Hei! Kaikille tasapuolisesti hyvää loppuvuotta ja hyvää Uutta Vuotta !
Tällä saitilla on kyselty useammassa yhteydessä käytännön venilytaidoista. Monet ovat matkanneet veneillään pitkiäkin matkoja, kohtaamatta yhtään ongelmatilannetta. Tämähän onkin asiassa se hyvä puoli. Mutta mitä tulisi ihan oikeasti osata tehdä oikean suutnaisesti silloin kun merellä syntyy ongelmia. Useat meistä osaa suorittaa riittävän navigoinnin vertaamalla karttaa ja näkyvää maastoa. Osaatko teoriassa navigoida myös kartan, kompassin ja kellon avulla? Oletko kokeillut sitä ihan oikeasti myös vesillä, entäpä yöllä ja tialnteissa joissa et näe yhtään mitään muuta kuin avaa merta? Entäpä merestä ihmisen pelastaminen tai toisen aluksen hinaukseenotto. Edellä mainitut asiat voidaan hallita teoriassa erinomaisesti, mutta oletko koskaan kokeillut sitä käytännössä vaikkapa 8 ms tuulessa? Asiat alkavat näyttää aivan toisenlaisilta. Oletko koskaan kokeillut kuinka sammutin oikeasti toimii ja miten sillä palo saadaan sammutetuksi. Entäpä hätämerkin lähettäminen esim ampumalla hätäraketti, oletko oikeasti koskaan kokeillut? (tiesitkö että raketeilla on erilaisia laukaisumekanismeja, onko veneessäsi vain samaa laukaisumallia ?)
Näitä ja monia monia muita käytännönongelmia tulisi jokaisen veneilijän oman venekuntansa kanssa harjoitella. Jos saat vielä kaverisi venekunnan mukaasi alkaa monessa asiassa selvitä kuinka tulisi toimia. Käytännön veneilytaito ei ole pelkästään hyvässä kelissä käväisy Tallinassa tai Hangossa. Tietääkseni Veneilyliiton venepäällikkö ja veneenkuljettakursseilla joutuu jokainen käytännössä toimimaan veneesä eri tehtävissä aina sen päällikkönä ml. Näissä harjoitusajoissa myös harjoitetaan em aiheita pl raketit joista veneseurat järjestävät omia harjoituksia.
Niin ja sitten se todistus käytännön veneilytaidoista! Kyllä seuran kommodorin on tunnettava sinutja veneilysi ja veneesi hyvin kirjoittaessaan lausunnon veneilytaidoistasi! Ihan mitumenetelmällä sitä ei pitäisi tehdä.
Turvallista Veneilykesää odotellessa, sulatellaan kinkkua.
Tällä saitilla on kyselty useammassa yhteydessä käytännön venilytaidoista. Monet ovat matkanneet veneillään pitkiäkin matkoja, kohtaamatta yhtään ongelmatilannetta. Tämähän onkin asiassa se hyvä puoli. Mutta mitä tulisi ihan oikeasti osata tehdä oikean suutnaisesti silloin kun merellä syntyy ongelmia. Useat meistä osaa suorittaa riittävän navigoinnin vertaamalla karttaa ja näkyvää maastoa. Osaatko teoriassa navigoida myös kartan, kompassin ja kellon avulla? Oletko kokeillut sitä ihan oikeasti myös vesillä, entäpä yöllä ja tialnteissa joissa et näe yhtään mitään muuta kuin avaa merta? Entäpä merestä ihmisen pelastaminen tai toisen aluksen hinaukseenotto. Edellä mainitut asiat voidaan hallita teoriassa erinomaisesti, mutta oletko koskaan kokeillut sitä käytännössä vaikkapa 8 ms tuulessa? Asiat alkavat näyttää aivan toisenlaisilta. Oletko koskaan kokeillut kuinka sammutin oikeasti toimii ja miten sillä palo saadaan sammutetuksi. Entäpä hätämerkin lähettäminen esim ampumalla hätäraketti, oletko oikeasti koskaan kokeillut? (tiesitkö että raketeilla on erilaisia laukaisumekanismeja, onko veneessäsi vain samaa laukaisumallia ?)
