Hei
Trafin sivua luin vaatimuksia kansainvälisen huviveneenkuljettajan luvan saamiseksi. Tutkintotodistusten lisäksi tarvitaan " todistus riittävästä käytännön veneilytaidoista (todistuksesta on käytävä ilmi, ovatko taidot riittävät moottori- vai/ja purjeveneelle)". Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, kuinka tämän osoitan? onko teillä kokemusta?
Trafin sivua luin vaatimuksia kansainvälisen huviveneenkuljettajan luvan saamiseksi. Tutkintotodistusten lisäksi tarvitaan " todistus riittävästä käytännön veneilytaidoista (todistuksesta on käytävä ilmi, ovatko taidot riittävät moottori- vai/ja purjeveneelle)". Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, kuinka tämän osoitan? onko teillä kokemusta?
Vastaukset 96
Vanhimmat
Jos kuulut johonkin purjehdusseuraan, niin seurasi kommodori osaa laatia vaaditun todistuksen. Aina voi kysyä muita tapoja Trafista.
Enää ei riitä kommodorin laatima veneilytaitotodistus. SPV on kouluttanut henkilöitä, joille seuroissa voi näytön antaa ja se siis tehdään vesillä.
Tätä juuri mietin että varmaan on yksi vaihtoehto. En kuulu mihinkään seuraan (vielä), ja kokemus ja taidot on kertyneet vain kavereiden veneillä ja vuokraveneillä Välimerellä. Täytyy siis liittyä "piireihin" kai. Voikohan suorittaa jonkun käytännön kokeen vai joutaako nuo viranomaiset sellaisia todistamaan?
Ei ole pakko liittyä. Asiakirjan saamisen ehdoksi ei voi asettaa yhdistykseen kuulumista, vaikka ajatus ei ole huono jos muutenkin on kiinnostunut. Se johtuu perustuslain yhdistymisvapaudesta, johon kuuluu vapaus olla kuulumatta yhdistykseen.
Periaatteessa kenen tahansa täysi-ikäisen antama todistus on riittävä.
Mutta kenellä tahansa täysi-ikäisellä todistukseantajalla pitänee olla todistus riittävästä käytännön veneilytaidoista.
http://www.purjehduksenopettajat.fi/tutkinnot/tutkintokuvaukset
Päällikkötutkinto on pätevä todistus.
Näin on. Todistuksesta tulee ilmetä, että omaa riittävää kokemusta veneen käsittelystä VENEEN PÄÄLLIKKÖNÄ.
SPV:n auktorisoima purjehduksenopettaja voi arvioida käytännön osaamisen ja kirjoittaa todistuksen, jos katsoo päällikkökokemuksen riittäväksi. Kv.todistuksen vaatimukset ovat EU:n alueella yhtenäiset, vaikka Trafi vastaakin meillä asiasta.
En usko että tässä tapauksessa "kenen tahansa täysi-ikäisen antama todistus riittää", vaikka nimmerkki "Perustuslaki" niin selitti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansainvälinen_huviveneenkuljettajankirja
Osoitin keväällä riittävän käytännön osaamisen auktorisoidulle purjehdusopettajalle oman veneen lokikirjalla. Hän kuittasi muutamalle sivulle nähdyksi joista otin kopion liitettäväksi hakemukseen. Lisäksi teoriaosan todistaminen päällikkötentillä. Toinen tuttu keväällä antoi käytännön näytön omalla veneellä opettajalle ja opettaja kirjoitti todistuksen.
Trafista kannattaa kysyä. Käytännössä esimerkiksi oman veneen lokikirjan pitäisi riittää, jos olet pitänyt tapana merkitä jokaisen reissun lähdön ja saapumisen. Tarkoitan siis, että suoraan Trafille esitettynä ilman, että sitä kukaan ulkopuolinen arvioi.
"Allekirjoittanut on tutustunut Matti Meikäläisen veneilykokemukseen asiaan liittyviin lokikirjoihin ja selostuksiin perustuen ja todennut että veneilykokemusta on seuraavasti:
-- vv 1972...1980 Vesialue aluksen tyyppi tunnit/meripeninkulmat
-- ........
Allekirjoitus pvm paikka"
Esimerkiksi näin. Allekirjoittaja voikin olla sitten kuka tahansa.
Allekirjoittaja voi toki olla kuka tahansa, mutta ei Trafi kenen tahansa vakuuttelulle painoa panne.
No riittävästi kuitenkin että tuollaisella todistuksella sai kv-huviveneen kuljettajakirjan.
Aloittajan kohdalla voisi olla viisainta kääntyä SPV:n valtuuttaman purjehduksenopettajan puoleen, koska oman veneen lokikirjojakaan tuskin on olemassa päällikkökokemuksen näyttöinä. Aloittaja mainitsi olleensa kaverien veneissä oppimassa sekä purjehtineensa charter-veneellä Välimerellä. Purjehduksenopettaja on varmasti pätevämpi arvioija kuin kuka tahansa maallikko.
Toinen näkökohta on se syy, miksi kansainvälistä todistusta haetaan. Itseltäni ei ole kertaakaan kysytty kv.kuljettajankirjaa , kun olen omalla veneellä purjehtinut Euroopassa. Ainoat kerrat kun sitäkin "pumaskaa" kysyttiin olivat Kapkaupungin pikkutarkassa maahantuloselvityksessä ja Brasilian Fortalezassa. Jos aloittaja on lähdössä omalla veneellä kaukopurjehduksille, ei kai sellainen päällikkötaito olisi haitaksi, jota kv. todistuksen saamiselta edellytetään? ..Tietysti päällikkötaitoakin kehittyy ennenkuin on seilannut vaikkapa Brasiliaan asti, mutta osaamista voi tarvita jo paljon ennen.
No käytännössähän tuota paperia ei omalla veneellä pitäisi tarvita paljon missään. Vuokrattaessa on taas lähes välttämätöntä että on jokin paperi näyttää, mutta sen ei ilmeisestikkään tarvitse olla nimenomaan tuo kv-huviveneen kuljetajakirja vaan esimerkiksi kurssina suoritettu "day-skipper" tms käy. Tärkeintä usein pätevyyden osoittamisessa on että vuokraaja tietää että tuo on sellainen henkilö jolle voi purjeveneen luovuttaa käyttöön. Monissa paikoissa "pätevyydeksi" tuntuu myös riittävän että on vuokranut ennenkin, kirjoittavat sitten jonkinlaisen tudistuksen siellä paikan päällä jos sellainen tarvitaan viranomaisten taholta. Tuohan ei muuten voi olla TraFi:n suunnalta niinkään että vain purjehdusseurat tai purjehduskoulut voisivat todistuksia antaa, selainen tulkinta asettaisi veneilijät alueellisesti tai järjestäytymisen suhteen epätasa-arvoiseen asemaan.
Ei kai se ole epätasa-arvoa, että kuka tahansa voi ottaa yhteyttä SVP:n auktorisoimaan purjehduksen opettajaan niinkuin Trafi suosittelee? Kuka siinä on eriarvoisessa asemassa?? Purjehduksenopettajien yhteystiedot ovat julkisia, ei veneseurojen salaisia. Miksi pitäisi olla purjehdusseuran jäsen saadakseen todistuksen veneen päällikkönä toimimisesta?
Trafin ja wikipedian sivuilla (joihin jo on viitattu) selostetaan kyllä pätevyysvaatimukset. Miksi ne olisivat epätasa-arvoiset alueellisesti tai muutenkaan?
Kun itse joskus 2 vk talvilomalla vuokrasin Karibialla veneen, piti täyttää paperi, jossa kysyttiin kaikenlaista veneilykokemukseen liittyvää, mm. ankkurointikertojen lukumäärä. Kv.hupiveneenkulj.todistus oli jäänyt kotiin, mutta ei sitä tarvittu.
Euroopan kanavilla liikkuessa todistusta voidaan kysyä. Eli se kannattaa pitää mukana omalla veneellä liikkuessa. Luulisin, että ulkomailla sattuvissa kolarointitapauksissa pätevyystodistuksesta ei ainakaan ole haittaa.
Niin ja noita seuroista riippumattomia SVP:n auktorisoimia opettajia on Turun ja Helsingin lisäksi, niin missä. Omakohtaisesti lähin taitaa sijaita Jyväskylässä 350km päässä. Jotta tuollaista voitaisiin vaatia pitäisi olla koko maan kattava riippumaton koulutusjärjestelmä ja sellaista ei vaan ole. Aikanaan selvitin tätä asiaa moneltakin suunnalta ja käytännön veneilytaidon osoittaminen todistuksella on melko väljä käsite, juuri noista syistä jotka mainitsin. Jostain syystä muilta kuin viranomaisten taholta asiasta halutaan tehdä vaikeampi kuin se onkaan.
Jos haluat SVP:n auktorisoiman opettajan arvioivan lokikirjojesi perusteella, onko näyttö käytännön osaamisestasi riittävä, sekö mielestäsi edellyttää purjehduksenopettajan henkilökohtaista tapaamista? Eikö viestiyhteys riitä?
Matkustamaan tietysti joudut, jos asut kaukana rannikoista ja aiot hakeutua purjehduskurssille. Miten "koko maan kattava" purjehduksen käytännön koulutus järjestetään niin, että kenenkään ei tarvitse matkustaa mihinkään ;-)
SVP:n auktorisoima opettaja on yleensä joko purjehduskoulun jolloin kannusteena on myydä purjehduskurssi. Tässä tapauksessa helpoimmalla ja halvimmalla pääsee suorittamalla RYA:n auktorisoima kurssi loman yhteydessä jossakin. Opettaja voi olla myös purjehdusseurassa jolloin arviointeja annetaan pitkäaikaisille seuran jäsenille joiden taustat opettaja tuntee.
Tässä ei nyt kuitenkaan ole mitään ongelmaa koska mitään SVP:n aktorisoimaa todistusta ei tarvita.
Kyllä meillä Vaasasta löytyy useampikin
Hyvä niin ja varmaan purjehduskurssi on hyvä sellaista kaipaavalle. Asioista ei pitäisi kuitenkaan tehdä vaikeampia kuin ne ovat, ja harrastukselle ei pitäisi keksiä keinotekoisia perusteettomia esteitä, siitä ei ole veneilylle mitään hyötyä.
Olen yhä eri mieltä myös siitä, että veneilyn käytännön kokemuksen toteamiseksi, jos kyseessä ei ole näyttökoe, tarvittaisiin jonkinlaista erityispätevyyttä. Jos osaa luetella veneilykokemuksensa, ja sen laadun, voi kuka hyvänsä ko henkilön tunteva luotettavasti todistaa asian paikkansapitävyyden. TraFi sitten päättää onko kokemus riittävää.
Käytännössä arvoa todistuksella on venettä vuokrattaessa. Omaa venettä purjehtiessa ei kysellä kuin omistuksen osoittavaa venetodistusta , passia ja vakuutustodistusta.. Euroopan halki jokia ja kanavia reissatessa arvelin, että haveritapauksessa voitaisiin kysellä, muttei sielläkään.
seppomartin tarpeellisten luetteloon lisäisin alv-todistuksen. Viime aikoina sitä on vaadittu monilta!
(Ehkä oma veneeni on viranomaistenkin mielestä niin vanha, ettei VAT-paperia ole pyydetty - ei sitä myöskään ole).
Alv-todistusta ei ole kysytty kertaakaan, vaikka olen ylittänyt EU-ulkorajan parikymmentä kertaa laillisia maahantuloreittejä pitkin. Ankkuripaikalla muutaman kerran Turkissa, Portugalissa ja Karibialla on ilmestynyt viranomaiset kumiveneellä tarkastamaan venettä ja papereita.
The most common documents that are needed when clearing in are:-
• Ship’s registration papers (this is a requirement by International Maritime Law)
• Crew list (with full details of passports, date of birth etc).
• Radio licence for the boat and an operator's licence for at least one of the crew
• Passports and vaccination certificates
• Visas (if required)
• Clearance papers (zarpe) from the last country visited
• VAT paid or VAT exempt certificate (when in the EU)
Some countries also want to see:-
• Original of the third-party insurance for the yacht
• (note: check for special requirements e.g. Italy, Greece)
• Certificate of competence for the captain
• The ship's logbook (this can be used as a legal document).
• A CEVNI certificate (if on the inland waterways of Europe)
A list of electronic or other valuable items on board
Lähde: Noonsite.com
"EU residents should only use a vessel in the Community if it is VAT paid or ‘deemed’ VAT paid. Documentary evidence supporting this should be carried at all times as you may be asked by customs officials to provide evidence of your vessel’s VAT status, either in the UK or in other Member States." Therefore, although proof of the VAT status of the vessel is not actually part of a ship's papers, it is needed to prove that the boat is entitled to free movement throughout the EU. A customs officer is entitled to ask you to prove the VAT status of your boat and your boat could be detained if its VAT status is in doubt.
Lähde: RYA
Verohallinto ei enää anna alv-todistusta veneille, koska muut EU-maat eivät kelpuuta todistusta näytöksi veron suorittamisesta.
Verohallinnon mukaan veneessä pitää jatkossa olla mukana kaikki sen myyntiin liittyvät asiakirjat EU:n alueella liikuttaessa. “Koko myyntiketju on vastaisuudessa pystyttävä selvittämään aukottomasti”
Lähde: Vene digilehti
Noonsite ja digilehti ovat yhtä varmoja tietolähteitä kuin suomi24. Kukin voi kirjoittaa mitä haluaa
Alvin maksun osoittamiseen varmin on alkuperainen kauppalasku, siis se joka on tehty kun vene on uutena myyty veistamolta / maahantuojalta ensimmaiselle omistajalle. Tama siis venetodistuksen ja sen englanninkielisen liiteosan kera.
Vuokrattavan veneen lippumaan saannot patevat vuokrauksen yhteydessa, eli jos lippumaa vaatii tutkinnon veneen kuljettamiseen, vastaavan tutkinnon suorittamista osoittava lupakirja on loydyttava veneen suomalaiselta kippariltakin. Esimerkiksi Ranskassa on pakollinen ajokortti veneille ja sita varten suomalaista autokoulua vastaava "Bateau Ecole" -koulutusjarjestelma. Vuokralle veneen antava ottaa suuren vakuutusriskin antaessaan veneen ilman lupakirjaa operoivalle kipparille.
Omalla tai vuokratulla Suomeen rekisteroidylla veneella liikkuva ei tarvitse lupakirjoja, koska niita ei vaadita Suomessakaan kuin isojen alusten ajamiseen.
Valimerelta huomiona se, etta pakolaiskriisin vuoksi alueella liikkuu paljon eri maiden viranomaisten partioveneita ja saantotuntemus on osin heikohkoa. Espanjan aluevesilla partioinut portugalilainen vartioalus mm. vaitti kivenkovaan olevan kiellettya seilata Espanjan aluevesilla ilman Espanjan kohteliaisuuslippua. Suomen lainsaadanto kuitenkin vaatii ainoastaan peralipun. Tallaiset partiot saattavat venetta kontratessaan hyvinkin vaatia patevyyskirjaa ja tilateesta paasee parhaiten lapi sellaisen omaamalla.
Radioluvat ovat eras ihmetyksen aihe myos. Kanadalaisella yksinpurjehtijalla ei ollut mitaan lupia ja ranskalaisen partioaluksen ottaessa radioyhteyden asia tuli ilmi kun kanadalaisella ei ollut antaa heille call sign -tunnustaan. Mies selitti olevansa ainoastaan kuulolla VHF:n kanssa, mutta poikkeuksellisesti nyt myos lahettaneensa kun kerran hanen alustaan viranomaisten toimesta kutsuttiin. Mitaan sanktioita asiasta ei koitunut.
Tehdäänpä täsmennys. Kirjoitat:
"Suomen lainsaadanto kuitenkin vaatii ainoastaan peralipun."
Ei vaadi. Ei suomalaisilta aluksilta missään päin maailmaa eikä minkäänmaalaisilta aluksilta Suomen aluevesillä.
Mutta lähtökohtaisesti jokaisen maan aluevesillä pätevät sen maan pykälät eli jos vaikkapa Portugali vaatii perälippua, niin sellainen on sitten suomalaisenkin aluksen perässä oltava. Tai jos Espanja vaatii kohteliaisuuslippua (en tiedä, vaatiiko), niin suomalaiseltakin alukselta pitää Espanjan aluevesillä sellainen löytyä. Se on sitten eri asia, tunteeko portugalilaisen vartioaluksen miehistö kunnolla Espanjan pykäliä.
Totta, kyseessa on YK:n meriylioikeussopimus.
Merten vapaaseen kulkuoikeuteen nimenomaisesti kuuluu se, etta vieraan lipun alla kulkevan aluksen varusteisiin ole asiaa puuttua merella, vaan lipunkayttooikeuden antanut lippuvaltio vastaa rekisteroimansa aluksen merikelpoisuudesta ja varustuksesta. Espanjan mahdollisilla kohteliaisuusliputussaannoilla ei siten ole mitaan tekemista muualle liputettujen alusten kanssa.
Peralippu osoittaa lippuvaltion ja siten sen lainsaadannon jonka mukaisesti ko. alus on varusteltu ja mita se noudattaa. Peralipun puuttuminen tarkoittaa luopumista merten vapaasta kulkuoikeudesta ja altistaa aluksen kulkemansa vesialueen omistajavaltion lainsaadannolle.
Taman vuoksi Suomessa veneileva ei tarvitse lippua eika sita voi vaatia taalla tai muuallakaan. Suomessa liputtoman veneen asema on sama kuin lipullisenkin, mutta vieraan maan vesialueella tilanne on toinen . Lipulla voi siella osoittaa noudattavansa Suomen saannoksia ja siten valttya jokaisen kauttakulkumaan mahdollisten erityisvaatimusten soveltamiselta.
"Peralipun puuttuminen tarkoittaa luopumista merten vapaasta kulkuoikeudesta"
Ei pidä paikkaansa. Luepa ne sopimustekstit vähän tarkemmin. Siellä ei vaadita minkäänlaisen kansallisuustunnuksen näyttämistä. Periaatteessa liputtomuus voi johtaa kansainvälisilläkin vesillä siihen, että virkaintoinen partioaluksen miehistö pysäyttää kansallisuuden selvittämistä varten, mutta sekin prosessi pysähtyy siihen, että paperit löytyvät. Mitään sakkoja tms. sanktioita liputtomuudesta ei voi seurata. Mutta huomaa, että aluevesillä säännöt ovat erilaiset. Esimerkiksi Portugalissa on melko varmojen lähteiden mukaan sakotettu veneitä, joilla on ollut tavallisen kansallislipun sijasta sellainen yläkulman pienellä kansallislipulla varustettu EU-lippu (tai pelkkä EU-lippu, ehkä). Kansainvälinen laki ei tähän anna perustetta mutta aluevesillään valtio voi soveltaa omia lakejaan.
(Sinänsä tuo sakotus vivahtaa sille, että se luultavasti kaatuisi viimeistään EU-tuomioistuimessa, mutta kukapa veneilijä viitsii muutaman euron sakon takia lähteä prosessaamaan.)
>>Ranskassa on pakollinen ajokortti veneille ja sita varten suomalaista autokoulua vastaava "Bateau Ecole" -koulutusjarjestelma. Vuokralle veneen antava ottaa suuren vakuutusriskin antaessaan veneen ilman lupakirjaa operoivalle kipparille.
Ei ainakaan meiltä kyselty, kun vuokrasimme tänä syksynä moottoriveneen Ranskan kanava-joki-veneilyä varten.
Pitää nyt kuitenkin muistaa, että SPV on vain yhdistys, jolla ei ole mitään suurempaa auktoriteettia tai valtaa kuin Martolla todistusten kirjoittamisessa.
Kommodorilla ei ole pätevyysvaatimusta oman osaamisen tai muiden kykyjen arvioimisen osalta eikä se ole viranhaltija. Viranomaisnäkökulmasta kommari on ihan tavallinen kansalainen.
Siksi kenen muun tahansa kirjoittama todistus on sanan arvoinen.
On kyllä hämmästyttävää ettei tähän maahan ole tainnut syntyä yhtään täydellistä huvivenekurssia tuon kansainvälisen lupakirjan suorittamiseen? Navigaatioliiton kurssit pysyy vankasti kuivalla maalla, mutta teoriapuolen saisi suoritettua kursseilla yleensä yhdessä talvessa ja tenttimällä nopeamminkin.
Veneilykoulujen veneilijä>perämies>kippari kokonaisuuteen taitaa mennä pari vuotta kun väliin halutaan sitä veneilykokemusta. Veneilykoulut sitten lisäksi kurssittaa sitä käytännön käsittelyä, josta saa sitten sen todistuksenkin.
Tuo kansainvälinen lupakirja kun taitaa olla ainut virallinen osaamisen todiste suomessa, vaikkei se pakollinen ole kenellekään. Ymmärtääkseni Saksassa on jonkinlainen pakollinen veneen ajokortti olemassa ja siellä seilaillessa kai suomalainenkin saattaa omaa lupaansa todennäköisimmin tarvita. Radioluvat pitää sitten taas olla kunnossa jo ihan kotivesilläkin.
Mutta kurssit lienee hyvä bisnes ja kun niitä tarvitaan monta, niin se on vielä parempi bisnes järjestäville tahoille. Kohtuu hankala on jopa googlesta kaivella että minkä kirjan lukemalla selviää mistäkin teoriakokeesta. Itseä kiinnostaisi myös lähivuosina hankkia tuo kansainvälinen lupa ja samalla kerrata sekä päivittää omat tiedot merenkulusta ja sen säännöistä, ennenkuuin eksyy isommille vesille. Ja pieni mielenkiinto on jopa avomerilaivurin tähtitieteen opetteluunkin. Samalla pitäisi myös LRC radiolupakin hankkia, vaikkei sille suurta tarvetta vielä ole.
Tuota olen minäkin ihmetellyt, mutta koska meillä ei ole tuota "venekorttia" niin ei ole myöskään kattavaa koulutusketjua.
Kun 70- luvulla menin Malmille lentokouluun lähes ikäänkuin suoraan kadulta, niin siitä alkoi usean vuoden koulutusputki, joka johti sitten lopulta liikennelentäjän lupakirjaan.
Kaikki kurssit olivat selvästi määriteltyjä ja veivät askel askeleelta aina uudelle kelpuutukselle. Jokainen pystyi etenemään omien kykyjensä ja lompakkonsa mukaan, sillä lentotuntien hankkiminen oli työlästä ja kallista.
Eläkkeellä päätin sitten hankkia myös täältä veneilypuolelta "kelpuutuksia" ja käännyin SPV: n puoleen tässä kysymyksessä. Olen veneillyt koko ikäni, mutta en ollut käynyt koskaan millään kursilla, joten suoritin nuo SPV:n hyväksymät veneenkuljettajakurssit, sekä päällikkökurssin ja niihin sisältyvät käytännön ajot yht. n. 10h.
Tentin myös CEVNI kokeen, jonka jälkeen venekouluttaja tutki lokikirjani ja selvitti veneilykokemukseni eri venetyypeillä. Sitten hän kirjoitti todistyksen Trafille lähetettväksi tätä Kansainvälistä huviveneenkuljettajankrjaa varten.
Täällä veneilypuolella vaaditaan huomattavasti enemmän omaa aktiivisuutta ja selvittelyä, jotta kaikki palikat saa loksautettua paikalleen tätä KVHVK- pätevyyttä hankkiessaan.
Minä ainakin olen tyytyväinen SPV: n henkilökunnalta ja jäsenseuroilta saamaani apuun tuon "kelpuutuksen" hankinnassa.
Kerroit veneilleesi koko ikäsi, mutta et "koskaan ollut käynyt millään kurssilla". Itselläni on se käsitys, että veneilykurssien historia ei ole kovin pitkä. Muistelen, että laivurikursseista alettiin puhua vasta 1970-luvun alussa. Käytännön kursseja alettiin järjestää vasta paljon myöhemmin. Englantilaisen Yacht Master-tutkinnon kaltaisia meillä ei vieläkään ole. Eikä edes veneilykorttia, vaikka vesiliikenne on kasvanut huikeasti jonnekin 70-80-lukuun verrattuna.
Meidän ikämiespurjehtijoiden on hyvä huomata sekin, että kv.huviveneenkulj. lupa pitäisi uudistaa 70 v. iässä. Kopiot lupakirjasta ja voimassa olevasta ajokortista sekä 135 euroa vaaditaan uudistamiseen, mutta kvhvk-lupaa ei käytännössä vaadita missään tilanteessa. En ole kuullut, että sen puuttumisesta sakotettaisiin.
>>Eikä edes veneilykorttia, vaikka vesiliikenne on kasvanut huikeasti jonnekin 70-80-lukuun verrattuna.
Eikä veneilykorttia todellakaan tarvita. Siitä kertoa jo se, että kuinka vähän veneilyonnettomuuksia tapahtuu. Hukkujatkin ovat soutuveneistä, eivät matkaveneistä.
Ja niihin muutamiin törppöihin J. Järvilehdon tapaan ei veneilykortti vaikuta yhtään mitään. Veneilykortti on pelkkää byrokratiaa.
Trafi myöntää pätevyyden (kts trafin sivut) lähes minkälaisella todistuksella tahansa ja jos ei ole todistusta, voi mennä tenttiin. Tentin luulisi olevan helppo rasti niille, jotka osaavat kaiken ilma, että tarvitsevat kursseja. Niitä on nimittäin puheiden mukaan valtavasti.
Käytännön veneenkäsittelyn osoittaminen on hiukan epämääräinen. Siihenkin kelpaa melkein mikä tahansa pätevyys, mutta koska sitä ei voi tenttiä eikä vaatimuksiakaan ole määritelty, kenen tahansa kirjoittaman todistuksen on kelvattava.
Trafin todistus ja sen saamisen edellytykset ovat aika heppoiset verrattuna brittien ja aussien Yacht Master tutkintoon. Tässä Yachting Monthlyn jutussa kerrotaan, minkälaisesta käytännön kokeesta Yacht Master-pätevyydessä on kysymys.
http://www.yachtingmonthly.com/sailing-skills/how-to-pass-your-yachtmaster-exam-32552
Yaht Master on aivan eri tason tutkinto kuin mitä veneen vuokraamiseen vaaditaan. Lähinnä nuo RYA:n korkeamman tason tutkinnot on huviveneilyn ammattimiehistön tarpeita silmälläpitäen tehtyjä. KV-huvivenen kuljettajan lupakirja rinnastetaan lähinnä RYA:n day-skipper tai coastal-skipper tasoon.
Sitä tarkoitinkin, että se on aivan eri tason tutkinto!
Veneen vuokraamiseen ei välttämättä tarvita mitään tutkintotodistusta (ei ainakaan Karibialla charter-venettä vuokratessa tarvittu). Käytännössä charter-purjehtiminen on pelkkää lyhyiden etäisyyksien päiväpurjehtimista, yöt ollaan ankkurissa. Voi hyvin olla, että kv-huvivenepaperi on hyvä hankkia vuokraveneilyä varten. En tiedä vaaditanko sitä Välimeren charter-firmoissa.
Siitä olen eri mieltä, että Yacht Master-tutkinnot olisivat "huviveneilyn ammattimiehistön" tarpeita varten. Mielestäni ne sisältävät juuri niitä käytännön elementtejä ja tarpeita, jotka matkapurjehtija kohtaa seilatessaan Itämeren aluetta kauempana. Sen käsityksen olen saanut RYA:n kursseista ja tutkinnoista sekä omista purjehduskokemuksista. Ammattitaso on eri asia.
KV-huviveneen lupakirjan rinnastaminen esim. RYA coastal-skipper tasoon ontuu, koska edellisessä ei testata käytännön taitoja (joku matti meikäläinen voi todistaa lokikirjamerkinnöistä, että seilattu on). Jälkimmäisessä tiedot ja osaaminen on näytettävä käytännössä.
Tässä linkissä on luettelo siitä, mitä edellytetään rya:n yacht-master kursseille pääsemiseksi sekä siitä, mitä tutkinnoissa on osattava.
http://uksa.org/leisure-courses/yachting-courses/rya-yachtmaster-coastal-yachtmaster-offshore-preparation-and-exam/
Kyllä tuo KV-lipakirja, ICC tai yhdysvaltojen vastaava nimenomaankin rinnastetaan usein tuohon Coastal-Skipper tasoon ja Day-Skipperkin on yleensä ihan riittävä välimerellä. Aivan ehdottomia ei vaatimukset ei aina ole, mutta jos mitään tudistusta ei ole ehdotetaan sitten osallistumista flotillaan, kurssia tai ammatti-kipparin palkkaamista. Noilla kippareilla muuten on usein juurikin tuo Yacht Master tai Ocean Master, jotka kyllä antaa hieman enemmän valmiuksia kuin vain kauniin sään päiväpurjehdukset. KV-lupakirjan tai vastaavien ei ole tarkoituskaan osoittaa että sen omaavalla olisi valmiuksia souriutua esimerkiksi useamman päivän avomeri osuuksista kunhan vain henkilö on kykenevä venettä turvallisesti käsittelemään.
Toisin sanoen Trafin myöntämä kv-lupakirja on ainoastaan byrokratiaa varten, kun tarkoitus on vuokrata charter-vene.
Omalla veneellä purjehtiessa sitä ei tarvita. Venepaperit, radioluvat ym on ne oleelliset, joita maahantuloselvityksissä ja eilaisissa ratsioissa kysytään.
Kanavilla kulkemiseen voidaan tarvita cevni ja kv todistusta myös omalla veneeellä.
