pääsenkö koskaan kuntoon?

Täällä jotkut ehdottaa kannabista. Sitä en aio edes kokeilla. Ei tällaisen parane.
Olen päättänyt olla ottamatta mitään joka sekoittaisi päätä, kutta jotain lievitystä pitäisi kyllä saada. Ajatelkaa olen melkein kuusikymppinen. Ei tallaiset ukot ala kannabista edes kokeilemaan.
Mutta se mikä minua huolettaa ja ihmetyttää eniten on se, että käveleminen on vieläkin niin epävarmaa. Minähän horjun vaikka en ole juonut useampaan viikkoon.
Varsinkin alaspäin meno suorastaan pelottaa. Portaatkin tuntuu tosi vaarallisilta.
Aikaisemmin- jos en ollut kännissä juoksin portaat alas ja ylös.

Se ajatus hoitoon menosta ei ole kokonaa pois suljettu, mutta voisitteko ymmärtää, että jopa miminunkin on yritettävä hoitaa niitä arjen asioita.

Vielä onko ketään kanssa kärsiää, joka tietäisi kuinka kauan sitä horjumista ja hoipertelua oikein kestää?
Minähän horjun vaikka en ole juonut useampaan viikkoon.

Varovainen ulkoilu ja ravitsevaa ruokaa näin niinkuin alkuun. Äläkä keskity kuin olennaiseen. Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa - tosin siihen menee kyllä se oma aikansa. Keskustele jonkun kanssa (en nyt tyrkytä 12 askeleen juttuja) ja kierrä viinahammashoitolat kaukaa...

Niin. kyllä varovainen liikunta, jos uskaltaisi lähteä.
Vaikka aikaisemmin, ennen sitä älytöntä juomisputkea liikuin reilusti keskimääräistä enemmän, mutta tämä viime vuosi on muuttanut senkin.
Voi miten haluaisinkaan lähteä joka aamu lenkille, ihan kuin ennen, mutta minähän voin loukata itseni. Horjun ihan selvinpäin. Sitä olen jankuttanut, että jos on joku joka tietää, että kuinka kauan tätä jatkuu?

Aikanaan lopetin rankan kahden vuoden raipoittelun, niin kolmisen kuukautta siihen meni, että suoraan pystyi kävelemään ja krapula hellitti...

A-klinikalle vaan. Sieltä saa katkaisulääkkeet, eikä maksa mitään!

No miksi jos on raittiina meneekin asiat vieläkin huonommin?

Yritän--raitistua kirjoitti:

No miksi jos on raittiina meneekin asiat vieläkin huonommin?

No kun meillä Suomessa jokaisen juopon pitää oppia syömään niitä katkaisulääkkeitä (bentsodiazebiini), sillä eihän siitä mitään tulisi jos jokainen jättäisi niiden syömisen väliin raitistumalla missä sattuu ja miten sattuu.
Mars mars katkolle nyt vaan, troppia hakemaan.

Mistäs päättelet että lääkärit suhtautuvat kielteisesti... Paljonhan sitä itseään telotaan ja pilataan ihan vaan omaa tyhmyyttään. Oletko ollut lääkärissä tämän asian kanssa?

tonttuvaari kirjoitti:

A-klinikalle vaan. Sieltä saa katkaisulääkkeet, eikä maksa mitään!

Kiitos vastauksesta, vaikken katkaisua enää niinkään ajattele. Olen ollut jo kolme kuukautta ilman.
Vaikeinta on juuri se kun kaikki tuntuu menevän pahemmaksi mitä pitenpään on ollut ottamatta. Fyysisesti en ole toipunut sillä tasapaino reistaa pahemmin kuin ryypyaikana. Missä vaiheessa liikkumattomuus alkaa olla vaarallista?
Psyyken puoli on ihan hajalla. Hermostun sellaisestakin jos TV:stä tulee niitä samoja, tylsiä ohjelmia, joita olen aina katsellut. Olin vähällä käydä hammaslääkärinkin kimppuun.

Komppaan, entisenä alkoholistina tiedän minkä ajattelutavan muutoksen kannabis voi tuoda alkoholiriippuvaisen elämään.
Kaikkea kuitenkin kohtuudella, päämääränä tasapaino, vailla ongelmia.
Minimaalisesti.

https://www.youtube.com/watch?v=eEmnqqFO1Gs

AA ei ole mikään lääkäriasema! Siellä vajaakuntoiset tohtoroivat puheenvuorojen perustella toinen toisiaan ja diagnoosit on sitten mitä on... (Usko lääkäreihin on siellä horjuva kuin juopon askel.)

Oikeisiin vaivoihin hakisin apua koululääketieteen parista ja vertaistuen AA:sta, mikäli siltä tuntuu...