Näitä ja monia monia muita käytännönongelmia tulisi jokaisen veneilijän oman venekuntansa kanssa harjoitella. Jos saat vielä kaverisi venekunnan mukaasi alkaa monessa asiassa selvitä kuinka tulisi toimia. Käytännön veneilytaito ei ole pelkästään hyvässä kelissä käväisy Tallinassa tai Hangossa. Tietääkseni Veneilyliiton venepäällikkö ja veneenkuljettakursseilla joutuu jokainen käytännössä toimimaan veneesä eri tehtävissä aina sen päällikkönä ml. Näissä harjoitusajoissa myös harjoitetaan em aiheita pl raketit joista veneseurat järjestävät omia harjoituksia.
Niin ja sitten se todistus käytännön veneilytaidoista! Kyllä seuran kommodorin on tunnettava sinutja veneilysi ja veneesi hyvin kirjoittaessaan lausunnon veneilytaidoistasi! Ihan mitumenetelmällä sitä ei pitäisi tehdä.
Turvallista Veneilykesää odotellessa, sulatellaan kinkkua.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Jatkan vielä sillä, että itse olen kauden
alussa / ennen 4 viikon kesismatkaamme käynyt perheeni kanssa (vaimo ja 2 lasta) läpi harjoituksia niin teoriassa kuin käytännössä
mahdollisten ongelmatilanteiden varalta mm:
- hätäankkurointi
- vuotopeitteen asennus
- mies yli laidan (veneen kääntö, tähystys,
lähestyminen (gps: MOB))
- pelastusrenkaan heitto
- moottoripalo (sammutin)
- keitinpalo (sammutuspeite)
- rakettien ymv. hätätarvikkeiden sijoitukset
- gps-koordinaattien ilmoitus gsm:llä meripelastukselle (lapset 8 ja 11 v)
- veneen pysäytys ja ohjaus (lapset)
- veneen jättö keulaluukun kautta (tulipalo)
-- liiveissä mereen elämänköydellä toisiinsa kytkettynä pelastuslaukku mukana ja kellunta selällään
- veneen jättö hallitusti kumiveneeseen
- äänimerkillä, valonheittimellä ja
käsimerkein näytettävät hätämerkit.
Onneksi emme ole käytännössä törmänneet
hätätapauksiin, mutta olen varma, että etukäteisharjoittelu (vaikka 'kylmä' sellainenkin) auttaa ja vähentää epätietoisuuden ja paniikin mahdollisuutta tositilanteessa.
Kippari on tietty se, joka antaa ohjeet ja
komennot ja koittaa itse toimia rauhallisesti,
määrätietoisesti ja tarvittaessa nopeasti,
mutta harkiten. Vaimoni on käynyt saaristolaivurin kurssin ja osaa ajaa myös
venettä, mutta jos olen itse pois kehistä, niin
silloin tieto-taito olisi todennäköisesti liian
vähäistä 'homman hoitamiseksi', paitsi mies-yli-laidan tilanteessa, jota olemme harjoitelleet.
Turvallista veneilykautta kaikille v. 2005 !
Itse perusasiasta olen sinänsä samaa mieltä, eli on ihan hyvä harjoitella tai ainakin ajatella läpi niitä hankalampiakin tilanteita etukäteen. Mutta yksi detalji kiinnosti: miten kellon avulla navigoidaan? (Jätetään nyt sekstanttiharjoitukset laskuista ja oletetaan myös, että se kompassikin toimii, ettei perusilmansuuntia tarvitse auringon ja kellon avulla paikallistaa.) En todellakaan tarkoita kysymystä edes kettuiluksi vaan ihan aidoksi kummasteluksi; en nimittäin keksi kellolle mitään varsinaista käyttöä. Kaikissa minun näkemissäni lokeissa kun on ollut matkamittari mukana, eli kelloa ei pitäisi tarvita kuljetun matkankaan laskemiseen.
Taas on isot miehet löytäneet tärkeilylleen hyvän leikkikentän.Näytetään koko perheelle kaapin paikka,vaikka tilastojen mukaan ei veneilijöistä huku kuin soutuveneestä kuseskelijat.Ainoa hyödyllinen harjoitus on käyttää sisävessaa tai pidätellä.Kilpailuissa hukkui Gotlant runtissa takavuosina usemapikin-yksi suomalainenkin vastíkään.Ei auttanut harjoitellut kilpamiehistö.Ja ruottin rannikkovartiostokin tyri ja pudotti takaisin mereen.hoh hoijaa harjoitelleita.
Älkää käyttäkö aikaanne ihan hukkaan.Ne raketit voi näyttää eukollekin,mutta muuten.Ja katselkaa Suomen kesän kelejä,joissa suurin osa puottaa auringonpaisteessa.Ei ne niin typeriä ole,että merelle myrskyyn lähtisi.
Ja pelastustehtävät meripelastuksen tilastoissa on noita hinaamisia,kun pensiini on päässyt vähiin.
Moni matkaveneilijä joutuu, haluaa ajaa/purjehtia osuuksia joilla on avomerta (meikäläisittäin = Suomenlahti/Pohjoinen Itämeri/Pohjanlahti) jonka ylitys hyvälläkin kelillä kestää 6 -10 tuntia.Siis käytännössä yhden päivän matkan.
Ennen lähtöä kuunnellaan sääennusteet ko päivälle ja tulevalle päivälle/päiville. Ehkäpä kysäistään vielä tekstarilla ilmatietellisen juuri päivitetyt tiedot. Kaikki lupaa hyvää keliä. Kuinka ollakaan kun olet noin kolme tuntia lasketellut ja maat ovat kaikonneet näkyvistä nousee se ilkeä musta pilvi, joka tuo tullessaan sen "pimeyden" ja kovan kelin. Laineet saattavat hyvinkin olla 2 , jopa kolemmetrisiä ja tuulimittarisi näyttää 18 ms, puuskissa 22ms. Tai se ns merisumu tai merisavu, oletko kokenut. Siihen joutuminen tulee aina yllättäen touko-kesäkuussa sekä syys -Marraskuussa. Veneen tekniset ongelmat esiintyvät yleensä ja melko varmasti vain silloin kun meri vaahtoaa? Näitä ovat : Esine putoaa mereen, vantti katkeaa, Purje repeää, Moottori pysähtyy, Lataus ei toimi,ja kone ei tunu käynnistyvän jne...
Eipä hätiä mitään, jos tunnet veneesi, tiedät milloin on pidettävä keula tuuleen, tai lasketeltava jarrutellen myötäiseen. Koneella ajajat toivovat ettei se tankkien tarkistamaton sakka lähde liikkeelle. Yleensä nämä kovat kelit kestävät kesällä vain muutaman tunnin ja sää paranee, ehkäpä aurinkokin tulee esiin.
...kevyesti suhtaudut, Karhu ! Olet ilmeisesti osaava ja kokenut merikarhu, jolle tälläiset harrastelijaveneilijöiden varmistelut naurattaa.
Uskonkin, että ilmeesi ei värähdäkään kun moottorisi kelissä sammuu ja ajaudut kivikkoiselle matalikolle...
Muuten olen itse sitä mieltä, että Mestariksi harjoitellaan ja Mestarikin harjoittelee sen ei-toivotun tilanteen varalle eikä luota pelkkään tuuriin tai
sanontaan, että tuurilla ne laivatkin seilaa !
;-)
Jos lasket jotakin näistä...
- kuljettua matkaa
- nopeutta
- kuljettua aikaa (kello!)
... tarvitset kellon jotta saat nuo laskettua. Paitsi tietysti jos haet kuljettua aikaa, niin et tarvii kelloa :) Koska sen voi laskea kertomalla kuljettu mailimäärä ja nopeus yhteensä.
Mutta jos haet kuljettua matkaa tai nopeutta jota ajat, tarvitset kellon. Olettaen tietty että gepsit sun muut on menny rikki. Osaatko nämä peruslaskut?
Olen samaa mieltä Björnin kanssa, turhaa ajanhukkaa tällainen lapsellinen harjoittelu, ajetaanhan sitä autollakin vilkkaassa liikenteessä kelillä kuin kelillä joka päivä ja tiedetään riskit eikä harjoitella perheen kanssa pihalla autossa pelastautumisharjoituksia.
Sun kaltaisia hölmöjä sitten vuosittain tuolta pelastetaan....... Tollasia kaikkien alojen asiantuntijoita ;)
Meripelastusseura lähteen vuosittain erilaisiin tehtäviin yli 800 kertaa. Ja joka vuosi lähes 2000 ihmistä saa vesillä apua.
Tämä siis YKSISTÄÄN vapaaehtoisen meripelatustoiminnan kautta, johon sitten lisätään ammattiautajat ym. päälle.
Teikäläisiä on paljon, mutta teitin rotu onkin sitä kuolevaa rotua.
