Mihin unohtui työhyvinvointi ?

Elämänmeno on nykyisin liian monelle liian nopeatahtista. Olen kuunnellut nuoria tuttujani, jotka kokevat suurta väsymystä ja loppuunpalamisen tunteita jo ennen neljänkympin ikää. Joka taholta tulviva info ja sosiaalisen median paine vie voimat niin kotona kuin työpaikoillakin. Työurilla on moni joutunut henkiseen rääkkiin ja ylikierroksille, koska työntekijöiden pudotuspeli on julmaa ja epäinhimillistä.
Näihin samoihin vuosiin olisi vielä sisällytettävä perheen tarpeet.
Hyvinvointi on kaunis sana, mutta sen todellinen arvolataus on puppua tässä kovassa talouspolitiikassa. Eivät herrat johtajat arvosta enää ihmistä, vain mania, ja sitä iänikuista talouskasvua.
Edessä on aikapommi, monessa muodossa. Ikäihmisten nöyryytys ja epäinhimillinen kohtelu toisaalla, toisaalla burn-out-sukupolvi, jonka tulevaisuuden näköalat katkaistaan tässä hullussa oravanpyörässä.

Maailman talous sakkaa, Eurooppa on kaaoksessa, Lähi-itä, sekä Somalia ja Afganistan on aivan kestämättömässä tilanteessa. Edellämainituista syistä johtuen tilanne on laukaissut liikkeelle suuret pakolaisvirrat, joista koituu kohdemaiden lisäksi suuria ongelmia etenkin Eurooppassa. Tässä myllerryksessä Kreikan ja Ukrainan ongelmat on jäänyt taustalle, odottamaan tahoillaan ongelmien ratkaisua.
Kaikesta tuosta päätellen suuri osa viennin heikentymisestä osaltaan johtunee maailman talouden tilasta, joka vähentää kysyntää ja jäädyttää investointeja.
Suomen maantieteellinen asema vaikuttaa työkustannuksiin, sillä eläminen on täällä kalliimpaa kuin monissa maissa, ja on selvää, ettemme pysty kilpailemaan halpatyömaiden kanssa, joissa on huomattavasti halvemmat elinkustannukset, ja joiden vuoksi palkatkin ovat vastaavasti pienemmät.
Joo jotain tarttis tehdä, mutta mitä? aiheesta olisi hyvä politiikkojen ohella, myös kansalaisten keskustella ja pohtia onko esim.leikkaukset ja työelämän kiristykset ne keinot, jotka saa työurat pidenemään, talouden nousuun, työllisyyden kasvuun ?
Tyhmänä kyselen, että pitäisikö tässä globaalissa ahdingossa, yrittää pitää kuitenkin Suomen kansalaiset ja kotimaan markkinat elinvoimaisina, niin että ostovoima säilyisi ja ihmisten oman talouden näkymät pysyisivät vakaina. Pienyrittäjät , kauppa ja palvelut työllistää kuitenkin suuren määrän kansalaisia, ja heidän elinehto on tärkeä osa suomen hyvinvoinille ja taloudelle.
Raha pitää kiertää ja ihmisten usko tulevaisuuteen säilyttää, se on parasta työllisyyden- ja verotuksenkin kannalta. Pahinta olisi tässä tilanteessa työttömyyden kasvu, joten ostovoiman vakauttaminen ja takaaminen myös heikommassa asemassa oleville pitäisi taata, kuten työttömille, eläkeläisille, opiskelijoille, ja lapsiperheille, sillä se raha on maamme kotimarkkinoiden ja talouden kantava voima. Jos tulee lisää työttömyyttä kotimaan markkinoiden heiketessä, se vasta kallis lasku on yhteiskunnalle, josta voi olla vaikea myöhemminkään ponnistaa.

Onko pakolaisten, lähi-idän, Ukrainan ja Kreikan ongelmien syyt politiikassa, ahneudessa, keinotteluissa, vai missä?

On ennustettu, että tämän ajan lapset pääsevät eläkkeelle n 100-vuotiaina ja ehtivät olla eläkkeellä neljännesvuosisadan. Työn luonne tulee muuttumaan huomattavasti, kun töitä tehdään keikka-/projektiluonteisesti ja robotit korvaavat monia töitä. Joten voi olla, että tulevaisuudessa tehdään vähemmän töitä, mutta kalenterivuosissa laskettuna pidempään. Tämä jää nähtäväksi.

