Pevi-koulutuksen plussat ja miinukset

Tuota, käytätkö mahdollisesti tavallista hihnaa? Se on täysin helvetistä jos koiralla on haluja hajujen ja riistan perään. Silloin ota käyttöön fleksi, mahdollisimman pitkä, jotta koira voi loikkia ojanpohjille ja metsän puolelle halutessaan. Toki se vaatii oman opettamisensa ja jatkuvan seurannan siihen ettei hypi siksakkia keskellä tietä ja muut joudu vaaraan sen takia. Itse opetin heti alussa tien puolet(vasen-oikea), seis- ja odota- sekä ei mennä/mene vaan-käskyt niin että ne ovat täydellisesti koiran selkäytimessä. Etenenemisnopeutta säädetään meillä kolminkertaisella kehotuksella: hiljennä-hiljennä-hiljennä(ennenkuin tulee äkkipysäys) ja kun on kaikki hihna ulkona ja koira haluaisi edetä nopeammin, säädetään vauhtia kehotuksella "jätä askel väliin". Tuon kehotuksen kuullessaan koira hidasta välittömästi juuri sen verran kuin tarpeen on. Ja lopuksi aina lakoninen "Kiitos", ilman mitään nameja(ne on varattu taukoihin).

Tuntuu hankalalta ajatus fleksistä kun mulla on talutuksessa kaksi koiraa, aika kookkaita ja vahvoja molemmat. Nehän veis mua kun lapasta. Ja kauhukuvana on voimakas syöksy esim. jäniksen takia, jolloin katkeaa fleksi tai irtoaa mun kädestä. Ja sotkeutuukin sellaiset pitkät hihnat kun siksakkia vetävät.

10616 kirjoitti:

Tuota, käytätkö mahdollisesti tavallista hihnaa? Se on täysin helvetistä jos koiralla on haluja hajujen ja riistan perään. Silloin ota käyttöön fleksi, mahdollisimman pitkä, jotta koira voi loikkia ojanpohjille ja metsän puolelle halutessaan. Toki se vaatii oman opettamisensa ja jatkuvan seurannan siihen ettei hypi siksakkia keskellä tietä ja muut joudu vaaraan sen takia. Itse opetin heti alussa tien puolet(vasen-oikea), seis- ja odota- sekä ei mennä/mene vaan-käskyt niin että ne ovat täydellisesti koiran selkäytimessä. Etenenemisnopeutta säädetään meillä kolminkertaisella kehotuksella: hiljennä-hiljennä-hiljennä(ennenkuin tulee äkkipysäys) ja kun on kaikki hihna ulkona ja koira haluaisi edetä nopeammin, säädetään vauhtia kehotuksella "jätä askel väliin". Tuon kehotuksen kuullessaan koira hidasta välittömästi juuri sen verran kuin tarpeen on. Ja lopuksi aina lakoninen "Kiitos", ilman mitään nameja(ne on varattu taukoihin).

Lue lisää

Flexillä opetin hoitokoiran vetämättömäksi päivässä, koska se oli kuin kenguru, joka ei edes kuunnellut mitään. Hyppi tiellä puolelta toiselle. PikkuKoira oli vetämätön tavallisella remmillä, ja tavallinen pehmeä puolikuristava (iso sekin) panta tai valjaat. Kummallakin osasi säädellä itse kun alkoi kiristyä. Katsoi, hiljensi tai jopa pysähtyi. Poikkeus tilanteet, joissa hyökkäsi hajujen, äänien, kanien, siilien, lintujen, skeitit jne perään. Silloin remmi kiristyi, mutta ei meidän taholta. Periaate, vetämällä ei pääse kohteeseen. Pysähdys ja pois.

Meillä on ollut alusta asti selvää, että koirat kulkevat reunassa ja takaa ei mennä ohitse taluttajasta "väärälle puolelle" vaan palautus takaisin reunaan. Istu, odota, tule, tänne, maahan, reuna, kierrä, panta, ulos... muun muassa on opetettu.

Samaa metsästävää rotua on ollut hoidossa ja ei yhtään näin mahdotonta. Mahdollista sekin, että olemme vahvistaneet metsästysviettiä tietämättämme. Tänään kun koulutin, niin harakka aloitti veisuun puussa meidän kohdalla, ja koira lähti kuin ohjus ja panta tiukalle.

Haisteleminen on lähes kokonaan loppunut, vaikka sen piti pevi-koulutuksella lisääntyä, koska stressi vähenee, kun meistä tulee johtajia koirien silmissä, opimme hallitsemaan koiria ja rauhoittuvat.

Miten opetit "hiljennä" käskyn?

Niin, minun mielestäni pevi-koulutus voi sopia jollekin, mutta ei missään nimessä kaikille. Meille ei sopinut. Haistelemista emme halua vähentää, sehän melkein loppui koulutuksen aikana. Äänien kuuntelu ja kaikkeen liikkuvaan ja liikkumattomiin uusiin asioihin reagointi lisääntyi.

Mikä selittää sen, että metsästyskoirallani (kk. saksanseisoja) on metsästysviettiä vaikka muille jakaa (kymmeniä lintuja vuodessa), mutta se ei koskaan kisko eikä lähde muutamaa metriä kauemmas ulkoiluttajastaan ilman lupaa? Eli ilman remmiä mennään pl. taajamassa. Sama ongelma on ollut kaikilla kolmella muullakin seisojallani aikaisemmin. Ja sama ongelma on varmaan tällä 4 kuukauden ikäisellä pennullakin jahka tästä ulkohommiin kunnolla päästään.

Saa siinä pevien perään huudella ja metsästysviettejä syytellä jos homma ei ole hanskassa ja rotu on jo valmiiksi omistajaansa kompaten löysäpäinen. Olen metsästänyt kohta ihmisiän, enkä vieläkään ymmärrä huonotapaisten seurarakkien nimittämistä metsästysviettisiksi, jos ne eivät käyttäydy tavalla, jota epäonnistunut koiranohjaaja toivoo. Keksikää joku muu termi kuin metsästysviettinen epäonnistumisillenne ... kiitos.

No sinua kun niin kiehtoo tuo omakehu ja toisten halveksiminen niin varmaan sinulla on jo lukuisia nimityksiä meille luusereille jotka emme ole onnistuneet koirinemme?
Koiranomistajan pahin vihollinen taitaa olla toinen koiranomistaja?

hukkareissu kirjoitti:

Flexillä opetin hoitokoiran vetämättömäksi päivässä, koska se oli kuin kenguru, joka ei edes kuunnellut mitään. Hyppi tiellä puolelta toiselle. PikkuKoira oli vetämätön tavallisella remmillä, ja tavallinen pehmeä puolikuristava (iso sekin) panta tai valjaat. Kummallakin osasi säädellä itse kun alkoi kiristyä. Katsoi, hiljensi tai jopa pysähtyi. Poikkeus tilanteet, joissa hyökkäsi hajujen, äänien, kanien, siilien, lintujen, skeitit jne perään. Silloin remmi kiristyi, mutta ei meidän taholta. Periaate, vetämällä ei pääse kohteeseen. Pysähdys ja pois.

Meillä on ollut alusta asti selvää, että koirat kulkevat reunassa ja takaa ei mennä ohitse taluttajasta "väärälle puolelle" vaan palautus takaisin reunaan. Istu, odota, tule, tänne, maahan, reuna, kierrä, panta, ulos... muun muassa on opetettu.

Samaa metsästävää rotua on ollut hoidossa ja ei yhtään näin mahdotonta. Mahdollista sekin, että olemme vahvistaneet metsästysviettiä tietämättämme. Tänään kun koulutin, niin harakka aloitti veisuun puussa meidän kohdalla, ja koira lähti kuin ohjus ja panta tiukalle.

Haisteleminen on lähes kokonaan loppunut, vaikka sen piti pevi-koulutuksella lisääntyä, koska stressi vähenee, kun meistä tulee johtajia koirien silmissä, opimme hallitsemaan koiria ja rauhoittuvat.

Miten opetit "hiljennä" käskyn?

Lue lisää

Tuon hiljennä-käskyn ydin tuli kai joskus mieleen brittiläisiä poliisisarjoja katsoessa. Niissä käskytys toteutettiin kolmella toistolla. Piti vain ajoittaa se niin että koira ehtii pysähtyä ennen viimeistä. Kun jatkoi, niin sittenpä huomasi törmäyksen kaulassaan. Tässä vaiheessa totesin aina että "olisit uskonut mitä vanha isäsi sanoo". Kun tuota teet, niin taiteile äänelläsi siten että ensimmäinen on hiljainen puheääni, lähes kuiskaus, mutta se viimeinen hiljennä on jo hitler-tyyppinen käsky josta ei tingitä. Tarvittaessa voit myös painaa hiukan fleksin jarrua ennenkuin ehtii päähän asti. Jarruräikän rääkäisy on tehokas keino auttaa koiraa huomaamaan asiantila.

Tuossa jätä-yksi-askel-väliin-käskyssä taas tein siten että tein pienen merkin ranteella fleksinkahvasta pari senttiä itseenipäin nykäisten ja samanaikaisesti annoin kehotuksen. Tarvittaessa uusin merkin ja kehotuksen. Sitten siirryin antamaan käskyn ensin ja tarvitessa annoin heti perään merkin. Nyt en tarvitse merkkiä juuri koskaan, sanon vain että "toinen vielä" tai "kolmas vielä". Ja joskus harvoin kuin koissulla on niin into päällä ettei kuullostele mitä sille puhutaan, niin silloin sitten rehvakas karjaisu "perkele, nyt se askel väliin ja pidetään se".

Kun kerroit harakka-episodista, niin meillä hoidetaan homma siten että heti kun huomaan että nyt lähtee, niin karjaisen "anna olla" ja jatkan ihan eri äänellä "tämä ei kuulu sun ruokavalioosi". Pystyn hyvin pidättelemään sen innostumista myös sillä että kerron sille ajoissa esim että "tuossa on harakka lounaalla, anna sen nyt olla vaan" ja tarvittaessa vakuuttavammin "anna sen olla". Harakalla harvemmin pokka pitää pysyä paikallaan kun koira menisi rauhallisesti ohi metrin päästä.

Kun koirallasi on metsästysvietti noin pinnassa niin jos pystyt suinkin katsomaan vieressä niin kannattaisi antaa koiran kuitenkin pitää se myyräjahtinsa. Se on noista harrastuksista kaikkien vähiten vaarallinen. Ja auttaa koiraa pitämään päänsä selvänä vähentäen muuta häiriökäyttäytymistä. Meillä tuo on ikänsä syönyt niitä, parhaimmillaan keskim. 3 joka lenkillä. Ikinä ei saanut mitään myyräkuumeita tmv. Oikeastaan mielenkiintoista ollut seurata tuon kehittymistä siinä. Aluksi suoraviivaista kaivuuta vaikka kiinaan saakka. Sitten huomasi että ne kolot voi kulkea maanpintaakin pitkin kymmensiä metrejä. Nyt valitsee useimmiten kolme koloa, joista lähinnä yhtä kaivaa ja muita pitää silmällä. Ja kotiin tullessa sitten on niin väsynyt mutta onnellinen.

Kiitos viestistäsi. Harakkaa ei huomannut eli en ehtinyt reagoida. Ääni laukaisi rakettilähdön. Meillä "ei" tai "jätä" tulee myöhässä, koska koira reagoi nopeammin, ehtii kiihtyä. Asumme niin kaupungissa ja paikalla, ja koska koiran irtipitäminen on kielletty, niin olen siitä vihaisia huomautuksia saanut. Vanhempi kulkee ja tottelee yksin hyvin, vapaanakin. Remmissä kulkee nätisti, kiskomatta, vaikka ketjupanta ja kolinapurkit hylättiin myös siltä. PikkuKoira siis meni haistelemattomaksi, käyttää näköä ja kuuloa enemmän kuin nenää. Ehkä laulelee mielessään Hectorin "Katsellaan vaan taivasta".

Ajoitus on tärkeä, se on totta. Siinä kai meillä ketjupanta poisti haistelemisen, koska piti kieltää ja nyppiä, kun remmi suoristuu. Toinen sai hajun, painoi päätä alas, remmi suoristi, ja me kielsimme remmin suoristumisesta, mutta luultavasti koira ymmärsi sen kieltona haistelemisesta.

"vesiliukumäki", jos vastasit alkuperäiseen, niin toppuutin paljon. (ennen näki selvästi, mihin oli vastattu, nyt en sitä näe koneellani) Koirakaveri, eri pevillä käynyt, kertoi ketjupannasta eri kuin tämä kouluttaja. Voi olla, että muuttuu ja niin varmasti tekee. Kyseenalaistan ketjupannan ehdollistavan koiran ketjun kilinään sen kiristyessä.

Joo, ukkeli hyökkäsi ja koirat reagoivat ihan erilailla, kuin myös peltipöntön kolinaan, mutta koulutus oli sama. Siinä missä toinen säikähti pöntön räminää ja jatkoi matkaa, toinen räyhäsi pöntölle ja vapisi.

Jos olisi käytetty vanhaa pantaa, jonka kanssa koirat osasivat itse löysätä, jos se kiristyi - paitsi kiihtyneeenä, ja koiran ennakoiviin "kiihtymismerkkeihin" huomio kiinnittämällä jo alusta, ehkä olisi apua saatu.

Moi paavola68 ja kiitos asiallisesta vastauksestasi. Olen ollut yhteydessä kouluttajaan. Dialogia ja muiden kokemuksia ja vinkkejä toivoin avauksellani saavani. Olen saanut hyviä vinkkejä. Ehkä tämä voi toimia jollekin myös vertaistukena. Mikä voisi olla parempi palsta?

Hyvä, että PeVi kouluttaja sai sittenkin homman haltuun ja saitte hyvät ohjeet. Mukavia lenkkejä:)

Ohjeet oli vain, että ohjeet on annettu, mutta ohjetta mitä tehdä, kun ketjupantaa ja kolinapurkkia ei voi käyttää, emme saaneet. Ohje jäi saamatta myös siihen, mitä tehdä, kun koira ehtii vetää itsensä niin tiukalle, että yskii ja silti pyrkii kohteen luo.

Olemme aloittaneet omilla ohjeilla, ja saaneet koiraa palautettua takaisin ennalleen, mutta se viettien viettelys, voi, voi.

Taitaapi olla trollipahanen koko hukkareissu. Ota yhteyttä johonkin joka toimii suojelukoirien kanssa. IPO- harrastajat osaavat pelata viettien päälle. Kenen kouluttajan kanssa muka olet sitten työskennellyt?

piipeijatkoon kirjoitti:

Taitaapi olla trollipahanen koko hukkareissu. Ota yhteyttä johonkin joka toimii suojelukoirien kanssa. IPO- harrastajat osaavat pelata viettien päälle. Kenen kouluttajan kanssa muka olet sitten työskennellyt?

Lue lisää

Trolli, en ole. Minusta on väärin mollata kouluttajaa nimellä, julkisesti. Nyt on toinen kouluttaja, mutta jos siitäkään ei apua, niin sitten seuraavalle, joka keksii syyn ja siihen "lääkkeen". Menee jo paremmin, kun ketjupanta ja etenkin se purkkien heittely on lopetettu. Koira siitä sekosi täysin. Kuvittelepa, kun koira on ihan hulluna pullasorsiin, ja siinä heittää tölkkejä, niin sorsaparvi pölähtää lentoon ja kaakattaa. Siitä syntyvä liike ja ääni kiihdyttävät koiraa entisestään, ja se ketjupanta kaulassa kunnes yskii.

Nopeasti olet vaihtanut kouluttajaa. Mitäs ohjeita tämä uusi kouluttaja on antanut? Tänään aamulla kun käytitte vielä omia ohjeita:)

Kompassin nettikurssi. Omia ohjeita toistaiseksi, koska tähän asti annettu materiaali on ollut meille tuttua.

Joskus seurasin paljon suomi24-palstoja, ja huomasin itse myös trolleja. Tottakai on hyvä, että uskaltaa kyseenalaistaa, mutta trollista kun ei nyt ole kyse.

Mikä sulla oli tässä... lol..lol:D?

Hei kultakatri. Noista viis, sillä olen sitä mieltä, että kannattaa katsoa itseään peiliin ensin ja sitten miettiä, onko itse joskus yhtä lailla tomppeli. Aina voi noista kommenteista oppia, jos ei muuta niin itsehillintää. Joku voi saada mielenrauhan sillä, että kommentoi täällä ilkeäsävyisästi tai halveksuen. Parempi se kuin mennä tekemään jotain pahempaa.

Pidän siitä, että on videolla opetusta. Niitä voi katsella moneen kertaan. Se on se toinen koulutusmuoto, nameilla pelataan aika paljon. Vastaehdollistaminen skeitteihin oli hyvä. Mutta, jos ei ole mahdollisuutta opetella toisen koiran kanssa ohittamistilannetta, niin en tiedä mitä sitten. Toisaalta, onko sitten tarvettakaan, jos ei muita koiria koskaan kohtaa kuin itsensä. Vielä on monta viikkoa jäljellä. Meille se on ollut tuttua juttua tähän asti. Perusasioita. Luoksetuloa ja luopumista muun muassa.

kultakatri, Hienosti hihnassa videoita löytyy ilmaiseksi.

Meillä on vielä omat ohjeet käytössä. Pevi hylätty. Kompassista ei vielä apua, mutta toivotaan, että tulee jotain uutta tai me itse oivallamme, mitä tehdä. Koirillamme on kuitenkin ollut perussäännöt ja enemmän kuin monella muulla, kun tässä väkisinkin näkee muita koiria. Mutta nämä ovat niin vastakohdat, mitä nyt oravat, siilit, kanit ja starttinopeus yhdistää.

Minua kiinnostaisi muiden kokemukset erityisesti ketjupannasta.

Kiitos vinkistä! Tykkäsin paljon noista hienosti hihnassa videoista. Hyvin mallikkaasti koirat kulki videoilla. Saa paljon hyviä vinkkejä omaan toimintaan. Tommy Wirenhän on tämän koirankoulutusalan monivuotinen ammattilainen. Ei valitettavasti ole kokemusta ketjupannasta:(

kultakatri kirjoitti:

Kiitos vinkistä! Tykkäsin paljon noista hienosti hihnassa videoista. Hyvin mallikkaasti koirat kulki videoilla. Saa paljon hyviä vinkkejä omaan toimintaan. Tommy Wirenhän on tämän koirankoulutusalan monivuotinen ammattilainen. Ei valitettavasti ole kokemusta ketjupannasta:(

Lue lisää

kultakatri, näissä koirankoulutus asioissa on vähän sama asia kuin monessa muussakin, että on monta koulukuntaa. Nyt kun olen lukenut enemmän, netistä tosin, niin toiset vannovat johtajuuteen ja koira muodostaa lauman ihmisen kanssa ja toiset taas ovat täysin erimieltä. Välille mahtuu loput. Rotujakin on niin paljon ja saman rodun sisällä erilaisia yksilöitä. Miten yksi pevi-suunta tai nami-suunta voisi ollakaan yleisohje kaikille, luulen mä. Mutta, pevi teki meillä enemmän haittaa kuin hyvää.

hukkareissu kirjoitti:

kultakatri, Hienosti hihnassa videoita löytyy ilmaiseksi.

Meillä on vielä omat ohjeet käytössä. Pevi hylätty. Kompassista ei vielä apua, mutta toivotaan, että tulee jotain uutta tai me itse oivallamme, mitä tehdä. Koirillamme on kuitenkin ollut perussäännöt ja enemmän kuin monella muulla, kun tässä väkisinkin näkee muita koiria. Mutta nämä ovat niin vastakohdat, mitä nyt oravat, siilit, kanit ja starttinopeus yhdistää.

Minua kiinnostaisi muiden kokemukset erityisesti ketjupannasta.

Lue lisää

Ketjupanta on ok, MUTTA sitä pitää osata käyttää oikein. Kun palautteen antaa, niin sen oikea-aikasuus on tärkeää. Muuten siitä ei ole mitään hyötyä. Hallinnassa se on kuitenkin parhaimmasta päästä, joskin hyvä kuonopanta on minusta tehokkain.

Itse en kurkkaria käytä, muutakuin treenatessa tottelevaisuutta ja kokeissa. Eli se on pelkästän merkki, sitä ei siis millään lailla käytytetä opetukseen, saati pakotteena.

Joku kirjoitti tuolla johtajuudesta. Kyllä minä myös sen kannalla olen. Se suhde omistajaan on kuitenkin tärkeä tekijä, kun aletaan vaatia.

Itse en opettaisi koiraa pelkoon mihinkään, mahdollisuus on, että varsinkin epävarma koira voi saada siitä ponnetta väärään suuntaan. Myöskin se voi siirtää käytösmallia siitä johonkin muuhun tilanteisiin.

