Turvallinen sairaus

En tiedä haluanko oikeasti eroon syömishäiriöstäni. Ortoreksiani/bulimareksiani on usein liian suuri lohtu. On niin lohduttavaa sulkeutua maailmaan, jossa ajatukset pyörivät laihduttamisen ja ruoan ympärillä sen sijaan, että joutuisi kohtaamaan omat tunteensa. Ja kuinka hyvältä tuntuukaan olla porukassa se, joka syö "oikein" ja vähän ja terveellisesti, on epäinhimillinen, eikä tarvitse itselleen niin paljoa kuin muut. [vaikka yksinäisenä hetkenä saattaa...kyllä te tiedätte].

Syömishäiriö on helvetti, mutta myös rakkaus. Paras ystävä, johon voi turvautua, kun on yksinäinen. koskaan ei muista, että se ei ole minusta erillinen vaan osa minua. Minun on muututtava, jos haluan parantua. muutokset ovat pelottavia. Syömishäiriö on turvallinen[?] keidas johon voi vetäytyä, kun maailma ympärillä pyörii ja riepottelee.

rakkaus ja viha ovat turhan samankaltaisia
2400
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Totta tuo on että syöminen on hyvä ystävä yksinäisyyden ja huonon olon keskellä, mutta itseni myös on lopetettava ainainen syömiseni, että pystyn hallitsemaan mittojani. Tosin jos sulla ei ole mitään paino-ongelmaa tosta kertynyt niin mätä sen minkä vielä jaksat :). Syöminen on todellakin elämän yksi parhaimmista nautinnoista, enkä itse ole siitä kokonaan luopumassa mutta vähentämässä sitä kuitenkin.

Äänestä
  • nautintoa tuottaa lähinnä syömättömyys, laihuus ja yliterveellinen ruokavalioni. toisin sanoen itsekurini [joka kuitenkin pettää ongelmia kohdatessani, eikä tuolloin helpota oloa, mutta siirtää pahanmielen johonkin konkreettiseen tunteiden sijasta].

    nautintoa tuottaa myös toisten sääliminen/hoivaaminen [tyyliin "reppana, kun sun luut törröttää..."]. Pidän siitä, että minusta huolehditaan, koska olen sairas.

    Oikeasti jonkun pitäisi lyödä ja pakottaa katsomaan säälittävää itseäni peilistä. sometimes you have to be cruel to be kind

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


elyse kirjoitti:

En tiedä haluanko oikeasti eroon syömishäiriöstäni. Ortoreksiani/bulimareksiani on usein liian suuri lohtu. On niin lohduttavaa sulkeutua maailmaan, jossa ajatukset pyörivät laihduttamisen ja ruoan ympärillä sen sijaan, että joutuisi kohtaamaan omat tunteensa. Ja kuinka hyvältä tuntuukaan olla porukassa se, joka syö "oikein" ja vähän ja terveellisesti, on epäinhimillinen, eikä tarvitse itselleen niin paljoa kuin muut. [vaikka yksinäisenä hetkenä saattaa...kyllä te tiedätte].

Syömishäiriö on helvetti, mutta myös rakkaus. Paras ystävä, johon voi turvautua, kun on yksinäinen. koskaan ei muista, että se ei ole minusta erillinen vaan osa minua. Minun on muututtava, jos haluan parantua. muutokset ovat pelottavia. Syömishäiriö on turvallinen[?] keidas johon voi vetäytyä, kun maailma ympärillä pyörii ja riepottelee.

rakkaus ja viha ovat turhan samankaltaisia

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu