Eläkää tätäpäivää.

Sepä se. Toimeen täytyy tulla, vaikkei hyväksyisikään eikä tykkäisi. Sama pätee perus harjavaltalaisiinkin. Kaikista ei tartte tykätä, mutta jotenkin toimeen pitää tulla.

Mutta Kun me joudumme maksamaan noiden toimeentulemisen, emmekä saa siitä kiitosta, vaan kohta automme palavat mellakoissa.

Ompa helpottavaa nähdä, että on olemassa joku muukin joka ajattelee, että ei tässä auta kuin koittaa tulla toimeen. en ole ennen uskaltanut sanoa sitä, kun tunnen että jos vähänkään yrittää elää rauhanomaisesti rinnakkaiseloa niin heti haukkuu toiset suvakkinimellä en minä oikein sellainenkaan ole. En minä oikein tykkää., että tuollainen mieslauma tänne tuli ja huolissanikin olen että kuinka oppivat täällä olemaan. Ja kyllähän nuo aika erikoisilta näyttääkin kun on silmä tottunu vaaleempisävyisiin. Välillä kylillä häirisee kun puheleva kovaan ääneen keskenään eikä ymmärrä siitä mitään niinn ei tiedä vaikka arvostelisivat minun ulkoista olemustani. Mutta en minä tuohon rasistijoukkoonkaan kuulu. koitan vaan elellä elämääni niinku ennenkin.

On meitä täällä muitakin, jotka koittaa vaan jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, eikä kuulu kumpaakaan ääripäähän.

Minua ainakin pelottaa vitusti enkä olisi koskaan halunnut,että tämä menee tälläiseksi.enkä hyväksy,enkä suvaitse ikinä tätä!

on suurin virhe ja karhunpalvelus minkä voit tehdä itsellesi lapsillesi ja läheisillesi.
Hallitsematon ja holtiton maahanmuutto ja siitä taloudellinen hyötyminen on syöpä yhteiskunnassa.

ei mulla muuta.

Suomessa onneksi on mielipiteenvapaus ja saa olla jokainen ihan sitä mieltä mikä hyvältä itsestä tuntuu.

Olen sitä mieltä että suomen paskahousut ovat niin vitun kateellista ja omahyväistä porukkaa että kellään ei saa mennä hyvin. Naapurin hymy ja elämänilo pyyhitään vaikka kirveellä vaikka olisi köyhä ihminen. Kellään ei saa mennä paremmin kuin itsellä.

Hei hiljainen-hyväksyminen.
En ymmärrä miksi lapset pitäisi sinun mielestäsi kasvattaa turvattomuuteen, negatiivisuuteen ja pelkoon ja vihaan? Onko jotain perustelua tälle?
Omat lapset olen jo aikuisiksi saattanut ja koettanut heitä kasvattaa myönteiseen elämänasenteeseen. Siihen että asiat järjestyy ja että perusluottamus ihmisiin ja elämään on kunnossa. Eikä se ole tarkoittanut pumpulissa pitämistä. Pahojakin asioita on tapahtunut ja niistä on selvitty kun ei ole jääty tuleen makaamaan eikä katkeruudessa vellomaan. kaikesta on aina voitu puhella ja keskustelua on käyty monelta kantilta. Lapsistani on tullut hyviä äitejä ja isiä jotka on selvinneet elämässä mukavasti vaikka tie on kivinenkin ollut konkursseineen avioeroineen jne.
Ammattilaisetkin tiemmä sanoo ettei lapsia saa kasvattaa pelolla eikä pelkäämään ja että lapsen perusoikeus on saada uskoa olevansa turvassa. Lapsen kuuluu saada uskoa joulupukkiin enkeleihin hammaskeijuihin ynnä muihin satuihin.

Tämä pakolaisjuttu ei ole mikään maailmanloppu. Se on osa muuttuvaa maailmaa. Kansainvaelluksia on ihmiskunnan historiassaa tapahtunut aina ja tulee tapahtumaan ylikansoittumisen ja ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvässä määrin. Ei meidän auta kuin jatkaa normaalia elämäämme. Nyt eletään tällaista historiankirjoihin jäävää aikaa. pahoja ihmisiä on ollut aina. on ollut luonnonkatastrofeja sotia köyhyyttä ja kurjuutta. Ei elämää silti voi elää kokoajan pahoja asioita peläten. Menee koko elämä ihan hukkaan.

Kriittinen epäileminen on ainoa oikea tie.
Kolmekymppiset hyysärit trollailee kasvattaneensa hyviä isiä ja äitejä,katkeruuskorttikin vilahti jo....
Lapsen usko lapsena on loistava mutta suotu niin harvoille,parempi kasvaa siihen että loskaa menee kenkään kuitenkin niin ei ole pettymys niin suuri.
Satusetiä on töllössä joka päivä ja lööppilehdissä lisää valehtelemassa milloinmistäkin rikkaudesta.
Taloudellinen rikkaus valuu satusetien taskuihin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin,eikä minulla ole mitään sitä vastaan että valuu mutta syyllistäminen pistää potuttamaan.
Maa jossa olisi luullut vallitsevan oikeus on muuttunut omaksi irvikuvakseen jossa toisenlainen ajatus on rikos ja syyllisyyttä pitäisi tuntea kolmannen maailman asioista joiden syntyyn meillä ei ole mitään osuutta.
Lapsi voi uskoa vaikkajamitä lapsenmielessään aavistamatta että hiekkalaatikon leikkikaveri on sun elätettävänäs perheineen sukulaisineen kaikkineen hamaan aameneen asti ja lapsen tulee vielä kaiken lisäksi tuntea syyllisyyttä ettei enempää pystynyt antamaan.

Sinä olet valinnut kriittisen epäilyksen tien, minä taas ajattelen ensisijaisesti vastaantulevien olevan ystäviä. Joskus olen joutunut toteamaan, että näin ei ollutkaan, mutta en ole elämänkatsomustani tähän päivään mennessä katunut. Minä katselen elämässä niitä hyviä asioita, jotkut katselee ensisijaisesti kurjia asioita.
Me ihmiset ollaan erilaisia, enkä usko että puoleen tai toiseen huutaminen muuttaa kenenkään elämänasennetta.