Onko muita kalanaisia joilla on vaikeuksia sitoutumisen kanssa??? Onko se kaloille tyypillistä, kun joskus niinkuin oisin tavannut muitakin samoissa "ongelmissa" olevia kaloja???? Ite oon ollu kohta 8 vuotta sinkku ja todella vaikeeta aloittaa mitään vakavaa. Jos olen tavannut jonkun kivan kundin ja heti kun näyttää menevän vakavammaksi niin tää tyttö pötkii pakoon..eikun ui! Kalat taitaa olla aika vapaita liihottajia ja viihtyy paremmin sen mielikuvitusmiehen kans kuin todellisuudessa!
Kalatytön ongelmat!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Plääh-75
243040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Enpä tiedä mistä johtuu mut täällä on toinen sitoutumista karttava tapaus - myös kalat. Toisaalta kaipaa turvallisuutta mutta toisaalta karttaa sitoutumista, enpä ole vielä ymmärtänyt miksi näin on. Olen tavannut monia muiden silmissä "hyviä" ehdokkaita kumppaniksi mutta kaikki ne suhteet on päättyneet, koska olen myös "uinut" pakoon. En tiedä onko tämä tyypillistä koska ystäväni (myös kalat,) elää tyytyväisenä puolisonsa kanssa. Horoskooppi syynä? En tiedä.
Niinpä.Uskon että katiskassa ei ole pitemmän päälle viihtyisää.Itse olen tehnyt reissuhommia
puolet elämästäni.Kuukausi yhdessä paikassa ja sitten taas johonkin.Lähteminen ja tuleminen.Kassit on aina pakattuina - ei kantsi purkaa.Kulkuneuvoista löytyy - ainoastaan lentokone uupuu.No ehkä jonakin päivänä? Aikaa pystyn antamaan ehkä viikon verran max 1,5 partnereilleni. Haen vaihtoehtoja elämälleni
ja vakituisissa oloissa loppuu vaan yksinkertaisesti ilma.Olen huomannut että esim.
Inarin-järven jäällä tai jossain laavulla rentoutuu.Mutta ei sinnekkään voi jäädä.Ei ole realiteettia sekään. Harmi ettei avaruusmatkoihin
kysellä jo vapaaehtoisia - olisin valmis kuin lukkari sotaan.
olen myös kalanainen. kihloissa olin 4.v ja ajattelin että tää on tätä koko loppuelämä.
Sit rupes ahdistamaan,en tuntenut enää mitään enkä tuntenut eläväni. purin kihlauksen ja vapauduin,mutta nyt hirvittävä läheisyyden,kumppanuuden ja välittämisen tarve.
Tietysti ihan normaalia kun toista ei enää rakastanut niin haluaa löytää uuden rakkauden..
Mutta tuntuu olevan vaikeaa alata uudelleen . Ja sitä tulee niin haavoittuvaiseksi kun menee vakavax joku suhde eikä haluais särkeä sydäntään enää.
Monasti oon kironnut herkkyyteni!!!
sama ongelma...
Kuulostaa tutulta.
Ihastun, hänkin on ihastuu, vaan kun jotain pitäisi aloittaa.NAPS!jotain vaan tapahtuu ja jänistän. Miten tuo henkilö tuntuukin yhtäkkiä melkeen vastenmieliseltä?!
Näin hetken pohdiskeltuani, voisin luulla että kyseessä on juuri laaja mielikuvitus ja suuret rakkaushaaveet. Olemme niin herkkiä ja rakastuvaisia, että emme vain kertakaikkiaan pysty luottamaan siihen, että osapuoli(, joka on meille kuin "jumala") voisi todella olla kiinnostunut meistä. Etsimme niin kovin sitä suurta rakkautta, että kävelemme juuri silloin onnemme ohi. Eiköhän tytöt oteta nyt itseämme niskasta kiinni! Eihän mikään todellisuus tunnu haavetta paremmalta? Ehkä se ihastuksen kohde voisi tosiaan olla se elämämme mies. Ainakin jonkin aikaa, tuskin loppu elämää ja vaikka näin olisikin, niin aikahan sen näyttää!
Pahoina päivinään kalat on kuitenkin itsesäälinen. Kivahan se on siinä rypeä, että on niin sellainen ja sellainen nainen, eikä kenellekkään kelpaa. Tosi kivaa. Kerrassaan. Silmät auki (joo, sanon tätä myös itselleni, mutten silti noina huonoina päivinä sitä tahdo muistaa).
"Etsimme" liikaa palavaa rakkautta.