Onneksi Meripelastuksen tehtävät ovat suureltaosin moottorivikaisten ja polttoainetankkauksen unohtaneiden yms. hinauksia... olisi muuten melko rumaa tilastotietoa kesän hukkuneista.
Valitettavan usein joudumme kuitenkin onkimaan ylös ihmisiä joilta tuo perustaitojen harjoittelu jäänyt väliin, tai sitten se pudonnut olisi osannut mutta veneeseen jääneet eivät. Kun ulkopuolisen avun saaminen paikalle kuitenkin kestää jonkin aikaa niin helppo arvata missä kunnossa pudonnut ongitaan ylös alkukesästä tai syksyllä, keskikesällä nyt hetken voi polskutellakkin. Ja lämmittäähän se palava vene hetken mutta jossain vaiheessa joutuu menemään veteen ja siellä ei sitten olekkaan niin lämmintä, silloin on vähän myöhäistä valittaa että olisi kannattanut opetella se alkusammutus jolla vene olisi pelastunut.
Vaikka monessa tilanteessa ulkopuolinen apu on välttämätönta vähentää miehistön oma osaaminen usein vahinkoja huomattavasti ja parhaimmillaan ratkaisee onko seurauksena muutama päivä sairaalassa ja pikku sairasloma vai hautajaiset!
Avustetuista suuri osa, nimenomaan vakavammassa pulassa olevista, on niitä joiden mielestä tuo harjoittelu ei kannata. Kummasti tuntuu tosin mieli muuttuvan kun kerran joutuu vakavampaan pulaan, on noita pelastettuja näkynyt aika paljon harjoittelemassa tapahtuman jälkeen.
Sorry vain, mutta vastauksesi oli ns. täyshuti. Ko. laskutoimituksilla (v=m/t johdannaisineen) ei ole mitään käyttöä, jos mikään mittalaite ei anna tietoa joko nopeudesta tai kuljetusta matkasta. Ja kun jokseenkin aina tällainen mittalaite (oli se sitten loki tai gepis) antaa ne molemmat tiedot tai ei kumpaakaan (ollessaan rikki), niin mitään laskettavaa ei jää.
Olenkin muuten navigointitutkintojen tehtävissä vähän aina ihmetellyt näitä laskemisia. Osin vähän siksikin, että ko. laskeminen on niin helppoa, että luulisi siitä selviävän niidenkin, joiden äo. on alle ruumiinlämmön, mutta vielä enemmän siksi, etten ole yhdessäkään alle 50-vuotiaassa veneessä nähnyt sellaista lokia, jossa ei olisi sekä matka- että nopeusmittaria.
'Varovaisuus ei ole arkuutta vaan viisautta.'
'Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.'
Siinäpä muutama suomalainen sananlasku.
Dominick Arduinkin varustautui hyvin, mutta
sekään ei riittänyt. Shortsit päällä lähtö
ei olisi edes onnistunut...
En ole neurootikko alkuunkaan, mutta mulla
on mm. puukko hanskalokerossa siltä varalta,
että vyöt hirttää kiinni, bensa haisee ja
liekit nuolee pannuhuoneesta...
Samoin katsastan hotellien ja laivojen pelastautumisreitit.
Nämä enemmän lasteni takia, mutta muutenkin.
Ei maksa käytännössä mitään eikä vie aikaakaan,
mutta tositilanteessa voi pelastaa läheistesi
ja oman henkesi.
Miettikääpä päissänne, hyvä Kippari ja
MeriBjörn !
Jos se loki on hajalla ? Useimmat tietänevät kuitenkin ilman lokiakin veneensä nopeuden normaalilla matkakaasulla suhteellisen tarkasti. Tuo suhteellisen tarkasti ei tietysti riitä tarkkaan navigointiin mutta saattaa pelastaa joissain tilanteissa kuitenkin....
LAINAUS: vastauksesi oli ns. täyshuti. Ko. laskutoimituksilla (v=m/t johdannaisineen) ei ole mitään käyttöä, jos mikään mittalaite ei anna tietoa joko nopeudesta tai kuljetusta matkasta
Katsohan, siksi on kello josta näkee ajan. Kompassi josta suunnan (ja tietty eksymätaulukko tehtynä), ja loki tehtynä josta saat nopeuden (vaikka kalikka jossa jakari tms. kiinni punttina, ja köyttä.... arvaas kuinka pitkä pätkä;).