Itse suunnittelen jääväni lähivuosina eläkkeelle, mutta saattaisin hyvinkin heittää keikkaa eläkepäivieni iloksi. Mutta miten saada ensin työttömät työllistettyä, siinäpä pulma.

Laskennalisesti voidaan ihmisen elinaikaa nostaa, mutta tilastot pohjaa varmaan olettamaan, että elinaika pidenee kuten viimmeisinä vuosikymmeninä.
Kuitenkin ihmisen elinajan keskimääräiseen pitenemiseen on vaikuttanut ratkaisevasti lapsikuolleisuuden raju väheneminen, antibiootit, hygienia, ja elinolot. Mutta itse uskon ettei elinikä nouse enää ja kenties jopa laskee, meillä ei ole kristallipalloa, josta katsoa, ja olettamat ei ole tiedon väärtti. Superbakteerit, syöpä, sekä uudet haasteet uusien sairauksien kanssa ja niitä vastaan taistelu merkitsee miten onnistutaan elinaikaa pidentämään.
Jos ihmiset ajetaan loppuun nuorina, saattaa käytänössä elinaika lyhetä, lisäten masennusta , nivelongelmia, sydänsairauksien ja tulppien määrää. Sairaana työskentely on suuri riski, josta kirjoittajalla on monta ikävää esimerkkiä lähipiirissään ja sitä lähellä olevissa piireissä. Mm. sydänlihastulehdukset ovat uhkaavasti lisääntyneet. Työtä pitäisi jakaa useammille ihmisille ja sen terveysvaikutukset ja työntuottavuus paranisi, niin ihmiset jaksaisivat työssä pidempään.
Nyt menossa olevat uudistukset uhkaavat perheiden, lasten, palkansaajien, työttömien ja sairaitten hyvinvointia, jolla voi olla kallis hinta heille, mutta myös Suomen taloudelle ja eläkeiän pidentymiselle. Suuret ikäluokat ovat jo enimmäkseen eläkkeellä, ja tulevaisuudessa eläkeläisten määrä on kääntymässä laskuun.
Mutta lapset ja nuoret ovat tulevia palkansaajia ja veronmaksajia, joten heissä on toivomme ja tulevaisuutemme, älkäämmme vaarantako heidän tulevaisuuttaan. Ihmisillä pitää olla myös aikaa toisilleen ja itselleen, vain silloin he voivat paremmin ja jaksavat pidempään työelämässä.

Onko työeläketietäjällä tietoa tuosta väitteestä, että löytyisi tutkittua tietoa eri ammattiryhmien keskimääräisistä elinajoista?

Työeläketietäjä selvittää asiaa ja vastaa myöhemmin.

Työeläketietäjä on selvittänyt asiaa. Meillä ei valitettavasti ole tietoa ammattiryhmien keskimääräisistä elinajoista. Tietoa voisi mahdollisesti saada Tilastokeskuksesta, www.tilastokeskus.fi

Emmanus olen pahoillani puoleastasi. Mutta nyt sisua ja pidä puolesi ja vaadi parhaat mahdolliset hoidot, yhteiskunta on velkaa sen sinulle. Älä anna periksi. Olet tarvinnut sisua jaksaaksesi työelämässä. Nyt sisusta on hyötyä, parantuaksesi vielä sellaiseen kuntoon, että on mahdollisuus oikeasti nauttia, ja elää pitkä elämä. Sisulla mennään vaikka läpi harmaan kiven. Onneksi tuo lääketiede on hyvin kehittynyt noissa mainitsemissasi sairauksissa, ja ne on huippuluokkaa Suomessa. Tsemppiä!

Hyvä kirjoitus.

Minä tutkin lisuria tehdessäni osittain samaa asiaa ja ainakin Pohjoismaisessa vertailussa (Islanti, Norja, Suomi, Tanska ja Ruotsi) Suomen työyhteisöjen työhyvinvointi oli käsittämättömän paljon alempana muita Pohjoismaita kaikilla mittareilla mitattuna.

Yksi poikkeus oli muihin Pohjoismaihin verrattuna:

Muissa Pohjoismaissa työhyvinvointi näytti olevan kutakuinkin sama yksityisellä ja julkisella sektorilla.

Suomessa taas yksityisellä sektorilla on huomattavan hyvä työhyvinvointi, mutta julkihallinnon työhyvinvointi (valtio, kunnat ja julkishallinnolliset yhteisöt) on miltei puhdas nolla.

Erityisesti kunnissa työntekijät tuntevat olevansa kirjaimellisesti työnantajansa kidutettavina.

