Ollaan oltu poikaystävän kanssa nyt kohta viitisen kuukautta. Tykätään paljon toisistamme, hellitään, ollaan yhdessä jne. Tilanne, mikä nyt alkoi itseäni vaivata, on tämä: olin viihteellä ja illan päätteeksi vastasin hänen "ikävä"- viestiinsä jotain "minä rakastan sua muruni!" johon tuli vastaus "Uskon että pidät minusta mutta eiköhän tuo r- sana ole liian aikaista.."
Hmm.. no, selitin seuraavana päivänä, että joo ei pidä ottaa niin vakavasti niitä päihtyneen höpinöitä ja viittasin viestiini.. No.. joka tapauksessa hän sanoo "tykkäävänsä minusta tosi tosi paljon" ja näin kai minäkin tunnen (en tiedä!!)
Milloin sitä sitten uskaltaa sanoa RAKASTAVANSA?? Nyt kun en taas tiedä itsekään, onko tämänhetkinen tunne ihan sitä vahvinta laatuaan.. ??
Hmm.. no, selitin seuraavana päivänä, että joo ei pidä ottaa niin vakavasti niitä päihtyneen höpinöitä ja viittasin viestiini.. No.. joka tapauksessa hän sanoo "tykkäävänsä minusta tosi tosi paljon" ja näin kai minäkin tunnen (en tiedä!!)
Milloin sitä sitten uskaltaa sanoa RAKASTAVANSA?? Nyt kun en taas tiedä itsekään, onko tämänhetkinen tunne ihan sitä vahvinta laatuaan.. ??
Vastaukset 8
Vanhimmat
hmmm... no... kinkkisen kysymyksen heitit, itse olen miettinyt myös samaa :)
mutta... luulenpa tietäväni tuohon paremman vastauksen nyt, kun seurustelua on takana vajaat kolme vuotta...
Se on varmasti selvää... että aluksi IHASTUTAAn, sitten RAKASTUTAAN ja sitten aletaan RAKASTAMAAN.
Rakkaus toista ihmistä kohtaan on sellainen, ettei halua satuttaa toista, haluaa kunnioittaa toista eikä petä toista.. on rehellinen ja aidosyti kiinnostunut toisesta...
Totta kai on aikoja jolloin tuntuu siltä että en jaksa enää, mutta se on luonnollista :)
Rakastuminen johtaa AIKAA MYÖDEN rakkauteen... tai suhteen päättymiseen... Hullaantumisen jälkeen koittaa ns. arki, jolloin rakkaus punnitaan :)
aika näyttää... ei sitä muuten tiedä :)
Ollaan edelleen yhtä toisiimme hullaantuneita, kuin 13 vuotta sitten ensitapaamisella. Ei ole vielä arki astunut kuvaan vaikka on jo kolme lastakin, odotellaan, jos se sieltä vaikka jossain vaiheessa tulisi, mutta siihen asti teemme arjestamme juhlaa yhdessä. :)
Eiköhän se ole tapauskohtaista. Se rakastaminenhan on tunteesta kiinni eikä siitä miten siihen suhtaudutaan järjellä. Eli koska olisi sopivaa sanoa rakastavansa, mutta kannattaako sitä "asian sopivuutta" edes miettiä. Tunteita ei voi käskeä. Ainoastaan jos toista rupeaa ahdistamaan suhteen liian vakavaksi meno kannattaa hiukan jarrutella.
Itse ole kuvitellut, että ensin ihastutaan sitten jopa rakastutaan ja itse rakkaus tulee myöhemmin. Mutta.. Nykyisessä suhteessani olen lausunut nuo sanat jo moneen otteeseen kuukauden yhdessäoloajan aikana. Ehkä tämä on sitten sitä elämää suurempaa rakkautta, ehkä se oikea tai miten itse kukin haluaa sitä kutsua, mutta en ainakaan rupea kieltämään tunteitani. Kaikkein parasta on se, että tunne ei ole yksipuolinen.
Ainakin tiedät että sitten jos ja kun hän sanoo rakastavansa sinua, hän myös tarkoittaa sitä.
Itselläni on kokemusta seuraavanlaisesta. Seurustelin vajaat kolme vuotta, ehdittiin asuakin saman katon alla. Koko yhdessäoloaikana poikaystävä sanoi rakastavansa minua YHDEN kerran (senkin epäsuorasti ja pienen painostuksen takia). Eli jos sinunkin tapauksessa on kyseessä sellainen ihminen, joka vaan jahkaa ja jahkaa, eikä tiedä mitä tuntee, niin et välttämättä saa koskaan kuulla noita sanoja. Jätin sitten itsekin sanomatta tälle exälle rakastavani häntä, vaikka olisin halunnut sanoa ne ehkä noin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Jäin kuitenkin odottelemaan että hän sanoisi ensin ja kuinkas kävikään :) Odotus pitkittyi ja pitkittyi, eikä lopulta koskaan tarvinnut sanoa, koska erosimme muutama kuukausi sitten (eikä mikään ihme, kun emme rakastaneet toisiamme).