Tuossa saa laskettua jo vaikka mitä. Mutta jos ei ymmärrä, niin ei ymmärrä. Kirjoitit ÄÖ:stä, mikähän se sulla on kun olet viisas ja kurssit käynyt, etkä ymmärrä? Ja jos koko kurssitouhu on paskaa, niin ei se tyhmää voi olla, jos kerran sinäkin olet osallistunut.
Mutta jos homma on kuitenkin tyhmää/turhaa ja tiedät sen, ja silti osallistut, niin sinähän se tyhmä olet joka aikaa näin haaskaa ihan turhaan. Mikä siis muita olet arvostelemaan, sinä tyhmä mies.
Tsemppiä typerys, kyllä se päänsärky siitä helppaa!
...edelleen pitää tuota konstia varsin merkityksettömänä. Erityisesti alhaisissa nopeuksissa (alle 10 solmua) tulee tällaiseen arviointiin hyvin helposti 10-20% virhe, mikä taas tekee laskutoimitukset melko merkityksettömiksi. Joku tuossa viisasteli lokin tekemisestä (jakoavainta painona käyttäen, sallinette minun nauraa :))), mutta sama, ellei jopa pahempi epävarmuuselementti pätee siinäkin.
Todettakoon nyt selvyyden vuoksi, että puhun nyt nimenomaan Itämerinavigoinnista, joka varmasti on ainoa tarve reilusti yli 90% veneilijöistä. Jos navigointikalusto (gps:t JA loki) leviävät jossain valtamerillä mutta kompassi ja kello jäävät jostain syystä henkiin, niin kellosta voi ollakin jotain hyötyä. Itämerellä homman nimi on kyllä tasan tarkkaan se, että navigointi on perustettava ensisijaisesti maastohavaintoihin ja varmaan (gps) sijaintitietoon ja jos niitä ei ole, niin kellosta ei ole iloa kuin enintään harrastusmielessä.
Eikös ne autoilua aikovat käy ensin sen autokoulun ja sitten vielä ns liukkaan kelin kurssin. Eikös siellä opetella ajamaan, peruuttamaan ja ennakoimaan liikennetilanne. Joskus jopa on neuvottu varautumaan sään muutoksiin. eipä muuta kuin jatka vain omalla tavallasi, mutta elä hyvä mies tule yleisille reiteille.
Pitkä kirjoitus, mutta asiaa.
Suunnistuksesta sen verran, että onhan eksymätaulukko tehty magneettikompassille? Vinkkinä sitä varten, yhdistä eksymä ja eranto niin pääset suoraan tosisuunnasta magneettisuuntaan ja toisin päin.
Murphy on sanonut että, jos joku menee pieleen niin se menee silloin kun se aiheuttaa eniten vahinkoa. Eli ei se karttaplotteri pimene kauniina kesäpäivänä, vaan sumussa joka nousi yllättäen. Näitä tilanteita varten on harjoiteltava.
Monellakin tapaa...
kun kompassi suuntaan lisätään eksymä saadaan magneettisuunta. kun tähän lisätään eranto saadaan tosisuunta.
eksymätaulukkoa ja erantoa ei voi yhdistää, koska eranto muuttuu sijainnista riippuen ja ajansuhteen. poikkeuksena tietenkin puhtaasti kotijärvellä pörrääminen :o)
Se mikä tulee virheenä eksymätaulukon ja erannon suhteesta, on häviävän pieni että siihen ei kannata edes puuttua. Enemmän heittoa tulee jo positon merkitsemisestä karttaa LIIKKUVASSA veneessä. Tai sitten suuntimaa ottaessa.
Ihan hyvään tulokseen pääsee Itämeren olosuhteissa kun pörrää samalla eks.taulukolla. Niinhän ne isotkin pojat tekee ;)
Mutta jos gepsin saa käytettynä jo 50 eurolla, niin kaipa niitä voisi paripatterikäyttöistä olla veneessä mukana 'päägepsin' lisäksi, jos liikku vähän hankalammilla vesillä ja pelkää että virtaska katoaa.
