Tuo yksi itsemurha ketju tuolla laittoi miettimään. Heitänkin kysymyksen: Onko itsemurha oikein vai väärin? Onko se tuomittava ratkaisu?
Uskonnollinen näkökulma sanoo sen olevan syntiä ja väitetään itsemurhaan kuolleen joutuvan helvettiin/ikuiseen kadotukseen.
Minusta se on vain pelokkeeksi tarkoitettu väitös, jolle ei todisteita. Oikeasti ihminen vain lakkaa olemasta ja maatuu kuollessa.
Maallikon näkökulmasta se on itsekäs teko.
Itsemurhan tekijästä se on helpotus, pois pääsy keino, (eihän kukaan ole hänestä eläessään välittänyt vaan hylännyt vaan yksin selviytymään, niin miksi hänellä ei olisi oikeutta päättää itse kärsimyksiään)
Lääkäreistä ihminen on sairas ja tarvitsee apua. Itsemurha on heistä väärin ja halu kuolla on luonnotonta.
Mitä mieltä palstalla ollaan?
Uskonnollinen näkökulma sanoo sen olevan syntiä ja väitetään itsemurhaan kuolleen joutuvan helvettiin/ikuiseen kadotukseen.
Minusta se on vain pelokkeeksi tarkoitettu väitös, jolle ei todisteita. Oikeasti ihminen vain lakkaa olemasta ja maatuu kuollessa.
Maallikon näkökulmasta se on itsekäs teko.
Itsemurhan tekijästä se on helpotus, pois pääsy keino, (eihän kukaan ole hänestä eläessään välittänyt vaan hylännyt vaan yksin selviytymään, niin miksi hänellä ei olisi oikeutta päättää itse kärsimyksiään)
Lääkäreistä ihminen on sairas ja tarvitsee apua. Itsemurha on heistä väärin ja halu kuolla on luonnotonta.
Mitä mieltä palstalla ollaan?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Missä väitetään itsemurhassa kuolleen joutuvan helvettiin? Ei ainakaan Raamatussa suoranaisesti. Itsemurha rikkoo käskyä älä tapa, mutta ainoastaan se ettei usko Jeesukseen ja elä Pyhän Hengen johdatuksessa on Raamatun mukaan peruste sille, että ihminen hukkuu eli joutuu helvettiin.
Uskovaisissa piireissä olen kuullut joiltain tällaisen väittteen.
en ole nähnyt en osaa vastata.
minusta omalle onnelle pitäisi antaa tilaisuus koska sellainen saavutetaan kun jaksaa yrittää.elämä on tärkeää siltä osin ihmiset voivat auttaa parhaiten jeitä jotka ovat käyneet ja ennalta ehkäsevää toimintaa pysäyttää paha tahto ja väkivaltaisuus. jokaisella on onnen avaimet käsissään.
emme elä kuin kerran ja näin harvinaista tilaisuutta moni ei tule saamaan. olemme jo valmiiksi voittajia ja selviytyjiä joten. miksi emme auta toisia selviytymään jota ei tarvitse läheiset katua.
siis jotka ovat käyneet kärsimyksen läpi.
On sairauksia kuten depressio jossa ihminen ei koe iloa ja onnea.. Sellaisessa tilanteessa voi olla vaikeaa antaa onnelle mahdollisuus, kun toivoa ei näe.
ihminen saattaa silloin kokea että itsemurha on ainoa tie "onneen", mutta onko ratkaisu oikein vai väärin silloinkaan? Onko ihmisellä oikeus päättää elossa olostaan.
Muistelin tuossa uskovaisten selittäneen tätä synti asiaa niin, että jumala on antanut lahjaksi elämän, joten vain jumalalla on oikeus päättää koska se ihmisen elämä päättyy. Jumalan lahjan väheksyntä on uskovaisista syntiä ja siksi itsemurha johtaisi helvettiin.
olen ollut vakavasti masentunut mutta se on vain sairaus josta pääsee pois oikealla asenteella. meren pohjalta tarvitsee auttavia käsiä ettei tukehdu, niin kuin lapsikin kantavia käsiä. minusta sairauksia pitää parantaa. en kuitenkaa tuo itsemurhaa.
minä en välitä uskonnosta se minusta on vain tuki ja turva että heillä on joku joka turvaa ja kantaa eteenpäin.
https://www.youtube.com/watch?app=desktop&persist_app=1&v=r-Z-cdX-C2Q
Kuolemanrajakokemuksia
Se ei ole väärin sillä jokainen omistaa ja määrää itse elämästään. Ratkaisu ei ole ehkä muiden kannalta paras mahdollinen mutta voi sitä olla tekijälle. Ja asia ei lopulta kuulu muille.
Niin.. minulle läheinen tappoi itsensä ja siitä on jo aikaa jonkin verran. Pystyin vasta tänään kertomaan kunnolla siitä asiasta omalle isälleni kun höpistiin kaikenlaista, sillä hänen oma siskonsa oli tehnyt itsemurhan myös. Minua edelleen asian ääneen kertominen saa nielemään kyyneliä ja huomasin isäni katseessa myös jonkinlaista järkytystä ja empatiaa. Hän myös muisti oman tunteensa kun siskonsa riisti henkensä itseltään.
