http://www.rug.nl/news/2015/05/scientists-obtain-precise-estimates-of-the-epigenetic-mutation-rate?lang=en
Oheinen tutkimus osoittaa, että epimutaatiot ovat huomattavasti todennäköisempiä kuin geenisekvenssimutaatiot. Itse asiassa epimutaatiot ovat peräti 100 000 kertaa todennäköisempiä kuin CNV-mutaatiot. CNV-mutaatioiden osuus on niin häviävän pieni, että voimme aiheellisesti kysyä, onko niillä mitään merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Enemmän on näyttöä siitä, että CNV-mutaatiot aiheuttavat sairauksia, jotka saattavat toisinaan periytyä. Epimutaatiot näyttävät periytyvän huomattavasti vahvemmin.
Oheinen tutkimus osoittaa, että epimutaatiot ovat huomattavasti todennäköisempiä kuin geenisekvenssimutaatiot. Itse asiassa epimutaatiot ovat peräti 100 000 kertaa todennäköisempiä kuin CNV-mutaatiot. CNV-mutaatioiden osuus on niin häviävän pieni, että voimme aiheellisesti kysyä, onko niillä mitään merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Enemmän on näyttöä siitä, että CNV-mutaatiot aiheuttavat sairauksia, jotka saattavat toisinaan periytyä. Epimutaatiot näyttävät periytyvän huomattavasti vahvemmin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
https://www.google.fi/search?q=cnv mutation heritable&biw=1344&bih=734&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0CAYQ_AUoATgKahUKEwiq6bmgxI_JAhWBqywKHaJvBew#tbm=isch&q=human mutation
Tässä evolutionisteille muutamia CNV-mutaatioita.
"Oheinen tutkimus osoittaa, että epimutaatiot ovat huomattavasti todennäköisempiä kuin geenisekvenssimutaatiot. Itse asiassa epimutaatiot ovat peräti 100 000 kertaa todennäköisempiä kuin CNV-mutaatiot. CNV-mutaatioiden osuus on niin häviävän pieni, että voimme aiheellisesti kysyä, onko niillä mitään merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Enemmän on näyttöä siitä, että CNV-mutaatiot aiheuttavat sairauksia, jotka saattavat toisinaan periytyä. Epimutaatiot näyttävät periytyvän huomattavasti vahvemmin."
Toistan vastaukseni. Tutkitulla mallikasvilla tapahtui tutkitun 32 sukupolven aikana genomissaan 100 000 kertaa todennäköisemmin epigeneettisiä muutoksia kuin DNA sekvenssien muutosta, mutta niiden säilymisestä mallikasvin sukusoluissa ei toistaiseksi ole tieteellistä näyttöä, vaan kyse oli somaattisen evoluution mutaatiofrekvenssistä. Epigeneettiset muutokset voivat tietyissä tapauksissa säilyä sukupolvien läpi, ja saada aikaan myös evolutiivisia muutoksia fenotyypissä. Vielä ei kuitenkaan laajassa mittakaavassa tiedetä, kuinka suuri merkitys niillä on ollut biodiversiteetin kehittymisessä, mutta tähän saadaan tulevien vuosien aikana lisävaloa.
Epimutaatiot johtuvat siitä, eliön on sopeuduttava muuttuviin olosuhteisiin. Niinpä on ihan turhaa spekulointia pohtia niiden pysyvyyttä. Kun ymmärtää, miksi epimutaatioita tapahtuu ja sen, etteivät ne muuta geenisekvenssiä, niin tajuaa myös sen, että ne ovat pysyviä niin kauan, kuin elinolosuhteet pysyvät muuttumattomina.
Pysyviähän ne eivät voi olla muuten kuin sukusolujen kautta:
"että ne ovat pysyviä niin kauan, kuin elinolosuhteet pysyvät muuttumattomina."
Tarkoitat ehkä sitä, että ne tapahtuvat joka sukupolvessa uudelleen samalla tavalla. Vai tarkoitatko oikeastaan mitään?
Eihän hän tarkoita oikein mitään, kun ei ole sisäistänyt uutta keppihevostaan. Epigeneettisten muutosten pitää tietenkin tapahtua sukusoluissa, jotta ne voivat periytyä. Epimutaatiotkin voivat inaktivoida geenien alleeleja, ja esimerkiksi DNA:n metylaatio voi hiljentää niiden vastinalleeleja. Jos nämä muutokset tapahtuvat sukusoluissa, voivat ne myös periytyä. Tämä voi olla yksi syy geneettisen isolaation muodostumiseen, eli epigeneettiset tekijät voivat olla mekanismi lajiutumisprosessissa, mutta tästä ei ole vielä laajaa näyttöä luonnonvaraisissa populaatioissa.
Darwininsirkuistakin hän valehtelee, koska olen jo kertonut hänelle tutkimuksesta, joka kumoaa sen väitteen, ettei geneettisillä muutoksilla olisi ollut vaikutusta niiden fenotyypin muutoksissa.
"Working with DNA samples collected by the Grants, researchers at Uppsala identified the gene that influences beak shape by comparing the genomes of 120 birds, all members of the 15 species known as "Darwin's finches." They spotted a stretch of DNA that looked different in species with blunt beaks, such as the large ground finch (Geospiza magnirostris), versus species with pointed beaks, such as the large cactus finch (G. conirostris)."
"This is an interesting example where mild mutations in a gene that is critical for normal development leads to phenotypic [observable] evolution," said lead researcher Leif Andersson, a professor of functional genomics at Uppsala University, the Swedish University of Agricultural Sciences, and Texas A&M University."
"This finding is significant because it shows how evolution can happen, Peter Grant said. Within a species, when some individuals have a trait that aids their survival -- such as a blunt beak that allows them to crack open tough seed coverings -- they will pass on the genes for that trait to their offspring, whereas individuals with pointed beaks will have died. "This is the genetic variation upon which natural selection can work," he said."
http://www.sciencedaily.com/releases/2015/02/150211153923.htm
En tarkoita. Epimutaatioista suurin osa periytyy.
Älä valehtele. Ne voivat joissain tapauksissa periytyä, mutta vain silloin, kuin epimutaatio kohdistuu gameetteihin, eikä tästäkään ole vielä paljon näyttöä. Somaattisissa soluissa tapahtuvat epimutaatiot, joita ylivoimainen enemmistö on, eivät periydy.
ÄLÄ VALEHTELE!
CNV-mutaatiot eli Copy-number variation-mutaatiot ovat vain yksi mutaatiotyyppi, joka voi muuttaa geenisekvenssiä. Esim. pistemutaatiot ovat paljon yleisempiä.
Hän on oppinut uuden hienon sanan, niin pitäähän sitä esitellä joka paikassa, vaikka ei ymmärtäisikään sen merkitystä. Vähän niinkuin pikkulapset tekevät.