Miten vertasitte tunnetta suhteen loppuessa kun vaikkapa ensimmäisessä suhteessa kumppaninne on ollut ns normaali ihminen ja seuraavassa suhteessa kumppanina on ollut narsisti. Itse olen kokenut molemmat ja mielestäni ero on hirvittävän suuri. Molemmissa tapauksissa minä olen jättänyt. Tämän normaalin miehen kohdalla otti aikansa päästä yli mutta en kaivannut miestä eikä jäänyt mitään riippuvuuden ja tuskan tunnetta päälle. Nyt kun olen kolme kuukautta sitten eronnut narsistista niin edelleen on päällä sairaanloinen ahdistus ja tuska. Halu päästä lähelle vaikka tietää että se ei ole hyväksi minulle. Vilkuilen tielle astuessani kadulle etten vain näkisi häntä, toisaalta tekee mieli hakeutua sinne missä saattaisin häneen törmätä. Ensin mainittu tapaus oli avopuoliso ja tämä toinen oli seurustelukumppani. Tuskaa käyn läpi ja siksi tällainen aloitus, ehkä turha, mutta minulle nyt yksi keino pönkittää ajatustani että olen tehnyt aivan oikein. Toivottavasti ette lyttää tätä heti kättelyssä. Täällä niin monenlaista lukee. Terapiassa kävin vuoden verran ennen eroa ja sitä kautta hain varmistuksen että ei mikään ole oikeaa rakkautta tai parisuhteeseen kuuluvia ajatuksia. Kirjoja olen myös lukenut lukemattoman määrän viimeisen kolmen vuoden aikana ja tehnyt jo lopullista lähtöä niin pitkään.
mikä tunne erotessa
minunvuoroloistaa
21214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Riippuvuus narsistiin on yleensä suuri. kaipaat niita kehuja sita alkuhuumaa. Sita tunnetta kun narsku vie jalat alta.
Koita unohtaa silla narsku alottaa jokaisen kanssa samalla tavalla.
Sma kasikirjoitus, kaikki suhteet etenee saman kaavan mukaan.
myos paattyy samalla tavalla.
Ihan sama tunne oli minulla erotessani narsistista. Se ristiriita että kaipaa lähelle vaikka tietää että suhde olisi ainoastaan satuttava ja epäterve. Aikani kamppailin ristiriitaisissa tunteissa ja sitten se meni ohi. Tsemppiä, älä anna periksi. Kivun jälkeen alkaa uusi hyvä elämä!
Sama tilanne täällä. On niin ristiriitainen olo vihaan ja rakastan. Heitin narskun 4kk sitten ulos elämästäni. Hetkeksi helpotti mutta nyt ahdistaa ja ikävöin niitä hyviä hetkiä. Tuntuu kuin en ikinä enää pystyisi mihinkään. Mikään ei tunnu enää miltään. Hänen kanssaan kaikki tunteet hyvässä ja pahassa pitivät mut elossa. Nyt oon kuollu sisältä. Joka päivä mietin häntä. Eka eroni normaalimiehestä vuosia sitten ei tuntunut näin pahalta. Silloinkin minä jätin. Nyt Ihan kuin yrittäis vierottaa itsensä huumeesta. Tietää ettei ole sulle hyväksi mutta et enää tiedä parempaa euforiaa silloin kun meni hyvin..seksi ym. Pahinta ehkä se että et koskaan saa tietää mikä suhteessa oli totta ja mikä vaan suurta näytelmää. Se raastaa. Voimia sulle!
Mä elän edelleen juuri niissä alun tunteissa. Kukaan ei ole koskaan saanut mulle niin räjäyttäviä ja voimakkaita, kaiken ylittäviä tuntemuksia kuin narsisti. En ole koskaan halunnut ketään niin kovaa kuin häntä, kaikin tavoin, kaikkea hänessä.
