Vapaiden suuntien aikuiskastekäytännön taustalla on ymmärtääkseni puuttuva tai ohut perisyntioppi: Synti ymmärretään lähinnä aktiivisiksi ja tietoisiksi teoiksi tai tekemättä jättämisiksi, joista ihminen on moraalisessa vastuussa. Pienellä lapsella tällaisia tietoisia ja aktiivisia tekosynteja ei tietystikään ole. Siksi hänen katsotaan olevan viaton. Sellaisena hän ei tarvitse myöskään kastetta.
Vanhoillislestadiolaisuus sen sijaan pitäytyy klassiseen kristilliseen perisyntioppiin: Vaikka lapsi onkin jo ennen kastetta vanhurskas uskon kautta Kristukseen, hän ei ole kuitenkaan omalta puoleltaan viaton. Pieni lapsikin on perisynnin perin pohjin turmelema - hän on "synnissä syntynyt ja synnin alaiseksi siinnyt äitinsä kohtuun" (Ps. 51:5).
Säilyäkseen uskonvanhurskauden osallisuudessa pieni lapsikin tarvitsee kasteen armoa, jossa, kuten Luther kirjoittaa, "meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana". Kastamattomana kuolleen pienen lapsen pelastumista ei ole syytä epäillä, mutta SÄILYÄKSEEN pelastuksen osallisuudessa lapsen on välttämätöntä kasvaa kasteen liitossa.
En siis lähtisi tukemaan aikuiskastekäytäntöä. Se on mielestäni teologisesti erittäin hataralla pohjalla.
Väinä Havas Siionin Lähetyslehdessä vuonna 1940:
KASTEEN ARMO
Me pidämme tinkimättömästi kiinni siitä, että yksi kaste ei takaa kuolemattoman ihmissielun pelastusta. Puhumme rohkeasti luterilaisen tunnustuksemme mukaisesti kasteen armosta luopuneista ihmisistä. Jumala on kylläkin kasteeseen liittämissään armolupauksissansa luja. Siksi emme mielellämme käytä puheenpartta kasteenliiton rikkomisesta, mutta tottelemattomuutensa vuoksi uskonsa ja uskonelämänsä menettänyt kastettu syntinen on varmasti myös kasteen siunauksesta osaton.
Uskotonta tuhlaajalasta ei autuuta se, että hän on kerran kastettu. Kaikkien kastettujen autuaiksi julistaminen on sitä kaikkein inhottavinta nukutussaarnaa, jolla paatuneita, tahratuita, synnissä ja jatkuvassa synnin rakkaudessa vaeltavia kalliisti lunastettuja sieluja tuuditellaan kohti onnetonta iankaikkisuutta, ja jolla alkava omantunnon herätys rikkiviisain sanakääntein tukahdutetaan. Voi niitä, jotka tällä tavoin menetellen ovat vieroittaneet kansamme lapsia elävästä evankeliumista, parannussaarnasta ja syntien anteeksiantamuksesta sekä sisäisestä uskonkilvoituksesta Kristuksessa. Olisi vihdoinkin aika jo tajuta, mihin tuollainen opillisesti ehkä hyvinkin johdonmukaiselta kuulostava viisastelu johtaa.
Uskovalle ihmiselle kaste sen sijaan on yksi ihanimpia Herramme suomia armolahjoja. Se on sitä niille kasteen armon ilmapiirissä kasvatetuille kristittyjen kotien lapsille, jotka eivät koskaan ole tohtineet uskoansa kieltää, vaan ovat vuodesta vuoteen jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa puhdasta omaatuntoa säilyttäneet, uskossansa varttuneet ja yhä tietoisemmin ja tietoisemmin turvautuneet kasteen Herran täydelliseen sovintotekoon ja syntien anteeksiantamukseen Hänen veressänsä. Tällaiset ns. lapsuuskristityt iloitsevat kiitollisina siitä, että heidät jo avuttomina pienokaisina pyhässä kasteenpesossa liitettiin lujin lupauksin Jumalan armotalouden piiriin. Heistä tuntuu sanomattoman hyvältä, että kaste on heille jatkuvasti uskon kautta armorikas elämänvesi, uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä. Kasteen virvoittava armo, aivan kuin kristallinkirkas virta, huuhtoo heidän kiusattuja sydämiänsä. Kasteen ja siihen liittyvän lunastusarmon uskossa muisteleminen on todellakin kuin Nooan vesi, joka kantaa kristityn elämän purtta kohti ikuista rauhan tyventä.