Paljoltikin juuri niin...
Ei tarvita Kielin kanavassa, Kaledonian kanavassa, Götan kanavassa eikä esim. lyhyessä Fasterbon kanavassa.
Kvhvk-todistusta tai pelkkää cevniä ei ainakaan minulta ole myöskään kysytty niillä Hollannin kanavilla, joita olen kulkenut mastoa laskematta eli Delfzijlin ja Ijmuidenin välillä. Amsterdamin kautta en ole mennyt kanavia pitkin.
Hollannin kanavia olen ajanut veneelläni kymmenkunta kertaa välttääkseni kovia vastatuulia Pohjanmerellä. Useimmiten olen mennyt Den Helderin kautta Harlingeniin ja sieltä kanavaa pitkin Leeuwardenin kautta Lauwersoogiin - tai päinvastaiseen suuntaan. Reitdiepin kanava on sen verran matala, ett 180 cm syväyksellä oli usein pieniä pohjakosketuksia. Sen sijaan Emsin kanava Gröningenistä Delfzijliin on leveä ja syvä. Papereita ei ole kysytty kertaakaan. Pari kertaa on VHF:llä kysytty call signia ja miehistön lukua kansallisuutta, koti- sekä määräsatamaa.
Kysyn utelaisuudesta "Kanavienkauhulta" ja muilta kanavilla liikkuneilta, millä kanavilla teiltä on kysytty "cevni ja kv todistusta"? Oma arvaukseni on, että Euroopan halki vievillä kanavilla voidaan kysyä cevni-todistusta.
RYA Yachtmaster (Offshore) vaatimukset: Pre-requisite experience:
"Minimum 2,500 miles logged at sea, including 50 days onboard, with 5 as skipper, 5 passages of over 60 miles, including 2 overnight and 2 as skipper. At least 50 percent of this experience must be in tidal waters."
Luulin vaativaksi mutta kokemusta vaaditaan 5 päivää kipparina , ja 2 vrk yöpurjehdusta jne. onkin aika vähäinen kokemusvaatimus.
Tuo oli siis se minimikokemus, joka vaaditaan ennenkuin 5-päiväiselle kursille ja tutkintoon voi edes osallistua. Minimikokemus ei tietenkään tarkoita sitä, että se riittäisi RYA Offshore tutkinnon läpäisemiseen!
Onko sinulla tietoa moniko läpäisee Yacht Master tutkinnon ekalla yrittämällä?
Kvhvk-lupaan ei edellytetä esim. vuorovesikokemusta lainkaan, vaikka kv merialueilla juuri sitäkin kokemusta tarvitaan!
Vuorovesilaskut kuuluvat rannikkolaivurin tutkintoon, joka kaiketi vaadittiin kv-hupiveneilijän korttiin. Toinen vaihtoehto oli vuorovesiosuudella töydennetty saaristolaivuri.
Kokemusta kertyy kokeilemalla.
En tarkoittanutkaan sitä teoriatietämystä, joka sisältyy esim. rannikkolaivurin oppimäärään! Laivurikurssin laskutehtävät eivät välttämättä ole käytännön läheistä.
Kerron esimerkin. Olin purjehtinut Friisien saarten alueella jo muutamana kesänä, kun eräs rannikko- ja avomerilaivurikurssit juuri suorittanut tuttavapariskunta innostui samaan. Tapasimmer Kielin kanavassa ja yövyimme Brunsbüttelissä. Sulutimme aamupäivällä, kun virta Elbellä oli kääntynyt myötäiseksi. Sovimme tapaavamme Cuxhavenissa, koska matalapaine lähestyi eikä Helgolandiin asti ollut fiksua lähteä.
Cuxhavenissa huolestuin, kun tuttavien venettä ei vieläkään kuulu ja iltakin pimeni. Alkoi sataa, tuuli vonkui. Yöllä rankkasateessa satamakapteeni tuli koputtamaan kertoen, ettei "ystävillänne ole hengenvaaraa, mutta he viettävät ikimuistoisen yön Elbellä". Rettungsdienst oli käynyt katsomassa matalikolla kyljellään lojuvaa suomalaisvenettä ja tarjoutunut viemään rouvan maihin. Seuraavana päivänä rättiväsynyt pariskunta pörisytteli vastavirrassa satamaan. Yö oli valvottu kyljellään olleessa veneessä, koska oli sattunut "pieni moka" vuorovesilaskuissa. "Kokemusta kertyy kokeilemalla"!
Ei käytännön tietoa RYA Yachtmasterista. Tuntuu vain olevan arvostettu ja kaikkien tuntema. Olen vierestä seurannut pari vuotta saksalaista koulutussysteemiä ja kirjoitellut "Meilenbestätigug" -merkintöjä henkilökohtaisiin "Meilenbuch" -kirjoihin. Keräävät maileja, jotta voi suorittaa seuraavan tutkinnon ja käytännön harjoitukset. Aika raskas systeemi ja ei ihan ilmaista. Vuorovesiharjoitus purjehduskoulussa vajaan viikon englannin kanaalissa yli 1000€ 1-2 viikonloppua Kielissä eri hintaan. Pari vuotta sakurouvilta menee SSS (Sportschifferschein) kelpuutuksen upgradeeraus sisävesiltä> merelle> valtamerelle (SSS Hochsee). Ilmeisesti lupakirjarumba on pakollista ja ottavat ihan tosissaan. Täytyy pitää pokerinaamaa kun sakurouvat tiukasti komentavat toisiaan.
Liitin anomukseen kopion rannikolaivurin diplomista, merikarhuihin liittymistodistuksen ja kopiot parista kauppakirjasta, alustodistuksista.
Lupakirja tuli postissa vajaassa viikossa ilman, että olisin vaivannut ketään.
Olisi luullut, että Merikarhujen liittymätodistus olisi johtanut hylkäämiseen, kuulemma näin on aimmin käynyt.
Äh, älä viitsi provoilla typeriä.
Ei koskaan kannata luulla mitään.
Käytännön pätevyyden toteamiseksi riittää kahden taysi-ikäisen ihmisen allekirjoitus, et tarvitse mitään peräpäällikkö tai spv:n superkouluttajajuttuja. Tarvitse kaksi täysi-ikäistä ihmistä, jotka allekirjoituksellaan tosidtavat veneilytaitosi riittäviksi.
Näin ainkin Turussa, turha kinastella, ko. laput on taskussa.
Olikohan sanavalintasi ihan korrekti? Ei kai pelkästään se tee päteväksi, että kaksi täysi-ikäistä allekirjoittaa itse laatimasi todistuksen omasta veneilytaidostasi. Laput taskussa - olet siis pätevä kuljettamaan huvivenettä kansainvälisessä meriliikenteessä!
Pitäisi kai erottaa byrokratiaa varten tarvittava kvhvk-todistus ja sellainen pätevyystodistus, jossa käytännön taidot on joidenkin yhtenäisten kriteerien mukaan osoitettu (kuten YachtMaster-pätevyyksissä).
Ehkä sekin yhtenäistäisi kv.hupiveneenkulj. pätevyysvaatimuksia, jos käytännön taitojen osoittamisesta olisi jotain kaikilta edellytettäviä minimivaatimuksia? Nythän jokainen voi itse keksiä mikä omasta mielestä on riittävä ja pyytää pari tuttavaa todistajiksi.
Se sentään on yhtenäistä, että tarvitaan rannikkolaivurin ja EA-kurssin todistukset.