Yli 4 kk sitten viimeksi olen hänestä kuullut, edelleen ajattelen päivittäin, oon koukussa. Olisin tässä välissä jo sortunut seksiin hänen kanssaan mikäli hän sitä olisi ehdottanut. Olen luopunut siitä ajatuksesta, että saisin häneltä rakkautta yms. Se esitys loppui jo kauan sitten. Lopun aikaa suhteestamme olin vain hänen seksuaalisen fantasioiden kohde, en muuta ja hän sai mut jopa tyytymään siihen.
Uudelleen ja uudelleen kierrän alitajuntaisesti kehää jossa joku minussa haluaa, että hän haluaa mua, että hän tarvitsee mua, että hänellä olisi tunteita mua kohtaan, vaikka tiedän että hänellä ei voi edes olla. Pikemminkin että hän esittäisi mulle jälleen tunteita.
Miksi?
Mä olen eronnut aiemmin, en jäänyt kiinni. Surin tuskaisesti ja käsittelin eron terveesti.
Mutta tästä ihmisestä en pääse eroon. En saa ikinä vastauksia häneltä, enkä voi kuin lukea narsismista ja yrittää sen kautta ymmärtää mitä oikein tapahtui.
" Lopun aikaa suhteestamme olin vain hänen seksuaalisen fantasioiden kohde, en muuta ja hän sai mut jopa tyytymään siihen. "
Ja olitko se lopultakaan sinä, joka olit se seksuaalisetn fantasian kohde, vaan se hänen itsensä muovailema kuvitelma, jonka käyttöön sinä kehosi annoit?
Noin ainakin minä ajattelen itsestäni.
"Pahinta ehkä se että et koskaan saa tietää mikä suhteessa oli totta ja mikä vaan suurta näytelmää. "
Kun olet päässyt irti narsistista todellisesti, sina ei voisi vähempää kiinnostaa, oliko joku hänen ajatushässäkässään "totta" vai ei. Silloin sinusta on vain pääasia, että olet moisesta ihmishirvityksestä päässyt eroon ja sinua inhottaa, että olet koskaan hänen kanssaan ollutkaan. Et todellakaan enää ajattele, olisiko joku pikkuseikka voinut olla tottakin.
Onneksi minä olen todellisesti irti.
Joskus muistan omat tunteeni ja sitä aikaa, jolloin kuvittelin olevani rakastunut... muistoja todellakin voi olla, mutta järki tämän kaiken ajattelun keskellä on kuin vuori, joka on ja pysyy, eikä voi liikkua eikä lähteä eikä kadota, vaan se on.
Hyvä pointti. En ole osannut ajatella sitä noin. Hmm.
Joku kumma koukuttaja siinä narsismissa on. Ehkä se on se, kun kaikki on niin ihanaa ja hullua ja huumaavaa, silloin kun kaikki on hyvin (eli siis narsisti näyttelee hyvin).
Kyse on tunnekoukusta vai pitäisikö narsistien kohdalla puhua "loukusta". T. Dunderfeltilla on hyvä kirja aiheesta. Lue ja valaistu!
http://www.tonydunderfelt.com/kirjat.htm
http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/6457
Löysin tällaisen linkin kyseiseen asiaan.
Kiitos teille ja voimia teille kaikille <3
Kävin kerran narsistien uhrien tuen kokoontumisessa mutta siellä oli naisia (ja pari miestä) jotka hehkuttivat jotain oikeuskäsittelyvoittoja ja olivat aivan eri vaiheessa missä minä olen. En vaan saanut siellä omaan tilanteeseeni mitään apua. Ihmisiäkin oli niin paljon että ei siellä yksi saanut edes paljoa puhua kun joukossa oli pari todella kovasti puhuvaa tyyppiä.
Se tunne tosiaan on että tarvitsisin jotain ainetta enkä saa sitä muualta kuin tältä henkilöltä. On se kumma. Kärsin todella eikä mitään loppua näy. Kukaan muu mies ei kiinnosta yhtään. Pahinta on että näen tätä miestä viikoittain aina vilaukselta kun on niin pieni paikkakunta. Joskus huomaan että hän on tarkoituksella jossain missä tietää minun olevan ja joskus tajuan itse että olen hakeutunut sinne missä tiedän hänen olevan.