Minulla on noita vahva saalisviettisiä ollut jokunenkin. Nytkin on yksi vielä vähän hifistelyä vielä vailla, vaikka pääsääntöisesti pelittää hyvin.
Itse olen opettanut kaikki ihan samoin, koosta tai luonteesta riippumatta. Eli keppiä ja porkkanaa, mutta toisinpäin ja painotus aina sillä porkkanalla. Lähtökohdat on aina se, että kaikki käytösmallit opetetaan, mitään ei jätetä koiran omalle sovellukselle...
Minä olen taas hyvinkin ruokapalkan puolesta puhuja. Meillä se on lähtökohta. Se on nimenomaan sitä viettien hyväksikäytöä. Leluja myös, riippuu ihan siitä, mikä yksilölle parhaiten toimii, kuin myös tilanteista. Tärkeetä on myös opettaa sanat tilanteisiin. Itse en siis niinkään harrasta "huomioimattomuutta", vaan lähtökohta on selkeän mallin opettaminen. Eli sanat tilanteisiin, jotka opetetaan kunnolla, ja aluksi kaikki kotona häiriöttömässä paikassa. Ei sana on myöskin se vanha ja hyvä sana.
Myöhemmin, kun koiraan saadaan tekemisen ym. kautta se hyvä suhde, niin mukaan saadaan sitten se johtajuussuhde, auktoriteetti, miksi sitten kutsuakkin. Joka on yksi ja tärkeä lisätekijä varmuuden saamiseksi. Ja vielä enemmän roduilla, joilla sitä laumaviettiä ei niinkään ole (kuten mm.omat rotuni).

Tuo oma mielentila, josta jo täälläkin mainittu, ontosiaan tärkeää. Ja varsinkin alussa, kuin myös niillä koirilla, jotka on ohjaajaherkiä. Toki koira on taitava lukemaan ihmistä, eikä se tarkoita, että tempperamenttisen ihmisen pitäisi lobotomiassa sentään käydä :D Mutta nimenomaan, ettei viestitä negatiivisiä tunnetiloja koiralle.

"Turhautuu?" Hyvin mahdollista. Mutta voi kertoa, että viimeistely on vielä vaan kesken ja toivotun armuus siis. Voi myös olla sijaistoiminta eli kun ei mitään tapahdu, niin kattila ei kestä ja pyrkii yli.

"Mutta tiedä häntä, onko eroa sillä..." Hyvä kommentti. Koosta riippumatta, onhan se aina mukavampi, että koira on hallinnassa. Ei meillä tirriäisillä ole myöskään mitään etuoikeuksia käytöksen suhteen. Koiria ne on missä isotkin.
Tosin sohvalle ne pääsee syliin :D, mutta sekin vaan luvan kautta.

Kiitos molossi vastauksestasi, Ketjupanta varmaan toimii, jos sitä osaa käyttää oikein. Me ei osattu vaan saimme koiran väistämään ketjupantaa uloslähtiessä ja lopettamaan haistelun. Olen maininnut jo, mutta uudestaan, oletus, nyppäistiin siinä kohtaa, kun koiran ajatus oli haistella. Mutta miksi se pitäisi olla koiralla, joka on vetämätön, paitsi ne tilanteet,kun pääsee hyökkäämään ketjun kireälle tai kiihtyy. Mikä "merkki" ketjupannasta on koiralle, sinun mielestäsi?

Löysää ja leppoisaa on toisen kanssa lenkkeillä ja sama koulutus oli silläkin. Jääkausi oli ehkä jonkun verran avuksi, etteivät koirat tulleet eteiseen hyppimään. Siihen oli myös puututtu, vaadittu istumaan ja odottamaan kunnes on lupa tervehtiä. Sanoja on joka tilanteeseen. Niitä saatttaa olla jopa liikaa, sitä myös olen pohtinut. Ymmärtävät "liikaa" puhetta. Huomaa, että ottavat sanan puheesta, ja sitten ei toimita sen mukaan, mitä olettavat tapahtuvan. Voisiko olla epäluottamus ihmistä kohtaan, en tiedä. PikkuKoiran eduksi, se ottaa erittäin hyvin katsekontaktia lenkeillä edelleen, vaikka taantumaa tuli muissa asioissa.

"Mutta miksi se pitäisi olla..." Ei sillä pannalla normisti merkitystä ole, jos koira on hallinassa. Jos koira kuitenkin pyrkii käsistä ( vaikka mainitsemasi tilanteet), niin se auttaa hallinnassa. Siis varsinkin jos isosta on kyse. Pikkutirrit nyt pitää hyvin vaikka sieällä kaulaimella. Tuossa ketjussa on tavallaan myös se, että jos koira ei ole vielä oikein hanskassa, niin se myös oppii, että kun ketju kaulaan pannaan, niin siitä seuraa tietyt jutut, jolloin se mielentila jo saattaa mennä tiettyyn moodiin. Eli hallinta helpottuu sitäkin kautta.
Eli siinä mielessä toimii koiralle merkkinä, kuten meillä se, että kun tietyt vermeet puetaan päälle, vaikka nyt kurkkari tottelevaisuustreeneihin/kokeet, valjaat jäljelle ym.

En usko, että puhetta on liikaa. Kyllä minä höpisen paljonkin :D Pointti on vaan se, että käskyt tulee niin, että poikkeavat normihöpinöistä. Pitemmän päälle kyllä oppii ihan normipuheestakin jotain myös. Meillä oli aikoinaan ihan ruokahassu koira. Sille keksittiin oma sana, kun puhuttiin sen ruuasta. Muuten se meni sekaisin jo siitä, että jos toinen puoli kysäisi, että mitäs teen tänään ruuaksi...

Kakassa ym.kierimiset on vähemmän mukavia...Siis omistajille. Teoriaa on ollut, että koira peittää sillä omaa hajuaan, tai ehkä haluaa "muuttaa" sen mielestä outoa/kiinnostavaa hajua. Tuskin tuohon ihan varmuutta on. Jos omia ajattelen, niin minulla koirat tekee samaa, kun on pestyt matot laitettu lattioille. Kaikki ei meillä ole tosin kierineet, osa on kyllä syönyt, ja sitten sekä että. Tästä viimisestä tulleesta en tiedä, ei ole onneksi tullut eteen.
Minä en usko, että on siis mikään puutos. Se, miten meillä on noihin haluihin puututtu, on taas se meidän perus eli kielto, ja tottelemisesta palkka ja kehut. Eli vaan ohjeistettu, että tuota ei sallita.

Tuosta pelosta vielä. Niin pelko on vaikea mielentila. Siksi en käyttäisi sitä ihan hevillä. Ehkä ihan jonain viimisenä vaihtoehtoina johonkin juttuihin korkeintaan.
Koirat voi ketjuttaa asioita, voi yhdistellä joskus "piuhoja" erilailla, jolloin pelkoreaktio voi laueta, ihan väärässä tilanteessa tai ylireagoiden. Itse en myös halua, että omat koirani pelkää yhtään mitään. Riittää kun ne ihan normikäskyllä joko lpettaa toiminnat tai tekee toivotun ym. Esimerkiksi kun "jouduttiin menemään pullasorsaparven läpi, koira auki. En olisi halunnut, että olisi lähtenyt lipettiin, saati että olisi ehkä ollut vähemmän varmempi, jos pelko olisi pohjalla ollut.
Mutta toki jokainen parhaaksi katsomallaan tavallaan toimii .

molossi, meillä ketjupanta opetettiin niin, että häntä sillä puolen millä taluttaja. Kun remmi suoristuu, ei ja nykäys. Jos ei tottele, uusi ei ja enemmän nykäyksiä. Piti ehdollistua kilinään eli hidastaa, kun lenkit kilahtavat ja sitten osaa itse hillitä vauhtia. Koirien ohituksissa piti mennä remmi löysällä, ei nyppiä, kun se kiihdyttää. Harvoin koira toisille koirille räyhäsi, mutta kiihdytti itse vauhtia ja nyppiä ei saanut eli remmi ja ketjupanta kiristyi. Saaliselukoissa oli ohje kieltää ja nyppiä ja mennä ohitse. No, niin se vaan lähti kuin ohjus vinkuen ja räyhäten ja lopulta vaan yski, kun ei muuta voinut ja veti. PikkuKoira alkoi väistämään ketjua uloslähtiessä, toinen ei. Toisella koulutuskerralla kerrottiin, mitä merkkejä pitää seurata ja kieltää, ettei pääse kiihtymään. Jos ei usko, niin sitten tölkkikisa. Toinen säästyi tölkeiltä ja PikkuKoira sekosi niistä vielä enemmän.

Koirat olivat vetämättömiä, poikkeustilanteita lukuunottamatta. Ihan samaa jatkoivat ketjupannan kanssa, ei se äkkilähtöjä estänyt. Ehkä ketjupanta täysin kireällä estää joitain koiria vetämästä, siis lopettavat vetämisen, mutta meillä ei. Toinen hyökkäsi kerran siilin kimppuun, jota en nähnyt. Luulin, että ei tee toista kertaa, mutta heti perään hampaat siiliin ja yritys kääntää selälleen. Veri valui suusta. Vedin hihnasta pois, vaikka periaatteemme on, ei koira eikä ihminen kisko.

Olisiko tässä rodulla vähän merkitystä, kun kiputunto tuntuu katoavan kun kiihtyvät?

Hei, rusettirinta kuulosti ihan järkevältä tekstiltä. En tosin ole varma hyötyisikö hukkareissu siitä, että lähtisi pullasorsia ja variksia pakoon ja rupeaisi niitä koiran silmissä pelkäämään. Sinulla tämä ainakin toimi ja sehän on hyvä.

hei rusettirinta, kun tässä pääsi käymään näin, ettemme tienneet, että kouluttaja kuuluu purkkikouluttajiin. Sopimus oli tehty ja sitten tuli hommata ketjupanta. Minulle oli yllätys toisella koulutuskerralla, kun tuli purkit. Pehmeitä sanoi meidän koirien olevan. Koska koirakoululaisia on enemmän kuin yksi, niin on mihin verrata, mitä niille tapahtui samoilla ohjeilla.

Kuristavaa ketjupantaa pidetään tietyllä päin kaulassa, sanotaan ei-ja nyppäistään remmistä, jos remmi suoristuu. Jos ei reagoi, niin useampi heilautus. Koiran pitäisi ehdollistua ketjun kilinään ja ymmärtää milloin remmitila on loppumassa. Me emme odottaneet nopeaa oppimista, mutta ketjupannan käytön aikana koira lopetti haistelun. Ennen koulutusta koira(t) osasi(vat) pehmeässä puolikuristavassa pannassa ja valjaissa reagoiga ilman eitä ja nykimistä, löysätä tahtia, jopa pysähtyä odottamaan. Poikkeus ne kiihtymiset, joita pääsi tapahtumaan. Me emme odottaneet nopeaa oppimista, mutta ketjupannan käytön aikana PikkuKoira lopetti haistelun ja lenkit olivat yhtä eitä ja nyppimistä.

Meillä on saattanut käydä niin, että saalisvietti on vahvistunut meidän toimesta, kuka ties.

"Ohitustilanteisiin ei pidä viedä, vaan koiran pitää itse tottua ensin kaukaa katsomalla. Kun se onnistuu niin, että koira on rauhallinen, edetään lähemmäksi. Koiran voi myös opettaa kotona totutettuun komentoon esim. pillillä kutsu huomioon ja heti palkka/nami." Tämä on yksi ohje ja pevi-koulutuksessa ei vältetä vaan kielletään, kun koira korviaan nostaa tai tuijottaa ja sitten purkkia, jos ei tottele. rusettirinta, meillä on tässä ympäristössä niin paljon koiria, että ohi on mentävä, jos aikoo koiran ulkona käyttää. Koira pitää olla kaupungissa kytkettynä, paitsi koirapuistoissa.

Peerus, samaa mieltä kanssasi, että meillä tuskin pelottelu toimii. rusettirinta, mitä arvelet, pelkääkö koirasi cityjäniksiä ja ampiaisia vai luuleko koira sinun pelkäävän niitä? Miten toimisit esimerkiksi polkupyörien, autojen ja junien kanssa, jos koirasi niitä jahtaisi?

Moi hevoskuiskaaja. Voit olla oikeassa, että me viestimme jotain. Uskon, että on myös muita syitä, kuten se, että pentu peloton tuli perheeseen ja uros puolusti narttua toisilta koirilta ja syntyi ikäänkuin kierre ja mallioppiminen. Jossain olemme toimineet väärin, tuskin on yhtä syytä. PikkuKoira myös pelästyi kerran pentuaikanaan sivutieltä pimeässä meitä kohti hyökännyttä isoa valkoista vapaana juossutta koiraa, ja minäkin säikähdin. Onneksi koirien ohitukset sujuvat jo lähes täydellisesti, kun on yksin liikkeellä tai porukallakin. Osaa hyökätä, räksyttää ja vinkua saaliilleen ihan kiitettävästi. Linnut puistoteiden varsilla alkavat olla hallinnassa, jos pitävät suunsa kiinni eivätkä tee äkkiliikkeitä. Pullasorsat on sitten toinen juttu, kun ne mokomat ovat isoissa parvissa kuin myös valkoposkihanhet.

Olisi hyvä, jos olisi kuvaaja mukana, jotta voisi nähdä mitä tapahtuu niissä tilanteissa, joissa pahimmat riesat tulevat eteen. Pullasorsissa on ääni ja äkkiliike pahin kiihdyttäjä.

hevoskuiskaaja, olemme myös sinun esittämää näkökulmaa pohtineet. Kiitos asiallisesti vastauksestasi. :)

Hevosvertaus ei mielestäni toimi. Hevosen pillastuminen on pelkotila, joka saa saaliseläimen kokenemaan pakenemisen tarvetta. Koiran saalisvietti taas juurikin saa koiralle tarpeen ajaa takaa saalista, eihän se pelkoa ole.

savenow, voi hevoskuiskaajan ehdotus vaikka toimia, ainakin koirien ohituksissa, mutta pullasorsiin tuskin tehoaa. Onneksi koirien ohitukset alkavat jo sujua, ei räyhäämistä aikoihin. Pelkoa ja opittua käytöstä, emme tiedä. Usein nousi sauma selkään ja patti lapojen väliin.

Hiihtäjien tullessa vastaan, ottaa katsekontaktin, ja ohi mentyä uudestaan. Rauhallisesti sanon, hyvä. Ei nameja. Toisinpäin, takaa ohitustilanteessa PikkuKoiran askel nopeutuu. Saalisvietti laukeaa, vai onko muita vaihtoehtoja?

Pullasorsiin voisit yrittää pitää vähän etäisyyttä. Saisit muutaman onnistuneen ohituksen niin pääset alkuun. Kun näet sorsaparven niin menet niin likeltä ettei räjähdä. Vaikka koira kyylää niitä niin et välitä vaan kävelet rauhassa ja rennosti ohi vaan vaikka olisi remmi kireelläkin. Jos räjähtää niin otat vaan tilanteen haltuun hevoskuiskaajan ohjeiden mukaan ja jatkat matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Muista olla itse rento äläkä jännitä vaikka aistit miten "pinkeänä" koira on. Toistoja sitten vaan tilanteen mukaan, mutta ei mitenkään näkyvästi koiran silmin ettei luoda sellaista kuvaa, että pulliksia näkyvissä sinne mennään:)
Voit myös nauhoittaa pulliksien ja hanhien ääntä ja soitella tuota nauhaa kotona, lenkeillä niin rupeaa tottumaan ääneen. Itse et tietenkään reagoi ääneen. Voisit myös hakea sellaisen tekosorsan metsästysliikkestä. Nauhuri sinne alle sitten vaikka. Ja sitten omit sorsan kuten luun etkä anna sen kajota siihen. Tuo nyt ehkä oli vähän hifistelyä, mutta ääniraita voisi kuitenkin toimia.
Hyvä, että ottaa katsekontaktin kun vastaan tulee hiihtäjiä. Kysyy selvästi mitä teen. Periaatteessa ei tarvitse sanoa mitään jatkat vaan normaalisti lenkkiä. Nameja et anna sille vaikka mieli tekisi:) ja kirjoititkin ettet niin tee. Takaapäin kun hiihtäjä tulee niin koira ehkä vähän hätääntyy ei tiedä miten toimia, kiihtyy, räjähtää. Jos olet tarkkana voisit pysäyttää liikkeen, mutta en suosittele sitä vielä tässä vaiheessa. Oma olemus auttaa tässä paljon. Eli et välitä hiihtäjästä ja annat sen koiran ottaa ne askeleet eteen vaikka kävelisi remmi kireällä. Vielä ei ole aika pohtia remmin kireyttä. Jos räjähtää niin hevoskuiskaajan ohjeet taas kehiin ja himmaat koiran takaisin hallintaan. Siitä se pikkuhiljaa sitten tokenee. Muista olla aina mieleltäsi rauhallinen, kehonkielesi rentoa. Jos et pysty niin kuvittele olevasi vaikka hevoskuiskaaja:D Että tämmöttii juttuja. Hyvä, että menee jo paremmin!

rusettirinta, etäisyydellä ja siedättämisellä on monia juttuja saatu pois. Polkupyörät muun muassa, patsi jos seisomme juttelemassa jonkun kanssa, niin saattaa hyökätä ohikulkevan pyörän kimppuun. Turhautuu? Ohi-käskyä on nyt treenattu aika onnistuneesti myös. Koirien kanssa selkeämpi, koska vastaantulija tietää, ettei ala kysymään, saako treffata.

"Pahanteosta" kieltäminen voi olla sosiaalinen palkka. Ainakin jatkuva "ei", jota kuuli tukki sen korvat. Kouluttajalla niin nätisti totteli, kun ketjupanta otettiin käyttöön ja pysähtyi ensimmäiseen odota-käskyyn joka kerta. Pikkuhiljaa lopetti lopetti, reagoi toiseen tai vasta kolmanteen käskyyn.

Luulen myös, että koira yhdisti purkinheittokisan meidän taholta tulevaan vihamielisyyteen, koska piti olla niin jämäkkää ja että koira ymmärtää, että nyt se on tosissaan. "Ei" piti tulla asenteesta, että koira ymmärtää, ei ajatella ei toimita. Purkki piti heittää, jos koira ei ravistuksenkaan jälkeen lopettanut tuijottamasta tai laskenut korviaan. Osui koiraan pari kertaa lenkin aikana, kun koira säikähti ja hyppäsi purkin suuntaan ja purkkikin pomppasi maassa osuen koiraan. Korahan ei pyynnöstä tullut silitettääksi, vaikka jääkausi loppui viimeiseen koulutuskertaan. Nyt alkaa tulla ja rentoutua.

Niin ja meitä useampi lenkittäjä koiralla, ettei vain minun tehtävä. Tavoite on sama ja samoilla linjoilla mennään.

Pyöräjutuissa ei koiran pää vielä kestä. Tähänkin on lääke. Pyydä kavereita kadulle kun olette normilenkillä. Pysähdytte juttelemaan jatkatte sitten matkaa normaalisti ja uudestaan. Parilla kaverilla pyörät mukana. Voitte tehdä näitä harjoitteita niin, että kaverit tulevat vähän yllättäenkin jutustelemaan kuten arkielämässä. Aluksi treenaatte rauhallisemmassa ympäristössä. Kun ja jos koira räjähtää niin hevoskuiskaajan teesit mukaan, koira hallintaan. Ette poistu tilanteesta ennen kuin koira on suht rauhallinen. Ette myöskään pidä kiirettä näissä harjoitteissa, hitaasti hyvää tulee. Olet itse rauhallinen etkä panikoi, muista hevoskuiskaaja ja miten pitää käyttätyä tilanteissa.
Ulkopuolisen joka ei tunne koiraa joka tietää mitä tekee on paljon helpompi saada koira haltuun todella nopeasti. Tämä on fakta eikä mikään ihmeellinen juttu. Esim. Muutama tuttuni on valittanut vetämisongelmasta niin kappas kun ulkopuolinen jota koira ei niin tunne ottaa ohjat käsiin niin menee minuutti pari, jos sitäkään niin koira ei vedä yhtään. Sitten vaihdetaan omistaja tilalle niin vetää taas. Tietenkin pitää tietää mitä tekee. Sama pätee myös moniin muihin ongelmiin ei tosin kaikkiin.
Mitä tulee ohi käskyihin tai muihin niin käytä, jos tehoaa. Jos joudut korottamaan paljon ääntä niin elä käytä. Silloin, kun sinulla on jo tunne että nyt joutuu käyttämään ääntä niin koirakin on varmasti valppaampi ja itsekin olet varmasti kireämpi. Muista myös tässä miten hevoskuiskaaja käyttäytyisi.
Purkkeja ei kannata heittää. Miksi kun tarkoituksesi on luoda luottamusta niin itse pelottelet koiraa? Ei mene oikein ajatus yks yhteen. Ei varmasti tule silitettäväksi kun hullu omistaja heittää purkeilla ja huutaa, kaupan päälle vielä yrittää hirttää ketjulla:D Muista, että eläimien kanssa ollaan aina rauhallisia eikä niille tiuskita. Kyllä se eläin rupeaa luottamaan sinuun nopeastikin kun käytöksesi muuttuu. Hevoskuiskaaja tietää.
Hyvä, että menette samoilla linjoilla kaikki perheessä. Se on aina selkeämpää koiralle. Jos joku taluttaja ei meinaa pysyä ruodussa niin muistutat vain miten hevoskuiskaaja toimisi:) Että, tämmöttii juttui täl kertaa.

hevoskuiskaaja, näillä ohjeilla, siedätys pikkuhiljaa on edetty monessa asiassa. Mitä ääneen tulee, kuuntelee hiljaista, jopa kuiskaavaa ääntä ja on rauhallisempi. Mutta, myös äänen korottaminen yhtäkkiä, jos rauhallinen puhe ei mene perille, tehoaa. Mutta, ei se ihmelääke kaikissa tilanteissa ole. Tule-käskyssä se tehoaa, jos jää taakse seisomaan ja "kuuntelemaan taivasta". Nyppimistä hihnasta vältän eli pannan kiristämistä, kaulaan ja tuntoaistiin vaikuttamista näissä tilanteissa. Pevi-ohje oli nyppäistä vähän, jos ei tule ekalla käskyllä.

