pakko päästä. mutta tie tulee olemaan pitkä ja mutkainen.
löytyykö muita yli kolmekymppisiä lääkikseen pyrkiviä/siellä opiskelevia? miksi oi miksi tein aivan väärän uravalinnan kymmenisen vuotta sitten, työskentelen kaupallisella alalla. nyt kaduttaa. äh.
löytyykö muita yli kolmekymppisiä lääkikseen pyrkiviä/siellä opiskelevia? miksi oi miksi tein aivan väärän uravalinnan kymmenisen vuotta sitten, työskentelen kaupallisella alalla. nyt kaduttaa. äh.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Älä itke, ole vait, tyydy siihen mitä sait...
Vakavasti, onhan lääkiksessä yli kolmekymppisiä, yli nelikymppisiä opiskelijoita, joten eipä tuo ikä tässä mielessä paljon merkitse. Vaan täyden eläkkeen saadaksesi joudut kyllä olemaan töissä yli 70-vuotiaaksi...
... jos pysyn terveenä ja nivelet antaa periksi eikä käsi tärise pahasti, meiksi on valmis tekemään töitä vaikka sitte seittemänkymppiseksi asti.
Miksi vaihtaisit alaa noin vanhana? En suosittele. Ekonomina saat sentään pitää normaalit lomat, lääkärinä joudut ehkä päivystämään. Unirytmi menee aivan sekaisin päivystyksistä ja haisevat potilaat, jotka oksentavat päällesi eivät arvosta lääkäriä. Lisäksi, kun huomaat, että toisille potilaille ei voi tehdä mitään, vaikka haluaisit, masentaa. Huomaat, mitä hirveyksiä lääkäri voikaan epäonnistuessaan tehdä. Mene nyt ensimmäisenä ennen pyrkimistä katsomaan ruumiinavausta, niin tiedät varmasti haluatko oikeasti siihen työhön vai et. Minä päätin, että en halua ja vaihdoin siistiin sisätyöhön. Kukaan ei oksenna papereilleni, eikä lattialla ole verta. Ketään ei tarvitse myöskään satuttaa.
...niin kerrotaakoon, että on tämä homma välillä ihan kivaakin, ehkä jopa palkitsevaa. Joskus. Ehkä. Kaikki edellisen kirjoittajan mainitsemat asiat saattavat tulla ja tulevatkin vastaan, mutta ei tämä nyt pelkää infernoakaan ole.
siinäpä se onkin, siisti toimistotyö ei nappaa.
ja mitä noihin kirjoittamiisi 'kauhutarinoihin' lääkärintyöstä tulee, on selvää että työssä näkee myös verta ja paskaa. lähinnä tässä on kysymys siitä, minkälaista työtä pitää itse arvossa. ja voisinpa väittää että ekonomi vs. lääkäri on aika selvä tapaus.
ei kai se lekurin työ nyt sentään noin pelottavaa ole kuin kirjoituksessasi kuvasit. jos ruumiinavaukset ja muuten pahanhajuiset potilaat pelottaisivat, jäisin mieluummin viilailemaan rakennekynsiäni toimistolle (onneksi sormistani ei kuitenkaan löydy moisia hirveyksiä...).
Jos olet katsellut paljon lääkärisarjoja, niin sinulle on voinut tulla liian romantisoitunut kuva ammatista. Yhteistä niille tosin on ammatin kiire, mutta suhteita ei siellä voi hoidella. Oletko varmasti käynyt dementiaosastolla? Hae esim. sairaala-apulaiseksi tai laitosmieheksi ruumiidenkantajaksi kesätöihin, niin saat edes jotain kokemusta ammatista. Kuinka hyvin pystyt kohtaaman kuoleman? Onko läheisiäsi koskaan kuollut tai ollut sairaalassa pidemmän aikaa? Oletko itse ollut sairaalassa sairaana? Mistäköhän johtuu, että potilaat kärsivät sairaaloissa. Pidätkö asiakaspalvelusta? Tiuskitko tai suututko helposti ihmisille? Pystytkö olemaan tarvittaessa myös empaattinen?Jos et pidä asikaspalvelusta, niin ammatti ei sinua varten.
kuulepas nyt. eiköhän tämän ikäisellä maailmankuva ja elämänkokemus ole jokseenkin toisenlainen kuin finninaamaisella parikymppisellä pennulla, joka ei luultavasti osaa katsoa vielä nenäänsä pidemmälle.
ja kylläpä vaan, olen käynyt ja työskennellyt dementiaosastolla, vaihtanut vanhuksille vaippoja ja pessyt takapuolia, kohdannut (liikaakin) kuolemaa omassakin perheessä, ollut sairaalassa potilaana. hhmmm, asiakaspalvelu jääköön analysoimatta.
empaattisuudesta; saattaisipa olla vähän niin ja näin jos sattuisin törmäämään teikäläiseen.
idiootti.
Et ole lainkaan sopiva lääkäriksi, koska provosoidut noin helposti. Alatko sitten sairaalassa haistattelemaan potilaille, kun asiat eivät oikein suju. Toisilla ei ole tapahtunut henkistä kasvua edes kuusikymppisenä. Sinä vaikutat juuri sellaiselta. Ymmärrätkö, että lääkärinä sinun pitää olla ystävällinen potilaalle, vaikka hän ei sitä olisi. Hahmotatko oikein ammatin sisältöä?
niin,
voihan se olla näinkin.
Tuolla kriteerillä 90 % lääkäreistä on sopimattomia tehtäväänsä.
Eräs aiempi kirjoittaja ei ilmeisesti ymmärrä miksi sitä koulutusta lääkärintyöhön annetaan.
Minä voin kertoa. Sitä annetaan juuri sen takia, että lääkäriopiskelijat, jotka luonnostaan ovat provosoitavissa, eivät valmistuttuaan olisi provosoitavissa.
Onnea pääsykokeisiin!
...ihan noinkaan mene, vaikka ajatus kuinka kaunis olisi. Kyllä valmistunutta lääkäriäkin vituttaa kuin pientä oravaa aivan siinä missä pientä abirenttuakin. Tämä ei ole mitenkään koulutukseen sidoksissa oleva asia, vaan inhimillinen perusominaisuus.
Vituttaminen tai provosoituminen ei ole mikään ihmisen perusominaisuus. Meitä on ihmisiä, jotka eivät provosoidu koskaan, vaan hallitsevat oman käytöksensä. Paljolti kasvatuksen tulos. Jos et ole oppinut ottamaan toisia huomioon, niin silloin provosoidut.
Provosoituminen on omaa luonteen heikkoutta. Ei kannata keksiä siihen jotain tekosyitä.
Sinulla on nyt puurot ja vellit perusteellisesti sekaisin. Provosoituminen on aivan varmasti eräs ihmisen perustunnereaktioista, ja sellainen löytyy takuuvarmasti keneltä tahansa, sitä et kyllä voi kiistää. Asia, josta sinä puhut, on käytöksen hallinta, kuten itsekin huomaat, ja tämä on aivan eri asia. Kukaan ihminen ei voi välttyä provosoitumasta joissakin tilanteissa, ja maailmasta ei kyllä yhtäkään sellaista ihmistä löydy, joka ei jostakin provosoituisi. Se, että tunne menestyksekkäästi kätketään hyvään käytöksenhallintaan on opittu toiminto, mistä hyvänä esimerkkinä on mikä tahansa hankala asiakaspalvelutilanne. Tunnereaktion hallinta ei tarkoita sitä, ettei tunnetta olisi.
just näin JBA, täyttä asiaa!
provosoituminen ja käytöksen hallinta, siis kaksi aivan eri asiaa. ja joskus muuten vituttaa, vituttaa niin perkeleesti. mun mielestä jokaisella on oikeus provosoitua (aika usein itseään ja mielipiteitään puolustaakseen) jos näkee että sille on tarvetta. se on tietty sitten toinen juttu missä tilanteissa antaa tunteilleen vallan, eihän sitä nyt ihan joka paikassa sentään vittuja huudella.
hyvää päivänjatkoa.
Diagnoosi: Olet piilo agressivinen Hoito: taikinaterapia
Kyllä on olemassa ihmisiä, joita ei vituta koskaan. Mutta JBA ei ole sellaisista tietoinen, niin kuin ei paljon mistään muustakaan. Empatia on asia, jota eräät eivät tunne ja kun sitä tuntee toista ihmistä kohtaan niin ei vittuunnu.
Ja käytöksen erinomainen hallinta on lääkärin tärkein käytösominaisuus. Pitää pystyä hallitsemaan hermonsa. Ottaa sitten vaikka lääkettä, jos ei pysty. Itseään ei pidä munata suuttumalla potilaalle. Asiakas on aina oikeassa ja lääkäri väärässä, vaikka ei sitä pystyisi ääneen sanomaankaan.
Ainahan näitä "Ahaa"-elämyksiä tulee ja halu toteuttaa unelmia. Eihän siinä mitään jos haluat syystä tai toisesta hakea lääkikseen, niin ei siinä mitään. Ihan toinen asia on sitten itse opintojen sujuminen.
Monella kolmekymppisellä "ruuhkavuodet" ovat päällä eli pitäisi hankkia talo, perhe ja ammatti, no tuo viimeksi mainittuhan sinulle on sitten tulossakin. Kuitenkin opiskelu on rankkaa parikymppiselle 100% opintoihin panostamaan pystyvälle finninaamalle, mutta miten on kolme-nelikymppisen opiskelijan laita? Ei ole vanhempia tukemassa rahallisesti ja kaiket illat kuluvat opiskellen... Jaksatko ja jaksaako perheesi?
Käytännössä nykymuotoinen opiskelu lääkiksessä on kovaa kokopäivätyötä. Luennot ja demot ovat vain osa kokonaisuutta. Oman opiskelun osuus kasvaa koko ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että sinun pitää pystyä verkottoitumaan muiden "finninaamojen" kanssa ja työstää annetut materiaalit päähäsi illan pimeinä hetkinä, purnaamatta.
Opiskelu on koulumuotoista, joka tarkoittaa sitä, että omia lomia tai lukulomia ei tunneta. Opiskelu kestää 7 vuotta, jos olet nyt 33 niin valmistuttuasi 40 v...
Oman kokemukseni mukaan "Wanhat" ovat kyllä motivoitunutta porukkaa, mutta valmistumis % on hieman alhaisemmat kuin "finninaamoilla"...
onneksi meille vanhemmillekin tulee ahaa-elämyksiä, kaipa sitä ihminen oppii koko ikänsä jos vaan haluaa.
ja mitä tuohon finninaama -juttuun tulee, sain kirjoituksesi perusteella käsityksen että jotenkin mollaisin nuorempia. tästä ei kuitenkaan ollut kysymys.
tietenkin oon ottanu huomioon nykyisen ja tulevan tilanteen; ei kai kukaan ryhtyisi vuosia kestävään 'projektiin' jos ei osaisi puntaroida eri elämäntilanteita etukäteen. rankkaa tulee olemaan kuten jo 1. kirjoituksessani mainitsin, tarkoitukseni oli lähinnä kysyä löytyykö samassa tilanteessa olevia, vanhemmalla iällä ammatinvaihtoa suunnittelevia.
ja mitä sitten vaikka valmistun vasta nelikymppisenä? sen jälkeenkin, jos vaan terveyttä riittää, voin olla työelämässä vielä 30 seuraavaa vuotta. se on pitkä aika se.
voiskos joku muukin kommentoida tuohon väitteeseen 'vanhat ovat kyllä motivoitunutta porukkaa, mutta valmistumis % on hieman alhaisemmat kuin "finninaamoilla'?? onko näin myös lääkiksessä? käsittääkseni siellä on noin ylipäätään motivoituneempaa porukkaa opiskelemassa kuin monessa muussa tiedekunnassa...
Nimimerkille ::::
Täytyy myöntää, että sama vika Rahikaisella. Olen ikäisesi ja pohdin päivittäin samaa ongelmaa alanvaihdosta. Takana on teknillinen koulutus. Olen tehnyt muutaman vuoden suunnittelutöitä, nyt olen talouspuolella. Ei vain yksinkertaisesti tunnu omalta alalta istua monitorin takana, latoa päätteelle numeroita ja lyödä Enteriä perään.
Elämässä kohdalleni on osunut myös vastoinkäymisiä jonkin verran, joten sitä haluaisi olla hieman vakavampien asioiden kanssa tekemisissä kuin nykyään.
Yrittäjänpoikana olen ollut tahtomattani liike-elämässä mukana jo yli parikymmentä vuotta. Minulla olisi tähän maailmaan kiitettävä tausta, mutta ei vain enää tunnu kiinnostavan, kun kaikki on jo nähty, myös perhetutun konkurssikin, valitettavasti.
Tosin lääkisessä opiskelu kun sinne pyrkiminenkin ovat kovaa duunia. Ja se on kyllä kieltämättä aika rankka ratkaisu lähteä opiskelemaan tämän ikäisenä. Entä jos jään nykyiselle alalleni, voinko katsoa yli kuusikymppisenä taakseni ja olla valintaani tyytyväinen ? Silloin ei haluaisi löytää itseänsä katumasta mennyttä uranvalintaansa.
Nimimerkki :::: , onko sulla anonyymisähköpostiosoitetta, voitaisiin vaihtaa ajatuksia ?
- Arvid Rahikainen -
... mitenkäs tommonen anonyymiemail toimii? tarkotat varmaan esim. hotmail-emailia, jonka osoite hölönpölöä eli siitä ei saa selville kenen se on?
joo, ajatustenvaihto sopii siis hyvin (kunhan vaan tiedän miten toimitaan).
Jaa kovinpa on sulla mustavalkoinen kuva kolmekymppisistä.
