Ei minun pitänyt täällä enää olla, mutta törmäsin tällaiseen "jännään" juttuun ja ajattelinpa sitten kirjoitella siitä tännekin.
Telepatiasta kyse siis. Eikä se sinänsä mikään uusi juttu ole, aika moni tietää jutut siitä, että joku perhepiiristä aikoo soitella ja sitten sotkeentuu kuvioissaan ja toinen ehtiikin sitten ensin. "Ai niin tosiaan, minun pitikin soittaa, mutta sinä ehdit ensin.." -Kuulostanee tutulle.
Vaan nyt putosin minäkin penkiltäni tämän telepaattisuuden kanssa! Tunnen henkilön tyyliin: nimi ja työpaikka. Ja jotain juttuja sitten mitä työpaikan merkeissä on tullut kuulluksi. Eli en tunne juuri lainkaan!
Mutta olen ihastunut tähän henkilöön (iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, yllättäen, varoittamatta) ja hänkin sen sitten tietää.
Telepatia alkoi ensin poskien polttamisella, nipisteli ja sitä ensin hämmästelin, kysyin jopa sairaanhoitaja ystävältäni, mitä se mahtaa olla. (Kunnes keksin syyn...) Sen verran voimakasta laatuaan tämä polttelu ja nipistely.
Ja... Löysin hänen yhden juttunsa täältä (joka on siis tähän tarinaan liittyvä) ja sitä sitten kommentoin. Siitä meni jotain pari tai kolme tuntia, niin kesken arkisten touhujeni suupieleni vääntyivät yllättäen hymyyn ilman mitään ennakkovaroitusta ja minut valtasi lämmin tunne: juttuni on luettu! Jos joku olisi minut silloin nähnyt, olisi takuulla ihmetellyt, koska sellaisen homman keskellä kuinka voi suupielet kääntyä hymyyn..... :-o!
Siinä telepaattisuudessa lienee syy siihenkin, miksi ihastumiseni tuli julki, ken tietää. Mutta näin voimakasta tunnetta en olekaan ihan äsken kokenut! Ja hämmästelen tällaista suuresti.
Tiedän, Sinä, josta on kyse, luet tämän tässä tänään, huomenna tai joskus. Ja tiedät, että se olet Sinä.
Siksi heitänkin nyt haasteen: kirjoita minulle sähköposti, jos uskallat. Tiedät, mistä osoitteen löydät ja molemmat ovat turvallisia. En aio alkaa maanvaivaksi silti, jos sitä pelkäät. Alkaa vain tuntua sille, että ilmassa on jotain...... Olenko ihan väärässä?? Sitten viime näkemän...!
Ja jos joku on törmännyt näin valtavaan telepaattiseen tunteeseen, niin kuulisin siitä oikein mielelläni. Vaikka on tuolla maikkarin sivuilla siitäkin ihan oma osionsa, ei vaan jaksa sinne seikkailla!
Telepa@tit! ;-)
Telepatiasta kyse siis. Eikä se sinänsä mikään uusi juttu ole, aika moni tietää jutut siitä, että joku perhepiiristä aikoo soitella ja sitten sotkeentuu kuvioissaan ja toinen ehtiikin sitten ensin. "Ai niin tosiaan, minun pitikin soittaa, mutta sinä ehdit ensin.." -Kuulostanee tutulle.
Vaan nyt putosin minäkin penkiltäni tämän telepaattisuuden kanssa! Tunnen henkilön tyyliin: nimi ja työpaikka. Ja jotain juttuja sitten mitä työpaikan merkeissä on tullut kuulluksi. Eli en tunne juuri lainkaan!
Mutta olen ihastunut tähän henkilöön (iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, yllättäen, varoittamatta) ja hänkin sen sitten tietää.
Telepatia alkoi ensin poskien polttamisella, nipisteli ja sitä ensin hämmästelin, kysyin jopa sairaanhoitaja ystävältäni, mitä se mahtaa olla. (Kunnes keksin syyn...) Sen verran voimakasta laatuaan tämä polttelu ja nipistely.