Havaksen artikkeli jatkuu:
Kasteen siunaus aukenee valtavana myös niille armosta langenneille tuhlaajalapsille, jotka sovintosaarnan uskomisessa ja parannuksessa kokevat Jumalan valtakunnassa kääntymisen ihmeen. He palaavat silloin luopumuksestansa juuri kasteen armoon, Kristuksen veren voima on puhdistanut heidät jälleen siihen autuaaseen tilaan, joka heillä kerran kastettuna pienokaisena oli. He muistelevat syvästi kiitollisina kasteen pesoansa, joka ei heille uskottomuuden vuosina mitään merkinnyt, mutta joka nyt on samanlainen autuuden pantti, kuin Herran Pyhä Ehtoollinenkin. Luja, näkyvään aineeseen yhdistetty, vakuudeksi siitä, että armonvirta todellakin on pyyhkinyt synnit pois ja siitä, että me kokonaiset syntiset olemme todella pukeutuneet Kristukseen ja hänen vanhurskauteensa. Mutta muisteleminen on meille uskossa kilvoitteleville vain yksi Herramme säätämä tuki monien muiden joukossa. Uskoamme vahvistaa myös Raamatussa lukemamme sana, kuulemamme yleinen evankeliumin saarna, ripissä julistettu synninpäästö ja Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottaminen alttarin sakramentissa.
Vanhoillislestadiolaisuus sen sijaan pitäytyy klassiseen kristilliseen perisyntioppiin: Vaikka lapsi onkin jo ennen kastetta vanhurskas uskon kautta Kristukseen, hän ei ole kuitenkaan omalta puoleltaan viaton. Pieni lapsikin on perisynnin perin pohjin turmelema - hän on "synnissä syntynyt ja synnin alaiseksi siinnyt äitinsä kohtuun" (Ps. 51:5).
Säilyäkseen uskonvanhurskauden osallisuudessa pieni lapsikin tarvitsee kasteen armoa, jossa, kuten Luther kirjoittaa, "meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana". Kastamattomana kuolleen pienen lapsen pelastumista ei ole syytä epäillä, mutta SÄILYÄKSEEN pelastuksen osallisuudessa lapsen on välttämätöntä kasvaa kasteen liitossa.
En siis lähtisi tukemaan aikuiskastekäytäntöä. Se on mielestäni teologisesti erittäin hataralla pohjalla.
Väinä Havas Siionin Lähetyslehdessä vuonna 1940:
KASTEEN ARMO
Me pidämme tinkimättömästi kiinni siitä, että yksi kaste ei takaa kuolemattoman ihmissielun pelastusta. Puhumme rohkeasti luterilaisen tunnustuksemme mukaisesti kasteen armosta luopuneista ihmisistä. Jumala on kylläkin kasteeseen liittämissään armolupauksissansa luja. Siksi emme mielellämme käytä puheenpartta kasteenliiton rikkomisesta, mutta tottelemattomuutensa vuoksi uskonsa ja uskonelämänsä menettänyt kastettu syntinen on varmasti myös kasteen siunauksesta osaton.
Uskotonta tuhlaajalasta ei autuuta se, että hän on kerran kastettu. Kaikkien kastettujen autuaiksi julistaminen on sitä kaikkein inhottavinta nukutussaarnaa, jolla paatuneita, tahratuita, synnissä ja jatkuvassa synnin rakkaudessa vaeltavia kalliisti lunastettuja sieluja tuuditellaan kohti onnetonta iankaikkisuutta, ja jolla alkava omantunnon herätys rikkiviisain sanakääntein tukahdutetaan. Voi niitä, jotka tällä tavoin menetellen ovat vieroittaneet kansamme lapsia elävästä evankeliumista, parannussaarnasta ja syntien anteeksiantamuksesta sekä sisäisestä uskonkilvoituksesta Kristuksessa. Olisi vihdoinkin aika jo tajuta, mihin tuollainen opillisesti ehkä hyvinkin johdonmukaiselta kuulostava viisastelu johtaa.
Uskovalle ihmiselle kaste sen sijaan on yksi ihanimpia Herramme suomia armolahjoja. Se on sitä niille kasteen armon ilmapiirissä kasvatetuille kristittyjen kotien lapsille, jotka eivät koskaan ole tohtineet uskoansa kieltää, vaan ovat vuodesta vuoteen jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa puhdasta omaatuntoa säilyttäneet, uskossansa varttuneet ja yhä tietoisemmin ja tietoisemmin turvautuneet kasteen Herran täydelliseen sovintotekoon ja syntien anteeksiantamukseen Hänen veressänsä. Tällaiset ns. lapsuuskristityt iloitsevat kiitollisina siitä, että heidät jo avuttomina pienokaisina pyhässä kasteenpesossa liitettiin lujin lupauksin Jumalan armotalouden piiriin. Heistä tuntuu sanomattoman hyvältä, että kaste on heille jatkuvasti uskon kautta armorikas elämänvesi, uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä. Kasteen virvoittava armo, aivan kuin kristallinkirkas virta, huuhtoo heidän kiusattuja sydämiänsä. Kasteen ja siihen liittyvän lunastusarmon uskossa muisteleminen on todellakin kuin Nooan vesi, joka kantaa kristityn elämän purtta kohti ikuista rauhan tyventä.
