valtion tuella 1990-luvun loppuun saakka.
Pohjois-Suomen työpaikat ovat perinteisesti olleet suuryritysten, pientilojen, sekatöiden ja julkisen sektorin varassa. Työrakenne, poliittinen ja henkinen ilmapiiri eivät ole suosineet yksilöstä lähtevää yrittäjyyttä. Pohjois-Suomeen ei ole syntynytkään myötäsyntyistä yrittämisen kulttuuria.
Tietotekniikankaan nopea kehittyminen ei ole luonut lohtua maaseudulle. Se ei ole luonut ajattelumallia siitä miten nuoret naiset ja miehet tietotekniikkaa hyväksikäyttäen voisivat jäädä kotikylälle asumaan, työllistämään itse itsensä. Kouluttautumalla pyritään edelleen vakituisiin virkoihin. Asutustoiminnan kautta syntynyt itsenäinen pienviljely ei myöskään ole luonut yrittäjähenkisyyttä.
Tällaista yhteiskuntaa Maalaisliitto-Keskusta (per. 1908) on jo kohta 100 vuotta halunnut rakentaa. Ja ilmeisesti haluaa edelleenkin. Mutta onko väestön asuttaminen ja asuinsijoillaan pitäminen järkevää? Haluavatko ihmiset asua maalla?
Voidaan kysyä eikö maaseudun autioituminen ja muutto taajamiin, eli yhdyskuntarakenteemme tiivistäminen, olisi taloudellisesti ja luonnonkin kannalta perusteltua. Normaaleina ja hyvinä aikoina emme periaatteessa tarvitsisi omaa maataloustuotantoa selviytyäksemme, sillä maataloustuotannon osuus Suomen kansantuotteesta on vain prosentin, parin luokkaa. Tavaroiden, palveluiden ja energian edestakaisin siirtäminen pitkien matkojen päähän tuhlaa energiaa.
Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen säästäisi energiaa, siten luonnonvaroja käytettäisiin hyväksi vain sen mukaan miltä etäisyydeltä se olisi taloudellisesti järkevää keskuksista nähden. Luonto jäisi pitkälti oman onnensa nojaan, koskemattomaksi.
Eikö tässä olisi miettimistä, arvon kepulaiset? Voihan siellä maalla käydä mökkeilemässä kuitenkin.
Vuoden 1919 torpparien vapautuslaki käynnisti maareformin. Torpparilakia seurasivat muutaman vuoden välein Lex Kallio, Lex Pulkkinen, vuoden 1936 asutuslaki, 1941 pika-asutuslaki, vuoden 1945 maanhankintalaki ja vuoden 1958 maankäyttölaki. Valtio perusti syrjäseuduille, omistamilleen maille laajoja asutusalueita.
Aluepoliittisilla tukimuodoilla, jotka luotiin 1960- ja 1970- luvuilla maareformivaiheen jälkeen, pyrittiin hillitsemään kasvanutta muuttoliikettä ja teollistamaan maalaiskuntia. Erilaisia tukia jaettiin investointi-, käynnistys-, kuljetus-, työllistämis- ja koulutusavustuksina. Tukien avulla syntyi maa- ja metsätalouden rinnalle pienteollisuutta. Teollisuuskylähankkeet jäivät monesti lyhytikäisiksi.
Kiivaan yhteiskuntapoliittisen keskustelun jälkeen Suomeen perustettiin aluepoliittisin perustein myös suurteollisuutta: kaivostoimintaa, metsä- ja metalliteollisuutta. Tehtaiden toiminnan pohjoisessa tekivät kannattavaksi omalta osaltaan päätökset pohjoisten satamien ympärivuotisesta auki pidosta ja auto- ja junakuljetuksien kuljetustukijärjestelmästä.
Pohjois-Suomeen on rakennettu toimiva infrastruktuuri ja hyvinvointipalvelut viimeisten viiden vuosikymmenen aikana. Valtio on tukenut kuntien taloutta, rakentanut tieverkoston ja tukenut modernin tekniikan käyttöönottoa. Pohjois-Suomea on rakennnettu valtion tuella 1990-luvun loppuun saakka.
