lentävä hollantilainen

tuon johtuvan seuraavista,eli pieni koneteho(useimmiten)samaten korkea ylärakenne,myös pohjanmuoto loiva,eli alus on selvästi suunniteltu kanavaajoa varten,suojaisat vedet,matalat jne.itselläni ei koskaan ole ollut mutta nämä asiat tulivat mieleen.saatan tässäkin olla väärässä,kysyn kuitenkin vaimolta:))

Ennakkoluuja saattaa olla, mutta on myös erilaisia holantilaisia. Kokemusta fiskarista ja kelistä ei ole, muttei niilläkään hauskaa näytä olevan kun oikein röykyttää. Omalla 10 tonnisella hollantilaisella (10,6*3,5*1,3m) olen pärjännyt kohtuullisesti merellä. Tämä on kylläkin suunniteltu suoraan suomeen ja paatissa on kohtuullinen köli, eikä moottori ole kölissä suuntavakautta heikentämässä. En voi sanoa mitään tuuli tai aallonkorkeus rajoja, se kun vähän aina riippuu suunnista. Suurin ongelma näiden hollantilaisten kanssa, kuten muidenkin painavien, on niillä rantautuminen kovassa tuulessa. Ei omat, eikä keulapotkurin voimat oikein riitä.

Jonkin tietyn alustyypin merikelpoisuuden määrittäminen ei ole niin yksikäsitteistä, kuin yleensä luullaan. Merenkäyntitilat muodostuvat merkitsevästä aallon korkeudesta, sen pituudesta ja suunnasta. Lisäksi on toki paljon muitakin tekijöitä, kuten tuuli, virta ja aallokon spektri eli eri aallonpituuksien jakautuma.

Jokaisella aluksella on tietyt käyttäytymisominaisuudet, johon vaikuttaa mm. aluksen pituus, paino, muoto ja nopeusluokka. Aluksen käyttäytyminen tai ns. vaste eri merenkäyntitilanteessa voidaan määrittää laskennallisesti, mallikokeilla tai täysmittakaavakokeilla. Hyvin onnistuneen suunnittelun tuloksena saadaan alus, jonka vasteiden huippukohdat eli ne merenkäyntitilanteiden, joissa alus reagoi voimakkaimmin ulkoisiin herätteisiin, eivät osu sellaisten merenkäyntilanteiden kohdalle, jotka tarkoitetussa suunnitteluympäristössä ovat vallitsevat.

Vertailtaessa kahden erityyppisen aluksen merikelpoisuutta, täytyy
ensi päättää mitkä ovat merikelpoisuuden kannalta oleellisia kriteereitä kussakin operointitilanteessa. Huvivenepuolella voidaan tärkeänä kriteerinä pitää mm. aluksen turvallisuutta. Jos valitaan esimerkin vuoksi turvallisuuden mittariksi aluksen keinuntakulma, jolla aluksen varalaita painuu veden alle, voidaan näiden kahden aluksen merikelpoisuutta tämän kriteerin suhteen verrata eri merenkäyntitilanteissa ja lopputuloksena saadaan niille todennäköisyydet.

Tosiasiassa vaikuttavia kriteereitä on useita esim. liikkeet ja kiihtyvyydet eri suuntiin sekä aluksen käyttömukavuus ihmisen kannalta. Ihminen kokee erityyppiset liikkeet eritavalla. Nopeat nykivä veneen liike tuntuu ihmisen kannalta epämiellyttävämmältä kuin esim. hidas vaikkakin suhteellisen laaja keinunta.

Aluksen kipparilla on oma merkittävä osansa aluksen merikelpoisuudessa eri merenkäyntitilanteissa. Kokenut veneilijä tietää omat ja aluksensa rajat, ja osaa välttää aluksen käyttäytymisen kannalta pahimmat merenkäyntitilat. Vaikka säähän ei voi vaikuttaa, voidaan aluksen nopeutta ja suuntaa muuttamalla välttää tai vähentää alukselle epäedullisimmat merenkäyntitilat.

Toinen alustyyppi saattaa pärjätä hyvin toisella kriteerillä mitattaessa, mutta osoittautuu heikommaksi toisaalta. Merikelpoisuus määräytyykin useiden kriteerien pohjalta ja siihen vaikuttaa aluksen fyysisten ominaisuuksien lisäksi mm. toimintaympäristö, kipparin omat taidot ja mieltymykset sekä aluksen vaurionsietokyky. Vahvaksi rakennettu teräsrunko kestää todennäköisemmin pahempia pohjakosketuksia kuin esim. lasikuituvene.

Omat kokemukseni hollantilaisten merikelpoisuudesta ovat myönteiset. Koska alustyypille on ominaista leveä ja loivakulmainen pohjan kulma perässä, ja tylppä perä, on selvää että sivu ja takamyötäisessä aallokossa alus ei ole parhaimmillaan, vaan alkaa helposti rullata. Koska vene on kuitenkin painava ja veneessä on pitkä syvä köli sekä terävät palteet, on rullaaminen kuitenkin hidasta ja rauhallista. Lisäksi keulassa on suhteellisen jyrkkä v-kulma, joka halkoo hyvin aallokkoa. Vaikka keinunta voi kovassa kelissä olla laajaliikkeistä, ei veneen liikkeet tunnu epämiellyttäviltä, ja aluksen kulku tuntuu turvalliselta.

Suomalaisten käsitys hollantilaisten teräsveneiden merikelpoisuudesta on aliarvostava ja perustuu ennakkoluuloihin ja pahoihin yleistyksiin. Hollantilaisia veneitä on useita eri tyyppejä, joista merikelpoisempina voidaan pitää niin sanottua vlet-tyyppiä, jonka rungon muoto perustuu Pohjanmeren kovissa oloissa kehittyneisiin luotsikutterin runkoon. Toki joukossa on mukana puhtaasti kanavakäyttöön suunniteltuja veneitä, joita ei koskaan avomerelle ole tarkoitettukaan. Tyypillisen hollantilaisen huviveneen runko muistuttaa kuitenkin paljon mm. Grand Banksistä tuttua kalastajatroolarin rungon muotoa. Enpä ole kuitenkaan koskaan kuullut kenenkään epäilevän Gran Banksin merikelpoisuutta.