Hei palstalaiset, olen 19-vuotias miehenalku. Pidän itseäni analyyttisena ihmisenä; siis pyrin löytämään syy--seuraus-suhteita käytökselleni ja tunteilleni, eli harrastan itsetutkiskelua ilman eri pyyntöä.
Olen seurustellut suhteellisen lyhyen aikaa ikäiseni ihanan naisen kanssa. Hänen saaminen omakseni oli melkoisen kivinen polku: epävarmuutta, uhrauksia ja kolmansia osapuolia. Luotan, että hän ei pettäisi minua. Siitä huolimatta olen häkellyttävän mustasukkainen.
Osaan kertoa tyttöystävälleni mustasukkaisuudestani. Hän ymmärtää ja tulee vastaan, mikä toisaalta tuntuu pahalta, koska tiedän ongelmani olevan minusta lähtöisin! Hän siis rajoittaa elämäänsä - joskin hyvin vähän - ei siksi, että minulla on ongelma vaan siksi, että minä olen "tärkeämpi" kuin vierailu esim. exän uudessa kämpässä.
Tunteilleni ei tunnu olevan todellista vastetta. Tyttöystäväni ei pettäisi minua, vaikka ne miehet, joihin luon pahansuopia katseita, ovatkin potentiaalisia, viekoittelevia "Edenin käärmeitä". Oikeasti.
Miksi olen mustasukkainen, miksi haluan -- ja VAIN haluan, en aio -- kahlita tyttöystävääni? Minulla on huterahko, joskin koko ajan vankistuva itsetunto. Kyllä, pelkään menettäväni hänet. Mikä avuksi?
Pitäisikö tutustua tytön lähipiiriin ja miehiin, joita "epäilen"? Pitäisikö tutkiskella menettämisen pelkoani, vai vahvistaa itsetuntoani? Onko kenelläkään antaa jotakin konkreettisia neuvoja? Onko kysymyksiä taustoista?
(Terapia kuulostaa todella vaivalloiselta, kalliilta ja liioitellulta.)
Olen seurustellut suhteellisen lyhyen aikaa ikäiseni ihanan naisen kanssa. Hänen saaminen omakseni oli melkoisen kivinen polku: epävarmuutta, uhrauksia ja kolmansia osapuolia. Luotan, että hän ei pettäisi minua. Siitä huolimatta olen häkellyttävän mustasukkainen.
Osaan kertoa tyttöystävälleni mustasukkaisuudestani. Hän ymmärtää ja tulee vastaan, mikä toisaalta tuntuu pahalta, koska tiedän ongelmani olevan minusta lähtöisin! Hän siis rajoittaa elämäänsä - joskin hyvin vähän - ei siksi, että minulla on ongelma vaan siksi, että minä olen "tärkeämpi" kuin vierailu esim. exän uudessa kämpässä.
Tunteilleni ei tunnu olevan todellista vastetta. Tyttöystäväni ei pettäisi minua, vaikka ne miehet, joihin luon pahansuopia katseita, ovatkin potentiaalisia, viekoittelevia "Edenin käärmeitä". Oikeasti.
Miksi olen mustasukkainen, miksi haluan -- ja VAIN haluan, en aio -- kahlita tyttöystävääni? Minulla on huterahko, joskin koko ajan vankistuva itsetunto. Kyllä, pelkään menettäväni hänet. Mikä avuksi?
Pitäisikö tutustua tytön lähipiiriin ja miehiin, joita "epäilen"? Pitäisikö tutkiskella menettämisen pelkoani, vai vahvistaa itsetuntoani? Onko kenelläkään antaa jotakin konkreettisia neuvoja? Onko kysymyksiä taustoista?