Totta sekin, että ulkopuolinen voi pärjätä paremmin. Ne opitut tavat. Siksi kai olen flexillä saanut samanrotuisen hoitokoiran päivässä vetämättömäksi ja toisen kanssa pääsin aika pitkälle parilla harjoituskerralla, mutta se suhde loppui koiran palatessa omistajilleen.

Tästä ketjusta on muodostunut meidän Pikkukoira-ketju, mutta toivottavasti moni muukin saa jotain vinkkiä tai ajatuksia.

Jos on yksi häiritsevä käytös, mikä korjata, mutta jos on monta erityyppistä, pelko ja saalisvietti. Voiko niihin päteä sama, käytä ketjupantaa, kiellä ja tölkitä. Joskus se ei-toivottu käytös esiintyy vain kotona, sisällä, mutta joskus taas ulkona. Vähän ehkä eri asia korjata ovikellolle räksyttävää tai vieraiden nilkkoja maistavaa kuin rauhoittaa ulkona kaikkea liikkuvaa jahtavaa ja räksyttävää tai räkärättien syömiseen erikoistunutta.

Rodullakin voi olla merkitystä. Johtajuudesta myös ollaan eri mieltä, toiset vannovat sen olevan kaiken a ja o ja toinen suunta on sitä mieltä, ettei koira muodosta laumaa ihmisen kanssa. Koska en ole tutkinut, en löytänyt tutkittua tietoa, faktaa, niin mentävä on sillä mikä toimii. Hyviä näkökulmia tässä on tullut esille.

Sen edelleen kyseenalaistan, että koira ehdollistuu ketjun kilinään ketjupantaa käytettäessä.

Hevoskuiskaaja, me voimme tämän perusteella luoda oman koirakoulun, uuden menetelmän :)

rusettirinta, se on kuusikiloinen luolakoira, joka luulee olevansa lintukoira. Mutta, tiedä häntä, onko eroa sillä onko koira iso vai pieni. Pikkukintut ja vahvat reisilihakset antavat erittäin nopean spurtin. Samoja riesoja on joillakin saman rodun edustajilla, kun lenkkeillessä tapaamme, mutta me haluamme kitkeä riesat pois.

Jos asenne ratkaisee, niin sullahan oli levoton mieli ja pelko itselläsi, eli se tappelu olisi pitänyt syntyä, mutta mitä tapahtui? Ota näistä selvää. :) Kiva, kun olet ollut mukana pohtimassa.

rusettirinta, kävimme Vilanderin "opetuslapsella". Pelkäämään en opettaisi minäkään, mutta oletko varma, että koirasi pelkää oikeasti vai onko opittua käyttäytymistä, "suunnan vaihtoa". Minä vain pohdin. Mietin, jos koira pelkäisi autoja, niin silloin on aina pakosalla, riippuen toki kuinka paljon autoja joutuu näkemään.

Totta töriset rusettirinta, iso koira jyrää pienet. Meidän PikkuKoira oli pentuna sellainen, että kaikki kelpasi leikkikavereiksi kokoon katsomatta, jos olisi sallittu. Mutta mieli muuttui.

Saalisviettiä on pakko karsia, jos se on riesaksi ja vaaraksi, johtui pevin mukaisesti johtajuusongelmasta tai mistä tahansa.

rusettirinta, mitä mieltä olet, voiko hermorakennetta testata pevi:n haalariukolla ja peltitynnyrillä? Kuinka luotettavaa se on? Pehmeitä, ei vikaa hermorakenteessa, sanoi kouluttaja meidän koirista. Käyttäytyivät ihan erilailla kummallakin testipisteellä.

p.s ja eläinkaupasta tietenkin namia ja koiranmakkaraa mukaan;)

Hevoskuiskaaja, voi olla kuin arvelet siltakohtaamisessa käyneen. Olen keskustellut eräänkin kerran yhden henkilön kanssa siitä, että isännän tai emännän pitää luottaa koiraansa, niin selviää ongelmitta.

PikkuKoira tuli luo, kun ensin piehtaroi, ettei vaan jää mitään vaille. Voisihan sitä varmaan käyttää vahvistepalkkana vaikka pullasorsien ohituksessa, koska siitä niin tykkää. Pussi nenän eteen ja menoksi. Olisi halvempaa kuin kaupan namit. Syö citykanikarkkeja myös ihan hirveellä vimmalla.

Sopii. Kunnon haarniskat, mihin iskee hampaansa.

Koulutus sisätiloissa ;) Kasa keskelle olohuoneen lattiaa. Aina kun tottelee, merkkaa ja palkitsee. Opettaa siihen vielä jonkun kivan lisän. Jaajentaa opitun metsään.

Miksei, eikös kaikki keinot ole sallittuja jos ne toimii ja eivät vahingoita koiraa:)
Palatakseni asiaan niin olen samaa mieltä, että eihän sitä siedätystä nyt kukaan loputtomasti jaksa tehdä ja pitäisi saada jotain konkreettista aikaiseksikin. Jos olet vaikka viikon pyörinyt pullasorsien lähellä ja sitten et viikkoon niitä näe yhtään niin kyllä koira saattaa taas innostua sorsista. Sama pätee koiraohituksiin. Jonain viikkoina näet paljon koiria ja kaikki menee parempaan suuntaan. Sitten ei näekään vähään aikaan yhtään koirakkoa ja jonain päivänä pelmahtaa tutulla reitillä toinen koira vastaan niin voi taas ihan hyvin koira rähjätä.
Kyllä tässä nyt jotain muutakin pitäisi kehitellä energia hössötysten lisäksi kun muuten sahataan edestakaisin eikä ns. "puunoksa" koskaan katkea. Kyllähän se turhauttaa sanomattakin selvää.

Hevoskuiskaaja, ehkä olet oikeassa tai sitten väärässä. Samaa mieltä, ei jaksa ja voi käydä juuri niin, että pidemmän tauon jälkeen palaa alkutekijöihin, tai sitten ei. Nyt on vähemmän harjoitusmahdollisuuksia, mutta toisaalta voi olla hyvä, ettei tule liikaa "infoa" koiralle.

Miten mahtaisi käsky "haju" toimia sijaistoiminnon opettamisena? Haju lienee koiran tärkein aisti ja rauhoittaa koiraa.

Minä en ota kantaa siihen, kun tiukalla kurilla on koulutettu, että onko koira silloin onnellinen ja hyvinvoiva vai ei. Eilen kohtasimme useamman tutun polulla koirien kanssa ja pysähdyimme juttelemaan. Toiset olivat sitä mieltä, että ei ne täydellisesti remmissä ja tiensivussa taluttajan vierellä kulkeva koirat aina rennoilta vaikuta. Paha mennä sanomaan, kun ei tunne koiran sielunelämää niin paljon, varsinkaan tuntemattomien.

Olet mielestäni oikeassa, että liika kuormittaminenkin voi kääntyä itseään vastaan. Ettei kuumenna liikaa kattilaa, muuten palaa pohjaan.
Hajut voivat myös kiihdyttää koiraa. Kun se on vähän kiihdyksissä ja pullis tulee kohdalle voi se singahtaa nopeasti. Varsinkin, jos koira "luulee" olevansa metsästäjä. Jos taas käveltäisiin rauhassa lenkkiä ja sorsa tulisi eteen niin tilanne voisi olla helpommin hallittavissa. Tietenkin myös, jos sorsa näkyvissä ja koira huomaa sen ja haistelee rauhassa maata niin mielestäni antaa haistella vaan. Parempi vaihtoehto kuin heti sännätä pullista kohti. Nämähän on aina niitä tilannekohtaisia juttuja miten toimitaan. En kuitenkaan opettaisi mitään haju - komentoa. Koira voi käsittää sen väärin ja sitten sinulla onkin käsissä kunnon villivarsa:)
Kukapa tosiaan tietää tuoko tiukka kuri koiralle onnellisuutta tai ei. Jos ihminenkin elää liian kurinalaisesti ja keksii itselleen tiukkoja sääntöjä niin lähinnä kertoo siitä, että elämänhallinta saattaa olla hukassa. Pahimmassa tapauksessa tulee vielä kaikenmaailman fobioita ja mielenterveysongelmia kaupan päälle.
Olet oikeassa ettei ne hyvin kulkevat koiratkaan aina niin tasapainoisilta näytä. Löytyy kyylää, kuikuilijaa, rehvastelijaa, innokasta aatua jne. Ne ei kuitenkaan välttämättä aina reagoi haukkumalla, mutta viestittävät selvästi asiansa. Koirilla on myös erilaisia hermorakenteita. Yleensä pienemmät koirat kestävät vähemmän painetta ja sen takia haukahtelevat useammin. Eikä esim. innokasluonteista belggari malinois - koirasta saa laiskanpulskeasti löntystävää bernharndilaista. Ovat niin erilaisia luonteita vaikka koiria ovatkin. Askellus erilainen, vietit jne.
Mutta, kyllä se isokin koira saattaa regoida kun vastaan tulee samankokoinen tai vielä isompi. Olen nähnyt kun hyvin rauhallinen jätti joka ohitti kaikki pienemmät räkyttäjät korviaan letkauttamatta vetikin omistajansa kumoon kun samankokoinen koira tuli polulla vastaan. Omistajakin taisi säpsähtää kun liukui metrin pari perässä. Toisen koiran omistaja oli kuitenkin kartalla ja kiersi hienosti metsän kautta. Tämmössii ajatuksii taas:)

Hevoskuiskaaja, haju käskynä voi toimia itseään vastaan, samoin nyt tuumin. Kun muutenkin riittävän hyvä haju aiheuttaa äkkilähdön puskaan, niin se vain vahvistaisi käytöstä.

Toisaalta pohdin sitä, kun koira oppii meidän mielestä toimimaan hyvin, niin voisiko oikein pitkä tauko taas lopettaa kiihtymisen pullasorsissa ja lyhyt tauko taas aloittaa uudestaan. Pitkä tauko katkaisuhoitona? Ainakin västäräkit ja lentelevät kuivat lehdet saavat olla nyt rauhassa tai sitten ne olivat vain pentuajan virikettä.

Hevoskuiskaaja, sinne. Halpoja lentoja on saatavilla. Entä karhukuiskaaja Suomessa? Mietin, kun erityislasten kanssa olen joskus aikoinai pärjännyt paremmin kuin koulutetut, niin on tässä varmaan jotain synnynnäisellä lahjakkuudellakin tekemistä. Toisilla on enemmän taitoa koiriin, toisilla ihmisiin. Katsotaan, mitä löytyy koiran elekieli oppaasta, kun sen kohta käyn noutamassa.

Lukeekohan tätä ketjua muut kuin me muutama, tuli vain mieleeni.

hukkareissu kirjoitti:

Hevoskuiskaaja, sinne. Halpoja lentoja on saatavilla. Entä karhukuiskaaja Suomessa? Mietin, kun erityislasten kanssa olen joskus aikoinai pärjännyt paremmin kuin koulutetut, niin on tässä varmaan jotain synnynnäisellä lahjakkuudellakin tekemistä. Toisilla on enemmän taitoa koiriin, toisilla ihmisiin. Katsotaan, mitä löytyy koiran elekieli oppaasta, kun sen kohta käyn noutamassa.

Lukeekohan tätä ketjua muut kuin me muutama, tuli vain mieleeni.

Lue lisää

Karhukuiskaaja voisi olla mukava tavata. Yhdessä Cesar Millanin jaksossa oli tällainen karhukuiskaaja joka silitteli ja käveli karhun kanssa luonnonpuistossa, ilmeisesti hänen työ jotenkin liittyi tähän karhun kanssa oleiluun. Perheen koirat olivat kuitenkin mahottomia:)
Totta puhut. Jokaisella ihmisellä on ne luontaiset vahvuudet. Kaikkia taitoja pystyy kuitenkin kehittämään. Se miten pitkälle on valmis menemään riippuu myös ihmisluonteesta. Jos jotain haluaa oppia niin on hyvä käydä kaikkia vaihtoehtoja läpi. Vähän niin kuin koira uudessa paikassa kiertää ja häsää joka nurkan. Sitten kun se on varma uudesta ympäristöstä se rauhoittuu eikä välitä mitä muut touhuaa ympärillä:)
Kyllä varmaan jotkut lukee tätä ketjua kai kuitenkin. Sitä vartenhan nämä palstat ovat olemassa, että saadaan turista:D

rusettirinta, joo kyllä iso koira osaa vetäistä ja räyhätä. Olen myös nähnyt.

Keltainen nauha on aika uutta. Harva sitä tietää. Nyt on nettimarkkinoilla pantoja ja remmejä, jotka kertovat eri asioita toisille koiran omistajille.

Pehmeä-kovaa tyyppiä varmaan haki ja pehmeiksi totesi, mutta täysin erilailla kuitenkin reagoivat. Minulla on sellainen käsitys, että olkoon luonnetesti mitä tahansa, koulutus on sama. Ensin tulee jääkausi, sitten ketjupanta ja pari käskysanaa, joita toistetaan aina kun mahdollista. Sitten tulee ketjupannan lisäksi vielä kolinapurkit ja "ei" jokaiseen korvan nostoon ja tuijottamiseen, oli kyse ihmisistä, äänistä, eläimistä tai ihan mitä vain. Kolinapurkkia sisällä, kolinapurkkia ulkona, jos ensimmäinen kielto ei tehoa. Mikä on ikäraja luonnetesteissä?

hevoskuiskaaja ja rusettirinta, katsoin myös videon. Jos koira ei vetänyt niin sitten veti taluttaja. Piikkipanta on ymmärtääkseni Suomessa kielletty.

Olen pohtinut, että kannattaa ehkä kokeilla ensin itselle mille piikkipanta tai kuristava ketjupanta tuntuu, kun siitä nykäistään. Konttaa lattialla vartin ja toinen nyppii remmistä. Voi ne jossain tilanteissa olla hyväksi ensiavuksi. Onneksi vetämisenestoon on muitakin keinoja.

Aiheen ohi, mutta koiran hallintaa kuitenkin. https://www.youtube.com/watch?v=PN-MjUC4f9k

Meillä koira oli vetämätön, poikkeuksena kiihtymistilanteet. Nyt vaan jouduimme aloittamaan alusta, kun alkoi myös vetämään sen lisäksi, että lopetti haistelemisen lähes kokonaan. Toiselle sama koulutus, vain ilman kolmea laumahäätöä, ei tehnyt mitään.

rusettirinta, kiitos. Kun olet käyttänyt tai käytät ketjupantaa, niin räpsäytätkö remmiä ja pidät ketjun tietyllä tavalla riippuen kummalla puolella koira kulkee?

Voisiko koiralla olla vahongoittamisenhalu, kun ottaa kiinni pannasta, kintusta ja hännänjuuresta, mutta ei kuitenkaan ole vihainen, mitä arvelet?

Hevoskuiskaaja, minustakin meno oli rennompaa. Tavallisella pannalla kiskominen aika hurjaa. Pahempiakin on nähty. Toivottavasti olisivat vain väliaikaisia.

Minulle myös sama missä koira kävelee. Joku koiraihminen tiesi, että koiran pitää kävellä takana tai mieluummin pari askelta takana, koska johtaja kulkee edellä. Koira luulee määräävänsä suunnan minne mennään, jos kulkee edellä. Aika monella myös tekee, eikä niillä tunnu mitään ongelmia koiriensa kanssa olevan. Reunassa kuitenkin olemme alusta asti vaatineet koirien kulkevan, ei poikkoilua tien toiselle puolen. Olen itse ajanut lapsi tarakalla flexin remmiin ja haluan, etten itse myöskään satuta muita kulkijoita.

rusettirinta, kiitos kun noista luonnetesteistä kerroit, niin innostuin etsimään lisää tietoa. Katsoin myös pari videota. Kova-pehmeä ja temperamentti olivat ne ukon ja tynnyrin testattavat osa-alueet. Vähän valaisi asiaa.

rusettirinta, siis ihan erilailla kuin pevi-koulutus neuvoi ketjupantaa käyttämään. Remmi alle 2 metriä, koira kulkee edellä, ja kun remmi suoristuu, ei ja remminräpsäytys niin, että ketju löystyy ja tietää tehneensä väärin, ehdollistuu kilinään.

Meillä on remmi ja puolikuristava pehmeä panta. Kun menee tiukalle, pysähdys. Harvoin se tapahtuu, koska osaavat itse reagoida (PikkuKoira nyt huonosti) ja juuri poikkeustilanteet, kun kiihtyvät ja hyökkäävät saalistamaan. PikkuKoiran riesa lähinnä liika saalistaminen. Olemme käyttäneet pentuvaiheessa, pysähdys ja täyskäännös, jos piti monta kertaa huomauttaa remmin / pannan kiristymisestä. PikkuKoira kulki myös takana aika paljon. Nyt ovat lenkit yksilölenkkejä, että saamme PikkuKoiran aisoihin. Myös ylihidas eteneminen on auttanut rauhoittumaan ja kävelemään taluttajan tahdissa.

molossi, tarkoitatko minua pikkukoiratädillä ja missä mainittiin, pienet koirat kestävät vähemmän painetta? Minkäs niille voi, jos kestävät vähemmän painetta, mutta se tieto kyllä helpottaa, jos se pitää paikkansa. Ihan pienestä ei mene herneet nenään, mutta siitä vähän menee, kun ihan erilainen lopputulos oli kahdella samanrotuisella koiralla ja samalla koulutuksella. Tuskin kaikki oli meistä kiinni, koulutimme toista erilailla.

Kiinnitin myös itse huomioni siihen, että tilanteessa oli kaksi tuomaria. Siellä oli myös pimeä-testi. Haalariukko liikkui vastaan ja koira oli paikallaan, kun meillä se oli toisinpäin, me liikuimme ja ukko hyppäsi ylös maasta.

Kiva, kun saa mielipiteitä, näkökulmia. Aina voi jotain oppia, ettei usko vain itseensä ja olevansa se ainoa, joka kaiken tietää.

Olisiko tässä karhukuiskaaja https://www.youtube.com/watch?v=X_f_9IX5w3U

Hyvä video! Tässä ne peeveli vieköön menee talviunille https://m.youtube.com/watch?v=69atYyxcz4o

hevoskuiskaaja, sanopas muuta, siinä vasta pulma, miten sitten. Ehkä mielipiteen esittäjä ajatteli tai on jostain kuullut "seuraa johtajaa" leikistä. Vapaana koiran pitäisi seurata johtajaa, isäntää tai emäntää ja pysyä mukana, mutta sehän on sisätiloissa taas kiellettyä, kulkea perässä. Voimmeko todeta, että tämä teoria, minkä koiraystäväni kertoi miten remmissä pitää kulkea, on mitätön. Roskiin. Nykytietämyksen mukaan koira saa kulkea ulkona edessä, takana, sivulla, jalkojen välissä tai selkärepussa, jos omistaja niin päättää. :) Jos kulkee takana, ei ainakaan vedä eteenpäin, mutta voi se siellä iskeä jarrut päälle, ja sitten taluttaja vetää koiraa hiekka pöllyten perässään.

Hukkareissu, periaatteessa joutaisi romukoppaan tuo "seuraa johtaja" leikki. Se on sen yhden tv:stä tutun amerikan apinan juttu jota kaikki sitten matkii. Mielestäni saa koira saa kävellä missä vaan kunhan kävelee omistajan tahtiin:)

hevoskuiskaaja, minä olen tietämätön tuosta amerikan apinan jutusta. Samaa mieltä, saa kävellä missä vain, mutta reunassa, ainakin meidän koirat, ja taluttajan tahtiin.

Rotueroista vielä, kun minulla on niistä hyvin vähän kokemusta, niin paha mennä mitään sanomaan. Mutta meidän koirien rotusiskoja ja -veljiä on tullut tavattua enemmän. Pari muuta rotua, mutta isoja koiria ei ole edes hoidossa ollut. Mielestäni myös saman kasvattajan koirissa on luonne-eroja. Meillä on rotujen ääripäät, toistensa vastakohdat melkein.

Koirien kieli ja käyttäytyminen on nyt lainattu. Ehkä sieltä löytyy jotain, vaikka joku oivallus, missä on tulkittu koiraa väärin. Tiedätkö, miksi koira pärskii, vaikka ei ole kipeä? Vaikuttaisi liittyvän iloon, esimerkiksi uloslähtiessä.