Havaksen artikkeli jatkuu:
Kasteen siunaus aukenee valtavana myös niille armosta langenneille tuhlaajalapsille, jotka sovintosaarnan uskomisessa ja parannuksessa kokevat Jumalan valtakunnassa kääntymisen ihmeen. He palaavat silloin luopumuksestansa juuri kasteen armoon, Kristuksen veren voima on puhdistanut heidät jälleen siihen autuaaseen tilaan, joka heillä kerran kastettuna pienokaisena oli. He muistelevat syvästi kiitollisina kasteen pesoansa, joka ei heille uskottomuuden vuosina mitään merkinnyt, mutta joka nyt on samanlainen autuuden pantti, kuin Herran Pyhä Ehtoollinenkin. Luja, näkyvään aineeseen yhdistetty, vakuudeksi siitä, että armonvirta todellakin on pyyhkinyt synnit pois ja siitä, että me kokonaiset syntiset olemme todella pukeutuneet Kristukseen ja hänen vanhurskauteensa. Mutta muisteleminen on meille uskossa kilvoitteleville vain yksi Herramme säätämä tuki monien muiden joukossa. Uskoamme vahvistaa myös Raamatussa lukemamme sana, kuulemamme yleinen evankeliumin saarna, ripissä julistettu synninpäästö ja Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottaminen alttarin sakramentissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Tällaisten takia tälläkin palstalla kannattaa käydä :)
>>Vapaiden suuntien aikuiskastekäytännön taustalla on ymmärtääkseni puuttuva tai ohut perisyntioppi: ** Kyllä se on niin ohut, että se on katkennut jo aika päiviin.
Se on katkennut silloin kun Raamattua alettiin tutkia toden teolla. Se ei ilmene siellä.
Synnin alaisuuteen on ihminen tullut, mutta se ei koske Häntä, ennekuin itse tekee syntiä.
Se on aina aktiivi teko, joka tulee tunnustaa, saadakseen sen anteeksi, Jeeukselta.
>Pienellä lapsella tällaisia tietoisia ja aktiivisia tekosynteja ei tietystikään ole. Siksi hänen katsotaan olevan viaton. Sellaisena hän ei tarvitse myöskään kastetta.** ei tietenkään ole, koska Hän ei ole tehdyt syntiä.
On todella kornia väittää lasta syntymiseksi.
Raamatussa on vain kaksi kotaa, jossa toinen ihminen vie toisen syntiin.
Matt 5 Vuorisaarnassa Jeesuksen toetamus; joka katsoo naista himoiten, on jo TEHYT Hänen kanssaan huorin.
Siihen tarvitaan, kuten arvelen teidän sen tajunneen kaksi.
Toinen on Ilmestys 3 Tyatrian seurakunnan enkelille; Jos seuraatte Isebeliä, tulen tuomitsemaan tiedät ja tappamaan lapsenne.
>>Vanhoillislestadiolaisuus sen sijaan pitäytyy klassiseen kristilliseen perisyntioppiin: ** Ei se ole klassinen, vaan pakanallinen näkemys.
>>Vaikka lapsi onkin jo ennen kastetta vanhurskas uskon kautta Kristukseen, hän ei ole kuitenkaan omalta puoleltaan viaton. * Siinäpä se. Jos Hänen vanhurskaudelleen tekee jotain, on se jo itsessään synti.
>>Pieni lapsikin on perisynnin perin pohjin turmelema - hän on "synnissä syntynyt ja synnin alaiseksi siinnyt äitinsä kohtuun" (Ps. 51:5).** Aivan totta; SYNNIN ALAISUUTEEN SYNTYNYT??
Niin on, mutta syntiä on aktiivi toiminta, sitä ei ole pakko tehdä.
vauvanko pitää
>>Säilyäkseen uskonvanhurskauden osallisuudessa pieni lapsikin tarvitsee kasteen armoa** Armohan Hänessä on joka ilmenee vanhurskautena.
Turha siihen on mennä sorkkimaan, Jumala itse sen on antanut.
Nämä ripotteliat syyllistyvät syntiin.
>> Tässä Lutheria;"meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana". ** Suurta puhetta uskovien upotuksen puolesta.