Eikös se TraFi päätä kenelle se KVHVK myönnetään joten ei se nyt ihan kenenkä vaan keksimien kriteerien mukaan mene.
Vai onko TraFi vaan kumileimasin.
Näinhän kv.huviveneenkuljettajan käytännön taidoista todetaan :
"3.2 Kyky soveltaa merenkulku- ja teknistä taitoa käytäntöön:
-Yleinen tieto aluksesta, turvalaitteiden sijoittamisesta ja käytöstä sekä koneen/purjeiden käyttökelpoisuudesta,
-aluksen käyttäminen sekä tuulen, virtausten ja muun aluksen ja ympäristön vuorovaikutuksen sekä pienen varaveden vaikutuksen ymmärtäminen,
-käyttäytyminen kohdattaessa tai ohitettaessa toisia aluksia,
-ankkuroiminen ja kiinnittyminen kaikissa olosuhteissa,
-ohjailu suluissa ja satamissa,
-yleinen sääolosuhteiden tuntemus, sekä
-yleinen tieto navigoinnista, erityisesti paikanmääritys ja turvallisen kurssin päättäminen."
Trafi kai luottaa siihen paperiin, jonka todistajat ovat ym. edellytyksistä todenneet. Onhan siellä lueteltu vuorovesiasioita ja sulutuksia, joihin ei Itämerellä saa kovin paljon kokemusta.
Niin kauan, kun ei ole virallisisa vaatimuksia ja yhdenmukaisia tapoja niiden mittaamiseen, veneilyseura ei ole sen kummempi kuin mikä tahansa kaveriporukka.
Yhdistyksen perustaminen ei tuo pätevyyttää yhtään lisää. Viranomainen ei voi lähteä suosimaan ketään, vaikka joku itseään pitäisikin muita parempana. Ei, vaikka niitä toistensa kehujia olisi isokin porukka.
Siinä näet on vaarana, että seurat alkaisivat rahastaa tavalla tai toisella viranomaislupia. Tämä voi käydä vaikka niin, että seuran jäsenille ne olisivat halvempai tai että todistuksen saa käymällä "kurssin", jonka tärkein osuus on kurssimaksu.
Tutkinto voisi olla hyvä, mutta onko sitten mitään järkeä pitää erillisiä saaristolaivuri, veneenkäsittely, veneen pällikkö ym. kursseja? Ne kun yhdistää veneilykurssiksi, niin päästäänkin siihen veneajokorttiin, jota jotkut kaipaavat ja toiset kauhistelevat. Siitähän siinä on kysymys.
Mielestäni on turhaa pelätä veneilyseurojen lisäävän veneilykuluja. Oman kokemukseni mukaan ne kurssit , jotka suoritin olivat joitakin "kymppejä" ja oppikirjat maksoivat n. 30€ kpl. eikä ne olisi olleet edes pakollisiakaan.
Kun kyse on harrastustoiminnasta on seurojen järjestämä koulutus kaikille veneilystä kiinnostuneille paras reitti vesille.
Minusta on erittäin hienoa että niin monet ihmiset ovat valmiita uhraamaan aikaansa hyvän asian puolesta kouluttaessaan uusia veneilijöitä. Ja voin kyllä sanoa, etteivät varmasti rikastu niistä palkkioista, jotka heille niistä töistä maksoimme.
Edellä on ollut puhetta tämän Kansainvälisen huviveneen kuljettajan pätevyyskirjan vaatimuksista. Tämä pätevyyskirja perustuu YK:n Euroopan talouskomission sisävesiliikennetyöryhmän päätöslauselma n:o 40 piiriin.
Tuo edellä mainittuhan kertookin, että tässä ei ole kyseessä mikään avomerikipparin pätevyyskirja, eikä sitä siten voida verrata noihin vaativimpiin tutkintoihin.
Varmasti kaikki ne jotka omaavat enemmän merikokemusta tietävät, että vaarallisimmat pätkät purjehdusreitistä ovat ne rannikko - osuudet. Joissakin olosuhteissa on yksinkertisesti vain odoteltava ulkona ennen satamaan tuloa.
Suosittelen päällikkökurssia kaikille veneilijöille, vaikka ei KHVK pätevyyskirjaa olisi hakemassakaan. Sillä tällä kursilla painotetaan erityisesti asioita, jotka tulisi jokaisen veneen päällikkönä toimivan korvien välissä pyöriä - crew management - kysymyksiä.
Tuolla edellä mainittu EA kurssi vaatimus on nykyisin poistunut.
Se EA I -vaatimuksen poistaminen kai perustuu siihen, ettei sitä ole kv. vaatimuksissa eikä läheskään kaikkialla maailmassa kai edes ole mitään yleisölle suunnattuja ensiapukursseja. Omalta kohdaltani se tuntuu sikäli hassulta, että kun minun hankkiessani lupakirjaa piti käytännössä olla kolme kurssia suoritettuna (Saaristo- ja Rannikkolaivurikurssit ja EA I), niin juuri se EA I oli niistä ainoa, jolla ainakin mahdollisesti opin jotain uutta hyödyllistä. Navigaatiotentit kun eivät sisältäneet oikeastaan mitään, mitä en olisi osannut tai tiennyt ennestään (okei, vuorovesilaskuja en osannut mutten osaa vieläkään, koska jätin sen alueen tahallani opiskelematta; ei niitä Itämerellä tarvitse ja jos joskus menen alueelle, jolla tarvitaan, niin joutuisi ne joka tapauksessa opiskelemaan uudelleen unohtuneina).
Komppaan, tuo EA1 oli aivan paikallaan oleva vaatimus ja ei kovin suuri vaiva suorittaa. Veneellä liikutaan usein kuitenkin kaukana ulkopuolisesta ensiavusta ja elvytystaidotkin on hyvä osata.
Miksi hankit kv.huviveneenkuljettajan todistuksen, jos et purjehdi etkä aiokaan purjehtia Itämeren ulkopuolella??
Ihan vuokraamista silmälläpitäen. Olenko muuten sononut että en aikoisi veneillä Itämeren ulkopuolella?
En tiedä miksi aikaisempaa ensiaputaitovaatimusta on höllennetty. Kuitenkin virallisessa ECE40 säännössä kv. huvineneenkulj. vaatimuksissa mainitaan mm. MOB-tilanteiden osaaminen ja myös "use of lifesaving devices and equipment".
Jälkimmäisiin voisi nykyaikana katsoa jopa sydämen defibrillaattorin, joka on jo joidenkin vierassatamien ensiapuvaruste.
Nimim. "nuurdikki" toteaa, että "usein liikutaan kaukana ulkopuolisesta ensiavusta ja elvytystaidotkin on hyvä osata". Käytännössä kuitenkin on niin, että ensiapu on annettava tapahtumapaikalla (veneessä), heti. Minuutit ovat ratkaisevia, jos veneessä olija on mennyt äkillisesti huonoon kuntoon, tajuton, sydänpysähdys tms. tai jos hänet on nostettu merestä hypotermisenä. Mielestäni jokainen vastuunsa tunteva kippari hankkii ea-taidot, vaikka ei kvhvk-paperia aikoisikaan hankkia!
http://www.unece.org/fileadmin/DAM/trans/doc/2011/sc3wp3/ECE-TRANS-SC3-147-Rev1e.pdf
https://www.punainenristi.fi/ensiapuohjeet/elvytys
Kysymys taisi olla minulle suunnattu, ei "nuurdikille". Ja vastaus on, että mistäpä sitä koskaan tietää, jos joskus jossain haluaa vuokrata veneen tai Suomeenkin tulee jonkinlaisen "veneajokortin" vaatimus. Onpa sitten taskussa todistus, että pätevyyttä löytyy ja homma on hallinnassa. Ihan ilman paalusolmuja.