"mutta siellä oli naisia (ja pari miestä) jotka hehkuttivat jotain oikeuskäsittelyvoittoja ja olivat aivan eri vaiheessa missä minä olen. "
Haluaisitko päästä samaan vaiheeseen noiden muiden kanssa?
En voi mitenkään välttyä mielikuvalta, että kaikissa niissä on jotain vikaa, jotka eivät tue mitään jatkoa narsistin kanssa jatkamiseen.
"ei siellä yksi saanut edes paljoa puhua kun joukossa oli pari todella kovasti puhuvaa tyyppiä."
Tuo on valitettavaa yleensäkin vertaistukiryhmissä ilmeisesti. Et kuitenkaan ajatellut, että nämä kaikki olivat lähteneet hyväuskoisina suhteisiinsa? Olivat olleet samassa vaiheessa kuin sinä? Tavalla tai toisella, vaikka jollaikin muulla voi ollakin joku muu kuin parisuhde. Enimmäkseen kuitenkin parisuhteita. Kuvitteletko, että nämä vain suoraan tulivat huijatuiksi, kun sinä ainoana olet sellainen herkkä ja rakastunut.
Toivottavasti et nyt ota tätä lyttäämiseksi.
Minkälaisen palautteen muuten koet lyttäämiseksi?
Aika tyypillistä tämä kävin kerran-en saanut mitään apua.
Yleensäkin kaikessa tuollaisessa vertaistuessa, missä ihmisillä on kiihkeitä tunteita pinnalla kannattaisi käydä ainakin muutama kerta, ennenkuin tekee mitään pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. On niin helppo ajatella, että minä olen jotenkin VAIN oman ongelmani kanssa, kun muilla on oikein oikeusjutut ja kaikki, ihan kuin se olisi jotain enemmän että oikeusjuttuja.
Täytyykö uhrin odottaa, että saa itsekin niitä oikeusjuttuja, että voi osallistua edes narsistien uhrien vertaistukeen.
Oikeusjutut vetävät huomiota, se on selväkin. Siksi oikeudenkäynnit ovat narsistien yksi mieliravinnoista, koska heille se merkitsee lähdettä, lähdettä ja yhä enemmän lähdettä. He saavat olla ja paistatella huomiossa juuri niiden instituuoiden katveessa, joista sanotaankin, että instituutiot ovat niitä, jotka narsisti katsoo kelvollisiksi seurustelemaan itsensä kanssa...
Ikävää myös on, jos on totta, että narsistien uhrien tuessa käy myös narsisteja... noin väitetään.
Jos kuitenkin todellista tahtoa olisi, niin eikö tuollainen tukiryhmä, minne nyt on kerrankin mennyt, olisi loistava, loistava ja vielä kerran loistava paikka tehdä havaintoja, joista voisi sitten itsekin ammentaa ja kasvaa ihmisenä niin, että ei itse ikinä, ei ikinä, ei koskaan olisi samassa tilanteessa.
Kuka voi sanoa itsestään, että minä olen niin erilainen, niin valtavan toisenlainen, etten koskaan voi joutua vastaavaan tilanteeseen, että nämä toiset käyvät "vain jotain oikeusjuttuja", mihin minä sen narsistini kanssa en voi koskaan joutua.
Onko muuten tuo kirja osuva jos haluaa tietoa nimenomaan parisuhdeasiasta? Eikös tuo ole pomosta työpaikalla kertova kirja?
T. Dunderfeltin kirja on:
IRTI TUNNEKOUKUISTA - KOHTI VAPAAMPAA ELÄMÄÄ
DIALOGIA 2006, 3.PAINOS
Miten päästää irti mielessä pyörivistä ajatuksista, jotka eivät yrittämisestä huolimatta tahdo irrota? Tai tunteista, jotka häiritsevät jokapäiväistä toimintaa niin, ettei pysty nauttimaan elämästä? Olet tunnekoukussa, eivätkä solmut aukea tavallisella tahtomisella ja järkeilyllä. Et ole yksin. Näyttää siltä, että elämme keskellä varsinaista tunnekoukkujen epidemiaa. Olemme orjia, tunteidemme ja ajatustemme vankeja.