Ja... Löysin hänen yhden juttunsa täältä (joka on siis tähän tarinaan liittyvä) ja sitä sitten kommentoin. Siitä meni jotain pari tai kolme tuntia, niin kesken arkisten touhujeni suupieleni vääntyivät yllättäen hymyyn ilman mitään ennakkovaroitusta ja minut valtasi lämmin tunne: juttuni on luettu! Jos joku olisi minut silloin nähnyt, olisi takuulla ihmetellyt, koska sellaisen homman keskellä kuinka voi suupielet kääntyä hymyyn..... :-o!
Siinä telepaattisuudessa lienee syy siihenkin, miksi ihastumiseni tuli julki, ken tietää. Mutta näin voimakasta tunnetta en olekaan ihan äsken kokenut! Ja hämmästelen tällaista suuresti.
Tiedän, Sinä, josta on kyse, luet tämän tässä tänään, huomenna tai joskus. Ja tiedät, että se olet Sinä.
Siksi heitänkin nyt haasteen: kirjoita minulle sähköposti, jos uskallat. Tiedät, mistä osoitteen löydät ja molemmat ovat turvallisia. En aio alkaa maanvaivaksi silti, jos sitä pelkäät. Alkaa vain tuntua sille, että ilmassa on jotain...... Olenko ihan väärässä?? Sitten viime näkemän...!
Ja jos joku on törmännyt näin valtavaan telepaattiseen tunteeseen, niin kuulisin siitä oikein mielelläni. Vaikka on tuolla maikkarin sivuilla siitäkin ihan oma osionsa, ei vaan jaksa sinne seikkailla!
Telepa@tit! ;-)
Vastaukset 21
Vanhimmat
yhteyttä? Lähettäisit sähköpostin.
oli parhaan ystäväni nimi ollessani tyttäreni iässä. Niihin aikoihin olen viime aikoina usein palannut, jotta ymmärtäisin. Tii oli tärkeä, kaksi vuotta nuorempi ja minä niin niin tärkeä. Tähän aikaan vuodesta piilotimme punkkupullon lumihankeen koulun aidan viereen :) Viatonta ja harmitonta, kuitenkin, mutta piukoissa falmersseissa oli luontevampaa ja rennompaa hengailla Hurriganesien tahtiin. Kaksi vuotta vanhemman välittäminen ei riittänyt, nyt aikuisena sen ymmärrän. (Soitanpa tyttärelle). Olisitpa se Tii ja kertoisitpa että kaikki on hyvin.
Telepatiaa. Enemmänkin uskon siihen että kaikella on tarkoituksensa. Silläkin, että kirjoitit telepatiasta Tii:nä. Tiin kautta taisin oivaltaa jotakin oleellista.
Tii on myös esine lapsuudestani, kuului ihmiselle, jota minun tulisi muistaa useammin : )
Enpä tiedä osoitetta, en. Ja arvailemaan en ryhdy, koska itsellänikin löytyi juuri kokonimikaima ja tämä henkilö, joka oli numerotiedustelusta minua kysellyt -ja tämän toisen löytänyt-, onneksi tiesi, ettei minusta ole kyse.... :-/ (Ja minä kun luulin olevani niin harvinaisen nimen haltija... ;-) )
Enkä valitettavasti ole se kaivattu Tii. Vaikka toivoisin kirjoituksen luettuani olevanikin. ;-)
ties vaikka menikin väärälle tyypille. Se toinen taisi olla tosin paljon sua vanhempi muistaakseni vai oliko se nuorempi..
en muuten voi olla edes 100% varma että tiedän nimesi oikein. Kuinka kamalaa jos näin olisikin, ja olisin jotain väärää ihmistä vokotellut koko ajan.