Oli ehkä vähän rumasti sanottu, mutta viittasin Cesar Millaniin eli "koirakuiskaajaan" ja onhan hänellä nyt paljon hyviä juttuja. Osaava ja taitava koirapsykologi millä nimellä hän vissiin itseään tituleeraa, ei käy kieltäminen.
Tuo pärskiminen mielestäni liittyy osittain ainakin alkavaan innostukseen. Se voi myös olla vähäistä turhautumista eli tyyliin "no mennään jo". Tai sitten se herättelee itseään/ elimistöään. Menee jo aika hifistelyksi:D

Kyllä nyt taisit hevoskuiskaaja yleistää likaa :D Mutta suotakoon se anteeksi, koska tuskin pahalla tarkoitit. Itse vaan, kun noita pikkukoirarotua myös harrastelen ( Hukkareissu, siis minä se herneitä nekkuun otin ja itseäni tarkoitin :D ), ja niitä jokusiakin katellut harrastuksen merkeissäkin ym. niin välillä ärsyttää vaan se, että ne stereotypisoidaan helposti yhteen pötköön. Vaikka ei isoa kuitenkaan niin tehdä. Ja kuitenkin se rotu määrittelee tirreissä ihan samoin kuin isoissa.

Oma pikkurotuni on juuri tuollainen sähäkkä. Nopea reagoimaan. Jos sen kunnolla hanskaan haluaa, niin pitää koko ajan olla pikkuisen edellä sen reagointia. Eikä välttämättä ihan helppoa, kun itse tulee hitaammaksi tässä iän myötä :D
Mutta se on rotuominaisuus, ja se pitää tiedostaa. Ongelma pikkukoirien kanssa on pitkälti se, että ei ajatella, että ei ne pienet kaikki rodut ole mitään tissinväliskoiria, vaikka pieniä ovatkin. Sitten tingitään kasvatuksesta ja siinä sitten taas tulee kysenalaista mainetta. Sen lisäksi jopa joillakin kasvattajilla on ihan omituisia puolustuspuheita,kuten kun sisäsiisteys on vinksallaan. Jotka sitten ruokkii vielä enemmän stereotypioita.

Tuossa kun mainitsit tuosta "metsästysmenosta", niin itse teen niin, että jos irti ollessa huomaan, että (silloin kun vielä alkeita opiskellaan, niin remmissäkin tietty) lähtee nenä viemään liikaa, tai yrittää katse kiinnittyä mielestäni "väärin" johonkin, niin katkaisen toiminnan heti.Lähtökohtaisesti sillä, että yritän saada huomion pois äänellä, ja kun onnistuu, niin heti palkka (nanna tai leluista pitävälle alkuaikoina lelupalkka). Mutta jos se ei toimi, niin sitten joku sille "sisäänajettu" huomautus. Lähtökohta kuitenkin aina se, että jos siitä koirasta haluaa todella saada mahdollisemman varmaa, niin se on aina tultava selväksi koiralle, että se vaatimus on mentävä perille.

Katsoin minäkin noita Millanin pätkiä aikoinaan. Onhan se todella pätevä. Sitä tuskin voi kiistää. Vaikka itseä ei kaikki miellytäkkään, niin kyllä tyyppi omat tapansa toimia hallitsee.
Toisaalta, kun olen jokusen noita viimeisiä ? nähnyt, niin on se vähän pehmentänyt tyyliään. On näkynyt makupaloja ja jotain hierontasessioitakin suositellut ym.

Tuo koiran itsemääräysoikeus lenkillä on kyllä vähän hassu ajatelma :D Mutta muistanko väärin, että oliko sille joku nimikin? Oliskos se ollut Koiramme-lehdessäkin tuosta juttuartikkeli.
En kyllä ymmärrä miten toimisi meillä. Eihän sitä pääsisisi koskaan takaisinpäin kotiinkaan, kun koissut vaan pinkoisi innoissan niin pitkälle, kun emännältä happi loppuisi...

molossi, Mekin kävimme keskustelua tästä pikkukoira-aiheesta, kun ensimmäinen koira perheeseen tuli. Koira kuin koira ja rotuominaisuus on otettava huomioon. Samoin se, että pienikin koira voi saada pahaa jälkeä aikaiseksi suuttuessaan tai kokiessaan tulleensa uhatuksi. Voi olla yleistystä, mutta tuntuu, että lapset ovat enemmän ihastuneita koiraan, kun se on pieni ja ketterä. Saako silittää, saako ottaa syliin ja sitten tulee haastavia tilanteita liiasta innokkuudesta.

Hevoskuiskaaja, Millanista olen kuullut, en nähnyt mitään, en tunne tapausta. Juuso-karhu ja Sulo ne vasta ihana pari ovat. :)

Näin voi olla, että lähellä pitäminen auttaisi. Koira ei varsinaisesti rieku, kävelee nätisti reunassa, mutta hyökkää ja räksyttää, kun sopiva kohde ilmaantuu.

Kirjekurssilla opiskellaan nykyisin aika monia asioita. Kanyylinlaittoa voi harjoitella myös ilman oikeaa potilasta. Mutta meidän tapauksessa kontaktiopetus ei tuonut toivottua tulosta vaan päinvastoin pääopiskelija meni ihan sekaisin. Sai sentään kolme laumakarkoitustakin kokea, toinen ei yhtään. Jo luulisi niillä kunnioituksen meidän eitä lisääntyneen, se kuitenkin oli tarkoitus, ei kyseenalaista meidän käskyjä.

Taistelulajeissa käytetään hyväksi vastustajan liikettä, ei vastavoimaa. Tuumin vain, jos pikkuKoira ampaisee liikkeelle, niin mitäs jos lähtisi mukaan ja juoksisi ohi. Valjaat päälle, ettei kaulaan satu niin paljon. Voisi pullat ja sorsat pölistä ja koira vikistä.

Aamulla koiratuttu kertoi, että ovat lenkin alussa, kun luulin, että ovat kotiin menossa. Heillä koira määrää minne mennään. Toiset koiratuttavat tekevät samaa, koira vie ja omistaja seuraa. Miksi heillä ei ole ongelmia koirien kanssa? Eikös tuo ole juuri johtajuuden puutetta?

Koirien kieli ja käyttäytyminen, noin 350 sivua koossa A4 on luettavana. Vuodelta 2011, että on toivottavasti tuoretta näkökulmaa. Paljon kuvia.

rusettirinta, kirjoittaja on Barbara Handelman. Lyhyesti, mitä kerrotaan kirjoittajasta: Omia koiria. Tehnyt kliinistä mielenterveystyötä 40 vuotta. Työskennellyt puhekyvyttömien lasten parissa käyttäen ihmissuhdeterapiaa, kehittynyt kehonkielen taitavaksi tulkitsijaksi. Opiskellut koirien elekieltä. Sertifioitu koirienkouluttaja, erikoisala avustajakoirat liikuntarajoitteisille henkilöille.

Alkumetreillä mainitaan amerikkalainen eläinlääkäriyhdistys AVSAB, jonka mukaan rankaisemista (esimerkiksi kiristävät ketjut, piikkipannat ja elektroniset pannat) ei tulisi käyttää lievän tai varhaisen ongelmakäyttäytymisen korjaamiseen.

Onneksi on paljon kuvia, että jaksaa lukea loppuun. Olen vasta alussa.

rusettirinta, tässä tuntee itsensä jo taiteilijaksi. Omat virheet ja niiden korjaukset pyörivät mielessä. Kun tietäisi, missä meni pieleen. Nimenomaan, miten palkita oikealla hetken ja oikein. Parempi kait jättää tekemättä kuin tehdä väärin, jos ei ole täysin varma.

hei rumasananimimerkki, Paljon on tullut asiaa, nimenomaan asiaa, olet oikeassa. Toivottavasti myös moni on saanut vinkkejä tästä ketjusta. Hyviä ja rauhoittavia kommentteja myös. Kenen kommentti on tervein, jätän arvostelematta. Oikeasti, oletko saanut sen käsityksen, että olen ammattivatvoja? Otan ilolla vastaan, sillä olen vasta harjoittelijana täällä. "jonka pyhin tehtävä tuntuu olevan oman koiransa piirittäminen epäolennaisuuksilla, joiden piirissä soisi puuhaavan ihmisen eikä koiran." En ymmärrä mitä tarkoitat. Jos olet sitä mieltä, että kyse on eläinrääkkäyksestä, sinun kannattaa tehdä eläinsuojeluilmoitus omalla nimelläsi. Googlasin apulan. Mistä voi varmistua, että koira voi saada sitä kautta hyvän omistajan eikä uutta eläinrääkkääjää? Mieluummin viemme takaisin kasvattajalle. Hoitaa muutenkin koiriamme tarvittaessa.

Kiitos vastauksestasi. Kaikki mielipiteet ovat minulle arvokkaita, etenkin kun olen vasta harjoittelija.

Hevoskuiskaaja, katsoin lisää Juusoa ja Suloa. Kivaa viihdettä. Tässä on PikkuKoiralle tavoite.
https://www.riemurasia.net/video/Lintu-ja-koira/132296

Joskus tuntuu, että liika tietäminen ja kouluttaminen / kasvattaminen tekee hallaa koiralle. Ateenassa, ihan ydinkeskustassa kulkukoirat elävät sovussa ihmisten ja liikenteen seassa. Berliinissä koirat saavat olla irrallaan.

Kirjassa on lyhyt anatomiaosuus. Agressiomuotoja on tarkennettu useampia, muun muassa pelko-, liittoutumis-, kilpailu-, lauma-, lääkityksestä johtuva ja siirretty agressio. Kuvat selventävät huomattavasti tekstiä.

Hauska video! Eläimet on kyllä keskenään välillä niin ihmeellisiä, mutta kun löytyy yhteinen sävel hyvin tulee toimeen niin saalis kuin saalistaja. Kai se on ihmisissäkin sama. Jos sitä tuijotetaan vain toisen heikkouksia ja huonoja puolia niin ne lopulta kääntyvät itseään vastaan luulen.
En tiedä, ollaanko täällä Suomessa kuitenkin "väärässä" näissä koirajutuissa kun monissa maailman suurkaupungeissa koirat tosiaan kulkevat vapaana. Lääniä ja edellytyksiä vapaana oloon täällä olisi vielä enemmän kuin tiheissä miljoonakaupungeissa. En ota kantaa liikaa tähän. Maassa maan tavat ja lait.
Heräsi mielenkiinto tuohon kirjaan. Pitää käydä lainaamassa kirjastosta. Jos hyvä niin voisi vaikka ostaakin.

Lisään vielä, että samalla laillahan se toimii myös ihmisen ja koiran välisessä suhteessa siis tuo kohta "jos sitä tuijotetaan vain toisen heikkouksia...jne"

Hevoskuiskaaja kirjoitti:

Hauska video! Eläimet on kyllä keskenään välillä niin ihmeellisiä, mutta kun löytyy yhteinen sävel hyvin tulee toimeen niin saalis kuin saalistaja. Kai se on ihmisissäkin sama. Jos sitä tuijotetaan vain toisen heikkouksia ja huonoja puolia niin ne lopulta kääntyvät itseään vastaan luulen.
En tiedä, ollaanko täällä Suomessa kuitenkin "väärässä" näissä koirajutuissa kun monissa maailman suurkaupungeissa koirat tosiaan kulkevat vapaana. Lääniä ja edellytyksiä vapaana oloon täällä olisi vielä enemmän kuin tiheissä miljoonakaupungeissa. En ota kantaa liikaa tähän. Maassa maan tavat ja lait.
Heräsi mielenkiinto tuohon kirjaan. Pitää käydä lainaamassa kirjastosta. Jos hyvä niin voisi vaikka ostaakin.

Lue lisää

Hevoskuiskaaja, ihmeellinen maailmamme. Meidän VanhaPoika ja kissa ovat olleet parhaat kaverit sen pentuaikana. Eipä siedä enää kissoja. Lapset ovat ennakkoluulottomampia, ehkä myös eläimet pentuina. Tuskin eläimillä on selkeät kasvatussuunnitelmat. Kun pennut ovat nukkumassa, emot pohtivat kasvatusta :)

Olisi kiva tietää miten naapurimaissamme koiria koulutetaan tai kasvatetaan, onko vapaakasvatus enemmän muotia vai peviläisyys.

rusettirinta, tarkoitat varmaan sitä virallisempaa luonnetestiä, missä on kaksi tuomaria ja eri osiot pisteytetään.

Kaikki säikähtivät? toimivatko vaistonvaraisesti? Kumpi vaihtoehto hiirelle olisi ollut parempi, tiedä häntä.

Olen edennyt kirjassa. Sen mukaan ulosteen syöminen on normaalia äidinvaistotoimintaan liittyvää, koska emot tekevät niin. Kieriminen, ja oman hajun peittäminen olisi mmyytti, koska koiraeläimet eivät vaani ja hiivi saalista lähemmän kuin taas susi tekee.

Kun pevi-kouluttaja käski kieltämään jokaisesta tuijotuksesta, korvien nostosta, niin pohdin tuon kirjan perusteella, että silloin kielletään myös tilanteissa, joissa koira on varuillaan, epävarma tai pelkää. Käytännössä tunnetila pitäisi muuttua kiellolla, ja jos ei sillä, niin purkilla tehostetaan. Olisiko näin?

Minä kyllä vähän ihmettelen tuota ulosteensyömisjuttua kirjasta.
Kun emotkaan ei niitä kakkoja syö, kuin tietyn ajan. Suurinpiirtein kiinteeseen ruokaan asti. Ja syö kakkoja uroksetkin. Ei niillä varsinaisesti ihan emon viettejä ole, tosin joillain kylläkin jonkinsortin "hoivaviettiä" kylläkin. Minulla ei myöskään ole uros koskaan yrittänytkään pentujen kakkoja syödä, pikemmin törmännyt niihin yäks-ilmeellä. Siis ihan alle luovaripentujenkin.
Sitten kun vielä on monenlaista kököjen syömistä. Joku syö omaansakin, jotkut toisten, jotkut jäätyneitä vaan. Ja ei muitten lajienkaan kaikkia pahemmin syödä (siis nuot "normaalit" kakkansyöjät.) Hevosenkakka kelpaa monellekkin, mutta esim. itse en tiedä, eikä omistani kukaan ole ollut kiinnostunut lehmänkasoista tai villieläinten, paitsi monen koiran herkuista eli jäniksen papanoista.
Minun mielestäni riippuu vähän siis mitä syö. Nuo jälkimmäiset on suht normia, mutta oman lajitoverien, saati oman ei ihan normia. Syitä tai oletuksia niihinkin löytyy, mutta en minä kyllä millään saa yhteyttä siis emonvaistotoimintaan.

Samaten tuo saalisjuttukin on mielestäni vähän outo. Koska kyllä koirat vaanii, hiipii, ihan omissanikin niitä on. Tuossa videon koirakin teki niin(aikamainion näköisestikkin). Toki hiipimistä voi tehdä liittyen epäluuloisuuteen, varovaiseen lähestymiseen, mutta ihan saalisvaanimistakin on. Itsekkin tiedän yhden ihan vielä seurakoiran, joka vaani pihallaan pikkulintuja saalismielessä. Ja oli kyllä joskus jonkin kiinnikkin saanut, ja tuloksena sitten nirri pois.

"Käytännössä tunnetila pitäisi muuttua..." Siis pevissä noin siis tarkoitus? En niin tarkkaa sen ajatusta tiedä, mutta sanoisin, että ylipäätään ei tarvi pelon kautta, ei ainakaan aina. Tunnetilaan voi puuttua ihan positiivisestikkin.

Luottamuksesta vielä sen verran, omasta mielestäni se myös on toki keskenäinen suora tunneside. Mutta sen luomiseen on hyvät kaikki mikä koiraa positiivisesti kiinnostaa (ja mitä siis voi hyödyntää), kuten ruoka, lelut, yhteinen kiva tekeminen.
Jos suoraa kontaktia ilman muuta voi sanoa vaikka laumavietiksi, joka siis liittyy vietteihin, niin noit välineen käytöt liittyy myös vietteihin. Joten siinä mielessä samoin mukana kuviossa lopputulokseen mennessä. Laumavietissä vielä se, että tietyillä roduilla se on vahvempi, tietyillä heikompi. Jossa tullaan taas siihen, että toisten kanssa voidaan tulokseen joutua käyttämään muita apuja siis pitkältikin(riippuen mitä ja miten haluaa).

molossi, näin kirjan mukaan. Olen kuullut myös sen, että koira kierisi, koska haluaa kuljettaa hajun lajitovereille tiedoksi, ikäänkuin löysin saaliin. Meillä toinen alkoi syödä kanin papanoita vasta siinä vaiheessa, kun PikkuKoira alkoi niitä syödä. Ehkä syitä on monia miksi syövät ja miksi kierivät.

Pevin mukaan kaikki tilanteet missä koira tuijottaa tai nostaa korvat eteen, niin kieltoa ja purkkia, jos ei tottele, lopeta tuijottamasta. Siksi kysyin, koska minusta on eriasia, jos koira nostaa karvat pystyyn naapurin portille ilmestyneelle lumiukolle, vieraalle koiralle tai ratsupoliisille, kun taas oravan nähdessään karvat pysyvät alhaalla ja hyökkää. Esimerkiksi nämä. Ehkä jossain tilanteessa voisi purkista olla apua, mutta ei meidän PikkuKoiralle. Meidän koirat ovat erilaisia luonteeltaan ja testissäkin käyttäytyivät erilailla.

Joka tapauksessa kirja on mielenkiintoinen ja hyvä kuvien kanssa. Antaa ajattelemisen aihetta.

"Pevin mukaan kaikki..." Aaa, okei. Vähän ajattelinkin, että tarkoitit peviä. Vähän yksoikoista taitaapi olla... Kyllähän koirat nostaa eri syistä villojaan, enkä itse ainakaan ymmärrä, miksi sitten pitäisi samalla tapaa tai aina negatiivisesti puuttua.

Tuossa aitajuntaisessa karvannostossa taitaa omat epäilykseni kallistua samoin kuin mainitsemassasi kirjassa. Eli epäilen alitajuntaista nimenomaan. Minulla itsellä oli koira, joka nosti täys selältä karvat pystyyn niin innostuksestakin joskus, kuin kiihtymyksestä. Mitään negatiivistä ei ollut. Negatiivisessa mielessä se ei puolestaan nostanut karvojaan koskaan. Jos se jollekkin halusi jotain sensuuntasta esittää, niin se elehti muulla tavoin, kuten näytti hännällään.
Kyllä itse olen nähnyt kokoselän nostoja jokusiakin. Itse olen sitä mieltä, että jotain voi kertoa myös, minkä asteisesti ne karvat nousee. Ja toki yhdistettynä muihin eleisiin. Täytyy tsekata tuo mielenkiinnosta uudelleen kirja, todennäköisesti olen sen kyllä lukenutkin ( lukeminen kun on mukavaa, ja liittyen nimenomaan kiinnostuksiini).

"voisiko pimeässä etsimistä kokeilla..." Sanoisin, että voi. Js siis tulosta ajattelet. Luonnetestissä se tehdään myös suht loppupuolella, joten koiraa on jo paineistettu, mikä on olellinen tekijä.
Ja onhan noita koiria, mm.pelastuskoirat, jotka on tottuneet liikkumaan pimeässä.
Itse testaan jo omia pentujani jossain vaiheessa, miten ne toimii pimeän suhteen, ihan omasta mielenkiinnosta.

Minä en myöskään kannata koiran istuttamista ohituksissa. En lainkaan. Ensinnäkin, se saattaapi heti kättelyssä ilmoittaa koirale, että nyt on outo tilanne, kun taas ohituksissa pitäisi pyrkiä vaan menemään ohi. Toiseksi sen istuttamisen pääasiassa tekevät niin, että koira istutetaan kohti vastaantulevaa vielä kaikenlisäksi. Sitten kun vielä omistaja tuijottaa vastaantulevaa, on aika provosoivaa sille vastaantulevalle koiralle. Ylipäätään kaikki hyvin outo käytös kiinnittää taas vastaantulevan huomion. No silloin taas se saattaa enemmän tai vähemmän, joskus pienin eleinkin, mutta kumminkin reagoida, niin siinä sitten ne kuuluisat tunnetilat on puolin ja toisin heti väärät.

Käänteisesti kuuovammaisesta. Tiedän yhden koiran, joka kilpailu aikoinaan myös tottelevaisuudessa. Homma hoitui täysin käsimerkeillä.

Tuo video oli kyllä mainio. Se viittooja oli kyllä mahtava heittäytyjä !

rusettirinta, olet perehtynyt aika paljon koiriin. Mikä tunnetila koiralla mielestäsi on silloin, kun niskaan nousee patti ja karvat muodostavat "pystysauman" niskasta hännän juureen asti? Onko se tietoista karvojen nostamista pystyyn vai johtuuko autonomisesta hermostosta? Kun tähän karvojen pystyyn nousemiseen lisää hiljentävän tai pysähtyvän kävelyn ja tuijotuksen, niin mitä se mielestä kertoo koirasta? Ymmärsinkö oikein, että tunnetilan voi katkaista kieltämällä, siis sanalla "ei!"

Samaa mieltä, ei nameilla luottamusta saada. Kouluttaa voi ja vahvistaa jotain käytöstä. Tiedä sitten, onko oikein toimittu, mutta meillä on ilmeisesti sama menetelmä hoidoissa. Jos vaikka kynsiä leikatessa urahtaa (sattuu), työ seis ja kohta pian jatketaan, mutta urahdukseen ei lopeteta. Hyvin antavat kynnet leikata, vaikka pari kertaa on tullut verta alkuajan opiskeluissa.