Mutta perinteisiä navitaitoja tulee kuitenkin koko ajan ylläpitää, ihan niin kuin kaikkia muitakin liikennetaitoja milloin missäkin tilanteessa.
en edes tajunnut mitä yritit sanoa, mutta se meni väärin
Niilo, älä enää pidä meitä jännityksessä, vaan kerro kuinka navigointi tapahtuu.
keskustelua lukiessa tuli mieleen juuri lukemani kirja isä, minä ja meri. kirja kertoi isän ja pojan kap hornin kierroksesta 25' veneellä, jossa ei ollut edes lokia. matkalla pääsiäissaarilta kap hornille poika erehtyi navigoinnissa muutaman mailin. mutta sattuuhan sitä, jos paikanmääritys tapahtuu sekstantilla auringosta etenkin kun kuljettu matka täytyy laskea kellosta ja perävanasta arvioidun nopeuden mukaan.
Aito merenkulkijahan näkee sijaintinsa suoraan taivaankappaleista! 1700-luvun puolessa välissä tosin keksittiin sekstantti, kronometri ja nautical almanakka helpottamaan niiden onnettomien navigointia, joiden olisi oikeastaan parempi pysytellä kesälomansa perikunnan mökillä tikkaa heittämässä.
;) -
90% veneilijöistä navigoi aurinkoisella säällä sisäsaariston väylillä,joten merikartat ja kompassit riittävät.Sumussa ei GPS:kään riitä,vaan tarvittaisiin tutka,jos meinattaisiin normaali kartta+kompassi systeemiä parempaan pystyä.Ikinä ei eranto tai eksymä löpinöitä tarvitse saaristo/porkkalanselkä navigoinneissa.Mutta jos tuommoinen "oheistoiminta" tekee tärkeäksi tai saa purjehduksen mielenkiintoiseksi,niin mikäs siinä.Purjehtiessa vendat ja olut tölkin avaamiset aiheuttavat enemmän virheitä kuin sortuma ja muu teoreettinen.
jos sun mielestä joku 15 asteen heitto suunnassa ei merkkaa mitään
joiltakin puuttuu kokemukset esim tilanteesta, jossa olet melko vilkkaasti liikennöidyllä väylänosalla pelkän optisen navigoinnin keinoin ja kunnon sumander iskee yllättäen peittäen koko tienoon sakeaan, läpinäkymättömään verhoonsa.
Jos silloin ei ole tietoa kompassin eksymästä, mikä usein tarkastamattomissa huvivenekompasseissa voi olla parinkymmenenkin asteen verran ja enemmänkin, on ns. piru merrassa. Mikäli paikka on tarkasti selvillä, niin silloin otetaan sekunttikello käteen, mitataan matka ja sen sekä nopeuden perusteella aika seuraavaan käännöspisteeseen, asetetaan kompassiin erannolla ja eksymällä TS:sta korjattu KS ja aletaan edetä valittua alennettua tasaista nopeutta samalla tiukasti kuulostaen ja tähystäen.
Mikäli lokisi on tarkistettu, voit siitä myös tarkistaa varmistustoimenpiteenä matkan seuraavaan käännöspisteeseen. Tämän siirtymisen aikana sitten valmistaudut uudelle suunnalle kääntymiseen tekemällä em temput kertautuvasti.
Olen itse tätä touhua harrastanut useampaan otteeseen, mutta mikäli kokemusta ei ole, suositan siirtymistä turvalliseen paikkaan väylän sivuun, laskemaan ankkurin ja odottamaan sään selkiytymistä.
Olen koko veneilyikäni pitänyt kompassini eksymän kurissa ja tehnyt siitä eksymätaulukon. Siitä on ollut useinkin käytännön hyötyä. Suosittelen kaikille samaa ja kiistän jyrkästi, että suuntalaskut ja kellon käyttö olisivat briljeeraamista taikka mikä vielä tärkeämpää, turhaa touhua. Minä en venekerhon katsastajana hyväksyisi alusta, minkä kompassissa on yli 10 asteen eksymä.
Jos näkyvyys katoaa täysin eikä veneessä ole tutkaa eikä gps-laitetta, niin silloin siirrytään varovaisesti kohti väylänsivua tai rantaa ja koukku alas. VHF (jos on) auki kuuntelulle ja tähystystä ylläpidetään mahdollisten lähestyjien varalta.
Vaikka arvelisi osaavansakin tuollaiset kellokallen temput, niin parempi unohtaa ne suosiolla. Ilman gepistä ei käytettävissä ole täysin varmaa sijaintitietoa ja kaikenlainen laskentanavigaatio pohjaa silloin oletuksiin.