Julkisella puolella palkat on paljon pienemmät kuin yksityisellä puolella. Koska Julkisella puolella palkat ovat jääneet pieniksi, niin pienenä myönnytyksenä heidän vuosilomaansa pidennettiin korvauksena palkkatason heikkouteen.
Valtion leivästä oli jopa sanonta, että se on pitkä mutta kapea. Enää se on vain kapea. Työntekijäpuoli arvosti julkisella puolella varmuutta ja pysyvyyttä, ja niin ollen tyytyväit pieneen palkkaansa. Nyt kaikki tuo varmuus työpaikasta on historiaa ja jäljellä on enää pieni palkkaus, häviävät vuosiloman korvaukset ja siitä muodostuvat pienet työeläkkeet. Tuolla pienellä eläkkeellä on vaikeaa tulla toimeen kustannusten noustessa yli sietorajan, varsinkin ikääntyviä koskevat leikkaukset rokottavat juurikin näitä pientä eläkettä nauttivien kukkaroa. On kaikille selvää, että ikääntyneet tarvitsevat muuta väestöä enemmän terveyspalveluja ja lääkkeitä, jotka nyt hallituksen esityksen mukaan on nousemassa peräti jopa 30%. Eläkeindeksien jäädyttäminen ja kaikki sairausmenojen leikkaukset, ja kiinteistöverojen nousut ajaa pientä eläkettä saavat köyhyysloukkuun, joka on häpeäksi hyvinvointiyhteiskunnalle. En ole kuullut ikäihmisten valittavan huonosta ruuasta, vaikka se monella heistä jää taloudellisen tilanteensa vuoksi todella heikoille ja ravintoarvoltaan riittämättömäksi. Ottamatta muuten kantaa turvapaikan hakijoihin, niin ihmettelen heidän valitustaan Suomessa saamastaan ruuasta, outoa sikäli kun ovat tulleet kuolemaa karkuun ?

Arvostan suomalaisia ihmisiä, jotka ovat uurastaneet tämän Suomen hyvinvoinnin eteen itseään säästämättä, ja olen sitä mieltä että heille tulisi taata kohtuullinen toimeentulo myös eläkeläisenä, eikä niin että he ovat enää vain lukuja menoissa ja taakka yhteiskunnalle.
Tottakai arvostan yrittäjiä, yrityspomoja, johtajia, asiantuntijioita, lääkäreitä, siivojia, hoitajia, keittiötyöläisiä, kirvesmiehiä, putkiasentajia, kaatopaikka-ja jätelaitosten työntekijöitä, ja kaikkia töitä joita on pakko suorittaa, jotta tämä yhteiskunta pyörisi. En pidä vastakkain asettelusta rikkaat vastaan köyhät, vaan peräänkuulutan aitoa hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa luokkaerot eivät ole kohtuuttomia ja kaikilla ikäänkatsomatta olisi turvattu toimeentulo. En ymmärrä tässä tilanteessa hallituksen lupaamia palkansaajien tuloverojen kevennyksiä, sillä ymmärtääkseni kuitenkin palkansaajien toimeentulo on turvattu ja heidän ongelmansa lähinnä lienee työmäärän kasvu ja jaksaminen työssä, eikä niinkään palkka.

Julkisen puolen lomat lyhenevät. Lapset ja perheet häviävät muussakin mielessä kuin palkassa, sillä heidän yhteistä aikaansa vähennetään ja elämänlaatu heikkenee suhteessa.
Eläkeiän noustessa myös perheiden tukiverkko heikkenee, ei ole mahdollista enää isovanhempien tulla lasten hoitoapuun, jotta vanhemmat voisivat mennä töihin. Ei koska isovanhemmat tekevät töitä lastenlasten ollessa pieniä.
Meidän perheessä lastenlasten sairastuessa eläkkeellä oleva isoisä lähti 150km päähän useita kertoja kuukausessa, jotta vanhempansa pääsivät töihin. Ei siksi etteikö vanhemmat olisi halunneet jäädä kotiin hoitamaan sairasta lastaan, vaan koska tänä päivänä jatkuvat YT neuvottelut karsivat työntekijöitä, ja jos poissaoloja kertyy paljon, niin he ovat seuraavien lähtijöiden joukossa. Tuota ja kokemuksesta ajatellen, on todella vääryys se, että sairausajan palkasta otetaan. Miksi on niin vaikeaa nostaa hieman palkkaveroa, joka tasaa toimeentuloa ja on oikeudenmukaisempi kaikkia kohtaan, jossa maksukyky vastaan hyvinvointi.