Miksi jaksat tuputtaa merimiestaitosi puutteellisuutta (osaamattomuuttasi tehdä edes paalusolmua)?
Et ilmeisesti huomannut ensiapua koskevaa pointtia, joka oli suunnattu sinulle? EA 1 kurssia varmaankaan ei voida vaatia syystä jonka kerroit, mutta ECE 40 säännöissä mainitaan edellytys pelastustoimien hallitsemisesta. Niiden oppimiseksi SPR:n kurssit on syytä käydä, vaikka sitä byrokratia ei vaadi.
Siitäkään en ole samaa mieltä, että "homma on hallinnassa, kun paperi on taskussa".
Pidin kommentointiasi aikaisemmin aivan asiallisena ja veneilyyn kuuluvana, mutta näiden viimeisten viikkojen aikana olen joutunut pettymään asenteeseesi.
Enkä ilmeisesti ole ainoa, joka on tämän todennut. Tuntuu ikäänkuin joku olisi "kaapannut" nimimerkkisi ja suoltaa entistä älyttömpää aivokuonaa ulos.
Kyllä veneilyyn kuuluu yhä solmujen tekotaito, vaikka kuinka eletään digiaikaa. Menee varmasti vuosia kunnes solmut voidaan jättää pois hyvän merimiestaidon vaatimuksista.
Solmut eivät kuulu merimiestaitoon muiden kuin 1800-luvun "teknologiaan" jämähtäneiden mielessä. On yksinkertaisesti fakta, että nykyaikana veneilijä pärjää loistavasti osaamatta mitään sen kummempia solmuja kuin kengännauhojen tai pakettinarujen sitomiseen tarvittavat. Mitään erikoissolmuja kuten vaikkapa se paalusolmu ei tarvita. Mutta kun te kalkkikset ette vain yksinkertaisesti osaa nykyajan elämäntapaa!
Muuten, tiedän yhden tapauksen, jossa joku on todella varastanut tuon minun käyttämäni nimimerkin. Sikamainen teko, mutta tietysti voisin sen rekisteröidäkin.
Jos tämä nyt oli sen alkuperäisen nimimerkki 10-14:n kommentti, henkilökuva varmentui: säälittävän asenteellinen! Kun 10-14 aikanaan hankkii lisää kokemusta, hän todennäköisesti häpeää tämänhetkisiä käsityksiään ja merimiestaitojen väheksymistään.
Olisi kiva kuulla miten 10-14 kiinnittää merellä skuutin, joka on katkennut hänen ihannoimansa skuuttihaan vierestä. Tai miten dyneemafallin pettänyt pleissi korjataan omin avuin ilman paalusolmua tai ilman pleissaustaitoa. (Viime heinäkuussa dyneemafallistani petti se pleissi, joka siinä oli ostettaessa. Pleissi oli heikosti tehty, dyneemaydin luisti irti eikä pelkkä poyesterikuori kestänyt). Ehkäpä 10-14 turvautuu lähimmässä vierassatamassa "kalkkiksten, 1800-luvun teknologiaan jämähtäneiden" solmu- ja pleissiosaamiseen?
Sitä kokemusta nyt kuitenkin sattuu olemaan takana parikymmentä vuotta ja kymmeniätuhansia meripeninkulmia. Enpä usko, että häpeää tulee kenenkään muun kuin sinunkaltaistesi osaksi.
Suurin osa veneilijöistä selviää läpi elämänsä ilman tuollaisia vahinkoja. Ja köyden petettyä mennään veneilytarvikekauppaan tai nettiostoksille. Satamaan pääsee koneella, jos pettänyt köysi on sellainen, ettei sitä vaivatta voi vaihtaa merellä toiseen.
Kuten sanottu, kalkkikset eivät vain tajua, että heidän oppinsa ovat jääneet ajastaan jälkeen. Aivan kuten nykyaikana voi rakentaa talon osaamatta hirsisalvosten tekoa, voi myös huoleti veneillä osaamatta monia sellaisia asioita, jotka joskus 60-luvulla tai vielä pidemmän aikaa sitten olivat välttämättömiä.
" ..köyden petettyä mennään veneilytarvikekauppaan tai nettiostoksille. Satamaan pääsee koneella,…."
"kalkkikset eivät vain tajua"
Tähän kai voi sanoa, että kokemattomuutesi näkyy uhoamisena. Tietenkin voit koko ikäsi keräillä "kymmeniätuhansia meripenikulmiasi" veneilytarvikekauppojen ja satamien lähistöllä kuvitellen "huoleti selviytyväsi" ilman merimiestaitojen alkeita kauempana rannoista.
Menet nettiostoksille mieluummin kuin opettelet paalusolmun :D
Tiedoksesi sekin, että "joskus 60-luvulla" ei tehty pleissejä dyneemafalleihin.
Et ole parissakymmenessä vuodessa oppinut paalusolmua?
Käsittämätöntä, suoraan sanoen.
Pikku vinkki: ei kannata laskea sen varaan, että itse huomaa, jos oma pää menee sekaisin.
Palstaa pitkään seuranneena sanoisin, että tämä solmunvihollinen on jopa viihdyttävämpi kuin jodlari parhaina päivinään. Ellei sitten kyseessä ole peräti sama henkilö?
En myöskään osaa pitsinnypläystä enkä kansantanhuja. Yhtä tarpeettomia taitoja kuin paalusolmu.
Jos te solmufanaatikot ette olisi täysin dementoituneita, niin ymmärtäisitte kyllä aika vähällä miettimisellä, miksi tuollaisia taitoja ei nykypäivänä tarvita. Mutta milläpä aivonsa piloille ryypänneet apinat mitään ymmärtävät.
Koetapa nyt koota itsesi! Luepa kaikki tänne kirjoittamasi viestit ääneen vaimollesi ja kysy hänen mielipidettään. Ovatko ne hänenkin mielestään viihdyttäviä tai humoristisiä? Vai etkö kehtaa?
Pitsinnypläys, kansantanhut ja paalusolmu. Nuo apinoiden verrattomat harrasteet! Ryyppäämisen ohella tietysti. ;-)
Ei mutta oikeasti... onko sinulla lapsia? Ajattele, jos tietäisivät, mitä sekoilet netissä? Vaimo voi ottaa hatkat, ehkä on ottanutkin, mutta lapset eivät koskaan pääse sinusta eroon. Mietipä sitä.
Lapset, jo nuoria aikuisia, ihmettelevät lähinnä sitä, että maailmassa on vielä sinunkaltaisiasi dementoituneita pölvästejä ja kyselevät, miksi kaltaistesi annetaan liikkua vapaalla jalalla.
Ihan selvyyden vuoksi, kun joku valopää yrittäisi kuitenkin tulkita väärin: "sinunkaltaisiasi" viittasi siis nimimerkkin "MietiLapsiasi" ja teihin kaikkiin muihin humalaisen apinan raiskaaman huoran synnyttämiin idiootteihin, joiden pähkinänkokoisiin aivoihin ei mahdu ymmärrys siitä, että 2010-luvulla on suurin osa 1800-luvun "merenkulkutaidoista" muuttunut tarpeettomiksi.
Sinäkö oikeasti olet ollut jonkun veneseuran katsastaja?
En vain ole ollut vaan olen edelleen. Etkä sinä sille asialle mitään mahda.