Tää on ihan kipeetä. Onneksi kukaan ei tiedä että uskon satuihin. Saisin potkut varmaan. :)
vai että "onneksi tiesi"? Sun täytyy olla ihana ihminen kun otat tälläsen maanvaivan toisen harteilta... ;)
plörötykseesi. Googletin Tiitäni, hänen sisartaan ja veljeään. Tiitä ei antanut, sen sijaan veljen ja sisaren nimellä löysin, siten että voisin edetä. Mutta se ei ole nyt tärkeää, ei ollenkaan. Mutta mielelläni kuulisin että asiat ovat mallillaan.
Mitä osoitetta olet vailla?
Postiako laitoit..? Ei minulla ainakaan kolissut. ;-)
Lieköhän siis oikea henkilö...
Satuja... niin... noooh.... eikö niihin sitten muka voi uskoa? Ainakin joissakin ammateissa se lienee suotavaakin jopa. Ymmärsin.
Siis lisään vain tähän sen syyn, miksi heitin sen "haasteen", väärinkäsitysten välttämiseksi.
Eli minua lähinnä nyt kiinnostaa "ilopillerit", mitä niille kävi... jonkinasteista kuulumisten vaihtoa siis vain, ei mitään sen enempää.
Toivottavasti tulin ymmärretyksi. :-/
Kun on vaihdosta (kuulumisten) kysymys, niin postinhan tulisi kulkea kahteen suuntaan. Laitapa siis rohkeasti postia :-)
Onhan se lumisotakin jonkinlaista vaihdantaa, mutta pääasiassa kait kuitenkin viskelemistä ja satuttamista : ) sellainen hyväntahtoinenkin taisto. Turhauttavaa pitemmän päälle, vaikka välillä naurattaakin. Kuka muuten lumisodan voittaa?
Tälläkin palstalla on lukuisia sähköpostiosoitteita tarjolla tyyliin "ota yhteyttä rohkeasti jos haluat jutella". Mikäs siinä. Joskus muinoin hankittiin kirjeenvaihtokavereita ympäri maailman ja kerrottiin kuulumisia, vaihdettiin valokuvia ja läheteltiin lahjoja. Tosin postin lähettäminen Tiina Kurviselle Vaasan Puistokadulle on eri juttu kuin postin lähettäminen millamagialle at luukku piste comiin......sori, eksyin sivupolulle, mutta pointti onkin ...no, olkoon...who cares.
Upea sää!
Mihin osoitteeseen siis? Ei ole kusti polkenut minun virtuaali postiluukulle. >:-/ Paha vastata. Vai epäiletkö? -Ei kai minulla pupu pöksyyn, kun itse tätä menin ehdottamaan...
Vai lumisotasille tästä pitäis... ei sitten saa naamaan viskoo, kun olen sattumalta vielä aikamoisessa kröhässä! *ottaa valmiusasennon ja pidättää aivastustaan*
Jäi vaivaamaan, että jos luukkua kokeilit nimelläni, se on tosiaan varattu jollekulle toiselle saman nimiselle. Kävin katsomassa jopa. Koetappas ihan etunimen eka kirjain , piste ja sitten se sukunimi... 8-I
Ei mene tuuleen ja tuiverrukseen! *köhii ja rykii edelleen*
Kulkee kahteen suuntaan. Laitapa siis rohkeasti postia :-)
On pää tukkeessa, hidas sytytys. Noh, mutta sitten seuraava askel kohti viestiä, kumpaan kuppikuntaan kuulut, niihin jotka kirjoittaa nimensä putkeen vai käytätkö pisteitä välissä erottamassa...?
Jos olet lähettänyt minulle postia, en ole sitä saanut sitten. Nyt en ihan niinkuin varmaksi hoksaa, oletko yrittänyt... (jos olet yrittänyt, niin veikkaisin väärää henkilöä jo. Ellet, niin läjäytän sitten...)
Junnaa paikallaan, kun ei kipinöi... sorge
Lähetin Sinulle kuulumisia. Automaattinen vastauslähetys oli: Olemme lomalla. Ajanvarauksemme suolihuuhteluihin toimii jälleen 10.1.2005. Hyvää joulua ja puhtoista uutta vuotta.