Näin pitää toimia.
>> Hän jatkaa; Kastamattomana kuolleen pienen lapsen pelastumista ei ole syytä epäillä, mutta SÄILYÄKSEEN pelastuksen osallisuudessa lapsen on välttämätöntä kasvaa kasteen liitossa. ** EI SITÄ OLE SYYTÄ EPÄILLÄ.
Mutta joka synnissä elää, kuten ripottelijat, epäille jopa vauvaa siitä.
Toisaalta, seurahan tekee kaltaisekseen.
>>En siis lähtisi tukemaan aikuiskastekäytäntöä. Se on mielestäni teologisesti erittäin hataralla pohjalla.** Näin tyhmä, sekä huono omaksumaan kirjoitettua Sanaa tajuaa Väinö Havas.
pakanalliset ihmiset etenevät elämässään kaikkien tunnustusten mukaan, laiminlyöden Raamatun sanomaa, Jeesuksen ohjetta, - joka uskoo, se kastetaan.
Kasteessa EI LIITETÄ JUMALAAN, vaan JEESUKSEEN.
KASTEEN ARMO
>>Voi niitä, jotka tällä tavoin menetellen ovat vieroittaneet kansamme lapsia elävästä evankeliumista, parannussaarnasta ja syntien anteeksiantamuksesta sekä sisäisestä uskonkilvoituksesta Kristuksessa. *Mitä kiroatko joitain?? VOI sana on kirosana joka tuo kirouksen ja nyt kiroat kansaa?
Miksi kilvoitella, lähde seuraamaan Häntä, kuten kristityt?
>>Uskovalle ihmiselle kaste sen sijaan on yksi ihanimpia Herramme suomia armolahjoja. ** Niin on.
Olet oikeassa, uskovien kasteen muistaa koko loppuiän.
Taas ripoteltava sitä edes aistii, ja unohtaa seuraavaan tissiin.
Eikö ole mahtavaa, kun upotuksesta noustaan Kristus ruumiissa, sitä ihmettelee koko Rauhanyhdistys, Pyhyys näkyy ja loistaa..
Syntimme on sovitettu jo 2000 vuotta sitten, ja pelkkä usko, Pyhässä ruumiissa riittää kaikkeen, jopa Iankaikkiseen elämään.
Sitä ei moni tajua.
Tämä suuri armo on jo lapsikristittyjen mielessä ja he odottavat kastepäivää, kun kuuta nousevaa.
Siellä Jeesus astuu ihmiseen, joka näkyy, tuoksuu ja sekä ilmentää.
Hyvää puhetta.
Kristitty tuntee HPY;n ja tietää, että se jo elementtinä on myös syntien sovitus, uskossa Kristukseen.
Aineeseen yhtymisellä ei ole merkitystä, vaan Jeesuksen ohjeella; - aina kun sen teette…….
ja näin, voimme jatkaa Havaksen ymmärryksen myötä; - pyyhkinyt synnit pois ja siitä, että me kokonaiset syntiset olemme todella pukeutuneet Kristukseen ja hänen vanhurskauteensa. Mutta muisteleminen on meille uskossa kilvoitteleville vain yksi Herramme säätämä tuki monien muiden joukossa.** Näin muistamme myös kasteen armoa sekä puhdistavaa vaikutusta, joka on uskovien kaste.
>> Uskoamme vahvistaa myös Raamatussa lukemamme sana,.** Hän toteaa; Uskomme vahvasti MYÖS Raamatussa olevaa sanaa.
Se on Rauhanyhdistyksellä todella kuriositeetti, mutta onneksi on palsta.
Kes.
#Raamatussa on vain kaksi kotaa, jossa toinen ihminen vie toisen syntiin.# Voistko tarkemmin kertoa , sijaitsevatko nämä kodat Kempeleessä ja Heinolassa?
Onko? Ihnko totta.
Se on varmaan VL Raamtussa, kyllä seikin sel selventää.
Kes.
"" Vaikka lapsi onkin jo ennen kastetta vanhurskas uskon kautta Kristukseen, hän ei ole kuitenkaan omalta puoleltaan viaton. ""
Haluatko sanoa, että vaikka lapsi on vanhurskas uskon kautta Kristukseen, niin hän on kuitenkin uskosta huolimatta syntinen?
Eli tulemmeko sitten tässäkin vanhoillislestadiolaiseen oppiin, että kun ihminen on uskomassa Jeesukseen Kristukseen, niin hän ei sitä kautta saa uskoa syntejään anteeksi, vaan pitää saada kuulla Jumalan valtakunnasta julistetun äänellisen synninpäästön.