Kirja tarjoaa toimivia menetelmiä sisäisyyden hoitamista varten. On mahdollista vapautua tunnekoukkujen orjuudesta ja kehittää käytännön taitoja itsetuntemuksen syventämiseen. Tunteita ei vain pureta ja ilmaista, vaan niiden annetaan läsnäolevan huomion myötä liikkua, muuntua – ja vapautua. Tunnekoukkuja irrottamalla vältät väsymisen ja edistät terveyttäsi.
Tonyn kommentit:
Liian usein olemme orjia, tunteidemme ja ajatustemme vankeja. Toistamme ajatuskulkuja ja tunnekuvioita, jotka vievät energiaa mutta eivät johda mihinkään rakentavaan toimintaan. Kirjassa on paljon käytännön harjoituksia, joiden avulla oppii erottamaan tunteet ja emootiot toisistaan, ymmärtämään mm. pelon, vihan ja masennuksen viestejä sekä huomaamaan läsnäolon parantavan merkityksen.
Kiitos! Katsoin linkin liian hätäiseen. Täytyypä tilata.
Joku päivä ehkä oivallatte, että kaipaatte itse luomaanne mielikuvitusrakastettua, joka on kokoajan ollut vaan omassa päässänne. Onhan se tunteita herättävää, kun todellinen mies haukkuu, pettää, hylkää, nöyryyttää, mitätöi ja ohittaa sinut aina tilaisuuden tullen ihan vaan omaksi huvikseen ja viihteekseen ja sinä joudut todella käyttämään koko mielikuvituksesi, empatiasi ja masokistisen nöyryytesi, kuvitellessasi ja sovitellessasi kaiken taas hyväksi ja kusipään prinssiksi.
Onhan se tietysti tylsää, kun ei ole enää jatkuvasti pelko perseessä, keskellä passiivisaggressiivista/aggressiivista ahdistuksen ilmapiiriä.
Kyllä elämä on harmaata, kun adrenaliinit eivät kehossasi olekaan enää jatkuvassa hälytystilassa.
"Viimeisenä kuolee toivo" kertoi eräskin narsisti naureskellen naiskokemuksistaan.
Narsisti on vääristävän peilin kaltainen, johon sinä ITSE kuvittelet kaikenlaisia romanttisia ja rakastavia, kiihottavia ominaisuuksia. Kun jonain päivänä näet hänet selvästi, sieltä katsoo uhmaikäinen, itsekäs pieni paskiainen. Lähinnä peikko tai ihmisyyden irvikuva.
Sitten on aika alkaa miettiä, mitkä linssit itsellä on silmillä ollut ja miksi. Se on paljon kiinnostavampi trippi, kuin narsistin ontto ego.
Ja joo, muistan kyllä ton harhaisen vaiheen. jota kesti liian pitkään, mutta mitä nopeammin saatte näkönne takaisin, sen nopeammin voitte siirtyä elämässä oikeasti tärkeisiin asioihin. Sellaisiin, joista saa oikeasti iloa ja nautintoa, ei kuvitteellista.
Auts kun oli hyvä kirjoitus!
Sattui kuin joku olisi vitsalla sivaltanut paljaisiin kinttuihin :).
Onneksi nyt enää vain naurattaa... kaikesta sitä ihminen selviytyy.
Pystyn todella hyvin samaistumaan terävään ja oivaltavaan kirjoitukseesi.
Toivottavasti aloittajain jonain päivänä pystyy avautunein silmin tämän kaiken näkemään.
-eronnut narsistista niin edelleen on päällä sairaanloinen ahdistus ja tuska.