Ilmaistakseni asian vielä vähän tylymmin ja selkeämmin: todellista hyvää merimiestaitoa EI ole suoritua navigoinnista noilla konsteilla vaan olla yrittämättä navigoida mihinkään sellaisessa tilanteessa, jossa noita tarvittaisiin.
Paikasta ja liikenteestä riippuen tekisin samoin. Niitä vastaantulevia veneitä, puhumattakaan laivoista, kun ei sekkarilla ja kompassilla pysty paikallistamaan.
Järvillä, joissa ei ole paljon liikennettä, voisin kokeilla hidasta liikkumista.
jos kokemusta ei ole, niin koukkuun vaan! Turha aloittaa viisastelu ja saivartelu, olen skönellä seilannut jo silloin kun sinulla vielä oli potan kuva pepussasi ja tarkkaan juttuni lukien ja halutessasi olisit asian varmasti ymmärtänytkin. Mutta kun pitää vaan päästä aina sanomaan se viimeinen sana, se oma, mikä tietenkin on kaikkein fiksuin ja ainut oikea. Tämähän sitä ei tietenkään ole, vai mitä!?
Mukavaa loppuvuotta ja onnellista tulevaa, mihin sisältyy lämmin ja purjehduskelpoinen sääkin!
Nyt on kaikki nuo ylläolevat viisastelijat näitä ns. kylpyammeveneilijöitä, jotka veneilevät LEGO-veneellään kylpyammeessa, tämänhän älyää jo;
"lapsellista harjoittelua", eihän kylpyammeveneilijän tarvi harjoitella mitään, koska ainahan voi tulpan pohjasta avata, niin muutaman minuutin päästä olet turvallisesti maan kamaralla.
"15 asteen vääristymä ei meinaa mitään" eihän se kylpyammeveneilijä tarvitse mitään kompassi-oppia sillä kulkien kylpyammeen n. 1 m päästä päähän ei 15 asteen heitto meinaa paljoakaan.
Itse olen varmasti Helsingin, Espoon ja Sipoon edustan rantautumiskohteissa veneeni kera tuttu näky monelle, olen nähnyt satoja ellen tuhansia rantautumisia, jä näiden näkyjen summalla väitän, että "Siriuksen" harjoittelu olisi poikaa jokaiselle vesilläliikkujille aluksen koosta ja ominaisuuksista huolimatta.
muuten harvinaisen oikeassa,saattaa olla että olen sinut nähnyt,en tiedä.kylpyammetta minulla ei ole,suihku ja sauna kylläkin.veneessäni on kolme kompassia gps ja nyt uusi tutka,merikortit yli ajamieni alueiden raketit ym.kuljen sillä huonolla rautaveneellä ja joskus yöllä,sateella lumipyryssä jopa sumussakin,saan nähkääs kotiin ruokaa tällä onnettomalla tavalla.tehkää kaikkenne sen edestä ettei teille lapsillenne tai minulle satu mitään pahaa ikävää tai iljettävää.en nimittäin toivo että ajatte huonon veneeni kylkeen kesäpäivänä sumussa tai sateessa.en ehkä ehdi väistämään vaikka kuinka yritän,kellostanne ja kompassistanne huolimatta jopa lokinne saattaa kastua.:)
Suodaan kaikille harrastamisen ilo. Harrastuksiin kuuluu monta eri juttua, mistä tulee itselle hyvä mieli. Toinen kellottaa, toinen kokeilee laahuslokin käyttöä ja joku uusinta tekniikkaa, kaikilla jutulla porskuttaa se ken haluaa ja on varaa ja aikaa. Joskus homma menee karille, mutta jos ei mitään tee, ei mitään tapahdukkaan, paitsi kuolee enneaikaisesti tressiin, tylsyyteen, tai johonkin elintasosairauteen.
Itse räplään venettä aina kun voin, on varaa tai aikas, mutta aina siinä jotain parannettavaa on. Taito karttuu kokemuksien myötä ja pallon kiertäneillä sitä varmasti on, vähä muillakin. Muistan vielä, kuinka Kihdin selkä oli pelottava paikka, ilman plotteria, pelkällä kompassilla pimenevässä myrskyssä pikku meriläisellä. Nyt Atlantti pelottaa kun häijyksi alkaa ja Gotlannissa tai Virossa käydään päiväkahvilla.
Onhan tämä chatti toki oiva purkautuminpaikka, vaimo säästyy kiukuttelulta.
Mietit sitten 9 vuotta omaa vastaustasi tuohon ketjuun?