Toistamalla samoja toimintamalleja päivästä toiseen mikään ei etene. Pysyttelemme mukavuusalueillamme emmekä kohtaa. Pelko?
Rutiinit ovat aivojemme luoma mukavuuden ansa.
tuntemattomasta
1197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
samalla tavalla pahat tavat rutinoituu mutta 100 päivän sääntö pitäisi saada ne pois.
on helpompaa olla tuhma mukavuus alueilla kuin hyvä mutta hyvään pyekijä saa parempia mahdollisuuksia onneen.
Joskus on pakko noudattaa rutiineja elämässään, esim.jos hoidat toisen ihmisen lääkitsemistä, et voi muuttaa rutiineja ja olla huolehtimatta toisesta. Tietyt rutiinit helpottavat elämää, pysyy asiat hallinnassa.
Tietenkin on myös rutiineja, joiden noudattamatta jättäminen voi olla haitaksi/vaarallista.
Entä jos ei ole mukavuusaluetta? Entä, jos elämä on mukavuusalueen ulkopuoellla olemista?
Olen luonteeltani utelias ja pidän itseni haastamisesta. Siksi ajoittain tarkoituksellisesti raahaudun epämukavuusalueelleni tekemään myös sellaisia asioita, joita en osaa tai joissa tiedän olevani huono. Aion elää mahdollisimman mielenkiintoisen elämän, sen pituudella ei minulle ole niin väliä. Tunnen myös ihmisiä, joille seikkaileminen ei ole niin tärkeää, ja sekin on ok. Jokainen tavallaan.
Tilanteita on niin monia. Omassa tapauksessani minkään ei tarvitse edetä. taustalla ei ole pelko vaan viisaus.
Yhteiskuntahan perustuu rutiineihin. Kelloa noudattaen teemme samoja asioita päivästä toiseen. Lapsesta asti toistamme samoja ratoja.
Kamalan tylsää, ja sitten tulee viikatemies.
Tai leipäveitsinainen, syöpä, tai alzheimer.
Nämä mainitsemasi ovat sen viikatemiehen eri rooleja. Capiche?
Leipäveitsinainen :-D