-Halu päästä lähelle vaikka tietää että se ei ole hyväksi minulle.
- toisaalta tekee mieli hakeutua sinne missä saattaisin häneen törmätä
-Se tunne tosiaan on että tarvitsisin jotain ainetta enkä saa sitä muualta kuin tältä henkilöltä.
-On se kumma. Kärsin todella eikä mitään loppua näy.
-Kukaan muu mies ei kiinnosta yhtään.
-näen tätä miestä viikoittain aina vilaukselta kun on niin pieni paikkakunta.
-hän on tarkoituksella jossain missä tietää minun olevan
-olen hakeutunut sinne missä tiedän hänen olevan.
Lue itse nyt nämä ja mieti, mieti todella.
Mitä haluaisit että sinulle vastataan? Mikä olisi sellainen vastaus, mikä ei olisi lyttäämistä?
Suoraan sanoen, ihmettelen, että olet edes ollenkaan päässyt eroon tuosta veijarista.
Voi olla, että olet lujassa hänen talutettavanaan tälläkin hetkellä. Tunnet toveruutta etkä ole irtaantumista lähelläkään. Koet hänet jopa fyysisesti luotettavaksi yhä.
Minulla on sinulle tehtävä:
Ota selvää, mitä tarkoittaa sellainen sana kuin defenssi.
Psykologiassa defenssi tarkoittaa inhimillistä suojakeinoa, mitä ihminen yhtenä monen muun psykologisen suojakeinon kanssa tarvitsee. Defenssit ovat täysin luonnollinen osa ihmisen psyykettä. Ylikorostunut defenssien käyttö voi kuitenkin olla vahingoksi.
Mitäpä, jos tekisit, kuten minä ja kokeilisit valita aina sen EI DRAAMA-tavan reagoida ja suhtautua asioihin ja tilanteisiin nassen ja muiden ihmisten kanssa. Se saattaisi olla se todellinen ihmisen tapa, jota ei ole opittu leffoista ja kauniistarohkeista. Teeveessä draama on viihdettä. Pelkistettyä elämää, jossa on vain kohokohtia ja aallonpohjia, kun puolestatoista tunnista yritetään tehdä mahdollisimman tunneskaalaan vetoava. Todellinen elämä on erilaista ja sen tempo on hitaampi ja vivahdeikkaanpi. Minusta tuntuu että meidän nykyihmisten parisuhdemallit ovat tv-draamoista ja että tosielämään sovellettuina ne käyttäytymis- ja ihmissuhdemallit ovat ainoastaan repiviä ja hajottavia - eivät koskaan korjaavia ja rakentavia. Kyllähän sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kumppani vaihtuu, mutta vuorosanat on kuultu jo moneen kertaan.
Itse päätin kokeilla aikuisen ihmisen kypsää reagointia ja valita aina tästälähin EI DRAMAA-vaihtoehdon. Suosittelen kokeilemaan. Tunnen itseni vihdoin aikuiseksi ja viisaammaksi ja elämä on jälleen uusi, kiinnostava ja haasteellinen.
Toivon että ikä on minulle muutakin , kuin numeroita - kuten kokemusta, kypsyyttä ja viisautta!
Teinit pitäköön tunkkinsa.
Hei aloittaja!
Ei ihme jos tunnet voimattomuutta ja olet epävarma. Elät uudelleen ja uudelleen samat asiat läpi. Koet eron shokkivaiheineen läpi uudelleen ja uudelleen.
Ei ihme jos tunnet voimattomuutta.
Sinä et ole UUDELLEENSUUNTAUTUNUT, joka uudelleensuuntautuminen pitäisi ehdottomasti tehdä eron jälkeen.
Tämä on siis psykologinen fakta, ei kenenkään keksintö.
Jos haet ammattiapua, jota sinun ehdottomasti pitäisi edelleen tai uudelleen hakea, hae apua uudelleensuuntautumiseen. Mene hakemaan apua niin, että olet jo itse löytänyt suunnan, mutta kysymyksesi on miten.