Pitäisi autopilottia laittaa ensi kesäksi. Mitä mieltä raati on ruoripiloteista - onko sellaisen asentamiseen mitään muuta syytä kun hinta?
Järjestelmäpilottia tekisi mieli, mutta kun on kalliita, noh aina ennenkin rahat löytynyt...
Järjestelmäpilottia tekisi mieli, mutta kun on kalliita, noh aina ennenkin rahat löytynyt...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oma ruoripilotti toiminut täysin moitteetta nyt 7 vuotta. Jos kuitenkin olisin nyt ostamassa uutta venettä ottaisin sen järjestelmäpilottina. Syynä se, että tyynellä se pitää rasittavaa hankausääntä...
Ratkaisisin valintaongelmaa oman tarpeen kannalta. Jos aiot ajaa valtaosan ajasta autopilotilla mukaan luettuna kryssit tuulikulmaa seuraten ja kovatuuliset lenssit, silloin valitsisin systeemipilotin. Jos ajat autopilotilla lähinnä koneella tyvenessä, purjeita reivatessa tai kompassikursia, niin ehkä ruoripilotti on ok. Ero on kaventunut näiden välillä. Esim Raymarin evo 1 ja 2 ruori- ja systeemipilotin ero olisi vain työyksikkö. Ruoripilotti kytketään päälle/ pois useimmiten mekaanisesti epäkeskolla. Usein jää nopeasti pyörittäessä narina ja pientä kitkaa. Systeemipilotin työksikkö kytketään magneettikytkimellä ja toimii paremmin. Samoin sen kytkemistä peräsinakseliin voi ainakin teoriassa paremmin säätää vaikutukseltaan nopeammaksi tai hitaammaksi. Hydraulisesta työyksikötä ei ole omaa kokemusta.
Ruoripilotin asentamiseen on hyvin harvoin muuta järjellistä syytä kuin hinta. Ruoripilotti on kaikilla mittareilla huonompi autopilotti kuin suoraan peräsintä kääntävä ns. systeemipilotti.
Tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, etteikö ruoripilotillakin voisi pärjätä.
Eivätkö autopilotin komponentit ole kompassiyksikkö, kurssitietokone ja työyksikkö? Työyksikkö voidaan asentaa joko kannelle istuinlaatikkoon (hihnaveto rattimekanismiin, pinnaohjatussa peräsinpinnaan yhdistetty työyksikkö) tai kannen alle (peräsinakseliin tai kvadranttiin yhdistetty työyksikkö).
Riippuu veneen uppoumasta, mikä ratkaisu on sopiva. Liian heppoisen työtyksikön valinta on hukkaan heitetty investointi!
Kannattaa katsoa sekin, että kurssitietokoneen syöttämä virranvoimakkuus riittää valitun työyksikön sähkömoottorille. Työyksikön ei tarvitse olla saman valmistajan tuote kuin kompassiyksikkö ja kurssitietokone! Tsekkaa myös, onko autopilotti liitettävissä navigointimittarien järjestelmääsi (vanha vai uusi NMEA?).
Itse en tarkkaan tiedä, mitä systeemipilotilla tässä oikeastaan tarkoitetaan. Jos autopilotin valinta on Raymarine, tässä on selkeä valintaohje: http://www.raymarine.com/view/?id=581
Jos haluaa parasta, valinta voisi olla NKE hydraulinen voimansiirto esim. Jefa. Se on myös kallein vaihtoehto.
Jos vene on kevytuppoumainen eikä sillä ole tarkoitus tehdä vaativia avomeripurjehduksia, voi valita hihnavetoisen työyksikön (pinnaveneissä "tiller drive autopilotin" esim. Simrad TP tai pienin Raymarinen pinnapilotti, joissa kompassiyksikkö, tietokone ja työyksikö ovat samassa kappaleessa).
Uppouma on mielestäni erittäin huono mittari pilottivalintaan, mutta eipä ehkä parempaakaan helposti määriteltävää ole. Ohjausvoimat ja ohjauksen "helppous" riippuvat paljon enemmän muista asioista kuin uppoama. Esimerkiksi peräsimen tasapainoitus ja runkomuoto.
Jotkut raskaatkin ja isot veneet pärjäävät hienosti halvalla pinnapilotilla ja toisaalta jotkut pienet ja kevyet eivät. Edellinen veneeni oli alle 3 tn ja sitä ST2000 ei osannut ohjata kunnolla edes moottoriajossa.
Piloteissa erot ovat kolmessa asiassa: Suunnan mittaus (kompassi, gyro, muitakin kiihtyvyysantureita ja ko. laitteiden laatu ja asennus), laskenta-algoritmit (lähinnä softa-asia, ei vaadi kummoista laskentatehoa) ja työyksikön voima sekä nopeus.
Noissa kaikensisältävissä pinnapiloteissa kaikki kolme ovat varsin alkeellisia ja huonoja, mutta silti moneen veneeseen riittäviä. Muissa sitten ero saattaa olla vain työyksikössä.
Joissain veneissä gyro voi olla erittäin tärkeä, toisissa taas riittävän nopea ja voimakas työyksikkö. Nykyisessä veneessä jälkiasensin systeemipilottiin gyron ja muutos oli hyvin radikaali. Toimi se pilotti ennenkin, mutta nyt se ohjaa keskimääräistä pinnamiestä paremmin kelissä kuin kelissä.
