Pahentunut

Et todellakaan ole yksin sairautesi kanssa ! Itselläni on kanssa nyt menossa se vaihe että on jäänyt päälle. Kirjoitin tuonne toiseen kohtaa tämän viestin,mutta kopioin sen sinullekin nyt.Jospa se auttaisi sinua ja voisimme vaikka keskustella tuntemuksistamme ja antaa vertaistukea !

Hei,itselläni on kanssa ko.sairaus ja sairastuin siihen kun olin 22v ja nyt olen 44v. Olen lääkityksellä , joka auttaa kyllä hyvin,mutta nyt on taas niin kamalan vaikeeta.Kertakaikkiaan 24/7 paniikki , joka pysyy poissa vain kun nukun. Kaikki alkoi paheta sen jälkeen kun rakas kissamme yllättäen kuoli pari viikkoa sitten.
Myöskin olemme huomanneet että meillä on ( ja nyt ei saa nauraa ) jotain pikku ötököitä,joita olemme koittaneet kotikonstein hävittää,tai siis itse asiassa minä olen,koska olen nyt kertakaikkiaan saanut jonkun pakkomielteen niihin.
En ehkä osaa selittää miksi tai kuinka pahaoloni nyt vaivaa minua,mutta jokainen pienen pieni ötökkä sängyssä,tai lattialla,tai sitten vain tämä jatkuva kamala pahanolon tunne,kun ei jaksa.
Aamulla kun herään tekee pahaa ja maailma pyörii päässä, ja haluaisin sairaalaan,vain sen takia etten jaksa,tai sitten haluaisin vain juosta karkuun,jonnekin,pois pahaa oloa. Oloni on kuin se pyörisi vain ja ainostaan ympyrää,enkä löydâ ulospääsyä.

Rakas aviomieheni tukee minua aivan valtavasti ja hän on kyllä aarre !! Mutta kun minua myös ahdistaa ja pelottaa että kuinka kauan hän jaksaa. Asun ulkomailla,Belgiassa,olen asunut jo sen verran kauan että maa on tuttu,joten se ei tuota mitään ongelmia minulle.

Mutta kun nyt saisi vain pââstään taas pois kaiken tuon edellä kirjoittamani,eikä koko aikaa pohtisi jotain kirppuja tai mitä lienevät.Niitähän on herranjumala maailma täynnä ja varsinkin vanhoissa taloissa.Mutta kun se on TÄMÄ PIMEÄ vuodenaika,joka todella saa minut aivan karseen sairaaksi.

Haluaisin vain jotain vertaistukea teiltä,kotomaan ihmisiltä,ja todellakin ymmärryksellä ja sillä mielellä että olen todellakin paniikkihäiriö potilas . Ja välillä ei huumoria oikein tahdo riittää.

Kiitos teille kaikille ja toivottavasti joku edes haluaa kirjoitella kanssani.!!

Yst.terv :

Iina Lammi.

Itsellä on paniikkihäiriö alkanut säteilemään erillaisilla kivuilla ympäri kehoa.. Milloin kädessä, milloin jalassa, milloin nivusessa,milloin rinnassa ja viimeisimpänä kiveksissä.. Lisäksi on ollut oksetusta ja kauheita pelkoja.. Kaikki alkoi taas kun jäin työttömäksi,ja tuli tämä ikävä aika vuodesta jolloin menetin isäni pari vuotta sitten.. Tämä kaikki yhdistettynä on tehnyt syksystäni vaikean...

Oli positiivinen yllätys nähdä että jotkut oli vastanneet viestiin. Itsellä ollut paniikkioloja jo lapsesta lähtien ja pahentui tuossa parikymppisenä nykyisin olen kolmekymppinen. Käytössä ssri-lääke fluoksetiini, beetasalpaaja joskus Opamox. Ei tätä vaivaa voi ymmärtää jos ei ole itse samaa kokenut tai ainakin vaikeaa se on jos ei ole itsellä kokemusta. Ahdistaa monet sellaiset normaalit asiat kaupassa käynti ja matkustaminen. Joskus tulee sekoamisen pelko.

Nyt vuoden pimeimpänä aikana pitäisi vitamiinien ja hivenaineiden saanti olla riittävää.
Ravitseva monipuolinen ruoka ja jossain muodossa suurin osa ihmisistä tarvitsee liikuntaa.
Itse käytän ympäri vuoden purkeista lisäravinteita. On syytäkin kun niinkin tärkeä hivenaine kuin rauta notkahtaa heti ilman purkkirautaa.

Toi on niin tuttua. Viime yö oli yhtä helvettiä ahdistuksen ja huimauksen takia. Toivottavasti ensi yö helpompi.

Minulla pyrkii paniikkikohtaus pintaan kokoajan. Lääkkeitä ei ole enkä halua, koska opamox, sun muut ssri lääkkeet ei auta yhtään. Bentsoja tässä tarttis.