Olipa hyvä vitsi, mutta osasin odottaa : )
Mistä sain ajatuksen, että tekisihän se hyvää mullekin kaiken kinkuttelun jälkeen. Tosin eikö se ole keski-ikäisten naisten touhuja?
siis no nyt tipuin.
Ei ollut minun postini se. `:-/ En harrasta automaattisia vastaajia nimittäin, vaikka olisin oikeastikin lomalla.
Epäilyni siis edelleen kasvavat! Oliskohan väärä puu hakun alla...! ;-)
mies vai nainen?
aika lähelle sitä, mitä veikkauksena viskaisit siitä etanapostista... paikkakunta ja sitä rataa heitti vähän metsään.
Eli naispuolisesta on kyse. =I
-Ja nyt painun sängyn pohjalle flunssani kera! *tsiih*
Tai siis ajatus siitä että menisit suolihuuhteluun, ja sitä olisi tekemässä, joku jota olet naistentanstsuissa piiritellyt : ) : )
Nauruun on hyvä päättää tältä erää ja tällä taajuudella. Reippautta ja kaikenkarvaisia kujeita myös alkavalle vuodelle!
Saattashan tuo olla melko metkaa! ;-) Itse vaan en harrasta tansseja... tai no on minut sinne raahattu aika monesti, mutta nyt uudenvuodenlupaukseni itselleni, että enää en lähde, ei ole minun paikka. Jos eksyn vielä, olen koko loppuvuoden kiltisti vain kotona, en sitten lähde enää mihinkään!! (Taidan siis olla vähän outo...)
Hyvää uutta vuotta vaan sinullekin! =) Toivottavasti ensi vuosi tuo jotain kivaa tullessaan...
kerran kirjoitin miehelle pienen kirjeen..
jätin sen paikkaan mistä toivoin hänen sen löytävän.
ei siinä paljon lukenut,montaa riviä.kaikkea en muista,olen hänelle niin paljon kirjoittanut,pieniä lauseita..
yksi lause siinä oli kuinka haluaisin hänen ihanan karvaisia reisiään hyväillä:)
niin ja sitten kun olin kotona,muistan tarkkaan että se oli seuraava päivä siitä.
tapahtumasta on jo aikaa...
mietin usein sen päivän aikaan että käykö hän siellä...
sitten tunsin jännän poltteen ja kuin sisäisen ihastuksen ja riemun.nyt hän lukee sitä!
poskia oikein lämmitti kun ajattelin että hän ilahtui.no,näin selvään olen vain kerran tuntenut.
oikeastaan ainoa kerta,ja kyllä mä sentään viestiä jätin..
mitähän hän ajattelee niistä kaikista?
Kuulostaa aikasta ihanalle! =) Telepatiaapa hyvinkin! Tai mistäs sitä tietää, jos olet telepaattinen henkilö, jos sen lappusen löysi joku muu ja sitä kummasteli... olisiko ollut mahdollista?
Samahan voi olla tässä minunkin tilanteessani. (Tosin minä en lappusia...) Mistäs tätä tietää, sehän se tässä onkin. Mutta tämä on minulle itselleni ainakin terapiaa... auttaa "mokomaan" tunteeseen. Sanoisinko, että "hätä keinot keksii"... ;-)
Ja edelleen pidän itseäni yhä omituisempana oliona! *virn*
Suljen toisen jutuistani kokonaan ja lähden lomalle. Tekee hyvää! ;) Eli end of the story. Summa väärinkäsityksiä, enkä jää ottamaan niistä selvää.
Telepaattisuus minua jänskättää vielä, aika mystinen juttu tämä. Eli tarinoita otan vastaan ihan mielelläni! Lueskelen niitä sitten palattuani.
Lieneköhän tämä flunssa tehnyt olon ihan kaheliksi vai mitä lienen ollut.... *pahoittelee*