Pohjois-Suomen työpaikat ovat perinteisesti olleet suuryritysten, pientilojen, sekatöiden ja julkisen sektorin varassa. Työrakenne, poliittinen ja henkinen ilmapiiri eivät ole suosineet yksilöstä lähtevää yrittäjyyttä. Pohjois-Suomeen ei ole syntynytkään myötäsyntyistä yrittämisen kulttuuria.
Tietotekniikankaan nopea kehittyminen ei ole luonut lohtua maaseudulle. Se ei ole luonut ajattelumallia siitä miten nuoret naiset ja miehet tietotekniikkaa hyväksikäyttäen voisivat jäädä kotikylälle asumaan, työllistämään itse itsensä. Kouluttautumalla pyritään edelleen vakituisiin virkoihin. Asutustoiminnan kautta syntynyt itsenäinen pienviljely ei myöskään ole luonut yrittäjähenkisyyttä.
Tällaista yhteiskuntaa Maalaisliitto-Keskusta (per. 1908) on jo kohta 100 vuotta halunnut rakentaa. Ja ilmeisesti haluaa edelleenkin. Mutta onko väestön asuttaminen ja asuinsijoillaan pitäminen järkevää? Haluavatko ihmiset asua maalla?
Voidaan kysyä eikö maaseudun autioituminen ja muutto taajamiin, eli yhdyskuntarakenteemme tiivistäminen, olisi taloudellisesti ja luonnonkin kannalta perusteltua. Normaaleina ja hyvinä aikoina emme periaatteessa tarvitsisi omaa maataloustuotantoa selviytyäksemme, sillä maataloustuotannon osuus Suomen kansantuotteesta on vain prosentin, parin luokkaa. Tavaroiden, palveluiden ja energian edestakaisin siirtäminen pitkien matkojen päähän tuhlaa energiaa.
Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen säästäisi energiaa, siten luonnonvaroja käytettäisiin hyväksi vain sen mukaan miltä etäisyydeltä se olisi taloudellisesti järkevää keskuksista nähden. Luonto jäisi pitkälti oman onnensa nojaan, koskemattomaksi.
Eikö tässä olisi miettimistä, arvon kepulaiset? Voihan siellä maalla käydä mökkeilemässä kuitenkin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jopas siinä oli synkän pimeää helsinkiläistä ja kaupunkilaisen ahdasmielistä näkemystä Kehä I:n ulkopuolisesta maailmasta.
Voihan olla, että bysanttilainen katkeruutenne muuta Suomea kohtaan johtuu nimenomaan siitä, että Helsinki - tuo tuppukylä - huokuu semivenäläistä ilmapiiriä.
t:jarmo
tavanomaista pillu/perse -vuodatusta päästellyt. Odottelin sitä. Alatko kehittyä aikuiseksi?
Pillu ja perse ovat sisällöllisiä, jopa suorastaan erinomaisia, suomalaisia sanoja kuvaamaan poliittisia asioita, kunhan niitä ei ota irti asiayhteydestä joissa niitä olen käyttänyt, kuten teillä joillakin on tapana tehdä - kun ei ole mitään asiallista sanomista.
On tietenkin kiva, että odottelet kirjoituksiani - mutta en mä niitä sulle kirjoita. Sorry.
t:jarmo
P..lu ja p..se ovat sanoja, joilla sinunkaltaisesi, emotionaalisesti nuorukaisen asteelle jäänyt henkilö yrittää tehostaa itseään ja peittää epävarmuuttaan.
Otan osaa.
(Tehdäänkö samalla tavalla kuin aina ennenkin)?
Haista sinä Kapi-ukko pitkä paska!
varmaankin, vanha mies. Täällä räplää konetta nuorempi kaveri.
Eiköhän se mökkeily ole yksi suurimmista liikenne ongelmien aiheuttajista jo nykyisinkin ?
Polttoaine veroa alas ja tietullit käyttöön !
Kun on sinne Helsinkiin pitänyt päästä , pysyisitkin mieluummin siellä , etkä tulisi mökkeilemään , säästyisi energiaakin .
40 vuotta, lapsesta saakka. Se on kivaa.