Huomenta vain...itselläni on tuo aivan sama ongelma. Olen suhteessa max.1kk mutta sitten menee poikki. Haluaa olla suhteessa, mutta silti haluaa olla sinkku. Koskaan ei tiedä mitä pitäisi todella tehdä. Luin tuon minua aikaisemmin tulleen kommentin ja olen todella sen kannalla...rakastumme liian herkästi. Nyt seurustelen erään pojan kanssa ja olemme tänään oltu kuukausi yhdessä ja nyt alkaa tuntumaan että ei enää jaksa. auttakaa minua ja lähettäkää
e-mailia sillä tarvitsen apua että en riko tätä suhdetta :(
Olen itse skorpioni ja olemme olleet nyt yhdessä yli 2 vuotta. Kalan sanotaan olevan ailahteleva merkki, sellainen, joka rakastaa rakastumista ja sitä kiihkeää alkuhuumaa. Meiltä tämä alkuhuuma ei ole mennyt vieläkään ohi. Olemme muuten parikymppisiä. Uskon itsekin näihin puheisiinne, ja nyt mietinkin, miksi meidän suhteemme kestää ja kestää - hän haluaa naimisiinkin kanssani. Minä täällä emmin jos joku.
Onko tässä sitten kyse minusta? Olenko minä jotenkin erilainen? Tiedän skorpionin olevan jotenkin mystinen merkki, vetovoimaa, jännitystä, jota ei muista merkeistä löydy. Hankkikaa tällainen kumppani. Mutta älkää ottako petollista skorpionia, saatte pahasti eväänne. =) Mutta unohtakaa suosiolla ne "nössöt" merkit. Älkääkä etsikö ikuisesti. Juuri se nykyinen suhteenne voi olla elämänne paras. Antakaa sille tilaisuus.
Ja mitä sinkkuiluun tulee. Jos yhtään tekee mieli, niin kokeilkaa. Pistäkää poikki ja katsokaa mitä tapahtuu. Jos sydän tauon jälkeen yhä halajaa takaisin tämän entisen kumppaninne rinnalle... niin ehkä hän sittenkin oli se oikea.
sama homma on mullakin. sitoutuminen tuntuu liian pelottavalta ajatukselta. en ole koskaan seurustellut kovinkaan vakavissani tai pitkäaikaisesti ja löydän aina miehistä pikkuvikoja, joiden perusteella pakenen. toisaalta haluaisin parisuhteen ja toisaalta taas en...vaikeeta! mutta ehkä vielä joskus...
Minulla oli ihan sama tilanne pitkän parisuhteen jälkeen. Kukaan ei oikeasti kiinnostanut alkua pidemmälle.
Tapasin sitten skorpioni-miehen, jonka kanssa olen voinut ajatella mahdollisesti sitoutuvani, vaikka pelkäänkin. Hän näyttäisi ainakin tällä hetkellä olevan minulle juuri se oikea, joskin hieman erikoinen ihminen.
Ja meille on tosiaan pakko antaa vapautta, muuten ainakin itse myönnän tukehtuvani. Liika kiinni olo ahdistaa. Mustasukkaisuuskin tuntuu aluksi söpöltä, mutta pidemmälle päästyään todella ahdistavalta.
Juu sama juttu minullakin on.en pysty sitoutumaan.
Samoja ongelmia minullakin..toisaalta haluaisin turvallisen parisuhteen,mutta toisaaltaen kertakaikkiaaan pysty sitoutumaan.
Alkaa vähintään kahden kuukauden sisällä seurustelun alkamisesta ahdistamaan ja löydän poikaystäväkokelaista vain ärsyttäviä pikkuvikoja, joiden takia ne on `pakko` hylätä. Kai sitä luulee että se unelmien prinssi on tuolla jossain, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella..
joskus tuntuu että olen kykenemätön rakastamaan oikeasti, mikä sinänsä tuntuu naurettavalta koska itse kaipaan jatkuvasti paljon rakkautta ja hellyyttä. Korviketta tuohon kaipuuseen haen yhden illan jutuista, joilla valitettavasti usein loukkaan ihmisiä, joskus myös itseäni..mutta tietyllä tasolla ne täyttävät mainiosti tuon "aukon" elämässäni. Tiedän kyllä etten voi jatkaa näin loputtomiin.
Kerran olin valmis sitoutumaan pidemmin ja vakavammin, mut sekin juttu kaatui omaan mahdottomuuteensa, vaikka olisi se varmastikin toiminut jos olisimme jaksaneet vähän ponnistella. Varmaan juuri tilanteen mahdottomuuden takia tunsinkin silloin halua ja valmiutta sitoutua. Helpompi haluta sellaista mitä ei voi saada, se ei voi satuttaa.
Mitkä ovat teidän nousevat merkkinne ja kuumerkkinne?
Vaikuttaakohan tähän "ongelmaan" se mikä merkki on venuksessa?
