En tiedä haluanko oikeasti eroon syömishäiriöstäni. Ortoreksiani/bulimareksiani on usein liian suuri lohtu. On niin lohduttavaa sulkeutua maailmaan, jossa ajatukset pyörivät laihduttamisen ja ruoan ympärillä sen sijaan, että joutuisi kohtaamaan omat tunteensa. Ja kuinka hyvältä tuntuukaan olla porukassa se, joka syö "oikein" ja vähän ja terveellisesti, on epäinhimillinen, eikä tarvitse itselleen niin paljoa kuin muut. [vaikka yksinäisenä hetkenä saattaa...kyllä te tiedätte].
Syömishäiriö on helvetti, mutta myös rakkaus. Paras ystävä, johon voi turvautua, kun on yksinäinen. koskaan ei muista, että se ei ole minusta erillinen vaan osa minua. Minun on muututtava, jos haluan parantua. muutokset ovat pelottavia. Syömishäiriö on turvallinen[?] keidas johon voi vetäytyä, kun maailma ympärillä pyörii ja riepottelee.
rakkaus ja viha ovat turhan samankaltaisia
Syömishäiriö on helvetti, mutta myös rakkaus. Paras ystävä, johon voi turvautua, kun on yksinäinen. koskaan ei muista, että se ei ole minusta erillinen vaan osa minua. Minun on muututtava, jos haluan parantua. muutokset ovat pelottavia. Syömishäiriö on turvallinen[?] keidas johon voi vetäytyä, kun maailma ympärillä pyörii ja riepottelee.
rakkaus ja viha ovat turhan samankaltaisia
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei!
oli kuin olisin lukenut omaa tekstiäni..
tuo oli hyvin kirjoitettu!!
olen sairastanut bulimiaa, bulimiareksiaa, anoreksiaa monet vuodet. Aloitin bulimiani tahallisesti, tietoisesti.. olevinaan lopetinkin sen, jolloin aloitin anoreksian.. välillä oli bulimiareksiaakin, nykyään se on pelkkää anoreksiaa.
En voi sanoa että vihaan sitä, sillä se on kuitenkin se asia mihin aina turvaudun kun maailma potkii.. rehellisesti sanottuna en halua päästää irti siitä. Sillä jos päästän, en tiedä mitä keksisin sen tilalle.
koittakaahan kohtalotoverit jaksaa!
kohtalotoveri löytyy täältäki, laita mailiosottees, nii koitetaan yhes keksii joku muu keino tukahduttaa tai oikestaan tappaan tunteet..? miltä kuulostas..
hauskaa ja toivottavasti parempaa uuttavuotta teille kaikille tän kans kamppaileville!!
jotenki kun tuntuu ettei saa muihin ihmisiin kontaktia, syy on helpompi pistää ulkonäön piikkiin, ulkonäköä pystyy syyttään ja muuttaan. Persoonallisuus on toinen juttu. Mielummin inhoon miltä näytän ku mitä oon :(