Tässä erään Lapin kunnan, Kittälän elinkeinorakennetiedot:
Alkutuotanto 10,0 %
Jalostus 12,4%
Palvelut 72,1%
Huomio kiinnittyy palvelujen (72,1%) suureen osuuteen. Siihen suuntaan ollaan kuulemma Etelä-Suomessakin menossa.
palveluissa on tulevaisuus. Myös pääkaupunkiseudulla. Toivokaamme parasta.
Ylipormestari Eva-Riitta Siitosen Helsinki-päivän 12.6.2003 avauspuhe
/ Överborgmästare Eva-Riitta Siitonens öppningstal på Helsingforsdagen 12.6.2003
Rakkaat helsinkiläiset, hyvät naiset ja herrat
Kära helsingforsare, mina damer och herrar
Helsingin syntysanoina pidetään valtionregistratuuriin 12. kesäkuuta 1550 tehtyä merkintää. Se on luonnollisesti ruotsin kielellä ja siinä Kustaa Vaasa myöntää ? luen nyt ruotsiksi - "en fullmakt för Henrik Klasson och Nils Boije att handla med de borgare i Raumo, Ulfsby, Ekenäs och Borgå att de måtte flytta tädan och till Helsingfors och bygga där en stad så att de där bygga och bo vele, skola njuta samma privilegier som andra riksens köpmän, men de som icke vele, skola straffas som ohörsamma undersåtar."
Kustaa Vaasa siis määräsi neljän pikkukaupungin asukkaat jättämään kotinsa ja rakentamaan uuden kaupungin Vantaanjoen suulle. Asukkaita oli tuolloin muutama sata. Nykyisin Helsingin seutu on yksi Euroopan unionin nopeimmin kasvavista alueista.
Vaikka tutkimusten mukaan Helsingin elinkeinorakenne on terve ja nykyaikainen vertailtaessa sitä Euroopan metropoleihin, olemme joutuneet viime ajat elämään ankarien säästötoimien keskellä. Valtiovallan tekemien yhteisöveron muutoksien vuoksi taloudellinen tilanteemme on heikentynyt merkittävällä tavalla.
Monet kaupunkilaiset ovat huolissaan siitä, että juuri heidän kohdallaan palvelut heikkenevät. Useissa puheenvuoroissaan on esitetty vaatimuksia siitä, että säästöjä ei saa kohdistaa palveluihin vaan mieluummin hallintoon, byrokratiaan ja johonkin sellaiseen, jota ei hahmoteta osaksi palvelutuotantoa. Näin tietysti tehdäänkin. Tärkeintähän on lopputuote: palvelu kaupunkilaisille. Mutta suunnittelua ja hallintoakin tarvitaan, jotta voidaan tarjota laadukkaita palveluita. Kaupunkilaiset arvostavat hyvää kaupunkisuunnittelua, toimivaa infrastruktuuria ja puhdasta ympäristöä. Perheet haluavat lapsilleen hyvän päiväkodin ja hyvän koulutuksen. Ihmiset kaipaavat myös virkistystä, kirjastopalveluita, liikuntamahdollisuuksia ja kulttuuritarjontaa. Ehkä kuitenkin eniten huolta kannetaan siitä, että terveyspalvelut toimivat ja vanhuusväestöstä voidaan huolehtia myös tulevaisuudessa.
Toivonkin, että hallitus tekee päätöksiä, jotka mahdollistaisivat sen, että Helsinki voisi raskaiden säästötoimien jälkeen huolehtia sekä kaupunkilaisten palveluista että kaupungin elinvoimasta koko maan hyväksi.
Tänään on joka tapauksessa juhlapäivä: kotikaupunkimme 453. syntymäpäivä! Voimme olla kotikaupungistamme hyvällä syyllä ylpeitä! Ohjelmaa löytyy kaikenikäisille ja joka makuun. Euroopan unionissa vietetään vammaisten juhlavuotta ja teemavuosi on näkyvästi esillä myös Helsinki-päivän ohjelmistossa. Kokoontumisajot Kaapelitehtaalla ovat vammaisten vuoden suurin liikunnallinen tapahtuma Suomessa. Paljon muutakin mukavaa löytyy koko päiväksi.
