sairastan bulimiaa ja ongelmani on mieheni joka vahtaa jokaista vessa käyntiäni ja syömistäni.en voi olla oksentamatta ja aina kun jään siiitä kiinni saan sellaisen huudon..ja sen jälkeen hän katsookin minua inhoten..kamalaa ajatellakin jos hän tietäisi kuinka paljon oksennan..olen niin väsynyt...en halua muuta kuin laihtua..toivoisin miltei että bulimiani muuttuisi anoreksiaksi että voisin olla oksentamatta ja syömättä..mitä voin tehdä!?!?!minulla on keinot aivan loppu...tää on helvettiä...
olen niin onneton...
sisältä rikki
5711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikset voi pyytää sun mieheltä tukea sen sijaan, et hän huutaa, koska siitä nyt varmasti tulee pahempi olo? Ootko puhunu hänen kanssaan ja ymärtääkö hän, mistä bulmiassa todellisuudessa on kyse?
luulen ettei hän ymmärrä mitä bulimia on...hän kai kuvittelee että oksennan omasta tahdosta,että voin itse päättää että nyt lopetan...ja että oksentamiseni on jotain "mielenosoitusta"häntä kohtaan.mutta ei se ole niin!!!!en todellakaan halua satuttaa häntä!!haluaisin että kaikki olisi hyvin ja etä hän voisi olla onnellinen...ja että voisin itsekin olla..muten voi lopettaa..en edes tiedä haluanko...tiedän vain etten voi olla onnellinen jos en laihdu...se on niin turhamaista,tiedän sen!!!mutta en voi sille mitään...en tiedä mitä tehdä...
Kerro tuo miehellesi. Onko sinulla ketään hyvää ystävää jolle voisit myös kertoa?
"muten voi lopettaa..en edes tiedä haluanko...tiedän vain etten voi olla onnellinen jos en laihdu...se on niin turhamaista,tiedän sen!!!mutta en voi sille mitään...en tiedä mitä tehdä... "
Tämä kuullosti tuskallisen tutulta. Tiedän että minun PITÄÄ lopettaa oksentelu, ja yleensä myös haluan lopettaa. Mutta sitten on päiviä jolloin maailma potkii pahasti päähän ja tuntuu että oksentaminen on ainoa pakokeino, tapa unohtaa kaikki ja keskittyä vaan syömiseen. Aina huono olo ei ole syy ahmimiseen, vaan myös pelkkä ruuan himo aiheuttaa sitä.
Tästä on tullut minulle tapa, en pääse irti tästä. Tämä sairaus hallitsee minua, ja elämäni pyörii sen ympärillä.
Mutta paljon jaksamisia sinulle, toivottavasti asiat alkavat menemään paremmin.
Tosi ikävää kuulla tilanteestasi. Mutta ongelma ei mielestäni ole miehesei, vaan sinulla on ongelma joka voidaan hoitaa. Tottakai miehesi pitäisi tukea sinua asiassa mutta hänen voi olla vaikeaa ymmärtää kun ei itse tiedä mitä joudut kokemaan. Laihtumisen pakonomainen tarve johtuu aivojen kemiasta jota vastaan on kehitetty lääkkeitä. Ny sinun kannattaa mielestäni reilusti puhua asiasta miehesi kanssa ja hakea oikeasti apua eikä vain hyväksyä bulimiaa osana normaalia elämää. Varaa aika lääkäriltä ja mene reilusti puhumaan asiasta! Elämä tuntuu paljon mieluisammalta jos ei kokoajan tarvitse huolehtia syömisestä. Nykyaikaiset lääkkeet auttavat bulimian hoitoon todella tehokkaasti, älä anna sen ottaa yliotetta itsestäsi vaan hae apua! Jos olet lääkitystä jo saanut eikä tunnu tehoavan niin pyydä lääkäriltäsi eri lääkitys, eri vaikuttavat aineet tehoavat eri ihmisiin eri tavoin! Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti parannut!
Kun poikaystäväni sai tietää bulimiastani, myös hän alkoi kysyä aina ennen kun menin vessaan, että "meetkö laattaamaan?" tai vastaavaa.. Jatkuvaa vahtimista, myös syömisissäni.. Hän ei onneksi huutanut tai muuta, yritti vain saada mua olemaan oksentamatta ja yritti tukea omalla tavallaan.. Olen sanonut nyt hänelle, että olen lopettanut oksentelun, vaikka todellisuudessa en olekaan.. Typerää, mutta..