Tällä hetkellä olo on kurja, joten siksi hyvä kirjoittaa edes jotakin. Oon 22 vuotias tyyppi joka on ollut teinistä lähtien yksin. Muita ikätovereita ei muu kiinnosta kuin ryyppääminen ja itse kun olen absolutisti, niin siksi nytkin yksin opiskelijakämpässä. Olen miettinyt viimeaikoina, että mitä maailma menettää jos sattuisin kuolemaan? Vastaus on , että ei sitten yhtään mitään. Päinvastoin... joku parempi ihminen saisi minun opintotukeni ja olisi vähemmän ruuhkaa junassa. Oma suku on laaja ja kukaan ei varmaan muistaisi vuoden päästä. Jos mutsi on yhtään tullut sukuunsa, niin saa kohta jonkin muistisairauden. Faijapuoli on taas sydämestään loppu ja faijalla oma perheensä muualla. Välillä näen unta, että joudun johonkin onnettomuuteen, kuolen ja saan uuden elämän. Se olisi mahtavaa... voisin tehdä edelliset päätökset toisin ja mulla olisi omien ajatusten sijaan elämässäni kavereita, nainen ja vaikka vakituinen työ. Masentuneilla ja alkoholisteilla väitetään olevan vaikeaa... ja paskat. Heillä on sentään laaja tukiverkosto, kavereita, AA-kerho, terapeutteja ja psykologeja yms. Yksinäisellä kuten mulla ei ole ketään, joten ei parane sairastua mihinkään niin henkisesti kuin fyysisestikään. Mutsi varmaan menettää sen kohta ja faijapuoli ei varmaan näe eläkepäiviään. Oma faija ryyppäsi koko lapsuuteni, joten minulla ei ole hänelle mitään asiaa.
Välillä sitä toivoo, että jää auton alle ja tää tyhjänpäiväinen elämä loppuisi. Siitä ei olisi kellekään haittaa, paitsi niille jotka arvostavat sitä, että joku pitelee ovea auki tai auttaa naapurin rouvaa ostosten kannossa. Jos joku nyt kommentoi, että "sä oot nuori ja sulla on koko elämä edessäs", niin se tässä juuri on pahinta. Kun nyt jo tuntuu näin pahalta, niin miten tätä jaksaisi koko elämänsä? Vaikka en ole uskovainen, niin silti uskon Jumalaan jossain määrin ja se on ollut ainoa syy miksi olen välttynyt itsetuhoisilta toimilta.
Hiukan helpotti, joten taidan lopetella tähän.
Välillä sitä toivoo, että jää auton alle ja tää tyhjänpäiväinen elämä loppuisi. Siitä ei olisi kellekään haittaa, paitsi niille jotka arvostavat sitä, että joku pitelee ovea auki tai auttaa naapurin rouvaa ostosten kannossa. Jos joku nyt kommentoi, että "sä oot nuori ja sulla on koko elämä edessäs", niin se tässä juuri on pahinta. Kun nyt jo tuntuu näin pahalta, niin miten tätä jaksaisi koko elämänsä? Vaikka en ole uskovainen, niin silti uskon Jumalaan jossain määrin ja se on ollut ainoa syy miksi olen välttynyt itsetuhoisilta toimilta.
Hiukan helpotti, joten taidan lopetella tähän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä nyt luovuta :) Jokaisessa ikäryhmässä on niitä, jotka ei löydä saman ikäisistä kavereita. Omat ystäväni ovat järjestään minua 5-15 vuotta vanhempia.
Yritä nähdä tilanteesi haasteena, jonka voit selvittää. Uudelleen alusta aloittamisesta haaveilu on lohduttavaa, mutta haaveiluksi se jää. Ryhdy siis rakentamaan tätä elämää siitä pisteestä, jossa olet nyt - keskeltä.
Harrastatko jotain tai olisitko kiinnostunut aloittamaan uuden harrastuksen? Tai oletko ajatellut osa-aikaista työtä opintojen oheen? Harrastuksista ja töistä saa uusia ihmiskontakteja ja saattaapa niistä löytyä jopa kavereita. Hyvänä puolena se, että niissä on kummassakin eri ikäisiä ihmisiä, niitäkin jotka ovat jo ryyppäämisiästä päässeet ohi.
Mainitsit auttavasi naapuria ostosten kantamisessa, kiinnostaisiko vapaaehtoistyö muuten? Vapaaehtoistyö esim. SPR:n tai jonkun muun omalla alueellasi toimivan järjestön kautta tuo myös uusia ihmisiä elämään sekä merkityksellisyyttä - tietoa siitä, että auttaa jota kuta toista ja on hyödyksi. Elämä ei enää olekaan yhtä turhaa kuin aikaisemmin.
Muutenkin olo helpottaa, kun saa opiskelut loppuun. Opiskeluaikana on aina takaraivossa ajatus siitä, että tässäkin olisin voinut olla parempi. Siinä mielessä arvosanat joutaisi kyllä romukoppaan. Niin kauan kuin vain opiskelet, olet myös opintotukesi arvoinen. Ei ole parempaa ihmistä saamaan sinun opintotukeasi kuin sinä.
Kyllä aistii, että kirjoitat sydämesi tuntoja aidosti. Elämäinen ihmisenä ei ole ollut koskaan helppoa ja tuskin se on sitä tänä aikana. On hieno juttu ettet juo ja rellestä. Ei sitä elämää kannata harjoittaa edes sen vuoksi että olisi seuraa ja tukiverkostoja. Ei juopon elämä ole elämää ja vaan keinotekoista ajelehtimista päivästä toiseen.
On arvokas juttu, että nuorella on vielä tänä aikana uskoa Jumalaan. Vähemmistönä uskovaiset saavat elää, mutta heillä on elämä ja tulevaisuus, joka kantaa vielä ajan rajan toiselle puolelle.
Kannustan sinua ihan tosissaan etsimään yhteyttä Jumalaan ja sen myötä ovet avautuvat mielenkiintoiseen ja merkitykselliseen huomiseen. Kyllä Taivaan Isä voi johdattaa sinua löytämään sielunkumppaneita ja puolison ja elämän tehtävän.
Ei kannata jäädä vatvomaan ikäviä synkkiä ajatuksia ja jäädä vellomaan itsesäälissä. Kyllä niitä mieleen tulee, mutta liemeen ei kannata jäädä makaamaan.
Sinunlaisila nuorilla on tarvetta aikanamme. Et ole joutava onnettomuuden uhriksi.
no mene tor verkkkoon
sipulikanavalle sieltä saa kavereita