Mina damer och herrar! Vår hemstad fyller i dag fyra-hundra-femtio-tre år! Jag önskar alla en riktigt glad Helsingforsdag!
Kaartin Soittokunnan iloisten sävelten myötä toivotan teille kaikille iloista Helsinki-päivää! Toivottavasti tällä kertaa auringon paisteessa.
että jonkun pitäisi maksaa palvelutkin.
Asiakas maksaa. Tosin esim. Suomen Pankin Levillä sijaitsevien edustuslukaalien kittiläläisen yksityisen siivousyrityksen suorittamat siivouspalvelut, kuten myös Suomen Pankin vieraista aiheutuneet muut kulut maksaa viime kädessä veronmaksaja - osaltaan myös helsinkiläinen.
...se kahtoo taaksepäin"
Näin filosofoi Kansta Pylkkänen.
Sopii heittää kysymys, mitähän olisi tapahtunut, jos nuo mainitsemasi reformit olisi jätetty tekemättä ?
Entä jos Pohjois- ja Väli-Suomen teollistamista ei olisi toteutettu ja siellä sijaitsevat luonnonvarat olisivat jääneet hyväksikäyttämättä ?
Unohdit vielä maakuntayliopistot, nekin ovat säteilleet omalta osaltaan vaurautta koko maahan.
Ja kyllähän näistä viisaista linjanvedoista, kiitosta voidaan perustellusti jakaa kaikille poliittisille suuntauksille ja siten kaikille suomalaisille.
Asutuspäätöksiä on tehty pakon edessä, ei ole ollut vaihtoehtoja. Nyt on vain niin, että pohjoisenkin maaherrat ovat huolissaan kansainvälisten markkinoiden vallasta. Pian voi olla hankalaa pitää yllä vanhoja teollisuuslaitoksia satamineen, jos kannattavuus ei anna mahdollisuutta.
En minä ole EU:ta ja kansainvälistymistä keksinyt.
Väli- ja Pohjois-Suomen kaupunkeihin investoidut valtion teollisuuslaitokset ja niiden käyttämät satamat ovat olleet terveellä pohjalla kaikkien rakennemuutosten jälkeenkin.
Vaikka noiden valtion perustamien sellu-, paperi-, lannoite-, teräs- ja malmitehtaiden kannattavuus on vaihdellut kansainvälisten suhdanteiden mukana, vaihtelu ei ole ollut sitä luokkaa, että niitä olisi koskaan sanottu hukkainvestoinneiksi tai niiden tuotannon jatkuminen olisi asetettu kyseenalaisiksi.
Paras todistus kyseisten investointien järkevyydestä on, että viime vuosien yksityistämisvaiheessa noille tuotantolaitoksille on ilmaantunut sellainen yksityinen kotimainen tai ulkomainen ostaja, joka on jatkanut toimintaa samoissa tehtaissa. Ja mikä parasta, tavallisesti kannattavammin kuin valtio menneinä vuosikymmeninä. Lopettamispäätöksiä ei ole tiedossa.
Pohjoisen satamien kannattavuus nojaa tietysti hyvin pitkälle pohjoisen satamakaupunkien tehtaiden raaka-ainetuonnin ja jalosteviennin määrään. Mutta kun kerran ko. tehtaat kannattavat, ei satamillakaan pitäisi olla mitään hätää.
Itse asiassa valtio perusti nuo tehtaat Väli- ja Pohjois-Suomen kaupunkeihin juuri niiden satamien takia. Noiden kaupunkien satamien ääressä oli tilaa mittavalle teollisuudelle. Etelä-Suomen kaupunkien satamista vastaavaa tilaa ei enää löytynyt. Myös yksityinen pääoma on rakentanut teollisuuslaitoksiaan Väli- ja Pohjois-Suomen kaupunkien satamien ääreen.
Metsäteollisuus ei viime vuosina ole juurikaan osoittanut vastuuta meistä suomalaisista, vedoten milloin mihinkin seikkaan. Kuitenkin esim. Jukka Härmälän Ameriikan valloitus oli miljardin euron häviö. Sen rahan olisi hyvinkin voinut sijoittaa vaikka Suomeen - jos olisi haluttu.
