Aina kehotetaan hakemaan apua. Sanotaan että masennukseen ja ahdistukseen on saatavissa hoitoa. Mediassa on juttuja ihmisistä jotka ovat sairastaneet masennuksen mutta nyt elävät täysipainoista elämää tyytyväisinä.
Mutta mitäs sitten kun lääkkeet on otettu ja terapia käyty ja edelleen tilanne on se, ettei mikään huvita, ei saa mitään aikaiseksi ja kaikki ankeaa ja merkityksetöntä? Tilanne vain pahenee. Ei jaksa mitään, mieluiten vaan tuijottaisi seinää tai nukkuisi. Onko tämä nyt tässä? Tällaistako turhaa olemassaoloa elämä on nyt sitten loppuajat?
Mutta mitäs sitten kun lääkkeet on otettu ja terapia käyty ja edelleen tilanne on se, ettei mikään huvita, ei saa mitään aikaiseksi ja kaikki ankeaa ja merkityksetöntä? Tilanne vain pahenee. Ei jaksa mitään, mieluiten vaan tuijottaisi seinää tai nukkuisi. Onko tämä nyt tässä? Tällaistako turhaa olemassaoloa elämä on nyt sitten loppuajat?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täällä samat fiilikset. Oon nuori ja elämä muka edessä. Ja paskat. Mä en usko parantumiseen. Masentunut tulee aina masentumaan. Mä oon vielä liian tervekkin ja tulen elämän täällä vielä pitkään, jos jaksan.