Jos raha ei aiheuta ylipääsemätöntä estettä, älä edes harkitse. Systeemi pilotti on omaa luokkaansa. Ei tarvitse kauaa miettiä, viitsinkö käyttää automaattia vai yritänkö pärjätä ilman.
Katson kiikarilla maisemia - pilotti päälle, lopetan kiikaroimisen ja otan käsiohjaukselle – pilotti pois, pitää kiristää keulapurjetta – pilotti päälle, homman jälkeen otan käsiohjaukselle - pilotti pois, vaihdetaan ohjaajaa – pilotti päälle, uusi ohjaaja vääntää itsensä ratin taakse ja tarttuu ohjaukseen – pilotti pois, jne
Autopilotti hoitaa aina silloin ohjausta, kun kukaan ei aktiivisesti hoida ohjaamista.
Itamerella riittaa ruoripilotti ja jos se joskus ei parjaa, ajat sen patkan kasiajolla.
Atlantilla tarvitaan jarjestelmapilotti, mieluiten hydraulinen. Ruoripiloteista korkkaavat hammasrattaat ajettaessa jatkuvasti swellissa. Moni tapaamani venekunta karsi ruoripilottien vioista.
Itsellani on hydraulipilotti ja se ajaa koko ajan merella. 8000 mpk:n aikana Atlantilla ja Valimerella pilotin ote kurssista katosi kolme kertaa ja niistakin kahtena pilotti sai broachin jalkeen palautettua kurssin ruorimiehen koskematta.
Vikoja tassa Raymarinen 13 vuotta vanhassa pilotissa ei koskaan ole ollut poislukien kerran tekemani toisen ohjauspanelin vaihdon, eika se ole vaatinut huoltotoimenpiteita. Sama patee koko hydrauliseen ohjaussysteemiin. Ruorituntuman puutteiden takia pilotin perasinlavan asentomittaria on kasiajossa tarkkailtava ja tietenkin pilottiajossa myos.
Mitä luulet, liittyykö ruorituntuman puute veneen vai hydrauliikan ominaisuuksiin?. Pitäisi päättää seuraavasta työksiköstä pian.
Ruorikulman näkee kyllä yhtälailla mekaanisesta työyksiköstä, koska se tieto tulee erillisestä anturista. En ole katsonut tarpeelliseksi vilkaista juuri koskaan.
Reiskan ketjuvetoinen "linear drive" on toiminut n. 40000:sta mailista varmaan 30000 mailia häiriöttä vaikka korvakuulon perusteella tuntuu valtamerellä hinkkaavan jatkuvasti edes-takaisin. Ehkä kiihtyvyysanturit kirittää tai kiihottaa?
Minulla ei ole koskaan ollut tanko- tai vaijerivalitteista ohjausta, joten paha sanoa pilotin hydrauliikan vaikutuksesta mekaanisiin ohjaussysteemeihin. Sehan ei liene taysin irtikytkettavissa kuten mekaaninen pilotti on, joten hydraulisylinteri ja -pumppu ovat aina mukana paineettomana kun ohjataan kasin? Taman luulisi tuovan jotain puuromaisuutta ohjaustuntoon.
Kaksi hydrauliohjattua venetta minulla on ollut, toinen merkittavasti ensimmaista kovakulkuisempi. Eroa ohjaustuntumassa ei ole. Ensimmaisessa oli takaiskuventtiilit, tassa toisessa ei. Sen pitaisi tuoda lisaa tuntoa, mutta en ole huomannut eroa kuin pakittaessa.
Hydraulipilotti on hyvin hiljainen. Ainoastaan rajummilla vasteasetuksilla pumppu naukaisee veneen sisatiloihin kuuluvasti, muuten on hiljaista. Silloin olosuhteissa ollaan jo ruoripilottien suorituskyvyn ylalaidalla. Ulos ei koskaan kuulu mitaan.
Ajamiesi mailien jalkeen tuskin kaipaat itse enaa juurikaan maksimaalista ruorituntumaa, mutta miehistolle siita voi olla apuja.
Kiitos! Tuon prusteella hydraulinen työyksikkö putosi ostoslistassa alaspäin.
Purjehdimme 90-luvulla 40 000nm pallonympäripurjehduksen kahden hengen miehistöllä ruoripilotin (Autohelm, nykyisin Raymarine) hoidellessa suurimman osan ohjailusta kaikenlaisissa keleissä. Tietenkin kuluvia osia jouduimme vaihtamaan ajoittain. Toinen laitekokonaisuus oli varalla heitettäväksi peliin tarvittaessa. Nykylaitteet ovat varmaankin kehittyneet tuosta ajasta. Varmasti järjestelmäpilotti ainakin isommassa veneessä on "vankempi" ratkaisu, ruoripilotti voi olla tässä vaihtoehdossa hyvä varalaite, kaikkiin laitteisiin kun voi tulla pitkillä purjehduksilla merellä korjaamattomia vikoja. Veneemme oli ja on edelleen 10m pitkä ja uppouma n. 4,5 t.