Tarkoitan vain, että me olemme aika lailla nykyisin teollisuuden johtajien armoilla. Se ei ole hyvä pohjois-suomalaistenkaan kannalta.
ovat Suomessa hyvin rajalliset, korkeintaan jotain hienosäätöä pystytään tekemään. Jo nyt liian suuri osa metsäteollisuuden käyttämästä raaka-aineesta tulee Venäjältä. Venäjällähän puheet raakapuun viennin lopettamisesta voimistuvat koko ajan, tosin suurin osa noista puheista perustuvat asiantuntemattomuuteen, onneksi.
Nuo kaikki reformit ja pohjoisen Suomen teollistamishankkeet ovat olleet tuon ajan olosuhteet huomioiden perusteltuja.
Aivan erityisen hyödyllisiä ovat olleet alueelliset yliopistot.
On turha ylläpitää myyttiä, että keskusta vaatisi kaikkien tuppukylien asuttuna pitämistä väkisin.
On sen sijaan varsin toivottavaa, että meillä säilyy ja vahvistuu alueelliset kasvukeskukset, ettei järjetön ruuhkautumis/autioitumiskehitys pääse valloilleen.
Noista päätöksistä oli aikanaan paljon poliittista kädenvääntöä. Silloiset porvarit, lähinnä kokoomus, vastustivat Maalaisliiton hankkeita kovastikin, esim. Lex Pulkkisen kohdalla.
Mieletäni vasta 60- ja 70-luvulla alkanut politiikka on mielestäni ollut jo aika radikalilla tavalla epäonnistunutta. Sitä ennen kysy oli nälästä, sodasta ja muiden mahdollisuuksien puutteesta.
Annoit tuossa jo politiikasta tai jopa kokonaan tästä maailmasta poissiirtyneille sukupolville tunnustusta heidän monipuolisesta uurastuksestaan ja viisaista päätöksistään koko maan hyvinvoinnin hyväksi.
Ilman aluepoliittisia ratkaisuja Suomesta tuskin puhuttaisiin vieläkään edes jonkin näköisenä hyvinvointivaltiona. Ja ilman torpparivapautusta Suomesta ei ehkä olisi puhuttu edes valtiona vuosien 1939 ja 1991 välillä.
Pahoja epäonnistumisia tukipäätöksissä ei ole sattunut, lähinnä kai teollisuuskylähankkeet oli sellainen. Toki paljon monipuolisempia ja luovempia aluepoliitiset ratkaisut olisivat voineet olla.
Pohjoiseen luotu suurteollisuus oli yksipuolista, mutta silti tuloksekasta. Nuo tehtaat synnyttivät myös yksityisyritteliäisyyttä ympärilleen alihankkijoina ja palvelujen tuottajina. Ja nuo samat tehtaat jatkavat edelleen toimintaansa, tosin jo pitkälle yksityistettyinä!
Pohjoinen oli oikea suunta, kun valtio lähti ylipäätään luomaan omaa teollisuutta. Siellä oli työvoimaa ja hyviä satamia. Etelän kaupungeilta puuttui tilaa suurille tuotantolaitoksille meren ääressä ja työväen asunnoille.
Tietotekniikan huono hyödyntäminen nykyisin on ollut pettymys, mutta laajakaistayhteyksien leviäminen koko maahan lupaa parempaa. Uusia asukkaita jopa täydelliselle maaseudulle on tulossa nimenomaan tälle sektorille. Yritteliäisyyden suhteen ei liene suurta eroa pohjoisen ja etelän välillä suhteessa asukaslukuihin.
Suurinta tuhlausta mielestäni on rakentaa uusia asuntoja, päiväkoteja, terveyskeskuksia ja kouluja joillekin paikkakunnille ja tyhjentää ennestään rakennettuja toisilla paikkakunnilla kulloisenkin ajan oikun mukaan.