VäärinRaitistunut kirjoitti:

AA ei ole mikään lääkäriasema! Siellä vajaakuntoiset tohtoroivat puheenvuorojen perustella toinen toisiaan ja diagnoosit on sitten mitä on... (Usko lääkäreihin on siellä horjuva kuin juopon askel.)

Oikeisiin vaivoihin hakisin apua koululääketieteen parista ja vertaistuen AA:sta, mikäli siltä tuntuu...

Lue lisää

"Oikeisiin vaivoihin hakisin apua koululääketieteen parista ja vertaistuen AA:sta, mikäli siltä tuntuu..."
Noinhan meillä on toimittu kymmenien vuosien ajan ja juuri siitä syystä alkoholi tappaa työikäistä väestöä enemmän kuin pahimmatkaan syöpäsairaudet. Koululääketiede ei tunne alkoholismin hoitoon muita keinoja kuin benzodiazepiinit eli "pamit", tai pitkällisen ja tehottoman (milloin minkäkin oppisuunnan mukaisen) terapian. Kummastakaan "hoito-muodosta" ei alkoholistille ole apua - päinvastoin. Kun alkoholistit tulevat koululääketieteen parista mukaan tehokkaaseen alkoholismin hoitoon, on kaikilla poikkeuksetta sekakäyttö-ongelma. Sekakäyttö johtuu siitä että pelkästään alkoholismista kärsivä ihminen on benzojen avulla tehty sekakäyttäjäksi. Ja tämä tietenkin hidastaa itse alkoholismin hoitoa, kun ensin täytyy vierottaa potilas benzodiazepiineista, ja vasta sitten aloittaa varsinainen alkoholismin hoito.
Onneksi osa lääkäreistä osaa jo myöntää ne ongelmat ja vaarat, joita koululääketiede alkoholistille aiheuttaa. Mutta ikävä kyllä suurin osa lääkäreistä vieläkin kiireessä kirjoittaa apua hakevalle alkoholistille vaan benzo-reseptin ja mainitsee ohimennen, että "näitä ei sitten kannata popsia alkoholin kanssa..."

ex-juoppo kirjoitti:

"Oikeisiin vaivoihin hakisin apua koululääketieteen parista ja vertaistuen AA:sta, mikäli siltä tuntuu..."
Noinhan meillä on toimittu kymmenien vuosien ajan ja juuri siitä syystä alkoholi tappaa työikäistä väestöä enemmän kuin pahimmatkaan syöpäsairaudet. Koululääketiede ei tunne alkoholismin hoitoon muita keinoja kuin benzodiazepiinit eli "pamit", tai pitkällisen ja tehottoman (milloin minkäkin oppisuunnan mukaisen) terapian. Kummastakaan "hoito-muodosta" ei alkoholistille ole apua - päinvastoin. Kun alkoholistit tulevat koululääketieteen parista mukaan tehokkaaseen alkoholismin hoitoon, on kaikilla poikkeuksetta sekakäyttö-ongelma. Sekakäyttö johtuu siitä että pelkästään alkoholismista kärsivä ihminen on benzojen avulla tehty sekakäyttäjäksi. Ja tämä tietenkin hidastaa itse alkoholismin hoitoa, kun ensin täytyy vierottaa potilas benzodiazepiineista, ja vasta sitten aloittaa varsinainen alkoholismin hoito.
Onneksi osa lääkäreistä osaa jo myöntää ne ongelmat ja vaarat, joita koululääketiede alkoholistille aiheuttaa. Mutta ikävä kyllä suurin osa lääkäreistä vieläkin kiireessä kirjoittaa apua hakevalle alkoholistille vaan benzo-reseptin ja mainitsee ohimennen, että "näitä ei sitten kannata popsia alkoholin kanssa..."

Lue lisää

Eipä minusta eikä monesta tuntemastani ex-alkoholistista tullut sekakäyttäjää. Ei vaikka niillä bentsoilla tuli lukuisia kertoja pitkän ryyppyputken jälkeisiä vieroitusoireita alasajettua, joko katkolla tai kotona.
Parhaimmillaan päiväannokset olivat - 200mg.
Tunnen myös vielä alkoholismin pauloissa olevia vanhoja konkareita, jotka käyttävät "pameja" aina silloin, kun juopotteluputken voi katkaista hallitusti kotioloissa.
Sekakäyttäjiä, siis sellaisia jotka rouskuttavat pameja ja vetävät viinaa samanaikaisesti on lopulta kuitenkin vain pieni vähemmistö alkoholiongelmaisista.