On oikeastaan huvittavaa, että nämä solmudementikot eivät millään kykene tajuamaan: jos se paalusolmu olisi niin tarpeellinen kuin he väittävät, niin jokainen sitä osaamaton joutuisi heti ensimmäisellä venereissullaan vaikeuksiin. Minulle ei ole tullut mitään ongelmaa sen osaamattomuudesta, vaikka takana on todellakin parikymmentä veneilykesää, maileja jossain 30 ja 40 tuhannen välillä ja veneilyalueena Itämeri Bornholmista pohjoiseen ja suunnilleen Märketista etelään (Ahvenanmaan pohjoispuolta ei ole tullut käytyä). Enempiä todisteita solmujen tarpeettomuudesta ei tarvita.
No yhden henkilön kokemus ei ehkä ole yleistettävissä kaikkia koskevaksi ohjeeksi. Minäkin olen useamman vuoden veneillyt enkä ole kovinkaan monia solmuja hallinnut kunnolla, tämän keskustelun perusteella kuitenkin selailin nettiä ja ja päätin opetella muutaman solmun lisää. Jokunen minuutti meni kun opetteli esim. tuon paalusolmun, paljon vähemmän aikaa kuin menee täällä inttämiseen ja ehkä jos kuitenkin on se pieni mahdollisuus että taitoa tarvitaan ?
Hyvä solmulinkki:
http://www.animatedknots.com/indexboating.php
No tuohan selittääkin paljon, ettet 20 vuoden aikana ole tehnyt purjehdusretkiä muuta kuin Märketin ja Bornholmin välillä! Ahvenamaan kiertäminenkin on ollut liikaa?
Jos jätät muutaman viestin kirjoittamatta, ehdit sinä aikana harjoitella paalusolmun tekemisen! Ei se niin vaikeaa ole kuin kuvittelet. Sen jälkeen osaat kiinnittää skuutin purjeeseen ilman ulkopuolista apua.
Mikäs nyt tuli? Eikö Siwa myynyt keppanaa ennen yhdeksää?
"yhden henkilön kokemus ei ehkä ole yleistettävissä kaikkia koskevaksi ohjeeksi. "
On silloin, kun tutkittavana on väite "taito X on välttämätön". Väitteen totuusarvo nollautuu, jos löytyy yksikin sen kumoava tapaus. Toisin sanoen minun kokemukseni riittää todistamaan solmu-uskovaisten väitteen valheeksi.
Tämä on taivaan tosi, jos ottaa asian kirjaimellisesti. Vaikka ei ottaisikaan, niin kuitenkin jo yksi ihminen tällä palstalla riittää horjuttamaan väitettä koska otanta on pieni.
Toisaalta absoluuttisten totuuksien esittäjiä ei kukaan ota kovin vakavasti, koska kyse on vain henkilökohtaisesta tavasta liioitella asioita, kuten vaikka sanottaessa "aina mulle käy niin".
Sitten on tietenkin ne, jotka itse uskovat omaavansa absoluuttisen totuuden ja jotka suhtautuvat siihen kuin omaan itseensä. He loukkaantuvat, jos asia kyseenalaistetaan edes perustellusti. Reaktiona on argumenttien loppumisen jälkee toisen haukkuminen.
Tällä palstalla on ainakin yksi kirjoittaja, joka kirjoittaa "absoluuttisisa totuuksia" ja joka ei siedä mitään kyseenlaistusta. Kuten muutkin yhden totuuden ihmiset, hän on argumentoinniltaan keskivertoa heikompi ja väitteet ovat toisinaan lähes sbsurdeja. Tälläiseen henkilöön ei kannata tuhlata aikaa, koska henkilö ei kykene normaaliin keskusteluun eikä opi mitään koska ei tajua olevansa väärässä.
Minäkin olen seurannut jo jonkin aikaa tämän (10-14) kommentteja ja päätynyt samanlaisiin päätelmiin.
Sananvalinnat kertovat selvästi narsisitisenluonnehäiriön vallitsevuuden. Henkilö ei pysty hyväksymään mitään mikä on oman maailmankatsomuksen ulkopuolelta.
Toivottavasti nämä keskustelut ovat ainoa paikka missä tämä luonnehäiriö esiintyy, sillä olisi ikävä jos joku tuolla "oikeassa" elämässä joutuisi tuosta kärsimään.
Turhaan olen käynyt lääkäreissä. Täältä saa diaknoosin ihan ilmaiseksi, eikä sekään näytä haittaavan, että palsta on tarkoitettu purjehdukseen liittyviin asioihin.
Olen muuten sitä mieltä, että solmuja ei ole pakko opetella. Senkun sitoo tarpeeksi ison hässäkän, niin varmasti saa sidottua pitävästi. Tietyn tyyppisellä solmulla tuo tietysti käy kätevämmin, mutta niiden opettelu ei ole pakollista.
"Se EA I -vaatimuksen poistaminen kai perustuu siihen, ettei sitä ole kv. vaatimuksissa eikä läheskään kaikkialla maailmassa kai edes ole mitään yleisölle suunnattuja ensiapukursseja."
Jos tosiaan tuollaisilla kansanvälisillä verukkeilla poistetaan hyödylliseksi koettua koulutusta niin asumme aikamoisessa pölhölässä. Koulutusta tulisi suunnitella sen mukaan, mikä Suomessa on järkevää. Ei sen mukaan , että jos jossain tällaista ole niin sitten ei täälläkään saa olla.
Vaikea uskoa, että "globalisatio" olisi jo tällä asteella. Ensiapukoulutus on ihan hyvä kansalaistaito vaikkei veneilisikään.
Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa. Tuo muiden maiden ihannointi ja pillin mukaan meneminen näkyy valitettavasti kaikessa ja eritoten politiikassa. Merimerkit olisi 80-luvulla pitänyt pitää suomalaisina tai vaatia muut ottamaan ne käyttöön. Tänne otettiin kansainvälinen järjettömyys, eli merimerkit, jotka häviävät taustaan. Tuo ensiapukurssin vähättely on samaa typeryyttä. Onneksi suomalaiset veneilijät osaavat itse ajatella paremmin ja pitävät havaintojeni mukaan ensiaputaitonsa kunnossa.
Hiukan huvittava juuri tässä kohdassa tuo "amerikkalaisuuteen" viittaaminen, kun merimerkkijärjestelmä Suomessa ja muualla Euroopassa nimenomaan eroaa amerikkalaisesta.
Lisätäänpä tähän sekin, että nuo Trafin omaksumat kv.huviveneenkulj.määräykset on kopioitu Eurooppalaisista ECE 40 säännöistä. Niissä ei mainittu EA-kursseja, joten Trafi kai sen takia poisti hyvän käytännön - sen sijaan, että EA-kurssit olisi koetettu saada myös ECE:n huviveneilyn säädöksiin. En ymmärrä, mistä C1R keksi amerikkalaisuuden.
Jos katselee jenkkien purjehdus- ja veneilyohjeita, huomaa senkin että "kansainvälinen" huviveneen kuljettajan pätevyys (ICC eli The International Certificate for Operators of Pleasure Craft) tarkoittaa kylläkin EU-aluetta.
"To charter a boat ICC, is accepted as evidence of competence in most EU and Mediterranean waters."
"ICC training includes first aid and VHF radio operator qualifications".
Tällä perusteellako Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa ?
Ei paalusolmua todellakaan tarvitse osata. Kuka tahansa osaa tehdä pitävän solmun. Tarvitaan vain terävä veitsi ja paljon köyttä. Paalusolmussa on se etu että sen saa myös tarvittaessa auki.