Henkilökohtainen arvioini on, että Salon seutu tulee saamaan vielä ruhtinaalliset aluetuet sen jälkeen, kun Nokia siirtää teollisuutensa Suomesta. Nimittäin niin paljon sinne on annettu valtion rahaa infrastruktuurin rakentamiseksi, että seudun jättäminen autioksi olisi valtion kannaltakin typerää.
ollut paljon enemmän sellaista, mitä tänään kaivataan: yhteisvastuuta, hädän hetkellä auttamista, ihmisen kunnioittamista. Nyt itsekkyyden valta-aikana tuntuu miltei mahdottomalta suoritukselta se, että esim. evakot pystyttiin asuttamaan.
Mutta silloin valtio oli vielä voimissaan. Nyt markkinavoimat jylläävät alleen kaikki, myös - ja etenkin - kaupunkien heikommat yksilöt. Olisi hyvä miettiä EU-staregioiden lisäksi myös kansallisia strategioita.
Kun katselee näitä asioita täältä toisesta päästä suomea näyttää asia ihan toiselta.
Ero siihen entiseen on ollut 90- luvun lopulta asti se että sitä aluepoliittista kehittämistä on tehty sieltä suomen alapäästä. Nämä aluepoliittiset tuet suunnattiin pääkaupunkiseudulle. Aluepoliittinen rakentaminen oli epätasapainoista. Kuitenkin, vaikka tällaiset rahamäärät suunnattiin sinne, sekin raha saatiin tuhlattua niin että siellä kunnat ovat suurissa vaikeuksissa.
Se tuhlaus tapahtui keskittämispolitiikalla. Koska yritykset saivat paremmat tuet ja rakennettiin edullisemmat olosuhteet yritystoiminnalle niihin "kasvukeskuksiin", aiheutti vinoutuman. Väestö siirtyi työpaikkojen perässä niihin. Ja kun oli hallitsematon väestön lisääntyminen, se aihautti hallitsemattoman palvelurakenteen tarpeen. Kasvukeskuksiin rakennettiin palvelurakenteita ja muualla suomessa jo olevat rakenteet jäivät käyttämättä.
Tämä on samaa kuin jos Nokialla olisi ollut jo pääkonttori- tuotantorakenne Oulussa ja se olisi päättänyt rakentaa koko palvelu- ja tuotantoarsenaalinsa Helsinkiin. Olisiko tällä operaatiolla Nokian kurssi ollut kovinkaan korkealla. Sijooittajat olisivat varmaan reagoineet.
Yritys nimeltä Suomi teki nimenomaan niin kuin yrityksen ei pitäisi tehdä. Kuitenkin sinä sijoittajana puolustelet ja luotat sijoituksesi tuottoon tämän "hölmöyden" jälkeenkin.
Minkälaisia "talousneroja" suomi oikein pitää sisällään?
Näyttää siltä että Ideologisia hölmöjä.
No onhan noita pistää peräkkäin Mauni /Holkeri, (vahva markka) Lipponen / Niinistö ("kasvukeskusrakenne", ts. keskittäminen).
Aina Demari / Kokoomus- yhdistelmä löytyy näiden hölmöyksien takaa.
erilaistuminen ei ole pelkästään poliittinen asia. Siihen liittyy myös talous, joka toimii kuljetus- ja raaka-ainekustannusten sekä työvoiman saatavuuden kautta.
Toinen seikka on se, että modernisoituminen toi mukanaan myös tietyn rauhattomuuden eli nuori väestö halusi keskuksiin, joissa oli "menoa". Yhteisölliset siteet eivät pitäneet.
Et lukenut, tai sinulla on lukihäiriö.
kun tuossa mainitsit ideologisia hölmöjä, ei pitäisi unohtaa Holkerin demari-kokkare hallituksen
HALLITTUA RAKENNEMUUTOSTA! Sen laskuja ei ole vieläkään maksettu!
Hyvin meni rakenteet ja työttömyys ja valtionvelkaantumiskierre räjähti käsiin! Erkki Liikanen ja Matti Louekoski VVämminä (nykyisin demaripalkittuja pankinjohtaja turhapuroja)
t:jarmo
Kyselehän sinä vain, kyllä niitä kysymyksiä mailmaan mahtuu. Sanotaanhan niinkin, että yksi hullu kysyy enemmän, kuin kymmenen viisasta ehtii vastata.