Hevoskuiskaaja, kiva olisi tietää linnun ja koiran suhde, miten se eteni, kun koira kasvoi tai suhtautuiko kaikkiin variksiin samoin.

Vaanimisesta ymmärsin, että koiraeläin ei saalista vaanimalla tai hiipimällä vaan hyökkäämällä, ja siksi ulosteessa kierimisen tarkoitus ei ole oman hajun peittäminen. Tiedä häntä.

Hyvä video. Oliko videossa mielestänne kyse saalistamisesta, epävarmuudesta, uteliaisuudesta vai mistä?

Tällä kertaa uteliaisuudesta ja epävarmuudesta. Mutta, jos koira linnun tai jänön kiinni saa mitä innokkasti tavoittelee niin kyllä se sen tappaa todennäköisesti.

rusettirinta, kirjan mukaan karvojen nouseminen pystyyn on piloerektiorefleksi, ei tietoista vaan tahdosta riippumatonta, joka sitten voi johtua esimerkiksi pelosta tai epävarmuudesta. Samaa meillä ihmisillä tapahtuu milloin mistäkin syystä, sydän sykkii nopeammin, kädet hikoilevat... Tiedä sitten, onko tahdosta riippumatonta vai ei.

Meillä yksi leikki on, kumpi ensin. Koira jättää lelun ja me laitamme kättä lähemmäs, otan, ja koira nappaa sen tai me. Lenkillä voi myös harrastaa köyhän agilityä. VanhaPoika oppi kerralla kulkemaan epämääräisesti kasattujen puunrunkojen tietyn päällä reitin. Paluumatkalla käveli pyytämättä saman reitin nurinpäin. Tänään hypimme kantojen päällä.

Hevoskuiskaaja ja muut kuiskuttelijat, kun otit esille kiukuttelevan lapsen, niin jatkan siitä. Yksi "koulukunta" on sitä mieltä, että koiralle ei saisi esimerkiksi ohitustilanteissa sanoa mitään, ei ainakan kieltää ja heitellä purkkia, kun se viestii koiralle, tässä on jotain pelättävää, epämääräistä, kun ihminenkin räyhää ja pelkää noin kovasti. Peviläisyys käskee kieltämään ja kertomaan koiralle, noin ei tehdä. Kysyin, entä jos pyytää koiran istumaan ja antaa toisen ohittaa, niin ei saa. Koira luulee taas, että tässä on jotain epämääräistä. Aika monet, joilla on useampi iso koira, tekevät juuri noin, pysähtyvät koirien kanssa, kun menee ohitse.

rusettirinta, hyvä näkökulma asiaan, yhteiset tavat. Rättileikeissä on kumpi voittaa asetelma. Siitä myös ollaan monta mieltä, saako koiralle hävitä vetoleikeissä.

Rusettirinta, oletko muuten kokeillut hiipimistä pimeässä? Saisi vähän lisää jännitystä kun ei ole valot päällä vähän niin kuin "kummitustalo" leikki. Ilon purkauskin voisi olla suurempi kun sitten kohtaatte pimeässä. Fikkarit vielä mukaan:)
Hukkareissu, vetoleikeissä mielestäni ei sillä niin väliä ole voittaako vai ei. Pää-asia, että on hauskaa. Jotkut varmaan ajattelee toisin.

hukkareissu kirjoitti:

rusettirinta, hyvä näkökulma asiaan, yhteiset tavat. Rättileikeissä on kumpi voittaa asetelma. Siitä myös ollaan monta mieltä, saako koiralle hävitä vetoleikeissä.

Minun isojen rotujen piirissä on mielipiteitä jokusiakin niin, että niiden kanssa ei pitäisi "harrastaa"... Jotain perusteita ymmärtääkseni, ettei sitten kaiveta niiden "taustoja" esiin.
Osaltaan ehkäsiinä nyt jotenkin sotketaan koiran taistelutahto alkuperäiseen käyttöön, mikä suinkaan ei ole sama.

Toisaalta, retuuttamista ehkä kannattaa miettiä silloin, jos koiralla on tapana kuumeta liikaa, ja omistaja ei sitä osaa huomata tai välttämättä "hanskata". Varsinkin, jos se tila pyrkii jäämään ns. päälle. Jos suhteessa on ongelmia, esim. johtajuus ihan hakusessa, niin kannattaa myös miettiä retuuttamisjuttuja, ellei itsellä ole siihen riittävästi pelisilmää.

Itse kyllä jo pienetä pennusta riekaan ja vahvistan niiden taistelutahtoa. Kouluttamisessa se sitten kun on oiva apu.
Välillä koira saa voittaa, välillä se lopetetaan tiettyyn ohjesanaan. Miten milloinkin. Minään johtajuusjuttuna en tuota näe, muuta kuin korkeintaan siinä mielessä, että koiran on myös irrotettava nopeasti, jos se käskyn saa. Noh, tosin, opetuskymysys tuokin on.

Molossi, noita viettejä kun oikein ruvetaan vahvistamaan ne toimivat hyvänä lisänä ns. "seuraa johtajaa" koulutuksessa. Mutta, jos vain itse osaa niitä hyödyntää eikä toinen perheessä asuva talon torspo niin voi koira mennä vähän sekaisin, että mitä siltä nyt halutaan. Ja, jos kyseessä on vahva rotu niin tappiin viritetty koira voi olla hankala jollekin toiselle saman perheen ulkoiluttajalle tai koiran hoitajalle.

Joo, meillä ei pahemmin vieraat saa revittää isojen kanssa. Osaltaan ihan siksikin, että kun ne ovat melkoisen vahvoja, ettei tule vahinkoja. Toisaalta myös sekin, että varsinkin nuoret koirat voi korjata otettaan, niin voi tehdä sen "huolimattomasti", varsinkin vieraan kanssa, kun ovat innoissaan. Pienetkin ravistaa yllättävän voimakkaasti, joten sen sitten mainitsen, ettei tule yllätyksenä.

Ruokakupin kanssa lähdetään aina siitä, että vanhemmasta alkaen. Sama kaikessa muussakin. Ensimmäisenä minun perässä yläkertaan/alas, autoon ym.
Pääasiassa se on ihan turvallisuuskysymys. Kun on koirilla usean kymmenen kilojen erot, niin sählätessä tirrit voi jäädä jalkoihin. Se sitten onko siinä jotain laumajärjestyksen vahvistamista, niin tiedä sitten viimekädessä.
Oppii tuossa myöskin sitten malttia.

"Kirjan mukaan leikkivaaniminen ja tappelu..." Siis toisen koiran kassako? Nyt en oikein tiedä mitä ajatella. Tai ymmärsinkö nyt oikein. Minusta tulee lähinnä mieleen taistelutahdon purkamista (ainakin osittain), kommunikoinnin oppimista ja käyttöä oman lajin kanssa. Siis nykykoirasta kun puhutaan. Itse en osaa sitä liittää agressioon millään muotoa. Toki se, että joskus voi leikki kuumeta, ja siitä syntyä kähinää, mutta se on joskus tulosta, ei itse asiaa.
Toki toisen kanssa vaanimisessa voi olla saaliskäyttätymisenkin jonkinsortin harjoittelua myöskin. Siis ihan pohjalla lajimaisesti.
Joku tosin on määritellyt aggressioista myös ns. leikkiaggression, murinat hommassa esim. Mutta en sitäkään näe sitä varsinaisena, vaan jollain ilmenevänä ja vähän omana juttunaan.

Oma juttunsa on sitten esim. lintujen vaaniminen ym. Se taas on saaliskäyttäytymistä lähinnä. Toisilla se vie lopputulokseen, tapporavistus ja nirripois. Toisilla se taas voi päätyä vaan "saaliin" ihmettelyyn tai tutustumiseen.

molossi, niin toisen koran kanssa ei ihmisen. Agressio on määritelty ja sitten niitä on lueteltu vaikka kuinka monta. Joskus voi syntyä oikea tappelu noista leikkitappeluista. Myöhemmin oli siitä, miten koira välttää tappelua ja yrittää rauhoitella tilannetta. Kannattaa lukaista itse. Oli paljon asiaa, mutta lyhyesti paljoilla kuvilla.

rusettirinta, siis ei näy pitkistä karvoista johtuen niin hyvin ja voi nousta vain pienellä alueella, huomaamattomasti, jos nyt oikein muistan mitä kirja kertoi. Tahdosta riippumatonta eli koira ei tietoisesti nosta karvoja pystyyn. Voin tuota tarkistaa ja uusiksi vielä lukea. :)

Koirien koulutus on liiketoimintaa. Jollain "ohjeet" pitää maksajalle perustella. Mitä uskottavammin perustelee, sen parempi.

Hevoskuiskaaja ja rusettirinta, samaa mieltä, että tavoite on mennä ohitse. Kysyin, koska se olisi jossain tilanteessa saattanut olla hätäapu ketjun kuristamiseen, kun koira istuu ja odottaa, esimerkiksi ruuhkatilanteissa teiden risteyksissä. Istuttamista harrastavat jotkut isojen koirien kanssa.

Pitää kysyä eläinlääkärien mielipidettä, mitä heille on opetettu, onko tietoista vai tiedostamatonta. Meillä koirat menevät mielellään eläinlääkäriin ja toimenpiteet antavat tehdä mukisematta, karvojen nousematta eli kokemus puuttuu noista tilanteista.

Hevoskuiskaaja, käsimerkeillä voi myös toimia koirien kanssa. Ne vain on opetettava. Koiratuttava kertoi käyttävänsä käsimerkkiä, kun haluaa koiriensa istuvan. Ehkä mykillä on helpompaa, kun sanat jäävät pois käytöstä. Eikös elekieli ole koiran "äidinkieli"? :) Sama varmaan kuuroilla.

Voi hitsi kuinka hieno esitys :)

Lisään vielä, "käsimerkeillä etc. kohtaan" että myös omilla naaman ilmeillä pään liikkeillä jne.

Kaikille yhteisesti ja erikseen. Pevin plussat ja miinukset ohitimme, mutta mielenkiintoista on näin siististi pohtia asioita ja kuulla näkemyksiänne. Kiitos siitä.

Olen vähän kahden vaiheilla, kumpaa karvojen nouseminen voisi olla, tietoista vai ei.

Kirjan mukaan leikkivaaniminen ja tappelu ilman vahingoittamistarkoitusta on rituaalista agressiota. Joskushan se voi kiihtyä tappeluksi.

Meillä on tehty päätös, kepit pois, koska niitä kantavat myös lapset, ja koirien ymmärrys katoaa siinä vaiheessa, kun näkee kepin. PikkuKoira voi kantaa metrin patukkaa suussaan, mutta se on eri juttu. Häviämisestä ja voittamisesta, niin kai se on vähän koirakohtaista. Ajatteleeko koira oikeasti niin pitkälle, että tuo on epäluotettava johtaja, kun häviää. Jos koirat keskenään leikisti tappelevat tai vetävät jotain, niin onko siinä kyse kumpi on "johtaja"?

Olen alkanut pohtia myös sitä, mikä meillä on ollut alusta asti, että ruokakupin saa vanhin ensin. PikkuKoira on viimeinen, paitsi, jos on vieraita hoidossa. Jos laumassa on kymmenen koiraa ja samasta pentueesta viisi, niin miten siinä toimittaisiin? Jos kaikki ovat eri ikäisiä, niin kahdeksan on jo syönyt, kun kaksi vielä istuu ja odottaa paikallaan "ole hyvä" lupaa.

p.s tuossa hyvä video koirien ruokinnasta:) https://m.youtube.com/watch?v=9RlXzaggZ2s

Hevoskuiskaaja, minä alan kallistua siihen suuntaan, että koira ei muodosta laumaa ihmisen kanssa. Käytössäännöt pitää olla. Varmasti koirat aistivat ollaanko tosissamme vai ei. Kun meillä veljekset tapaavat toisensa, matkivat toisiaan, samat asennot nukkuessa, syövät luita vierekkäin jne, mutta isoveli on se, joka vetoleikeissä luovuttaa, aina.

Kivan videon olit taas löytänyt. :D

Hevoskuiskaaja, osallisuus ja syrjäytyminen menee sosiaalipedagogiikkaan. Sitä se on ;) Vahvistaminen ja näyttöön perustuva hoitotyö. Miten olisi, jos kehitämme peviläisyyden rinnalle sosiaalipedagogisen tai ratkaisukeskeisen koirakoulun?

Totta, harrastamista ja paljon toimintaa, sitä PikkuKoira myös tarvitsee. Se taitaa olla ikipentu, vaikka on jo aikuinen. Oli ilo kaydä pitkästä aikaa sen kanssa pieni puskakierros illalla, kun se haisteli eikä vetänyt. Alkaa olla entisellään. Tuli pyydettäessä siliteltäväksi, kun senkin lopetti pevin aikana. Rauhoittumisalustaa, kärsivällisyyttä koettelevaa ja luopumisjuttuja sen kanssa on nyt sisällä tehty.

Hukkareissu, eikös nämä ole sellaisia veteen piirrettyjä viivoja:) Eikös koirien kouluttajakin tule monesti paikan päälle katsastamaan miltä meno näyttää koiran kanssa. Sitten mietitään "lääkkeet" ottaen huomioon kokonaistilanteen. Jos sitten tilanne on pahemmaksi äitynyt niin vähäksi sitten koira "huostaan"oppimaan. Koirien sosiaalityöntekijä:D
Pulju pystyyn vaan:) Itsellä pitäisi kuitenkin olla paljon enemmän käytännön kokemusta koirista. Mielellään erilaisista "vahvoista" roduista sillä, jos niiden kanssa pärjää niin ei luultavammin tule sormi suuhun tilanteita niin helposti. Toki monet pienetkin koirat voi olla haastavia tai haastavampia tapauksia kuin isommat ei sen puoleen.
Olisi kuitenkin ikävää laittaa koiria kiertoon sen takia, ettei taidot riitä. Eikä se toisi hyvää mainettakaan. Monet koirakoulut saattavat kuitenkin näin tehdä ja määrätä jopa piikille asti koiria kun eivät itse onnistu. Tällaisia surullisia huhuja olen joskus kuullut. Tiedä ovatko sitten totta.
Muistan vieläkin elävästi kun katsoin sen Ylen koirakoulu dokumentin. Siinä omistajalla taisi olla joku amstaffi. Puistossa koira veti ja oli kiihtynyt kuin rodeo härkä, hyvä ettei savua tullut sieraimista ja kouluttaja vaan vippaili nameja nurmikolle sillä perusteella, että tulee ympäristö tutuksi tai jotain sinnepäin. Kyllä kävi sääliksi omistajaa kun hänen suurin "haaveensa" taisi vain olla, että koira ei vetäisi.
Noh, meni taas ehkä vähän sivuraiteille. Kiva, että koiran kanssa menee jo paremmin:)

Hevoskuiskaaja, kyllä paikan päällä pitäisi koiran riesat katsoa, etenkin silloin kun on monta asiaa, mitä pitää pohtia. Tämä kouluttaja mainostaa sivullaan koirakohtaisesti, mutta kun katsoin toista, niin hänellä luki miten toimitaan. Sama mitä tämä "koirakohtainen" kouluttaja meillä "teetti". Olisi kiva ottaa videolle meidän touhuja, ja kysyä kouluttajien mielipidettä missä menee pieleen ja miten korjata, pevit, namittajat ja siltä väliltä.

Kokemusta, sitä tarvittaisiin, mutta minulla se rajoittuu pieniin, terrierit, mäyräkoirat ja yhden viikonlopun verran cockerspanieli. Pieniä ihmiset taitavat harvoin ajattelella, että ne ovat haastavia. Chihut ja perhoskoirat mitä tässä näkee lähes joka päivä, niin kyllä räyhäävät lähes poikkeuksetta, ja monelta omistajalta tekisi mieli kysyä mitä keinoja olette kokeilleet vetämiseen.

Hukkareissu, monet ongelmat eivät vaadi mielestäni mitään erityistä ns. teknistä osaamista. Tässä monet käsittävät kaiken väärin ja lähdetään etsimään jotain ratkaisua nameista, pannoista jne. Videot voivat olla vähän suuntaa antavia, mutta en niiden perusteella lähtisi ratkomaan ongelmia. Enkä suosittele sitä kenellekään. Alustavasti kyllä, silloinhan kouluttaja tietää vähän minkälainen koira on tulossa koulutukseen. Kouluttajia on monenlaisia. Jokainen valitsee mieleisensä. Eipä tuohon voi oikein muuta sanoa:)

Hevoskuiskaaja kirjoitti:

Hukkareissu, monet ongelmat eivät vaadi mielestäni mitään erityistä ns. teknistä osaamista. Tässä monet käsittävät kaiken väärin ja lähdetään etsimään jotain ratkaisua nameista, pannoista jne. Videot voivat olla vähän suuntaa antavia, mutta en niiden perusteella lähtisi ratkomaan ongelmia. Enkä suosittele sitä kenellekään. Alustavasti kyllä, silloinhan kouluttaja tietää vähän minkälainen koira on tulossa koulutukseen. Kouluttajia on monenlaisia. Jokainen valitsee mieleisensä. Eipä tuohon voi oikein muuta sanoa:)

Lue lisää

Hevoskuiskaaja, sanaasi on toteltava. Ajatus oli, sama video ja eri koulukunnat sanovat, mikä pielessä ja miten ratkaista? Mielenkiintoista poikkeaisiko toisistaan. Namituksessa on myös vaaransa, mutta niin oli ketjupannassa ja purkituksessakin, kun toinen sekosi ja toinen ei ollut moksiskaan.

Itse koiran kanssa joutuu työn tekemään. Vinkkejä on hyvä saada, jos omat keinot ovat puutteelliset. Joskus ulkopuolinen näkee asiat paremmin, joskus ei. Riippuu myös koirasta, ja meillä se on myös todettu, sama rotu ja niin erilaiset, lähes ääripäät.

hukkareissu kirjoitti:

Hevoskuiskaaja, sanaasi on toteltava. Ajatus oli, sama video ja eri koulukunnat sanovat, mikä pielessä ja miten ratkaista? Mielenkiintoista poikkeaisiko toisistaan. Namituksessa on myös vaaransa, mutta niin oli ketjupannassa ja purkituksessakin, kun toinen sekosi ja toinen ei ollut moksiskaan.

Itse koiran kanssa joutuu työn tekemään. Vinkkejä on hyvä saada, jos omat keinot ovat puutteelliset. Joskus ulkopuolinen näkee asiat paremmin, joskus ei. Riippuu myös koirasta, ja meillä se on myös todettu, sama rotu ja niin erilaiset, lähes ääripäät.

Lue lisää

Hukkareissu, voisihan tuo videojutska olla ihan mielenkiintoinen. Ei kai sitä nyt kukaan kenenkään nettihöperön juttuja tottele;) No, mutta ketjut, purkit, namit jne. monet on vaarat mitä pitää väistellä tai sitten hyväksikäyttää niitä oikein tilanteen vaatimalla tavalla, että viesti menee perille koiralle:0
Olet oikeassa, että itsehän siinä pitää työ tehdä koiran kanssa. Mukava tosiaan jakaa erilaisia näkökulmia ja kyseenalaistaa kaikkea. Sillainhan sitä myös oppii:)

Lisään vielä, että suomalaiset koirankoulutusfirmatkin voisivat tehdä vaikka tällaisen esittelyvideon ameriikan malliin niin varmasti olisi menekkiä:D https://www.youtube.com/watch?v=s3O9pprIULs

Hevoskuiskaaja kirjoitti:

Hukkareissu, monet ongelmat eivät vaadi mielestäni mitään erityistä ns. teknistä osaamista. Tässä monet käsittävät kaiken väärin ja lähdetään etsimään jotain ratkaisua nameista, pannoista jne. Videot voivat olla vähän suuntaa antavia, mutta en niiden perusteella lähtisi ratkomaan ongelmia. Enkä suosittele sitä kenellekään. Alustavasti kyllä, silloinhan kouluttaja tietää vähän minkälainen koira on tulossa koulutukseen. Kouluttajia on monenlaisia. Jokainen valitsee mieleisensä. Eipä tuohon voi oikein muuta sanoa:)

Lue lisää

Noissa videojutuissa on toisaalta myös se kolikon toinen puoli...
Toki siinä nyt näkee, mitä toinen touhuaa koiransa kanssa, mutta ohjeistamisen kanssa olisi tärkeää myös vähän kartoittaa sitä omistajaa ylipäätään, eli minkälainen on koiraansa nähden, löytyykö kapasiteettiä ja missä määrin mihinkin ym. Suurin työ monesti on saada se narun ylempi pää jos ei niinkään oppimaan, mutta sisäistämään asioita, miten toimia...
Se, etä annetaan jollekin koulutettavaksi (sitä Suomessa on tosin vähemmässä määrin), niin on hieman riskijuttua. Koska silloin ei pysty kontrolloimaan, mitä se louluttaja koiran kanssa toimii. Ja jos jälkeenpäin mm. jotain tulee, niin vaikea tietää, onko tehty jotain sopimatonta, joka sitten vaan purkautuu yllättävässä tilanteessa. Kun se vika pääasiassa on siellä ylemmässä päässä, niin koira voi aivan mainiosti pelittää siellä kouluttajan luona/kanssa, mutta kun palautuu omistajalleen, jonka kanssa työtä ei ole kunnolla tehty tai ei omistaja pysty samoja metodeita toteuttamaan, niin koira voi ennenpitkään taantua takaisin. Myöskin se auktoriteetti kun vaikuttaa. Eli kouluttajalla sitä voi olla, ja jos ei sitä ole omistajalla, eikä opetettu siihen, niin koira voi pikkuhiljaa taantua.
Eli mielestäni lähtökohta olisi se, että omistaja ensin ohjeistetaan ja kartotetaan mikä on omistajan valmiudet, "kapasiteetti" ym. Sitten yhdessä koiran kanssa aletaan toteuttamaan. Ja jos on kyseessä ongelmakoira, niin sitä pelisilmää olisi hyvä löytyä vielä enemmän.

