Onko ikävä ystäviä?

En jaksanut lukea kaikkea, mutta yksinäisyys on oikeasti tosi paha ja surullinen asia. Jokainen kaipaa ystäviä. Siis todellisia hyviä ystäviä. Sellaisia, jonka kanssa oikeasti synkkaa, eikä tarvi edes aina puhua. Voi vaikka lukea ja tai olla netissä samaan aikaan, kun tietää/tuntee vain että ystävä on lähellä. Ei tarvitse filmata tai salailla tai leikkiä reipasta vaan kelpaa sellaisenaan kuin on.
Itse olen sosiaalinen erakko. Tykkään olla yksin, mutta myös hyvässä seurassa. Aitoja nuoruuden ystäviä, jotka tietää toisesta kaikesta kaiken on ikävä. Aikuisena tulee jotenkin valikoivaksi tai ehkä liian "jäykäksi" tai vaativaksi. Syvä ystävyys on kuin aito rakkaus, kun se kolahtaa - takaisin paluuta ei ole, mutta vain harvoin se kolahtaa. Jokainen varmasti joskus tuntee yksinäisyyttä tai ulkopuolisuutta, mutta kailla pitäisi olla edes kuusi ystävää/läheistä arkun kantajaksi. Onneeksi on tukipilareita, mutta ystäviä, joiden kanssa viihtyy oikeast tässä ja nyt, niitä kaipaan nuoruudestani montakin vaikka oärjään näilläkin. Kaikki vaan muuttaneet niin kauas, toki silti he ovat sydämessäni aina ja ikuisesti.