Miten hakea apua masennukseen/vastaavaan?

Ai että sairas hoitaa sairasta,tai auttaa ,no niinhän siinä usein käy.

Minä ainakin menin juuri syksyllä kunnaliseen ,en tiedä auttaako,lääkkeitä ei vielä ole mutta voin kertoa ettei ne oikein taida minua edes uskoa.

Tuntuu että turhaan menin ja sairaslomalla olen vaikka työtön olenkin.

Masentaa vaan, eikä tässä kaikki,vaimokin on sairas,ja joutui jo sairas eläkkeelle vaikka onkin alle 40v ,miten tässä näin kävi?yhteiskuntaa syytän kun lapsuus meni sossutanttojen mukaan,ei auttanut toiveet lapsena ,eli minusta tuli erakko.

Nämä sairaanhoitajat ei usko varmasti mitään,nytkin pitää vihkoon kirjoittaakaikki päivän tekemiset,kahvittelut ja nukkumiset ym.

Uskon etten saa apua,vaan lääkityksen jossa sitten joudun vaeltamaan yhteiskunnan seassa.

Kerroin heti alkuun etten kykene olemaan täällä muiden seassa ja että kärsin,nauroivat psykiatrin kanssa.

Seuraavalla kerralla se sairaanhoitaja sanoi että olin jotenkin agressiivinen heti alkuun,voi kehveli.

Lapsuuteni vietin eristettynä jossa ei ollut ihmisiä paljonkaan,nyt sitten pitäs hyppiä rintakaarella ja sanoa kyllä kyllä herra tai rouva.

Kallepäätälon jos tiedät? minulla oli elämäni savotat tuossa 11v-18v välissä,nyt viime vuosina on menossa ollut tämä .....jos tiedät mikko niskasen kahdeksan surmanluotia .

Poliisit hakikin minut mökistä tässä joku vuosi sitten,veressä ei juuri ollut 0.7% mutta En ampunut ketään,kahdestaan tuli rajamiehet kun kiikistuolissa istuin tuona iltana myöhään.

Painiksihan se meni pihalla.

Nyt juo enkä polta,tässä olen niin kilttinä yrittänyt olla kun vaan nuo hermot ketäs yhteiskuntaa katsella,perkele.

Aloita siis näin.

Menet sairaanhoitajan juttusille tai lääkärin se ohjaa sinut sitten eteenpäin.

Näin se etenee.

Ennen kuin teet päätöksiä psykiatrian järjestelmään hakeutumisesta luethan oman tulevaisuutesi tähden seuraavan artikkelin.

Psychiatric Stigma Follows You Everywhere You Go for the Rest of Your Life
Wayne Ramsay, J.D.
http://www.wayneramsay.com/stigma.htm

"A problem you should think about before con­sulting a mental health profession­al, or encourag­ing or forcing some­one else to do so, is the stigma of having received the so-called therapy."

Älä ainakaan julkiselle, meitä "hulluja" jo niin paljon ettei niitä kiinnosta vittuakaan. Tuskin edes saat aikaa (toki voi riippua paikkakunnasta) Määräävät vaan nappeja nassuu, jotka alkuun tuntuu helpottavan, mut tekee lopulta sinut kroonisesti sairaan ja vielä pahemmin voivan. Yksityille, jos on varaa ja mielellään lääkkeetön hoito. Yksityiselläkin tosin paljon kemioista kiinni saako tarvitsemaansa apua (eli voi joutua tutustua useempaan) Vertaistukitoiminta voisi tulla kyseeseen, jos alueellasi moista on tarjolla?

Työnhausta turha olla huolissaan ne mitään diagnooseja kysele vaan sopivuutta kyseiseen työhön. Ja toisaalta parempihan se olla hyvinvoiva työtön, kuin työtätekevä "hullu" Masennus ym. häiriöt tässä maassa niin yleistä kauraa jo, että enempi varmaan ihmettelevät, jos miehessä ei muka mitään vikaa :D

Me suomalaiset (kuten itsekkin) kartetaan liikaa avunhakua ja odotellaan sitä hetkeä kun ollaan jo siinä pisteessä, että rupeaa apukin olemaan liian myöhäistä.

Totesit sen jo itsekkin, että olet avuntarpeessa ja pian. Eli maanantaihin mennessä otat selvää alueesi mahdollisuuksista ja otat yhteyttä parhaaksi katsomaan tahoon.

ja ihan tiedoksi suomessa yli miljoona ihmistä käyttää joko mieliala- uni- tai särkylääkettä.