Noissa esittelyvideoissa on taas se juttu, että ei ehkä kaikissa näytetä miten tulokseen on päästy. Siinä taas tullaan siihen, että kun tapoja on monia, niin haluaako omistaja toimia ja millä tavalla. Ja vielä sekin, jossain jutuissa onko myös silmää siihen.

"olisi kuitenkin ikävä laittaa..." Joo. Jos näin, niin aina kannattaisi hakea vielä muualta arviointia. Joskus kuitenkin on niinkin ikävästi, että kaikkien kannalta voi olla paras pistää se koira pois. Mutta korostan, se ei tarkoita todellakaan, että jos omat taidot ei riitä, niin asia käännetään niin, että on toivotonta ja koira pois.

Ps.Jos oikein muistan sen dokkarin (missä oli amstaffi?), niin siinähän oli myös toinen kouluttaja, peviläinen. Itselleni ensi reaktio oli se, että olipahan aika ääripäät löydetty :D

Toisaalta minusta koiran koulutus on pitkälti tekniikkaa ja teknistä. Eli tiedetään mitä tehdään (koiran käyttäytymisestä) tai koiran kanssa toimimisesta edes jotain) ja hyödynnetään sitä. Tekniset välineet on sitten kaikki härpäkkeet, joita käytetään, ihan vaikka panta ylipäätään kaulassa. Se sitten, miten kukakin "tekniikkaa" soveltaa tai sen ymmärtää, mten haluaa ym. onkin sitten oma juttunsa...

Hukkareissu: "Tuli pyydettäessä siliteltäväksi, kun senkin lopetti pevin aikana" Olisi todentotta ankeeta, jos oma koira ei tulisi edes pyynnöstä paijattavaksi...

Hevoskuiskaaja, löytyi yksi nettifirma lisää Kompassin lisäksi http://www.koiruuksienklubi.fi/ Netti on nyt kaikessa mukana. Tällä peviläisellä http://www.laumala.fi/ on videoita ja kuvia. Nyt, kun olen lukenut koiran kieli ja käyttäytyminen, niin katson ihan eri silmin videoita. Luulen ymmärtäväni, vaikka suurimmassa osassa varmaan menee pieleen. Tilasin Vilanderin kirjat ja Kaimio odottaa lukemista. "Rauhoittavat signaalit" tulossa luettavaksi.

molossi, samaa mieltä, että hihnan päähän pitää saada oppi menemään. Meillä on jotain mennyt pieleen, koska tässä tilanteessa olemme. Osaksi liikaa kuunneltu muita koiraihmisiä, niin ja näin, ehkä yritetty liikaa. Paha mennä sanomaan, missä vika. Auktoriteetti vaikuttaa, sekin on huomattu ihan kotioloissa.

Totta, että toinen voi kouluttaa, mutta mitä sitten kun on paluu takaisin. Näin kävi myös meillä, kun koulutimme oman koiramme pikkuveljen vetämättömäksi. Sama meno jatkui kotona. Nyt on rauhoittunut.

molossi, aika pahalle tuntui, kun koira ei edes pyydettäessä tullut silitettäväksi pevin aikana. Ensin jääkausi, vain uloslähtiessä ja ennen ruokakupille menoa sai silittää. Viikon jälkeen kahdesti päivässä edellisten lisäksi. Kun koulutus loppui, sai pyytää silitettäväksi vaikka kuinka paljon. Mutta, miten kävi, ei tullut. Nyt jo tulee. Tänään leikki jo yksin ja myös ihmisten kanssa leikkii, jos vain joku jaksaa leikittää. Tänään viiden kilometrin matkalla veti tasan nolla kertaa. Paluu entiselleen alkaa tapahtua. Kun saisi pelot ja saalistamiset hallintaan, niin olisi vilkas ja leikkisä aikuinen PikkuKoira.

Ongelmakoirilla voi olla myös kipuja, joku sairaus tai ikääntyminen, joka vaikuttaa käytökseen. Naapurimme vanhuskoira on alkanut käyttäytyä uhkaavasti "parhaalle kaverilleen", mutta ei vielä meidän koirille.

Hevoskuiskaaja, onko sulla luettavana koirien kieli ja käyttäytyminen?
molossi, hyviä näkökulmia esität. Saa lisää pohdittavaa.

Taidan toistaa samoja juttuja....

Molossi, itse käsitän teknisen osaamisen erilaisina "kikkoina" ja "jippoina" joita voidaan käyttää apuna seuraa johtajaa koulutuksessa. Näitä tarvitaan kuitenkin mielestäni aika vähän. Jotkut ei tarvitse ollenkaan, eivätkä ole niin oleellisia mielestäni.

Hevoskuiskaaja ja molossi, onko muita kuulolla?- kun koira tulee perheeseen, niin kai siitä ollaan aika yksimielisiä, että koira pitäisi hallita ensin vapaana, ei remmikäytöstä laisinkaan alussa. Laki määrää pitämään koiran kiinni. Pohdimme jo sitä, miten muualla koirat kulkevat vapaana isoissa kaupungeissa ongelmitta.

Hukkareissu, en ole vielä kerennyt lainaamaan. Ihan "kivoja" nettisivuja oot löytänyt:) Tuossa koiruuksienklubi - sivuilla pisti silmään kotikoiran (netti) käytöskurssin kesto. Aika pitkä aika (3kk) treenata istumista, maahan menoa, seuraamista jne. Normaalistihan noihin menee ehkä...1 päivä, jos sitäkään riippuen koirasta:D Ja tuo toinen sivu - Laumala. Kuka kaupungissa asuva nyt haluaa jonnekin metsän keskelle mennä harjoittelemaan mitään kun tuolla näkee auton tai vieraan ihmisen ehkä kerran kuussa, jos tuuri käy. Jos käen kukkuminen on koiralle ongelma niin siihen voi apua löytyä. Olihan siellä jotain jäljestystäkin. Kyllä sanoisin, että melkein koira kuin koira sen rasvaisen makkarapalan kyllä metsästä löytää:D Hyvä ympäristöhän tuo on pitää omia koiria, eipä siinä. Tilaa on temmeltää.
Tuonhan se jääkausi voi näköjään tehdä:( Ei kai se koira ymmärrä miksi se ei saa omistajan luokse tulla moneen viikkoon. Omistaja vaan ärhentelee pois. Sitten pitäisikin olla parasta kaveria yhtäkkiä.
En itse ainakaan välitä, jos joku pentuaan vapaana pitää. Kannattaa omistajan tietenkin olla vähän tarkkana ettei nyt auton alle jää.

Hevoskuiskaaja, se koiruuksien klubin kurssi on ilmeisesti sellainen, että materiaalia tulee ja sitä harjoitellaan jonkun aikaa ja sitten taas uudet harjoitteet. Katsoitko videoita peviläisen sivulta. Kesäpäivässä erityisesti kiinnitin huomiota yhteen juttuun lukemani kirjan perusteella. Kuvia myös katsoin ihan erilailla kuin muuten olisin tehnyt.

Kyllä, oikeasti on ihan erilaiset virikkeet kaupungissa kuin maaseudulla. Täällä meidänkin naapurissa on citykaneja ja rusakoita istumassa rappusilla talonvahteina. Peurat juoksevat tien toisella puolen. Meidän lenkkipolut ovat vilkkaammat viikonloppuisin kuin Peking ruuhka-aikaan :)

Tiedä sitä, mistä se välttäminen johtui, jääkaudesta vai siitä, että me nypimme ketjupantaa, hoimme eitä, heitimme tölkkejä ja muutenkin olimme ihan outoja, pysäytimme vähän väliä odottamaan.

Minäkin sallin vapaana olon, jos vain koira on hallinnassa. Ikävä kyllä, syksyllä sattui lääkärireissuun johtanut pureminen, kun vapaana oleva koira puri metsässä toista koiran taluttajaa kinttuun.

Me olemme tehneet jälkiä vetämällä juustokönttiä pitkin katua kengännauhassa ja myös metsässä. Pyykkipojalla merkki, missä löytyy pieni makupala. Toista kautta pois, ja toinen lähtee jäljelle koiran kanssa. Joskus lähdemme "väärään suuntaan" piharappusilla ja katsomme, kun toinen tulee koirien kanssa myöhemmin, löytävätkö jostain piilosta pihalla.

Lisään vielä, että tuonne "Laumalaan" jos haluaa itse tutustua ennen kuin koiransa sinne tuuppaa hoitoon maksaa se 25€/30min. Saakohan kahvit kaupan päälle?

Hevoskuiskaaja, me ainakin tarjoamme, ainakin nyt, kun ei mitään hoitolaa edes ole. Saa tulla tutustumaan ;) Sairaanhoitaja tienaa puolessa tunnissa 8 €uroa.

Hevoskuiskaaja kirjoitti:

Lisään vielä, että tuonne "Laumalaan" jos haluaa itse tutustua ennen kuin koiransa sinne tuuppaa hoitoon maksaa se 25€/30min. Saakohan kahvit kaupan päälle?

Hukkareissu, nuo dogithan tuolla näyttävät määräävän tahdin aika dominoivasti. En nyt tiedä mitä koira tuolla "laumahoidossa" oppii?Tottele tanskandoggeja tai mitä nyt ovatkaan.
Ehkä koira tosiaan piti teitä vain outona? Kyllähän se loogiselta kuulostaa kaiken kokemansa jälkeen.
Kyllähän koiran nyt pitää kerran päivässä päästä vapaana kirmaamaan:) Samaa mieltä, että tietenkin hallinnassa ettei vahinkoja pääse käymään.
Monesti ruokajälki ison marketin parkkipaikalla voi olla haastavampaa koiralle kuin metsässä jäljestys. Parkkipaikalla kun monesti on ihmisten heittämiä roskia ja muuta koiran silmissä olevaa herkkua niin se voi antaa lisähaastetta koiralle ettei lankea väärään syöttiin.

"Monesti ruokajälki ison marketin parkkipaikalla voi olla haastavampaa koiralle kuin metsässä jäljestys. Parkkipaikalla kun monesti on ihmisten heittämiä roskia ja muuta koiran silmissä olevaa herkkua niin se voi antaa lisähaastetta koiralle ettei lankea väärään syöttiin."

Tuossa alkupäässä ketjua laitoin maininnan tuosta oman koirani myyräjahtiharrastuksesta. Epäilen vahvasti että juuri sen vuoksi oma koirani ei ole kertaakaan syönyt tienposkesta mitään luvatonta. Ihan nuorena pari kertaa tutki hiukan siihen malliin että voisiko tuota maistaa, mutta riitti kun sanoin että älähän viitti. Ja tuo oli aika kooho luupää juniorina, joka teki kaikkea muuta kuin totteli kerrasta. Mutta tuo oli yllättävä poikkeus.
Ruohoa kyllä laiduntaa kuin lammas, mutta voin olla jokseenkin varma siitä että tuo ei myrkkysyöttiin tule menehtymään(ellei sitten puisto-osaston rounduppi tapa). Kaikki kuolleet elukanraadot tuo koissuni kiertää kaukaa, korkeintaan nuuhkaisten ohimennessä.
Toki voi olla rodustakin kiinni, tuon rotuominaisuuksiin ei kuulu ammuttujen raatojen noutaminen vaan ainoastaan kohteesta haukkumalla ilmoittaminen.

Kannattaa kokeilla jos tuo myyräjahti jollakin muullakin olisi se avu jolla saa koiralle mielekästä tekemistä ja pidettyä poissa myrkkysyöteistä ja raadoista.

hukkareissu kirjoitti:

Hevoskuiskaaja, löytyi yksi nettifirma lisää Kompassin lisäksi http://www.koiruuksienklubi.fi/ Netti on nyt kaikessa mukana. Tällä peviläisellä http://www.laumala.fi/ on videoita ja kuvia. Nyt, kun olen lukenut koiran kieli ja käyttäytyminen, niin katson ihan eri silmin videoita. Luulen ymmärtäväni, vaikka suurimmassa osassa varmaan menee pieleen. Tilasin Vilanderin kirjat ja Kaimio odottaa lukemista. "Rauhoittavat signaalit" tulossa luettavaksi.

molossi, samaa mieltä, että hihnan päähän pitää saada oppi menemään. Meillä on jotain mennyt pieleen, koska tässä tilanteessa olemme. Osaksi liikaa kuunneltu muita koiraihmisiä, niin ja näin, ehkä yritetty liikaa. Paha mennä sanomaan, missä vika. Auktoriteetti vaikuttaa, sekin on huomattu ihan kotioloissa.

Totta, että toinen voi kouluttaa, mutta mitä sitten kun on paluu takaisin. Näin kävi myös meillä, kun koulutimme oman koiramme pikkuveljen vetämättömäksi. Sama meno jatkui kotona. Nyt on rauhoittunut.

molossi, aika pahalle tuntui, kun koira ei edes pyydettäessä tullut silitettäväksi pevin aikana. Ensin jääkausi, vain uloslähtiessä ja ennen ruokakupille menoa sai silittää. Viikon jälkeen kahdesti päivässä edellisten lisäksi. Kun koulutus loppui, sai pyytää silitettäväksi vaikka kuinka paljon. Mutta, miten kävi, ei tullut. Nyt jo tulee. Tänään leikki jo yksin ja myös ihmisten kanssa leikkii, jos vain joku jaksaa leikittää. Tänään viiden kilometrin matkalla veti tasan nolla kertaa. Paluu entiselleen alkaa tapahtua. Kun saisi pelot ja saalistamiset hallintaan, niin olisi vilkas ja leikkisä aikuinen PikkuKoira.

Ongelmakoirilla voi olla myös kipuja, joku sairaus tai ikääntyminen, joka vaikuttaa käytökseen. Naapurimme vanhuskoira on alkanut käyttäytyä uhkaavasti "parhaalle kaverilleen", mutta ei vielä meidän koirille.

Hevoskuiskaaja, onko sulla luettavana koirien kieli ja käyttäytyminen?
molossi, hyviä näkökulmia esität. Saa lisää pohdittavaa.

Taidan toistaa samoja juttuja....

Lue lisää

Sen verran vielä tuosta videoinnista, että kyllä siitä hyötyä on omien "touhujen" videoinnista. Näkee paremmin esim. omat virheensäkin. Harrastuspuolella videointia käytetäänkin. Kokemuksesta voin sanoa, että joskus voi yllättyäkin, mitä vääränlaisia muuveja sitä voi tietämättäänkin tehdä :D Varsinkin jos kokeisiin menee, niin pienikin poikkeama käskyissä/elekielessä voi joskus vaikuttaa.

Olenkin lukenut noit mainitsemasi kirjat. Kaimiolla on myös kaksi kirjaa. Muistaakseni toinen kasvatukseen liityvää (lähtien penun tulosta ym.) ja toinen se käyttäytymiskirja. Kummatkin ihan hyviä. Ekassa tosin kaikki muistaaksen neuvotaan aika pitkän kaavan kautta (ei tokikaan mikään huono juttu), toka oli niin tuhtia tavaraa, että saattaa tuntua raskassoutuiselta. Varsinkin jos kunnolla keskittyy, että saa parhaimman hyödyn.

Turid Rugaasin kirja minulla onkin. Erinomainen näppärä pieni teos. Ainakin se alkuperäinen painos. Ostin sen aikoinaan ja "omistin" sen yhdelle edesmenneelle koiralleni, jolta opin niiiin paljon koirankielestä...
Se oli koira, joka hallitsi mielettömän hyvin koirien kielen, ja nimenomaan pelasi täysin rauhoittavilla eleillä. Niin uskomattoman hyvin, että kaikki sen tuntevat koirat suurinpiirtein taantu kuuliaiseksi pennuksi, sen kanssa ollessa. Jopa kovanaamaiset uroksetkin, jotka jos niiltä olisi kysytty, olisivat niitanneet kuljeksimasta pois kaikki omat sukupuolensa... Vähän päälle 6 kilonen koirankesyttäjä :D

"Ongelmakoirilla voi myös olla..." Kyllä, hyvä huomio. Ja minusta hyvä ongelmakoirakouluttaja kartoittaa (pyytää omistajan kartoittamaan aina tuon puolen yhtenä lähtökohtana).

"Kun koira tulee perheeseen..." Noh, minullahan on se tilanne, että koirat nuorena toimii melkein paremmin auki, kuin kiinni :D Sen verran panostan tuohon aukipitämiseen. Tokin sanottakoon, että siinä on omat mutkansa ja riskinsä, plus vielä järjestyssäännötkin, mitkä on huomioonotettavia.
Ja lähtökohta pitäisi AINA olla se, että jos se koira ei ole hallinnassa, eikä niin hanskassa, että
jättää muut ihmiset/koirat/luonnon eläimet rauhaan, niin se pitäisi pitää kytkettynä.
Eli oma mielipide, pitää voisi auki, mutta VAAN hallissa oleva, koosta riippumatta.

Ennenvanhaanhan sai taajamassa(kin) pitää koirat auki, jos oli hallissa ja välittömästi kytkettävissä, sekä alle 6 kk. Oi niitä aikoja... Silloin oli koiratkin paremmin hanskassa ylipäätään. Sitten alkoi koirat lisääntyä hurjasti, samoin koirien kanssa kädettömyys ja yleinen vaan oman navan huomiointi ja vastuuttomuus. Josta sitten ymmärrettävästi tulosena uudet säännökset.

Ulkomailta sen verran, että ei kaikki sielläkään mene kuin strömsöössä. Mm. yksi suuri koiramaa on väläytellyt, että tulisi koiran kiinnipitopakko, kun ongelmia on tullut siihen malliin. Ja onhan maita, jos tiukennusta rotujen kanssa ja koppaamistakin. Ylipäätään maissa, jossa koirat saa olla auki, niin on sielläkin ongelmakoiria, ne sitten pidetään kiinni ja tarvittaessa kopatetaan.

10616, tuosta syömisestä, että voi paljon vaikuttaa myös se, miten hoto on ruokaan nähden. Minulla on yhtä lukuunottamatta koirat eläneet syödäkseen. Ja ne kyllä olisi kaikenmahdollisen pistäneet poskeensa, jos vaan olisi saaneet...
Aina alkaen jäätyneestä sammakonraadosta löydettyihin kalanperkuujätteisiin(jotka vielä kihisi matoja...). Nyt minulla on ensimmäinen koira, viimiseksi tullut, joka syö elääkseen ja siinäkin tarkka, eikä ole kiinnostunut edes hevosenp****stakaan.

Hevoskuiskaaja, en minäkään ihan välttämättä honaa tuota laumauttamisjuttua. Ei oikein avautunut...
Mutta kivat oli maastot koirille.
Ja juu, meillekkin voi tulla ihan ilmaiseksi. Saa kahvitkin kaupanpäälle :D. Ja tähän asti vielä kaikennäköistä "opastustakin", kun en niitä palkkatyönä tee. Ja kenntähommistakin sitten "lähinnä" veloittaa yhdistys :D
.

Hevoskuiskaaja, kiinnitin erityisesti huomiota kesäpäivä videossa valkoisen palleron elekieleen.

Seuraavaksi lähdemme harjoittelemaan kaupan parkkipaikalle jälkeä ja tokoa. Aika paljon täällä varsinkin näin pimeään aikaan koirat saavat lisäruokaa ihan itse etsimällä. Myyristä vielä, kun maalla oli piha myyrän reikiä täynnä ja meidän pikkuiset koirat kaivoivat lisää reikiä, niin ruohonleikkuri oli aika tarpeeton jossain kohden. Myrkkysyöteistä olen kuullut taas tässä lähistöllä. Totta tai tarua, koska joskus ne ovat perättömiä, joku vanha fb-juttu nostetaan esille...

molossi ja kumppanit, videointi on minulle työni kautta tuttua. Moni asia näkyy tosiaan itselle paljon paremmin, mitä tuli tehtyä, myös oma kehonkieli. Jossain vaiheessa varmaan tulee "koirasimulaattorit", jos kaikki teknistyy, vai joko niitä on villissä lännessä?

Meillä oli ikävä aika pitää kaksi-kolmekuinen pentu irti ulkona, kun oli yli 25 astetta pakkasta, lunta yli oman tarpeen ja kamala viima. Alle kaksikiloinen koira hukkui hankeen tai hangelle. Kadulla ei voinut laskea vapaaksi eikä kävelyteilläkään oikein uskaltanut. Yritimme kyllä. Vaikka koira pitää olla kiinni, niin kyllä on meidän VanhaPoika ehtinyt kaksi lintua tappamaan lenkkipolulla. Olisi varmaan siilinkin tappanut, jos en olisi estänyt. PikkuKoira ehti tappaa parvekkeelle tulleen linnun.