(Terapia kuulostaa todella vaivalloiselta, kalliilta ja liioitellulta.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo kuulosti hyvältä neuvolta eli tutustu hänen lähipiiriinsä, tuttaviinsa, ystäviinsä. Tehkää jotain kivaa yhdessä. Varmaan molemmista on apua sekä tutkistella menettämisenpelkoasi että itsetuntoasi. Mieti itse, mitkä asiat vahvistaisivat itsetuntoasi ja teidän välistä suhdetta. Mitä toivoisit hänen tekevän tai sanovan sinulle? Mikä on sinulle tarkeätä, jotta tuntisit olevasi hyväksytty ja et kokisi pelkoa hänen menttämisestään. Mitä ne asiat olisivat? Sitten kerrot ne asiat myös hänelle. Hän kyllä ymmärtää, että ne ovat sinulletärkeitä asioita ja tarvitset niitä elämääsi. Samoin myös toisinpäin kuuntelet ja tuet häntä hänelle tärkeissä asioissa suhteessa sinuun. Kun molemmat otatte huomioon toistenne tarpeet ja täytätte ne, voi suhdekkin paremmin. Ne asiat voivat toisesta tuntua pieniltä ja mitättömiltä, mutta ovat toiselle tosi isoja ja tärkeitä. Se on sitä rakastamista.
Löytäkää yhteistä aikaa, jolloin voitte olla vain yhdessä. Siitäkin huomaat, että hän haluaa olla juuri sinun kanssasi ja nauttii yhteisistä hetkistä. Pienetkin yhteiset mukavat teot vaikuttavat positiivisesti ja vahvistavat sidettä välillänne. Silloin huomaat, ettei sinun tarvitse pelätä että hän lähtisi.
Kun mustasukkaisuus yrittää vallata mielen, kerro, avaudu, puhu, älä panttaa ja pidä sisälläsi, koska se kasvaa ja ongelmat kasvavat siten myös. Opetelkaa hoitamaan ja selvittämään ongelmat yms saman päivän aikana, jotta ne eivät pääse teidän väliinne erottamaan teitä toisistanne.
olin ennen todella mustasukkainen kumppanistani.
se muuttui pian todella sairaaksi ja lopetin suhteen
Olen naimisissa ihanan naisen kanssa.Mutta viime kesänä sattumalta näin vaimoni erään chat keskustelun ja sen jälkeen olen ollut todella mustasukkainen.En aikaisemmin tunnistanut itsestäni sellaista ollenkaan. Olen koettanut selvittää asiaa vaimoni kanssa ja aika hyvällä menestyksellä mutta silti vieläkin asia vaivaa minua.Puhuminen on se joka auttaa, ei se että jää yksikseen miettimään asoita silloin ne tuppaa suurentumaan saa ylisuuret mittasuhteet.
En tiedä voiko mustasukkaisuudesta "parantua" mutta kai sen kanssa voi koettaa elää, ja on koetettava luottaa toiseen entistä enemmän.
Olen nuori nainen ja seurustellut ensimmäisen kerran pisintä suhdettaan 1,1 vuotta. Mieheni on kaikin verroin ihana, hauska, kiltti, rohkea, ym.. mitä voisin toivoakaan. Sama ongelma löytyy myös minulta, olen aivan hitonmoisen mustasukkainen! En tahdo melkein antaa hänelle omaa aikaa vaikka hän valittaakin että näemme joka päivä ammattikoulussa ja viikonloppuisin että siis hän haluaisi joskus omaa rauhaa. Hän pitää aina torstaisin kaveripäivän, eli vapaata minusta ja se loukkaa minua jollain tapaa vaikka tiedän että hän haluaa olla kaverinsa kanssa. Emme asu yhdessä vielä. Olen mustasukkainen hänen existään ja kaveritytöistään entisillä luokilla. Ja muista tytöistä joille hän juttelee vitsaillen. Jos minä saisin päättää, hän ei edes voisi katsoa ketään muuta tyttöä, paitsi niitä jotka ovat selvästi epäviehättävempiä kuin minä... Tahdon omistaa elämäni tälle miehelle ja hän on luotettava mielestäni mutta silti en uskalla hellittää hetkeksi pelkoa että hän pettäisi tai ihastuisi toiseen. Vaikka hän on vannonut rakastavansa minua ja tahtovansa elää minun kanssani aina. Ja ulkopuoliset kehuvat meidän suhdettamme ihmeelliseksi, meillä onkin hyvin avoin ja rohkea suhde..