1) Kaverisi on sitten jo jäänyt ainakin kerran luokalle jos opiskelu 7 vuotta kestää, meillä täällä Oulussa lääkis kestää 5 ja puoli vuotta
2) Vanhempieni rahallista tukea en ole tarvinnut enkä ymmärrä mihin sitä tarvitaan, kun on opintotuki ja laina.
3)Minulla ei myöskään ole (itsehän sitä voi vaikuttaa mitä elämässä on ja mitä ei, ei ole pakko elää kaavojen mukaan) mainitsemaasi kummallista "ruuhkaa" eli en ole opiskelujeni vuoksi tarvinnut taloa; opiskelija-asunto on riittänyt, perhettä (lapsia) en tarvi, enkä huolisikaan, tyttöystävä riittää
4) Myöskään vaikka olen jo 35 v (ja valmistun vuoden päästä eli 36-vuotiaana) ei ole tarvinnut verkoittua finnejen kanssa, ihan omillani olen pärjännyt.
5) Luennoillakaan en ole juurikaan (ekaa vuotta lukuunottamatta) istunut, vaan kotona asiat omatoimisesti opetellut.
Että se siitä.
Niin ja vaikka alkuperäinen kirjoittaja valmistuisi 40-vuotiaana , niin so what?? Eläkeikään on silloinkin vielä 25-vuotta, jonka jälkeen voi tehdä yksityisvastaanottotyötä tms, jos meinaan ei työnteostaan ole tarpeekseen saanut....
Morjens !
Nimimerkki ::::, jos sulla on joku anonyymiosoite (hotmail tai jippii) jne. Niin viitsitkö pistää se tähän tai ottaa sellaisen. En haluaisi uutta anonyymiosoitetta ottaa, nykyinen anonyymiosoitteeni on jo eräällä postituslistalla ja en halua, että minut yhdistetään ed. viestiini. Kun olet lukenut nämä viestini niin, tulet kyllä mun anonyymiositteeni tunnistamaan, se on sen verran looginen. Trust me !
Nimimerkki pian valmistuva kirjoitti erittäin rakentavasti. Kaikilla se elämä ei vain mene ihan oman ikäryhmän enemmistön mukaan, vaikka niin olisi halunnut. Ja miksi pitäisi ?
Osa kultaisen keskitienkulkijoista saattaa maksaa myöhemmin elämässään oppirahoja. Ja niin kuin viime päivien megatragedia opettaa, elämässä saattaa tapahtua aivan jotakin yllättävää.
Jäin vain miettimään, että jos on lääkärinä esim. ( virkamies), jossakin sairaalassa, niin 65v. on se virallinen eläkeikä. No, onhan siinäkin työpäiviä ollut ihan riittävästi, varmasti jää eläkkeelle ihan mielellään. Eikö siinä 25v. ehdi erikoistumaan, mikäli ei halua yleislääkärinä olla ?
Viikonloppuja molemmille !
- ar_vid-
hellouta,
tässäpä tää email johon voit lähettää postia: [email protected]
kirjoittelemisiin!
:::::
Olen 29-vuotias kandi. Aloitin opiskelun suhteellisen "vanhana", mutta en ole havainnut siitä olevan minkäänlaista haittaa. Iän tuoma kokemus ja itsevarmuus pikemminkin auttavat opinnoissa sekä helpottavat kohtaamaan potilaita vaikeissakin tilanteissa.
Perhe-elämän ja opiskelun yhteensovittaminen onnistuu yhtä lailla kuin työn ja vanhemmuuden yhteensovittaminen - toisilla hienosti - toisilla huonosti.
Jos olet todella motivoitunut opiskelemaan, niin toivon sinulle hurjasti onnea, jaksamista ja uskoa itseesi. Pystyt siihen!
Vaikka opiskelu lääkiksessä ja perus kolmekymppiselle olisikin rankkaa, silti jotkut lääkisläiset suorittavat toista tutkintoa esim tekniikan alalla. Jo yhden akateemisen loppututkinnon suorittaneella kolmikymppisellä saattaa olla oma opiskelutekniikka ja tiedonhallintamenetelmät sen verran kehittyneet, että homma sujuu vähän tiukemmallakin aikataululla.
Niin ja siitä verestä ja paskasta. Lääkärit joilla on kaupallisen alan tutkinto saattavat hyvinkin työllistyä sairaalan hallinnollisiin tehtäviin, joissa palkka ja työajat ovat oikein hyvät ja eritteiden näkeminen ei ainakaan ole etusijalla.
Ja muutenkin. Kuka voi hikisellä keskustelupalstalla toimia tuomarina siinä kuka on sopiva lääkäriksi ja kuka ei.
Moni lääkäri ei itse ole sopiva lääkäriksi.
Kunhan on ensin säätänyt itsensä sisään kouluun on varmasti paljon helpompaa miettiä ehtiikö ja jaksaako.