Itse pidän kovasti pitkistä suhteista, mutta mihinkään viralliseen sitoutumiseen en kykene. En tahdo mennä kihloihin, naimisiin tai lapsia (vielä)...ja aina siirrän tuollaisia asioita hamaan tulevaisuuteen. varmaan huomaan nelikymppisenä, että en ole saavuttanut mitään tuollaista. olen enemmänkin tiedonjanoinen ja opiskelen ja saavutan sillä jotain elämässäni.
Baareissa hyvännäköiset ja mukavat miehet ovat heikkouteni vaikka olenkin varattu.
Aivan sama juttu mulla niin kuin näköjään kovin monella muullakin kalaihmisellä. Olen kokeillut pari kertaa pidempää suhdetta 6-v ja 5-v, mutta just siinä vaiheessa kun mies päättää haluta naimisiin ja lapsia, minä uiskentelenkin saman tien evät ojossa pakoon! Olen jo 30-vuotias, nyt vuoden sinkkuna ollut ja jatkuvasti kyllä kaipaan raastavasti toista ihmistä, läheisyyttä ja hellyyttä, mutta en tiedä uskallanko enää ikinä aloittaa mitään. Sinkkuaikanani tosin olen huomannut ihastuvani ns. toivottomiin tapauksiin, miehiin, joiden kanssa suhteesta ei edes voisi tulla mitään vakavampaa. Onkohan tämä jotain alitajuista käyttäytymistä, en siis enää ihastu sellaisiin miehiin, jotka voisivat jopa haluta kanssani naimisiin! Tämä on todella ikävä piirre, kadehdin ihmisiä, jotka kykenevät vielä vuosien päästäkin rakastamaan kumppaniaan ja olemaan onnellinen tavallisessa arjessa. Mä kyllästyn suhteeseen aivan liian helposti ja sitten alkaakin ruoho näyttämään vihreämmältä aidan takana. Kai kala todellakin hakee sitä liian täydellistä rakkautta, jollaista ei voi olla olemassakaan. Kala ei kestä tylsää, tasapaksua arkea, se haluaa jatkuvasti uusia valloituksia, kokea jotain uutta, vipeltää paikasta toiseen. Olen muutenkin tosi levoton, koko ajan on oltava liikkeessä ja hermostun heti, jos ei jatkuvasti ole jotain uutta projektia näköpiirissä. Tämä luonteenpiirre luonnollisesti häiritsee myös työntekoa, mua ei sama duunikaan paria vuotta kauemmin kiinnosta. Mutta mitä ihmettä me levottomat sielut sitten voimme asialle tehdä? Luulin itse rauhoittuvani ja aikuistuvani kun kolmekymppiä tulee mittariin, mutta ei, meno vaan villiintyy. Mutta kyllä mä silti lapsiakin jonain päivänä haluisin, olisikohan se skorpionimies sitten vastaus kalanaisen tarpeisiin?:)
Itse kans tosiaan aina löydän ne oudoimmat tyypit, joiden kans ei voi elämää pitkälle suunnitella. Ja mitä vaikeempi tapaus, sitä enemmän kiinnostaa. Niin kauan saalistaa että saa haaviinsa. Ja sit se onki jo siinä, mitäpä iloa siitä enään on. Usein sitä sitten on jo se mies, jota metsästi, alkanut kiinnostumaan minusta, silloin oma innostus lopahtaa. Eipä ole enään haastetta!
Ja sit sitä usein myös törmää miehiin jotka on tosi kilttejä, oikeen todella hyviä tyyppejä.
Mut mikä on ku ei kelpaa????
LIIAN KILTTI--> EI HAASTETTA! Moni nainen varmaa ois onnellinen saatuaan HYVÄN miehen, mut tälle kalalle ei käy. Alkaa jo itteä ärsyttää nää jatkuvasti samoin toistuvat kuviot. Luulin kans et kun kolmekymppiset lähestyy, oisin rauhottunut, mut aina vaan porskutetaan!
On sinkkuna kiva olla, mut alkaa sitä jo vähän miettii et miksi mä en saa mitään kunnon suhdetta aikaseksi, vaikka kaikki ystävät ympärillä siinä onnistuu??????
Ei se ikä välttämättä mitään muuta,olen jo yli neljäkymppinen.
Ikä ainoastaan vähän rauhoittaa.Takana pitkä avioliitto ja pari seurustelua. Olen ollu yksin reilut kaksi vuotta,välillä kaipaan tosipaljon rinnalleni miestä.Yksin ei ole hyvä olla,joskus tuntuu siltä.