Tilasin myös Vilanderin kirjat.

Hevoskuiskaaja, molossi, 10616, rusettirinta ja muut kuulolla ollevat, kyllä on ihanaa, kun PikkuKoira on lähes entisellään. Nyt ne riesat vielä pois. Kannatti sijoittaa noin 400€ vain todetaksemme, ettei pevi toiminut vaan meinasi viedä hoitoon koko perheen ;)Taas olemme yhtä ei-toimi-juttua viisaampia :) Teistä ja Kompassista on ollut iloa ja hyötyä. Nähdään molossilla pullakahvilla. :)

Joo, ei tuo aukipitäminen/opettelu ihan helppoa aina ole. Kun tosiaan olosuhteet, ympäristö ym. asettaa omat juttunsa. Ja aina se turvallisuus on tärkein tekijä.

Minulla ei, jännä kyllä tähän mennessä yksikään koira ole pikkuelukoita niitannut. Vaikka pihalla niitä silloin tällöin on jotain suuhun eksinyt. Portista ulosmennessähän niillä ei ole mitään asiaa kyörätä tai koskea mihinkään elukkaan.
Aikoinaan oli yksi siilispesialisti, joka bongaili urakalla niitä ja sitten kanteli suussaan. Silloin kyllä piti miettiä ensin "strategiaa", miten sen homman hoidan, ettei tulisi vahinkoja. Opetin sen sitten niin, että jos näin, kun oli ottamassa, niin kielto, ja kutsu(lähinnä luoksetulo), mutta rauhallisella äänellä. Jos taas oli jo suussa, niin opetin sen tuomaan käskystä minulle, josta sitten kovat kehut ja vaihdoin siilin johonkin huippuherkkuun. Hyvin toimi sillä, eikä siileissä ollut mitään jälkiä.

Mutta hyvä juttu, että PikkuKoira alkaa olla oma itsensä :) Vaikka aika tyyris o_O välijuoni tuossa teillä olikin...

Hevoskuiskaaja, kyllä samaa mieltä, lukeminen kannattaa aina. Aina hyvä olla ennakkoluuloton ja tutustua erijuttuihin, oli sitten kuinka jo kokemustakin tai vankat mielipiteetkin. Aina voi jotain oppia jotain lisää ja jotain pintäkin uutta vinkkiäkin.

Mukava ketju oli minunkin mielestäni ja paljon hyviä mielipiteitä samansuuntaisia ja erilaisia :)

Ja palataan vaan siihen täytekakkuun joskus, mieluiten kermakakku ja suklaalla myös. Ja paaaaaaljon kermavaahtoa :DDD

molossi, kivoja kokemuksia, joista voi toinenkin koiranomistaja jotain oppia.

Lukemisesta vielä, niin nyt on pentuneuvola luettu. Osan jätin. Onneksi alussa luki, ei tieteellisesti todistettu, muuten olisi saattanut jäädä koko kirja. Koiran koira, ei ihmisen koira tai alfanarttu, kyllä tuntui kalsealta. Onko perheen äiti uroskoiran silmissä alfanarttu, oikeasti onko? Johtajuusajattelu oli mielestäni kirjassa voimakkaampaa, voimakkaammin esillä, kuin tuli koulutuksessa. Vaikka olihan ne parit jäätävät laumakarkoitukset sitä, että meidän asema PikkuKoiran silmissä nousee pilviin asti ja se ei pitkään aikaan kyseenalaista meidän käskyjä. Kyllä meinasi itku tulla, kun ajattelen, mihin pelokkaan ja voimakkaasti saalisviettisen koiran veimme ja millainen siitä tuli. Kirjassa oli hyviäkin ajatuksia, toki.

Monessa asiassa uusi (tutkittu) tieto kumoaa edellisen. Niin varmaan tässäkin asiassa jonain päivänä, jompi kumpi voidaan todeta paikkansa pitäväksi. Oletan, että se on se toinen näkökulma.

Olen pohtinut peviläisten ohituskoulutuksia toisten kanssa, koiratreffejä, ja sitten toisen koiran omistaja häätää sitä koiraa, joka ei tottele omistajaansa. Siinä ikäänkuin lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla, avustaja saa koiransa silmissä asemaansa laumanjohtajana ylemmäs. Kai se koira sitten niin ajattelee, vahva johtaja. Koulutettava koira uskoo, ei tulla tervehtimään ilman lupaa tai ei räyhätä, kun toi ihminenkin on noin vihainen.

Hevoskuiskaaja "jätti laumansa" ;) Toivottavasti tulee kuitenkin kakkukahville.

Hukkareissu, toivottelen hyvää ja menestyksekästä syksyn ja talven jatkoa! Loogisilta nuo Kaimion jutut kuulostavat. Itse poistun vähin äänin "hiipien" ;) ja annan muille kuiskuttelijoille tilaa. Ilman muuta täytekakku molossille sitten tuliaisiksi:)

Hevoskuiskaaja, kiitos samoin. Kiva, kun olit mukana. Nähdään kakkukahveilla :)

molossi, minä myös olen sitä mieltä, että ihminen määrää, mutta käyttäysin mieluummin "vanhempi" tai vuorovaikutus / luottamussuhde kuin, että koira pitää ihmistä laumanjohtana siinä merkityksessä kuin pevi-opit ovat. Ihminen päättää, mitä koira saa tehdä ja mitä ei, opettaa ne ja koira tottelee. Aion vielä lukea Vilanderia joltain osin uusiksi. Oli siellä jotain mieleen myös minulle, mutta se alfanarttujuttu, ai kauhia. Murahdusta saa käyttää, jos koira ei tottele, on toisen kouluttajan ohje. Se on "keppiä", eikös vain? Jos muistat Kaimiolta, niin koiraa ei saanut eristää, jos se oli vieraille aggressiivinen, mutta ei sille kolinapurkkiakaan heitelty.

Hermorakenne voi olla heikko tai joku sairaus. Sitä tässä olemme taas pohtineet PikkuKoiran kohdalla. On se niin ikipentu ja täysin vastakohta toiselle. Tekemistä tarvitsee, mutta tosaalta, jos on liikaa, sekin pitää kiihtyneenä. En tiedä. Aika näyttää.

hukkareissu kirjoitti:

molossi, minä myös olen sitä mieltä, että ihminen määrää, mutta käyttäysin mieluummin "vanhempi" tai vuorovaikutus / luottamussuhde kuin, että koira pitää ihmistä laumanjohtana siinä merkityksessä kuin pevi-opit ovat. Ihminen päättää, mitä koira saa tehdä ja mitä ei, opettaa ne ja koira tottelee. Aion vielä lukea Vilanderia joltain osin uusiksi. Oli siellä jotain mieleen myös minulle, mutta se alfanarttujuttu, ai kauhia. Murahdusta saa käyttää, jos koira ei tottele, on toisen kouluttajan ohje. Se on "keppiä", eikös vain? Jos muistat Kaimiolta, niin koiraa ei saanut eristää, jos se oli vieraille aggressiivinen, mutta ei sille kolinapurkkiakaan heitelty.

Hermorakenne voi olla heikko tai joku sairaus. Sitä tässä olemme taas pohtineet PikkuKoiran kohdalla. On se niin ikipentu ja täysin vastakohta toiselle. Tekemistä tarvitsee, mutta tosaalta, jos on liikaa, sekin pitää kiihtyneenä. En tiedä. Aika näyttää.

Lue lisää

Toisaalta, sanat on vaan sanoja, merkitys ratkaisee. Ja kun olen vanhankansan koiraimmeinen, niin sana on se, mikä on ollutkin :D Eikä muuten ole mitään tekemistä minkään "opin" mukaan. Kyllä meillä vanhoilla :D pitkänlinjalaisilla on ihan omat opit ja metodit jo.

Muistaakseni tuo alfanarttu juttu oli minustakin joteensakin erikoinen...

"Hermorakenne..." Moni asia voi vaikuttaa. Hermorakenteen voisi halutessa testata menemällä oikeaan luonnetestiin. Tosin jos sairautta/vaivaa epäilee, niin se puoli kannattaa ensin tsekata.
Ongelmakäytöksiin voi tosiaan olla erisyitä. Ja usein voi pakka vaan alkaa leviämään, kun alkuun päsee. Syyt tosiaan pitää selvittää, mutta se vahva "johtajuus" , sekä oikeitten toimintamallien opetus, harjoitus ja vaatimus, on aina vahva tekijä. Koska niiden kautta koira saa varmuutta, heikompipäisempikin.

Entäs rotu? Olisikohan siellä jotain mitä miettiä, siis siihen liittyen, käytöstä?

"Nuuskivaa koiraa ei pidä häiritä" Noh, minä kyllä häiritsen. Aikoinaan kun oli hormoonihiiriuros :D talossa, niin ei sitä olisi päässyt etenemään metriäkään tunnissa, jos sen nenän mukaan olisi mennyt. Tyttöjen hajuja kun olisi jaksanut ihmetellä vaikka hamaan tappiin asti heti ensimetreillä...
Myöskin jos liikkuu alueilla, missä paljon on hajuja, niin ei kyllä lenkkeilyksi voi enää sanoa, jos koira on sitä mallia, että suurinpiirtein joka hajun pitäisi tarkistaa...
Rajansa kaikella :D

molossi, kiitos taas vastauksestasi. Löysin tämän, etsiessäni ylivilkkautta http://www.koirangeenit.fi/ Tuonne meidän vastaukset.

On parempia ja huonompia ulkoilukertoja. Tänään aamu oli ihan sikaraskas, kun tukkikasan koloissa oli jotain äkkimakeita hajuja. Toinen totteli ja toinen ei. Kuulo menee täysin, kun pääsee kiihtymään hajun perään. Kun kiihtyy, sitten ei kestä ohituksia, kuten tänä aamuna lasten pyöriä, mutta aikuiset kesti.

Rodulla on varmasti merkitystä, jackrusseleita kun ovat. Mutta se ei selitä sitä, että ovat kuin yö ja päivä. Kaimiolla oli mielenkiintoinen näkökulma urossukuhormonien vaikutuksesta. Lisäksi urokset ovat keskimäärin taipuvaisempia agressiivisuuteen. Maininta, miten paljon tutkittu puuttui, mutta se hormoni vaikuttaa jo sikiöaikana, ja jos suurin osa pentueesta on uroksia, altistuvat vähien narttujen aivot testosteronille jo sikiöaikana. Meillä on PikkuKoira ainoa pentueen narttu. Se voi olla osatekijä tai sitten ei mitään merkitystä.

Suurin syy on varmaan meissä, tietämättä vahvistettu jotain osa-aluetta. Pitää viedä oikeaan luonnetestiin, kun testit taas keväällä alkavat. Ensin pitäää miettiä muut vaivat ja yrittää pitää pää kylmänä.

Ongelmakäytös on toisille ongelma ja toisille ei, ihan normaalia. Tässä on niin paljon pikkukoiria ja terriereitä joka lähtöön, että se mistä me haluamme päästä eroon, on toisten omistajien mielestä normaalia. Selitänpä sitten, niin mutta, kun me haluamme koiran käyttäytyvän toisin.

Hieno homma, että olet löytänyt tuon Lohen tutkimuksen :)

Se on aivan mahtava juttu ja mitä enemmän ihmiset sen löytää sen parempi. Minulta on kaikki koirat sinne vertaan antaneet, niin kauan kun on ollut. Ja muutaman kerran on sieltä pyydetty jostain ilmoitetusta tietoa noihin meneillään oleviin projekteihin littyen. Viimetteeksi muistaisin juuri tuon ylivilkkaus ( jos se olis se, missä oli ne pakkoliikkeet ym.) Eli verrokeiksi myös ok-koiria.

Kyllä minäkin uskon myös jossain määrin hormoonien vaikutukseen. Samoin kun voi vaikuttaa fyysiseen puoleen, niin mikä ettei henkiseenkin jossain muodoin.

"...on toisten omistajien mielestä..."
Minulla on ihan sama kasvatus pienillä ja isoilla. Ja ehkäpä voi sanoa, että aika tiukka sellainen. Joten arvaappa vaan, onko jokunen kerta tullut kuittia siitä, " pitääkö noin pienenkin..."

molossi, nyt on eteenpäin lähetetty tietoa. Mitä mieltä olet koiran sutimisesta tarpeilla käyntien jälkeen tai toisia kohdatessa, onko sallittua? Pevi-kouluttaja käski kieltämään. Kaimion kirjassa jäi vastaus saamatta.

hukkareissu kirjoitti:

molossi, nyt on eteenpäin lähetetty tietoa. Mitä mieltä olet koiran sutimisesta tarpeilla käyntien jälkeen tai toisia kohdatessa, onko sallittua? Pevi-kouluttaja käski kieltämään. Kaimion kirjassa jäi vastaus saamatta.

Lue lisää

Sutimisesta. Noh, miten sen nyt sanoisi, minulla lähtökohta siis, että minä määritän, koirat tottelee, muusta viis...

Minulla koirat saa sutia, sitä on tehnyt moni nartuistakin. Jossain pevijutuista joskus luin, että varsinkin jos katsoo vielä omistajaa, nin on omistajan haastamista tai jotain. Meillä jotkut on sitäkin tehnyt. Ja ihan sama. Eipä noit koirat kukaan vielä ole minua kyseenalaistanut. Jos taas ne haluaa muille koirille itseään "korostaa", niin eipä haittaa sekään, JOS se on rauhanomaista ja niiltä osin, mitä minä niille sallin.

Mutta jos joku katsoo, että noit touhut murentaa omaa arvoa tai on haitaksi, niin sitten kieltää. Minulle sillä ei ole mitään merkitystä.

Tuosta purkista, Ilmeisesti Vilander on tarkoittanut, että purkki "sisäänajetaan" ensin rauhassa ? Käyttöähän on kuitenkin häiriötilanteissa nimenomaan. Eihän siitä muuten hyötyä ole (jos on sitten ollakseen).
Mutta oli niinti näin, mutta jos joku purkkejaan paiskoo minua tai koiriani liki, varsinkin jos on mukana pentu tai junnu, niin kannattaa varoa. Ei niinkään koiria, vaan hihnan toistapäätä...

Tuosta ei(siis kiellosta) sanasta sen verran, että minusta se on ihan pätevä ihan yhä edelleen. Mutta, useinpiin tilanteisiin selvä juttu, että opetetaan miten ylipäätään toimia, jolloin kieltoa ei tarvi käyttää. Mutta aina on mielestäni hyvä olla joku sana, joka katkaisee tarvittaessa toiminnan just jetsutteleen, jos on siis tarvis.

Minulla on ollut erirotuja jokunen. Kääpiöstä isoon. Kaikki on kasvatettu ja treenattu
samoin pitkälti, rodusta riippumatta. Mutta, se missä tulee hifisteltyä tarvittaessa, on nimenomaan yksilöerot, ei rotu niinkään.
Toki jos käytetään eri "metodeja" kouluttaa, ja kyseessä on sellaiset, että ei sovi kuin tietyille, niin on eri asia. Mutta oma "tyylini" pelittää kaikkien kanssa. Mutta siis, jos jotain poikkeusta täytyy tehdä, niin se lähtee vaan ja silloin lähtee nimenomaan yksilön tarpeesta.

Jääkautta en nyt ymmärrä, mutta jonkinsortin humioimattomuus on kyllä jossain tapauksissa ihan järkeenkäypää. Laumakarkoitukset ei myöskään ylipäätään iske, omat vahvaluonteiset todennäköisesti olisi moisesta sitä mieltä, että heippa sitten vaan sullekkin...

kananhakkiliha, kouluttaja sanoi, että koiran pitäisi alkaa haistelemaan enemmän, kun stressi vähenee. Kysyi sitten seuraavalla kerralla, onko niin käynyt. Vastasimme, aina se on haistellut paljon, eikä ole lisääntynyt. Kouluttaja sanoi, te päätätte, koska mennään ja minne mennään. Jos kyllästytte odottamaan, kun vain haistelee, niin tule-käsky ja eteenpäin.

Hihnan mitta piti olla noin 180cm. Myötäämisestä ei sanonut. Hihna sai suoristua, jos haisteli, muuten löysällä roikkuen.

Me hylkäsimme pevi-opit. Ketjupanta ja kolinapurkit lähtivät. Tuli vain hullummaksi koira niistä ja toinen ei ollut moksiskaan. Nyt on opeteltu remmikäytös uusiksi. Oli päivä, kun Pikkukoira ohitti ilman ohjetta monet koirat, jopa yhden räyhäävän. Eikä se kaikille räyhännyt ennenkään. Tänään oli koe miten toimivat yhdessä, koska silloin toinen on yhtynyt rähinään, vaikka yksin viis veisaa muista koirista.

Luen vielä Vilanderin kirjat joltain osin uusiksi kuin myös Kaimion, Handelmanin ja Rugaasin.

molossi, sinulle vielä, että meillä on monta syytä ns. ongelmakäytökseen. Eri syyt koirien kohtaamiseen, skeitteihin, pullasorsiin, oraviin tai ohikiitävään tavarajunaan asemalaiturilla seistessä. Siinä saisi heittää purkin jos toisenkin, jos menee pitkä juna ohi. :) Näin muutamia mainitakseni.

rusettirinta, niin minustakin aika hurja hinta siihen nähden minkä avun saimme. neljästi kävimme ja matkat vielä päälle.

Vilander on pehmentänyt koulutusmetodiaan, ainakin kirjan perusteella. Hyvää tarkoittava, mutta ehkä alkaa olla jo vanhentunut ja kapea-alainen näkökulma. Ihmettelen, miten nuoret naiset jatkavat hänen elämäntyötä. Nettisivuilla on "yksilöllisyys", mutta sama koulutus ilmeisesti kaikille, neuvolatunti, jääkausi, ketjupanta ja purkitus. Kaimiota olen nyt lueskellut kerraten, ja on sitä mieltä, että se mikä voi olla hyväksi havaittu neuvo saksanpaimenkoiralla, voi olla jopa haitallinen perhoskoiralla. Jos johtajuus olisi sitä, että koira pyrkii johtajaksi, niin miksi saman perheen koirat käyttäytyvät niin erilailla, ihmettelen vain.

Nyt kun PikkuKoira on alkanut uudestaan haistelemaan, niin ei vieläkään niin paljon kuin ennen pevi-koulutusta. Ehkä asiaan tulee vielä muutos. Kuitenkin haistelu väsyttää ja rauhoittaa koiraa, väittävät viisaammat.

huhHuhjaHullujaOn, tervetuloa keskustelemaan ;) ja esittämään mielipiteitä laajemminkin :)

rusettirinta, niin juuri samaa ajattelen, ettei kolinapurkkia voi heitellä joka paikassa. Meidän naapuristossamme on eräässä omakotitalossa ainakin kolme isoa koiraa. Yksi näyttää noutajalta ja muita en tunnistanut. "Löysin" heidät äskettäin. Ohitimme kerran sen talon ja korkean aidan takana alkoi rähinä. PikkuKoira heilutti häntää ja ryntäsi räksyttämään aidan alta. Seuraavan kerran ilmestyivät yllättäin kakki kolme isännän kanssa pihatieltään meidän eteen. PikkuKoira näki ja lähti kiihdyttämään, mutta olin taidoton, mitä tehdä. Räksytti ja yksi vastasi. Ukko pamautti flexillä koiraa päähän. Jos minä olisin kieltänyt omaani, kun näin koirat ja heitellyt purkeja, niin olisiko tullut sairaalareissu?

Jääkaudesta oli myös Kaimion kirjassa maininta, että sitä voi käyttää lyhyen ajan. Se mikä nyt jälkeenpäin on alkanut järkyttämään, ovat laumakarkoitukset, joita meidän aralle koiralle tehtiin kolme.

Onhan siinä kait pieni ero, jos pieni koira pelkää kolmea jättiläistä kuin jos jättiläinen haastaa toisen jättiläisen. Ehkä sellaiselle voisi purkkia heitellä, en tiedä. Koiran pitää ymmärtää mitä tarkoittaa "ei". Kaimiolla oli sama kuin mistä Wiren jossain jaksossa puhuu, ei minkään tekeminen. "Ei" on vaikea ymmärtää, mitä ei saa tehdä ja siksi on parempi opettaa vaihtoehtoinen käytös. Meillä on käytössä ei, mutta nyt on "ohi" käskyllä jatkettu. Helpompi myös vastaantulijoiden ymmärtää "ohi" kuin "ei ja kolinapurkki kintuille".

Voi olla totta myös se, että ongelmakäytös loppuu, mutta perimmäinen syy ei poistu ja koira voi huonosti, vaikkei se näy ulospäin. Tukahdutettu käytös voi sitten laueta jossain tilanteessa todella ikävällä tavalla.