"hulluja me ollaan suurin osa ja lääkärit lääketeollisuuden sponsoroimana pitää huolen, että moisina pysytään"

Oletko miettinyt mistä masennuksesi johtuu?

vastailen lisää mielellään, jos kysymyksiä, kun itsekkin "hullu".. siitä tosin en tiedä onko minusta apua, mutta koitetaan :D

Olen kokenut sen. Voi olla, että kokemus on silkka musta aukko elämässäsi, mutta itse et voi sitä laskea.

Itse hain terveyskeskuksen kautta apua. Toisella kerralla käskettiin lääkärin luo hakemaan lääke. Nyt olen sitä popsinut ja alkuun helpotti. Nyt olen jumissa elämän kanssa ja en saa apua. Liian pitkät jonot julkisella puolella, sillä käyn kerran kuukaudessa psykiatrisen sairaanhoitajan luona vaan. Ehdotan sinua menemään kelan terapiaan jos et vain halua lääkkeitä. Itse ryhtyisin siihen, mutta ei minulla ole siihen varaa. Paska järjestelmä tämä terveysjärjestelmä on. Luulin että saan apua, kun vihdoin hain sitä.

Varaa aika terveyskeskuksen lääkärille. Lääkäri kirjoittaa sinulle lähetteen mielenterveystoimistoon. Siellä tekevät sinulle hoitosuunnitelman, johon voi liittyä esimerkiksi terapia ja lääkinnällinen kuntoutus.
Työvoimatoimistolla tai työnantajalla ei ole mitään tekemistä diagnoosiesi kanssa, diagnoosi pysyy mielenterveystoimistossa, sitä ei ilman suostumustasi lähetetä edes omaan terveyskeskukseesi tai yhtään mihinkään muuhun terveydenhuollon instanssiin. Eli se pysyy siellä.
Yksi diagnoosi muutenkaan ei sulje pois toisen diagnoosin määrittämistä.
Älä kuuntele muita ihmisiä tai heidän tarinoitaan, omassa elämässäsi on oma tarinansa. Ihan turhaan olet asian kanssa aikaillut.
Nyt, kun olet tätä asiaa lähtenyt selvittämään tulet täällä törmäämään näihin psykiatrian kotiharrastajiin, jotka propagandaa lukevat ja sitä täällä levittävät, niistä ei kannata välittää. Mielenterveystoimistossa tekevät ammattilaiset kaikkensa olosi helpottamiseksi.
Voimia.

Jos työ ja ura, raha yms. on sinulle noin tärkeitä, niin en suosittele mielenterveystoimesta (yksityiseltä eikä julkiselta, koska yksityiseltäkin asetetut diagnoosit näkyvät tiedostoissa) avun hakemista.

Sinun on käännyttävä ns. kolmannen sektorin puoleen. Kolmas sektori on epävirallinen eikä heillä ole edes valtuuksia asetella diagnooseja, kirjoitella reseptejä tai sairauslomia.

Kolmannen sektorin avunanoa hoitaa Suomessa luterilainen kirkko, helluntaikirkko, jotkut kristilliset säätiöt ja sitten on kai joitain vapaaehtoisten ylläpitämiä ei-kristillisiä nuorisoapuja.

En kyllä suosittele avun hakemista ei-kristillisiltä yhdistyksiltä ja säätiöiltä, koska ateisteilla yms. ei ole yleensä motiivia auttaa ja ateistien toiminta on epävakaata (joskus löytyy aikaa ja auttajia, joskus ei).

Joten mars seurakuntaan!

No ei kai helvetti kukaan pääse kenenkään potilasasiakirjoja lukemaan muu kuin hoitava lääkäri ja terapeutti. . Haloooo

En mä kyllä usko siihe et joku työnantaja pääsee näkee työntekijänsä hoitokertomuksia. Koska mielestäni niitä saa mennä lukemaan hoitoon osallistuvat ja tietty myös ne poliisit jos on jotain epäilyttävää. Tai pointiimi on se ettei niitä asiakirjoja pysty kuka vaan mennä lukemaan, sillä siitä jää merkintä tietokantoihin. Voitko vähä tarkentaa miten työnantajalla on lupa muka lukea niitä

Äiti-Amma voi auttaa.Kun se halaa,poistuu paha.