VäärinRaitistunut kirjoitti:

AA ei ole mikään lääkäriasema! Siellä vajaakuntoiset tohtoroivat puheenvuorojen perustella toinen toisiaan ja diagnoosit on sitten mitä on... (Usko lääkäreihin on siellä horjuva kuin juopon askel.)

Oikeisiin vaivoihin hakisin apua koululääketieteen parista ja vertaistuen AA:sta, mikäli siltä tuntuu...

Lue lisää

Parasta olisi etsiä lääkäri, joka on ollut juoppo, mutta raitistunut.

RaitisVääristynyt kirjoitti:

Parasta olisi etsiä lääkäri, joka on ollut juoppo, mutta raitistunut.

Tai kertoa itse lääkärille suoraan, että on raitistumassa...

Selvennyksenä = sinnittele. SE ON SEN ARVOISTA.

Kyllä haluan raitistua, mutta on kyllä masentavaa kun yrittää lopettaa ei ongelmat lopu vaan ennemminkin pahenee.
Minullekkin kävi näin, että kun olen ollut jo 3 kuukautta täysin ilman, mutta vasta nyt kävely ja kaikki muukin kulkeminen on muuttunut ihan mahdottomaksi.
Silloin kun join joka päivä, kävely oli aivan normaalia, mutta nyt horjun, enkä uskalla liikkua paljon missään. Varsinkin alaspäin meno on vaarallista, vaikka tie olisi lähes tasainen. Kaatuilen enkä pääse edes jalkeille. Vielä muutama kuukausi sitten juoksin joka päivä. Pyöräily kuului myös jokaiseen päivään.
Nyt verenpainekkin on noussut aivan kauheasti.
Johtuukohan tämä viinan juomisesta vai juomisen lopettamisesta?
Lääkäri ei sano näihin kysymyksiin oikein mitään. Onkohan kiinostusta?
Minä olen kuitenkin käynyt töissä aina ja maksanut veroja noin 40 vuotta.
En jaksa tällaista elämää kauan. Voi kamalaa.

Tuosta voi olla samaa mieltä. ja siitä kans ettei juoppoa pidetä ihmisenä, vaikka olis aina itse kaiken hoitanut ja myös koko ikänsä veroja maksanut.
Ikävää jos hoitohenkilökunnalla on sama asenne.

"Olen miettinyt sanontaa "ilo ilman viinaa on teeskentelyä". Ovatko muutkin huomanneet ilottomuuden ilman viinaa?"
Jos olet juonut riittävän kauan, niin tiedät itsekin että juominen ei enää tuonut sinulle mukanaan hyvää oloa - päinvastoin. Et enää ollut humalassa iloinen vaan pikemminkin masentunut ja surullinen. Ne nuoruuden nousuhumalat ja iloiset ryyppyillat olivat pelkkä muisto vain. Näin se meni meillä muillakin juopoilla.
Olethan kuitenkin vuosikausien ajan huijannut ja tuhonnut elimistöäsi ja psyykeäsi alkoholilla, eli on ihan luonnollista ettet nyt yhtäkkiä osaakaan nauttia elämästä ilman sitä. Alkoholi antoi sinulle aikoinaan iloa, itseluottamusta, vapautuneisuutta, ystäviä, rentoutusta jne... Alkoholi olikin hyvä lääke niinkauan kuin se toimi, mutta kuten kaikki hyvät lääkkeet, alkoholikin kääntyi lopulta käyttäjäänsä vastaan ja se alkoi toimia päinvastoin. Siksi sinulla ei enään ole paluuta entiseen, eli et saa alkoholista enää sitä apua jota se joskus sinulle toi.
Mutta ei syytä huoleen. Elimistösi alkaa pikkuhiljaa tuottamaan elimistön omia "huumeita" kunhan se vaan saa rauhassa ensin tottua päihteettömyyteen.
Yksin ei kannata kipristellä vaan kannattaisi hakeutua sellaisten ihmisten pariin jotka ovat joko kokeneet saman, tai sitten elävät juuri nyt samassa tilanteessa, eli vertaistuki on hyvä asia. Se kantaa varmimmin tämän vaikean ajan yli, ja voin omasta kokemuksestani vakuuttaa sinulle, että kyllä se hymy vielä löytyy. Sinun pitää nyt vain antaa aikaa itsellesi.

ex-juoppo kirjoitti:

"Olen miettinyt sanontaa "ilo ilman viinaa on teeskentelyä". Ovatko muutkin huomanneet ilottomuuden ilman viinaa?"
Jos olet juonut riittävän kauan, niin tiedät itsekin että juominen ei enää tuonut sinulle mukanaan hyvää oloa - päinvastoin. Et enää ollut humalassa iloinen vaan pikemminkin masentunut ja surullinen. Ne nuoruuden nousuhumalat ja iloiset ryyppyillat olivat pelkkä muisto vain. Näin se meni meillä muillakin juopoilla.
Olethan kuitenkin vuosikausien ajan huijannut ja tuhonnut elimistöäsi ja psyykeäsi alkoholilla, eli on ihan luonnollista ettet nyt yhtäkkiä osaakaan nauttia elämästä ilman sitä. Alkoholi antoi sinulle aikoinaan iloa, itseluottamusta, vapautuneisuutta, ystäviä, rentoutusta jne... Alkoholi olikin hyvä lääke niinkauan kuin se toimi, mutta kuten kaikki hyvät lääkkeet, alkoholikin kääntyi lopulta käyttäjäänsä vastaan ja se alkoi toimia päinvastoin. Siksi sinulla ei enään ole paluuta entiseen, eli et saa alkoholista enää sitä apua jota se joskus sinulle toi.
Mutta ei syytä huoleen. Elimistösi alkaa pikkuhiljaa tuottamaan elimistön omia "huumeita" kunhan se vaan saa rauhassa ensin tottua päihteettömyyteen.
Yksin ei kannata kipristellä vaan kannattaisi hakeutua sellaisten ihmisten pariin jotka ovat joko kokeneet saman, tai sitten elävät juuri nyt samassa tilanteessa, eli vertaistuki on hyvä asia. Se kantaa varmimmin tämän vaikean ajan yli, ja voin omasta kokemuksestani vakuuttaa sinulle, että kyllä se hymy vielä löytyy. Sinun pitää nyt vain antaa aikaa itsellesi.

Lue lisää

Niin minun pitää vain antaa aikaa itselleni. Varmaankin, mutta kuinka kauan sitä aikaa tarvitaan?
Sitten käytännön kysymys. Miten ihmeessä hoidan jokapäiväiset asiat, kun se liikkuminen ja muukin on niin vaarallista? (olen yksin eläjä)
Ilo on tietenkin erittäin tärkeä ja arvokas asia, mutta, niin on tasapainokin. Siis pystyssä pysyminen. Se masentaa minua, kun pitää kulkiessa ottaa tukea vaikka mistä ja lyhyilläkin matkoilla. Sata metriä on liikaa. Lääkäri ei varmaan edes usko ongelmaani.
En minäkään jaksa tällaista elämää kauan.

ex-juoppo kirjoitti:

"Olen miettinyt sanontaa "ilo ilman viinaa on teeskentelyä". Ovatko muutkin huomanneet ilottomuuden ilman viinaa?"
Jos olet juonut riittävän kauan, niin tiedät itsekin että juominen ei enää tuonut sinulle mukanaan hyvää oloa - päinvastoin. Et enää ollut humalassa iloinen vaan pikemminkin masentunut ja surullinen. Ne nuoruuden nousuhumalat ja iloiset ryyppyillat olivat pelkkä muisto vain. Näin se meni meillä muillakin juopoilla.
Olethan kuitenkin vuosikausien ajan huijannut ja tuhonnut elimistöäsi ja psyykeäsi alkoholilla, eli on ihan luonnollista ettet nyt yhtäkkiä osaakaan nauttia elämästä ilman sitä. Alkoholi antoi sinulle aikoinaan iloa, itseluottamusta, vapautuneisuutta, ystäviä, rentoutusta jne... Alkoholi olikin hyvä lääke niinkauan kuin se toimi, mutta kuten kaikki hyvät lääkkeet, alkoholikin kääntyi lopulta käyttäjäänsä vastaan ja se alkoi toimia päinvastoin. Siksi sinulla ei enään ole paluuta entiseen, eli et saa alkoholista enää sitä apua jota se joskus sinulle toi.
Mutta ei syytä huoleen. Elimistösi alkaa pikkuhiljaa tuottamaan elimistön omia "huumeita" kunhan se vaan saa rauhassa ensin tottua päihteettömyyteen.
Yksin ei kannata kipristellä vaan kannattaisi hakeutua sellaisten ihmisten pariin jotka ovat joko kokeneet saman, tai sitten elävät juuri nyt samassa tilanteessa, eli vertaistuki on hyvä asia. Se kantaa varmimmin tämän vaikean ajan yli, ja voin omasta kokemuksestani vakuuttaa sinulle, että kyllä se hymy vielä löytyy. Sinun pitää nyt vain antaa aikaa itsellesi.

Lue lisää

Kiitos, ex-juoppo, sinulle sanoistasi. Arvostan suuresti. Kirjoituksesi antaa minulle toivoa. Kirjoitit kuin suoraan elämästäni. Koen saavani sinulta, kuka oletkin, tässä ja nyt tarpeellista vertaistukea. Jatkan matkaani selvin päin.