Taustaa: olen sairastanut psykoottisen masennuksen n. 13 v. sitten. Olin silloin sairaalahoidossa, samoin sen jälkeen, kun masennus oli "vain" vaikea-asteinen. Viimeisimmästä osastohoidosta jo yli kymmenen vuotta. Olin erikoissairaanhoidon avohoidossa vuosia, käynnit loppuivat n. 5 vuotta sitten. Olin/olen virallisesti parantunut.
Nykytilanne: Olen tuon viisi vuotta odottanut, että "elämä avautuu", että saan innostusta alkaa tehdä asioita. Hoidossa hoettiin, että "siitä se putki aukeaa, kun alkaa vaan tehdä kiinnostavia asioita". Pah! Mikään ei kiinnosta, eikä muutu kiinnostavaksi, vaikka kuinka yrittäisin. Kaikki nekin asiat, jotka vielä silloin kun olin "virallisesti masentunut" kiinnostivat, ovat yhdentekeviä. Näitä asioita ovat esim. musiikki (en voinut elää ilman musiikkia), lukeminen ja jotkut kanssaihmiset.
Mikään ei tunnu pahalta, eikä ahdista. Ei ole tylsistynyt olo, vaikka tuijottaisin seinää päivän. En odota mitään, en halua mitään.
Muita vastaavassa tilanteessa? Olla möllötättekö vaan, vai mitä teette?
Nykytilanne: Olen tuon viisi vuotta odottanut, että "elämä avautuu", että saan innostusta alkaa tehdä asioita. Hoidossa hoettiin, että "siitä se putki aukeaa, kun alkaa vaan tehdä kiinnostavia asioita". Pah! Mikään ei kiinnosta, eikä muutu kiinnostavaksi, vaikka kuinka yrittäisin. Kaikki nekin asiat, jotka vielä silloin kun olin "virallisesti masentunut" kiinnostivat, ovat yhdentekeviä. Näitä asioita ovat esim. musiikki (en voinut elää ilman musiikkia), lukeminen ja jotkut kanssaihmiset.
Mikään ei tunnu pahalta, eikä ahdista. Ei ole tylsistynyt olo, vaikka tuijottaisin seinää päivän. En odota mitään, en halua mitään.
Muita vastaavassa tilanteessa? Olla möllötättekö vaan, vai mitä teette?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa, kunnes kysyin itseltäni seuraavat kysymykset:
1. Kuka olet?
2. Mitä teet?
3. Kenen vuoksi?
4. Mitä se antaa?
Ymmärrän kyllä, että sinulla on vaikea tilanne.
Syötkö lääkkeitä? Todellinen parannus voisi löytyä välittävistä ja ymmärtävistä ihmisistä.
Kiitos kommentista. Ensin ajattelin, että olen vuosia analysoinut itseäni, sitä kuka olen, siellä avohoidon terapian tapaisessa. Kun aloin miettiä asiaa tarkemmin, ei se terapia ikinä johtanut siitä ajatuksesta, että minun on vaikea olla oma itseni, siihen, kuka minä olen. Joten tuo laittamasi kysymyslista on nyt mun itseterapian väline.
Syön edelleen masennuslääkkeitä. Kun on näin kauan räpiköinyt masennuksen kanssa, ei oikein tohdi enää kuormittaa läheisiä ihmisiä.
Tuolla vaikeudella olla oma itsensä tarkoitan, että olen liikaa yrittänyt olla sellainen muiden mieleen oleva ihminen. Sitten kun en ole sitä jaksanut, olen vetäytynyt.