Kaimio voisi kirjoittaa yhden kirjan elekielestä, varoittavista ja rauhoittavista signaaleista ja mikä on normaalia tai epänormaalia käytöstä. Olen itsekin luullut jotain juttuja koirissa normaaliksi käytökseksi tai naureskellut, kun on niin huvittavaa, esimerkiksi hännän jahtaaminen, mutta nyt ymmärrän, ettei se ole normaalia.

molossi ja rusettirinta, kysyin toisen kouluttajan mielipidettä sutimiseen. Hänen mielestään saa sutia, se myös rauhoittaa koiraa. Kaimion kirjassa oli koirien "hajukuva" ja maininta, että susista poiketen koirilla on hikirauhaset myös polkuanturoissa, ja erityisesti maata raapiessa haju leviää. Pevi-kouluttajat kieltävät maan sutimisen. Meillä koirat lopettivat sutimisen, mutta nyt se tapa on alkanut tulla uudestaan, kun pevi on hylätty. Taidamme antaa sutia.

Purkkia piti kyllä käyttää heti ja joka tilanteessa, kun koiran korvat nousevat pystyyn ja se tuijottaa, sisällä ja ulkona. Niitä kehotettiin tekemään useita, että on mistä ottaa, kun tarvii.

Laumakarkotuksista järkyttävin oli se, kun koiran piti antaa mennä "oravan" perään ja kieltää vasta sitten, kun "ei" on tehoton. Toinen ajoi koiran toisesta suunnasta pois ja me toisesta suunnasta eli piti jäädä väliin. Koira juoksikin meidän ohitse karkuun ja jäi taakse. Mutta ei hätää, kouluttaja sanoi, käännös ympäri ja sitten karjumaan, heittämään tölkkejä ja karkottamaan koiraa. Voi PikkuKoiraa, niin raakaa touhua, josta ei mitään hyötyä vaan päinvastoin.

liibalaaba123123, näistä rakennushommista. Ensimmäinen purkki tuli mukaan kouluttajalta, että sitä sai aloittaa heti käyttämään. Kiviä ja muttereita, mitä ikinä kolisevaa ja teippiä päälle. Me hylkäsimme kolinapurkit aika pian viimeisen koulutuskäynnin jälkeen, koska totesimme, että PikkuKoira meni ihan sekaisin.

"Pevikouluttajan ohje..." Siis tarkoittaako aina vai kun on ongelmakoira? En oikein enää varmaksi muista noita juttuja. Oliko niin, että ylipäätään siis.

Jos on ongelmakoira kyseessä, niin voi olla jossain tapauksissa paikallaan siis se jonkinsortin huomioimattomuus. Toi menisi siis siihen kategoriaan. Mutta pelisilmää tuossakin ja tapauskohtaista.

Mutta ylipäätään en allekirjoita noita mielistelyjuttuja.
Jos ajattelen vaikka omia kokoonpanojani, niin kyllä meillä on vanhat koirat/ns.johtajakoirat menneet nuorien luokse samoin kun nuoremmat niiden luokse. On vähän "tuupattu", on pesty naamaa, mahanalusta ym. Ja useinmiten kun nuoret on tulleet iholle, niin on takaisin ne huomioitu, vaikka edes pienellä nuuhkaisulla. Toisin sanoen, jos puhutaan vaikka metodin yhteydessä johtajuudesta ja "laumaoppiin perustumisesta" ym, niin kyllä näen silloin ristiriitaa...

Itse menen koirien luo useasti. Aina kun sellainen iskee :D Kun koirat on hereillä, omissa peteissäänkin, niin useasti ohimennessä niitä vähän kropsasen. Kaikki omat koirani aina on tykänneet, kun mamma antaa heille huomioita. Ihan jo siksikin, että pennusta asti tottuvat siihen, että tekee mamma mitä vaan, kosketus on aina hyvä asia ja siihen luotetaan. Niitä tilanteita kun voi tulla, että jossain yhteydessä se ei kivaa olekkaan. Eli taas tullaan luottamuksen rakentamiseen...
Jos/kun taas koirat tulee minun luo hakemaan huomiota, niin tosi harvoin on, etten yhtään niitä huomioi. Lähinnä jos teen jotain, etten voi koskea. Mutta silloinkin puhun niille. Itse jo heti pienestä pennusta asti kehun, kun pentu tulee luokse, jatkuen siitä eteenpäin. Ihan siksi, että vahvistan kontaktin ottoa (varsinkin kun omat rotuni ei ole mitään p***kärpäsiä rodultaan). Eli ihan pienestä alan rakentaa sitä kontaktinottoa myös itsestään koiralle.
Yksikään koira ei ole minua kyseenalaistanut, vaikka noin on aina toimittu...

En muista, että Kaimio olisi jotain mielistelystä maininnut, kuten pevissä. Mutta toisaalta, on sen verran kauan, kun noita kirjoja olen kahlaillut.

Minusta koiraa voi "lelliä" niinpaljon kuin haluaakin, toki koiran myös pitää olla sellainen, että pitää siitä (oma lukunsa on vähän vetäytyvät jöröjukat). Ei sillä koiraa saa pilattua. Mutta kunhan muistaa, sen vanhan viisauden, rajat ja rakkautta ;)

molossi, kyllä ohje on, koskien koko loppuelämää, ei vain ongelmakoiria. --> Älä mene koskaan koiran luo pitämään sitä hyvänä. Koiran luokse meneminen on mielistelyä koiran näkökulmasta. Älä koskaan tottele koiraa! Saa tehdä mitä vain, kunhan se tapahtuu aina ihmisen aloitteesta.

Kaimiolla lukee koirakoulutuksen historian alla, "rapsutuksia kerjäävä koira kehotettiin työntämään pois, sillä arvojärjestyksen säilymiseksi alin yksilö ei saanut kutsumatta tulla hallitsijoiden lähelle. Neuvot olivat sikäli erikoisia, että niille ei ole vastinetta koirien itsensä laumakäyttäytymisessä. Susienkin parissa tiukkaa "nokkimisjärjestystä" esiintyy vain puutteellisissa tarhaoloissa, joissa tilasta ja resursseista on puute." Kaimio siis kumoaa pevi-opin, sitä olen tarkoittanut.

Me myös olemme menneet koiran luo, mutta lopetimme. Nyt alan perumaan pevi-ohjeita myös tältä osin. Sutimisen alan sallia, jos ei ihan älyttömältä näytä.

Kaimion johtajuudesta löysin nyt äkkiseltään pennun kohdalta, jos ihminen ei suojele hyökkääviltä koirilta tai neuvo lapsia säikyttelemättömillä lähestymistavoilla, koira ottaa vastuun. Vartuttuaan se alkaa murista ja komentaminen ei auta, sillä tehtävä on edelleen vailla tekijää. Ihmisen tulee ottaa vastuu. Jossain toisessa kohden oli, että komentaminen ja huutaminen on samaa kuin koira ymmärtää, että toinenkin pitää tilannetta uhkaavana. - Pevi-ohje on kieltää ja heittää kolinapurkkeja.

Tätä me epäilemme, että meillä kävi näin, me komensimme toista koiraa, kun se alkoi rähistä vieraille koirille narttupennun mennessä niiden luo. Me aloitimme kieltämisen. Yksin oli hiljaista poikaa ja myös nyt, kun yhteislenkit ovat vähissä.

molossi ja rusettirinta, pari muuta mukaanlukien, teidän asiantuntemukseen on enemmän luottaminen.

rusettirinta, luin Kaimion, nyt jo kertailen sitä joltain osin. Tässä mainitsee, ettei ole näyttöä koiran lellimisen pilaavan mitään, eli en tiedä, kumpi sen ohjeen takana alunperin on. Pevi-kouluttaja sen meille antoi, ja juuri niin, että vain pyydettäessä koira luo, koiraa saa pitää hyvänä.

Samaa mieltä, ei voi vaatia, jos ei itse anna. Kai koirille ja perheen jäsenille muodostuu yhteinen kieli, jota vieras koira ei ihan heti ymmärrä, tai jota vieras ihminen ei osaa koiran kanssa käyttää. Olisiko näin?

rusettirinta, samaa meiltä lellimisestä, että se on osattava tehdä oikein. Rauhoittamistarkoituksessa se vahvistaa koiran tunnetilaa, näin sen viisaammat kertovat ja heitä uskon myös minä.

Kaimion pentukirjassa oli pannasta asiaa, ja sitä me mokomat yritimme noudattaa. Teimme ehkä siinä asian turhan vaikeaksi, kun emme luottaneet siihen, että pentu olisi viis välittänyt pannasta. Noita muita en nyt muista. Pitää lukea uudestaan myös pentukirja. Meillä koirat kulkevat ovesta viimeisenä ja luvan saatuaan. Pevi-kouluttaja sanoi, että ei väliä, kunhan on lupa, ja hyvä tehdä välillä toisin, ettei koira ala ennakoida miten toimitaan. Tätä olen pohtinut, onko sekään oikein ikipennulle, kun kiihtyminen voi alkaa, jos ei ole selkeä tapa miten toimitaan.

Uskon enemmän Kaimioon ja siihen, että omistaja luo suhteen koiransa kanssa. Kompassin nettikurssiin olemme olleet tyytyväisiä, vaikka on paljon tuttua asiaa, mutta myös ihan uutta.

Onkspeviä, mitä sulle vastaisinkaan. Asialliset vastaukset ovat aina tervetulleita. Pevi on juuri tuota, mutta jollain se auttaa tai sitten oireet saadaan pois, en tiedä. Meillä pevi teki enemmän ongelmia. Meidän kouluttaja ja ilmeisesti myös muut mainostavat koirakohtaisuutta, mutta samat jutut ne on kaikilla, jääkausi, ketjupanta ja kolinapurkki. Laumakarkotukset, niistä en tiedä, onko kaikille. Meillä oli, kolme kertaa. Pevi ei perehdy siihen, mikä on syy vaan yrittää poistaa oireen, koska syyn uskotaan olevan johtajuusongelma.

Kompassin jääkaudesta en tiedä, Kaimio siitä mainitsee kirjassaan. Kompassin nettikoulutukseen olemme tyytyväisiä, myös se, että voisimme videoida ja saisimme siitä palautetta. Koiruuksien klubilla on hyvää juuri se, että kouluttaja näkee kameran kautta ja voi antaa palautetta. Ohi asian, mutta Kompassi, Heiluva Häntä ja Taitoa tassuihin ovat samalla alueella. Luotan esimerkiksi hänen http://www.heiluvahanta.fi/vierailevat-kouluttajat/kristiina-torp tietämykseen, vaikken ole vielä tutustunut

Laumakäyttäytymiseen perustuva koulutus on yhden ihmisen näkemys siitä miten koirat käyttäytyvät. Jos maapallo oli joskus pannukakun muotoinen, niin onko se sitä nyt? Toivottavasti koirien laumakäyttäytymisestä saadaan pian uutta ja tutkittua tietoa riittävästi, jotta pevin voisi hylätä.

onks peviä, minua kiinnostaa minkä sortin molosseja. Niitä alkuperäisemmästä päästä vai enemmän tyyppiseksi luettaviin?

Varsinkin ns. alkuperäisempiin, niin niillä on usein tyypillistä olla nokka nirpalleen muille. Pääasiassa nimenomaan omalle sukupuolelle. Se kannatta tietää ja miettiä, jos ja kun niitä harkitsee. Mitä vahvemmin se on rodun piirre, niin ei niitä muita rakastamaan saa, eikä pahemmin hengailemaan. Eli se, mitä, niin mahdollisemman hyvä hallinta ja luottamus/auktoriteetti kuntoon, ihan vanhanaikaista sanaa käytäen eli johtajuus. Ja riippuen rodusta, niin riittävästi mielekästä tekemistä ym. että saisi niihin purettua tarmoaan. Muuten yksi tapa purkaa sitä on ruveta helpommin muita kytistelemään...
Ja sitten, pelisilmää, olisi hyvä omata...

Tuossa toisessa tapauksessa on tehty selkeä virhe. Eli se, että on päässyt tulemaan useasti aitojen läpi. Jo yhdestä, jos yllättävää tullut, niin pitäisi toimia niin, ettei pääsisi toistumaan. Sillä se vahvistaa voimakkaasti, mitä enemmän pääsee itseään toteuttamaan. AINA parempi on vielä se, että kaikki riskit minimoitaisiin heti alusta. Aina voi vahinkoja toki sattua, mutta siitä kannattaa lähteä, että tarkoin mietittäisiin, miten ne estää.

Kyseessä bokseri (se jolle aiotaan uusia jääkausi,aidoista läpi tullut..) ja rottweiler (käytösteoriaan perehtyneen luona oleva tällä hetkellä). Molossi luokkaan ne muistaakseni kuuluvat molemmat FCI listalla? siksi mainitsin molosseina. Virikeinä tarjolla omistajien mukaan intensiivi tokotreenejä viikottain, rotikalla hiljakseen aloitettu taakanvetoa ja juoksulenkkejä massiivisen rakenteen takia asteitain. Bokseri on kotioloissa aika vapaasti ilman sen ihmeempiä treenien väleissä.

En oikein ymmärrä tuota laumakarkoitusta...

Mielestäni se sotii jo pelkästään koulutuksen perusteita vastaan eli nimenomaan mitä kirjoitit, kaikki palaute on tultava oikea-aikaisesti.
Toisaalta myös, entä kun koira/rotu ei ole erikoisen laumaviettinen (ei-miellyttämishaluinen, on itsenäinen ym.). Ne tuskin välittää moisesta. Yhden mm. tiedän, jolla tuota tehtiin ihan annettujen ohjeiden mukaan "oikeaoppisesti", niin eipä ollut moksiskaan...

Toisaalta myös, jos puhutaan laumakäyttäytymiseen perustuvasta, niin miten tuo liittyy koirien keskinäiseen käyttäytymiseen?
Jos taas ajattelen omia, niin en kyllä muista, että ketään olisi mitenkään laumasta häädetty missään tilanteessa.
Mutta jos joku vaikka avaisi minulle, jos vaikka sitten ymmärtäisin...

molossi, on se vaan niin outo juttu minustakin. Kirjallisen ohjeen mukaan se jäljittelee koirien ja muiden laumaeläinten käyttäytymistä. Pahin rangaistus väärästä toiminnasta, siis jos ei tottele, muu lauma ajaa niskoittelijan pois. Siis jos ei luoksetulokäskyä tottele ensimmäiseen eikä toiseen. Epävarmuuteen ei saa jättää, onneksi, koira kutsutaan luo, kun ei enää yritä sitä itse. Järkyttävää silti.

Samaa mieltä, jos ei ole edes halua miellyttää ihmistä, niin mitä sitten. Minusta koiraa koulutetaan koiran käyttäytymisen näkökulmasta, mitä koira ymmärtää ja miten ymmärtää eikä yleistetä laumaeläimiin. Jo siitäkin ollaan eri mieltä onko koira laumaeläin. Susien laumakäyttäytymiseen kai eniten verrataan, vaikka sekin taitaa nykytietämyksen valossa olla jo vanhaa tietoa. Minä en usko, että koirat ajavat laumasta pois, jos koira edes on laumaeläin niin kuin minä laumaeläimen ymmärrän. Pevin näkemyshän on, että koira pitää myös ihmistä laumansa jäsenenä.

Olimme koirakaverin kanssa kesällä iltamyöhään pellolla, ja meidän VanhaPoika oli mukana, ainakin. Yksi kaverin koirista katosi heinikkoon. Ei tullut kutsusta luo. Kun vihdoin saatiin joukkoon, VanhaPoika kävi sille urahtamassa, mutta ei sitä kukaan pois karkottanut.

Laumakarkoituksen jälkeen ihmisen pitäisi nousta entistä suuremmaksi johtahaksi koiran silmissä, ja ei vähään aikaan lyseenalaista ihmisen käskyjä. Sama myös se, kun tekevät ohitustreffejä, missä toisen koiran omistaja myös ajaa sitä koulutettavaa pois, ja sitten saa vielä oman koiransa silmissä arvoaan nousemaan.

Mitä enemmän peviä pohtii sitä enemmän se näyttäytyy ristiriitaisena ja hyvin kapeana.

hukkareissu kirjoitti:

molossi, on se vaan niin outo juttu minustakin. Kirjallisen ohjeen mukaan se jäljittelee koirien ja muiden laumaeläinten käyttäytymistä. Pahin rangaistus väärästä toiminnasta, siis jos ei tottele, muu lauma ajaa niskoittelijan pois. Siis jos ei luoksetulokäskyä tottele ensimmäiseen eikä toiseen. Epävarmuuteen ei saa jättää, onneksi, koira kutsutaan luo, kun ei enää yritä sitä itse. Järkyttävää silti.

Samaa mieltä, jos ei ole edes halua miellyttää ihmistä, niin mitä sitten. Minusta koiraa koulutetaan koiran käyttäytymisen näkökulmasta, mitä koira ymmärtää ja miten ymmärtää eikä yleistetä laumaeläimiin. Jo siitäkin ollaan eri mieltä onko koira laumaeläin. Susien laumakäyttäytymiseen kai eniten verrataan, vaikka sekin taitaa nykytietämyksen valossa olla jo vanhaa tietoa. Minä en usko, että koirat ajavat laumasta pois, jos koira edes on laumaeläin niin kuin minä laumaeläimen ymmärrän. Pevin näkemyshän on, että koira pitää myös ihmistä laumansa jäsenenä.

Olimme koirakaverin kanssa kesällä iltamyöhään pellolla, ja meidän VanhaPoika oli mukana, ainakin. Yksi kaverin koirista katosi heinikkoon. Ei tullut kutsusta luo. Kun vihdoin saatiin joukkoon, VanhaPoika kävi sille urahtamassa, mutta ei sitä kukaan pois karkottanut.

Laumakarkoituksen jälkeen ihmisen pitäisi nousta entistä suuremmaksi johtahaksi koiran silmissä, ja ei vähään aikaan lyseenalaista ihmisen käskyjä. Sama myös se, kun tekevät ohitustreffejä, missä toisen koiran omistaja myös ajaa sitä koulutettavaa pois, ja sitten saa vielä oman koiransa silmissä arvoaan nousemaan.

Mitä enemmän peviä pohtii sitä enemmän se näyttäytyy ristiriitaisena ja hyvin kapeana.

Lue lisää

Miten se jäljittelee? Miten se perusteltiin ohjeessa? Muut laumaeläimet on muita, ei lajeja voi keskenään verrata edes. Minua kiinnostaa, kun en ole ikinä omissani nähnyt mitään häätöjä, enkä kyllä kuullut kavereillakaan.

Tuohon, pitääkö koira ihmistä lauman jäsenenä, vaikea sanoa. Tuo on ehkä sellainen, että viimekädessä teen päätelmäni sitten, kun kehitetään puhuva koira, joka itse kertoo :D

..."missä toisen koiran omistaja..." Niin, että oikein harjoitusmielessä, että oma johtajuus pönkittyy...
En kyllä kuuna päivänä lähtisi mukaan moiseen temppuiluun. Kyllä ne johtajuudet pitäisi muutenkin "saada".
Tuo on myös vähän riskaabelia touhua siinä, että varsinkin jos on "ajettava" koira hyvin puolustusviettinen/epäluuloinen ihmisiä kohtaan/pohjimmiltaan arka ihmisiä kohtaan ym.niinmoinen touhuhan voi sitä vahvistaa.
Sitten kun on vielä monensorttista "kouluttajaakin", millä ei välttämättä sitä pelisilmää ole, niin pahimmassa tapauksessa voi saada sen ajattevan silmilleen...

molossi, sen enempiä perustelematta muuta kuin, että jäljittelee koirien ja muiden laumaeläinten käyttäytymistä. Samaa mieltä, ei voi verrata muihin, ei edes susiin. Vilanderin kirjat on palautettu kirastoon eli nyt jää sekin tarkistus pois. Siellä koirankorjauskirjassa oli koulutuksen eri vaiheet selvitetty. Enpä muista, miten Vilander itse asian ilmaisi. Lainaa ja lue. Nopeasti luettu, ja mielenkiintoista. Toki jämptiys ja oikeudenmukaisuus siellä oli hyvää. Johtajuus kuten Vilander sen ymmärtää, on minun mielestä kyseenalaista.

"Tuo on myös vähän riskaabelia touhua siinä, että varsinkin jos on "ajettava" koira hyvin puolustusviettinen/epäluuloinen ihmisiä kohtaan/pohjimmiltaan arka ihmisiä kohtaan ym.niinmoinen touhuhan voi sitä vahvistaa." molossi, hyvä näkökulma. Enpä ollut tuota ajatellut. Mietin myös sitä, miten vaikuttaa koiraan se, kun vieras ihminen oman koiransa kanssa vastaan tullen alkaa ajamaan sitä pois. Entä, jos alkaa pelätä ihmisiä.

Tuli mieleeni eräs fb-ryhmän koiran omistaja, jonka pikkuinen koira oli pelästynyt, kun vieras oli ottanut syliin, ja sen jälkeen alkanut paeta vieraiden tullessa taloon. Miten tällainen tapaus, kun pevin näkökulma on, että koiran ongelmakäytös johtuu johtajuusongelmasta. Aina ei voi etukäteen aavistaa mitä vieraat yllättäen tekevät.

Minusta aika erikoista, että Vilander kirjassaan kertoo, ettei eräälle perheelle voinut apuaan antaa, kun vaimo oli raskaana. Syy se, että naisen mieliala ailahtelee raskaana olleessa, ja koira vaistoaa alfanartun heilahtelut eli naisen muuttunut käytös vaikutti koiran muuttuneeseen käytökseen.