Toisaalta on aikoja jolloin nautin myös siitä,että voin tehdä mitä milloinkin huvittaa.Minuakaan ei samat kuviot kauaa kiinnosta.Ailahtelen edelleen...
siis aivan kuin minun kirjoittama juttu. Sillä erolla, että mulla vaan tuli toisesta pitkästä suhteesta kaks lasta. Mut kun aikani olin näissä pitkissä suhteissa, niin tuli ihan pakokauhu ja oli pakko päästä irti. Ahdisti se ainainen sama ja kaipasin niin kiihkeästi jotain muuta.
Nyt olen yli vuoden sinkkuillu ja ihastun/rakastun aivan onnettomiin tapauksiin, joiden kanssa ei mitään tulevaisuutta todellisuudessa voi edes harkita. Mietin jo monesta, teenkö sen ihan tarkoituksella. Kun itsekin aina tiedostan jo alussa, että tämä juttu ei pidemmän päälle toimi ja kuitenkin kaipaan niin epätoivoisesti ihmistä rinnalleni, joka hellisi ja pitäisi hyvänä ja rakastaisi. Olen siis aivan onneton tapaus!
Ja sama levottomuus vaivaa myös minua. Pitäisi olla koko ajan jotain mielenkiintoista tekemistä, ei auta edes se, että vakityöpaikka toisi sen vakaan taloudellisen turvan, Ehei, kaipaan vaihtelua ja nämä levottomat jalat... Pakko kokeilla kaikkea uutta, muuten todella iskee masennus. Olen vaan odotellut, että ikä toisi viisautta päähäni ja rauhoittaisi levottomana lepattavaa sielua, joka kaipaa aina jonnekin, mutta kolmekymppinen on kohta saavutettu ja meno todellakin vain kiihtyy. En ymmärrä itseäni ja mielenkiinnolla odotan, minnä tämä elämä minut vielä viekään...
Itsellä justiinsa ennen aina kaikki suhteet lyhyitä ja yleensä minä laitoin poikki.
Nyt eka suhde joka toimii ja vaikka ollaan oltu jo yli 3 vuotta ei ole kyllästymistä tämän vaa an kanssa. Olen päätynyt siihen että osaksi varmaan suhteemme kestää siksi, että hän kertakaikkiaan antaa minun olla oma itseni. Vapautta on ja paljon
hellyydenosoituksia. kaikesta puhutaan vaikka olenkin yleensä se joka huomaa jos jostain pitää puhua ja sitten vaan tongitaan se esille.
Arki pyörii hyvin ja rakkautta riittää. Ei pelota enää ajatus että olisikin saman ihmisen kanssa koko loppuelämän. Uskon että löydät vielä tyypin jonka kanssa voit uskaltaa sitoutua. Opettele itsesi hyvin ja kehity ihmisenä.
sama juttu,joskus tuntuu että ei edes harmita vaikka oon sinkku edelleen.oon luullu sen johtuvan vain rauhallisuudestani ja kun en jaksa baareissa enää iskeä naisia,enkä koskaan ole hirveästi iskettänytkään.en tiedä johtuuko horoskoopista.olen aika itsenäinen ja ajatteleva tyyppi,sosiaalinen mutta en puhelias.
mul ei oo ainakaan mtn ongelmia sitoutumisen kaa... :)
Toisinaan toivoisin löytäväni samanlaisen miehen kun mitä parasystäväni on.
Olen jälleen samassa kierteessä, unelmieni mies on kiinnostunut minusta ja osoittaa sitä paljon.. jossakin kytee se ahdistuksen siemen joka tahtoisi levitä.
Mies on vaaka ja parasystäväni härkä.
Itselläni on ainakin ongelmia sitoutumisen suhteen! Vaikka olen hyvännäköinen ja sosiaalinen, ei minulla ole koskaan ollut poikaystävää ja olen 20-v...Tykkään kyllä haaveilla ja odotella sitä oikeaa, mutta tosielämässä kohtaan vaikeuksia antautua johonkin suhteeseen!
Joko olen ollut ihastunut johonkin etäiseen tai vaikeasti tavoiteltavaan mieheen, koska tässä on säilynyt "turvaväli" tai sitten olen hätistellyt pois "tavalisia miehiä", koska he eivät innosta minua lainkaan...
Nyt pelkään etten voi koskaan löytää miestä ketä voisin "ihailla", mutta myös viettää tosielämää!
samanlaisia ongelmia myos mulla.Seurustelen nyt ja tuntuu etta en kesta enaa kauan..mun mielesta jos tahtoo kalan itselleen niin taytyy antaa sille vapautta tarpeeksi..totta kai me uidaan karkuun jos meita yritetaan liikaa 'vangita'
Mulla se on nii et kun löytyy kiva jätkä ja sen kans on viihtyny jonkun aikaa, nii ruoho alkaa näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella ja rupee katteleen muita vähän paremmannäkösiä 'sillä silmällä'