Olen 18-vuotias, lukiota käyvä nuori nainen ja ulkoisesti elämäni näyttänee aivan normaalin naisen arjelta. Minua vaivaa kuitenkin jokin selittämätön ahdistus tulevaisuudestani ja erityisesti opinnoistani. Sinänsä minun ei niiden suhteen pitäisi murehtia, sillä koulumenestykseni on lukiossa ollut ihan mukiinmenevää (ka. lukuaineissa 8,8). Olen jostain syystä kuitenkin varma siitä, ettei minulle ensi kevään yhteishaussa opiskelupaikkaa irtoa. Toinen ahdistukseni syy on suhteeni ruokaan, sekä painoni. Olen 162 cm pitkä ja painan tällä hetkellä 54 kg. Eli aivan liikaa, ainakin omasta mielestäni. Ongelma vain on siinä, että olen painanut omasta mielestäni viimeisen nejän vuoden aika aina liikaa, myös silloin, kun painoa oli 44, 50 tai 52 kilogrammaa. Syömiseni on viimeisen neljän vuoden aikana ollut hyvin epäsäännöllistä: saatan paastota päivän, seuraavana syödä puoli kiloa irtokarkkeja ja sitten taas paastota. Onko minulla jokin syömishäiriö? Tuntuu, että vaikka kuinka yrittäisin syödä säännöllisesti ja terveellisesti, en vain kykene siihen kaiken muun stressin ohella. Liikunta on kuitenkin ollut aina tärkeä osa elämääni, ja treenistä nautin edelleen. Läski-ruma -syndroomani vuoksi suhteeni seksuaalisuuteeni on muodostunut hyvin hankalaksi. Minua on aina kehuttu kauniiksi (kysyn vain miksi) ja olen saanut paljon huomiota tuntemattomilta miehiltä. Jos joku ehdottaa baarissa /yökerhossa jotain enemmän kuuman tanssin jälkeen tai pyytää puhelinnumeroa, vastaan kielteisesti, koska uskon, ettei ko. henkilö voisi minusta oikeasti seksuaalisessa mielessä pitää. Olen aivan liian huono hänelle. Tietoisella tasolla minun pitäisi ymmärtää, ettei asia niin ole, onhan hän lähestynyt minua, mutta kun huono itsetunto vie vallan... Viime viikkoina olen kärsinyt koulujuttujen suhteen motivaation puutteesta. Luulen, että se on seurausta siitä, että luin koko kesän ylppäreihin. Moista vetämättömyyttä en voi kuitenkaan sietää itsessäni , eikä lusmuilu ainakaan paranna masentuneista mielialaani. Auttakaa minua, hyvät suomi24-palstalaiset. Miten voisin auttaa itseäni?
Mikä minua vaivaa?
Mariianna
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koeta tietoisesti pitää yllä säännölliset ruoka-ajat. Ehkä voisit pyytää jopa ajan ravitsemusneuvojalta, eri asia sitten, miten sellaisia aikoja saa. Jos sinulla on paastojaksoja, menetät silloin lihasmassaa, mikä vaikeuttaa jatkossa painonhallintaa. Eli järkevintä on syödä hyvin ja liikkua kohtuudella. Pystyt varmasti välttämään syömishäiriön oikeilla valinnoilla, mutta jos et "paranna tapojasi", saattaa syömishäiriö hyvinkin kehittyä.
Kai nuoruuteen normaalistikin liittyy epävarmuutta. Osa helpottaa ajan myötä. Miehille varmasti tärkein valtti naisessa on nuoruus. Sen omalla kohdallaan tajuaa vasta, kun nuoruus on mennyt. Nuorena näkee itsessään vain huonot puolensa (ja sellaisetkin huonot puolet, joita ei ole). Vanhempana tajuaa, että kaiken juju oli siinä, että oli nuori. Pelkästään sillä, että on nuori ja perusnätti, saa paljon anteeksi. Ei tarvitse olla täydellinen mennessään opiskelu- tai työelämään. Nuoruus on kuitenkin tärkeää aikaa elämänvalmiuksien luomisessa. Että saa jonkin ammatin ja merkintöjä CV:hensä. Keski-iässä on vaikeampi paikata CV:n aukkoja, jos on maannut masentuneena koko nuoruutensa sohvalla.
Sinulla on myös oikeus omiin rajoihisi, eli vaikka saisitkin miehiltä huomiota, voit ihan vapaasti antaa pakin vaikka jokaiselle. Ovat siihen tottuneet muutenkin. Ei sekään olisi normaalia, jos innostuisit jokaisen lähentely-yrityksistä. Mutta jos oikeasti tapaat kiinnostavan kaverin, niin ehkä hänestä kannattaa pitää kiinni...
Varhaisaikuisuus on varmasti rankka jakso, etenkin jos on epävarma itsestään. Jos löydät oman urasi ja paikkasi maailmasta, niin käsityksesi itsestäsi saattaa muuttua ihan ilman sen suurempia toimenpiteitä. Harkitse ammattiavun hankkimista, jollet pärjää omin avuin.
Kiitos sinulle vinkeistä . Harkitsen kyllä tällä hetkellä vakavissani ammattiavun hankkimista.