Lenkkarit jalkaan ja kaatosateeseen juoksemaan ikävää karkuun.
Iltalääkkeen aika.
juoksen_kovaa
867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No niinpä.
Älä vaan kaadu märällä tiellä voi koskea. Muuten ei kun tsemppiä.
Ei märällä tiellä kaadu. Jäisellä on jo kyllä haastavampaa.
Eipä sitä ikävää juoksemalla pääse karkuun. Itse juoksen kyllä ihan itseäni varten, en kenenkään muun takia.
Onko se ikävän tunne jonkun muun tunne kuin aloittaja lenkkeilijän? Onko kävä jokin elollinen henkilö? Irallaan lenkkeilijästä?
Ei pidä ottaa niin kirjaimellisesti. Tietenkin minäkin juoksen itseäni varten. Fyysinen rasitus tekee hyvää pääkopallekin. Suosittelen.
Olet oikeassa fyysisen rasituksen suhteen.Kyl siinä ikävä hetkeksi hellittää. Mutta mutta, sieltä se ikävä hiipii kun yö puulle rupeaa asettumaan.
Fyysinen rasitus ja mahdollisimman kova sellainen on se, joka minua auttaa selviämään tukalimmista, murskaavimmista ja ikävimmistä paikoista. Kai ne on ne mielihyvähormoonit, jotka jollain lailla silloin piristävät apeaa mieltä.
Mutta ap, jos tuolla lailla kovaa lenkkiä juoksee niin kohta olet niin nopea ettei sinua kukaan kiinni saa, kun vaan karkuun juokset.