Minusta se päätös on suuri virhe, mutta itse en lähde tuomitsemaan.
Itsemurha on aina mielestäni turha ja valitettava juttu, mutta todellakin myös ymmärrän sen tekeviä. Ihminen saattaa olla niin loppu, eikä näe missään mitään valoa eikä mitään merkkejä paremmasta. Yrittää ehkä varovasti puhua muille, mutta muut eivät ehkä osaa/halua/viitsi asialle enempää tehdä. Lisäksi saatat vielä puhua aivan väärälle ihmiselle.
Tämä ei sovi lapsille: https://www.youtube.com/watch?v=-Jy2br-LREg
Eihän se oikein ole läheisiä kohtaan. Eikä sitä voi tuomitakaan, se on epätoivoisen ihmisen epätoivoinen teko. Hän ei ole löytänyt muuta ratkaisua ongelmiinsa kuin riistää henki itseltään. Olen miettinyt itsekin tuota tekoa, kun tuntuu ettei jaksaisi enää ja mun elämällä ei ole mitään väliä, ei keltään ole pois, jos lähden oman käden kautta. Ei tää mun elämä ole mitään hääppöstä koskaan ollut ja nyt tuntuu etten jaksaisi enempää vastoinkäymisiä, ihan kuin vetäisin kivirekeä perässä johon joku lappaa kiviä painoksi. Ei kukaan piittaa edes mun jaksamisesta, heistä nyt on ihan sama miltä musta tuntuu, eihän se mun jaksaminen kuulu heille, eikä kiinnosta. Ei mulla ole edes ystäviä, joten siinäkään mielessä ei ole mitään merkitystä mitä itselleni teen. Ymmärrän niitäkin, jotka parantumattomasti sairastuttuaan valitsee tuon tien. Niin varmaan tekisin itsekin. Mutt kumman tiukasti sitä ihminen roikkuu elämänlangassaan kiinni, vaikka kuinka elämä moukarois kaksin käsin, niin silti pidät siitä langastasi kiinni. Ehkä kantavin voima ihmisessä on toivo, ett joku päivä helpottaisi, joku tulisi nostaisi sut ylös sieltä pimeydestä ja sanoisi, ett kyllä kaikki järjestyy, ei mitään hätää. Oikeasti, jos huomaatte jonkun tarvitsevan apua, niin kysykää edes ett kuinka sulla menee, tarvitsetko apua. Avuksi saattaa riittää se, ett joku välittää ja jo pelkkä kuuntelijana oleminen voi olla avuksi.
Miten elämä moukaroi?
Hei. KuolemanVerhoTakana.
Kyselet, onko itsemurha väärin tai oikein. Jäin miettimään, mitä itse asiassa haluaisit kysyä? Kirjoitit Ikävä -otsikon alle. Onko sinulta mahdollisesti päättynyt jokin ihmissuhde, ja menetyksen tunne on niin murskaava, ettet tahdo kestää sitä? Jos tämä aavistukseni osuu oikeaan, rohkaisen sinua hakemaan keskusteluapua välittömästi. Joskus parisuhteen loppuminen on niin suuri kriisi, että tuntuu, että koko elämällä ei ole enää mitään järkeä ja itsemurha-ajatukset voivat nousta mieleen.
Olipa syy mikä tahansa, itsemurhan ajatteleminen tulee aina ottaa vakavasti. Siihen saa apua. Voit ottaa yhteyttä joko lääkäriin (ihan terveyskeskuksessa) tai vaikkapa työterveyspsykologiin tai muuhun ammattilaiseen. Myös seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa voi luottamuksellisesti ja ammatiliisesti purkaa mieltään ja etsiä voimavaroja.
Kirkko ei missään nimessä tuomitse itsemurhaa yrittänyttä tai siinä onnistunutta. Itsemurha on osoitus siitä, että tuska on käynyt ylivoimaiseksi kestää. Jos ihmisellä on kriisitilanteissaan riittäviä mahdollisuuksia purkaa itseään, kokea toisen ihmisen kanssa turvallista keskustelua ja prosessoida tapahtunutta, yleensä kriisistä selviää. Tätä varten me ihmiset olemme olemassakin oikeastaan, toinen toisiamme tukemassa.
Merja, diakoni
Ei kysymys sentään ihan noin vakavasta. Minun läheiseni teki itsemurhan joitain aikoja sitten. Olihan se oli kolaus ja suuri menetys ihmissuhde puolella. Asian kamalammaksi teki että kyseessä oli ihminen joka oli ex-tapailukumppani ja sen päätyttyä pitkäaikainen läheinen ystävä.
Se hänen itsemurhansa on ollut pitkäaikainen "sydänsuru" ja kyllähän ihmissuhde silloin päättyy kun kuolema tulee väliin.
Aikaisemmin itsemurhaa mietin kyllä itsekin, sillä syyttelin paljon itseäni tapahtuneesta, hän kun olisi halunnut suhteeseen kanssani uudelleen ja minä torjuin.. Muutaman kuukauden päästä kuulin hänen tehneen itsemurhan.
Nyt ajoittain iskee ikävä häneen ja samalla pyörii mielessä nämä tällaiset kysymykset, varsinkin jos keskustelun aiheet palauttaa tilanteen mieleeni.