Olen jo uudessa suhteessa ja uusi poikaystäväni on jo sanonu rakastavansa minua ja minäkin sanoin rakastavani häntä, koska se tuntuu ainoalta oikealta sanalta kuvaamaan kuinka syvästi ihastunut häneen olen. Eihän tämä nyt rakkaudeksi ole vielä ehtinyt muuttua, mutta kokemuksesta viisastuneena voin sanoa, että noita sanoja ei kannata pihdata turhaan varsinkaan jos on seurusteltu vuosikaupalla. Itse vedin hirveät pultit aikanaan, kun jätkä vain selitti ettei tiedä mitä tuntee, noin puolentoista vuoden seurustelun jälkeen. Ehkä sen jälkeen alkoikin koko suhteen alamäki, omien tunteideni viileneminen, mikä sitten kaiken muun ohella johti eroon...
Siitä ei ole kauaakaan(tai ehkä jonkina aikaa, mutta...) kun minunkin mielessäni pyöri samantapaisia ajatuksia... Tähänastisen elämäni pisin suhde päättyi kesällä, suhteen aikana olin pohtinut juuri niiden sanojen lausumisen aikataulua. Tämä poika hoki niitä minulle aika ajoin, aluksi vastasin hänelle juuri jotain samantapaista kuin sinun miehenpuolesi, mutta lopulta ryhdyin vastaamaan samalla tavalla. Se ehkä oli vain tapa, koska luulenpa että en (vaikka paljon pidinkin) rakastanut häntä.
Nyt olen seurustellut jonkin aikaa erään henkilön kanssa ja itse voin puhtaasti sanoa että rakastan häntä, hänessä on kaikki ja enemmänkin. Kun hän ensimmäistä kertaa sanoi minulle rakastavansa, sydämeni jätti lyönnin välistä... Tätä ennen kaikki miehiltä tulleet rakkaudentunnustukset olivat vain pääasiassa ahdistaneet, nyt olin ratkeamaisillani onnesta.
Se, mihin kirjoituksellani pyrin, on että oman kokemukseni mukaan kehotan sinua olemaan painostamatta häntä (en kylläkään väitä että olisitkaan:) sillä tällä tavalla saatat kyllä saada haluamasi vastauksen, mutta on toinen asia tulevatko sanat sydämestä. Luulenpa, että hän tunnustaa sinulle rakkautensa kun aika on ja hänestä tuntuu siltä:) Kaikkea hyvää teille, aika näyttää!
aamutuimaan kun kietouduin hänen kainaloonsa ja sumppasin niskaa, sanoin, että minun tunteeni ovat sen verran vahvat, että voisin sanoa rakastavani häntä.. Poikaystäväni puristi minua lujasti.. olo oli mukava.. Illalla laitoin vielä tekstiviestin, jossa sanoin, että se mitä aamulla puhuin, on totta, mutten odota vastakaikua, vaan minulle riittää, että hän on hän ja viihtyy kanssani omana lutusena itsenään. Poikakaverini vastasi: " tuo oli todella mukava kuulla jo aamulla ja nyt uudestaan.. minulla on tosi vahvoja tunteita sinua kohtaan ja mitä enemmän olemme yhdessä, sitä paremmalta kaikki tuntuu.. Täytyy tunnustaa, että olet parasta mitä minulle on suhderintamalla koskaan tapahtunut enkä ole koskaan tykännyt kenestäkään tällä tavoin ja jotenkin se pelottaakin .. En halua kuitenkaan luopua sinusta.."
Ah! Sanoin, etten pihtaile omissa fiiliksissäni vaan koska se nyt tulla tupsahti suustani ja tuntui hyvältä, en perukaan. HALUSIN sanoa niin, koska nyt tuntuu tosi hyvältä.. :) Ja aikahan näyttää, sanooko HÄN sitä koskaan, mutta nyt nautin tästä hetkestä ja näistä tunteista!
Onnea. Tekstari, jonka sait vaikutti todella positiiviselta. Älä mieti liikaa, vaan keskity vain siihen miltä tuntuu, niin hyvin menee.
Kaikkea hyvää sinulle ja poikaystävällesi jatkossa. :)
Tässä vietimme neljä päivää "sivistyksestä" erillään kahdestaan mökkilomaa. Toissa aamuna halittiin sitten vielä vällyjen alla ja hän päästi suustaan "rakas". Ette usko miten se tuntui mukavalta!! Normaalisti lempinimiä ovat "kulta, muru, hani" yms, mutta rakkaan kuulin nyt ensi kertaa.
Hmmm.. hymyilyttää vieläkin !! :)
Pirteää alkanutta vuotta!