Voin huonosti :-(

Lienee niin, että jos tämä olotila jatkuu niin pian olen maan multaa.
Apua en mistään saa, enkä sitä jaksa edes hakea.

Kaikki on huonosti. Minulla ei ole elämää, ei ystäviä, ei mitään, ei ketään.

Porissa ei ole mitään minulle soveltuvaa paikkaa minne mennä. Ellen sitten mene baareihin, ja se ei ole järkevää.

En kestä tätä yksin olemista ja elämistä. Muista kyllä näyttää, että elämäni ei ole tyhjää, mutta oikeasti se on todella tyhjää, en ehkä enää näe ensi joulua.

Mistä saisia apua? Lääkärissä käynti on yhtä tyhjän kanssa, samoin Porin mielenterveyspalvelut ym. Hetkeksi voi apua saadakin, mutta sitten taas joutuu jäämään tyhjän päälle.

Viime kesän aikana harkitsin monta kertaa itsemurhaa, ja nyt se on taas ajankohtaista. Hetkelliset valonpilkahdukset eivät ole mitään elämisen arvoista elämää.

En usko, että löytyy minulle soveltuvaa apua, kukaa ei halua auttaa minua.
6<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

HEI SINÄ. OLEN ITSE KOKENUT SAMAN TOIVOTTOMUUDEN N.20V. SITTEN. VOIN KERTOA ETTÄ TOIPUMISEN TIE ON PITKÄ JA KIVINEN MUTTA SIITÄ SELVIÄÄ . PITÄÄ OLLA TAHTO PARANTUA .SAAT HALUN ELÄMÄN JATKAMISEEN IHAN PIENISTÄ ASIOISTA KUTEN PIENISTÄ KÄVELYLENKISTÄ , HYVÄSTÄ RUUASTA. PUHTAISTA VAATTISTA JA KAIKESTA PIENESTÄ..USKON ETTÄ PÄÄSET TÄMÄM P.UTKEN VALOISEEN PÄÄHÄN

Äänestä

Toivottavasti menee nyt jo paremmin sinulla.

Äänestä

Unohda tuollaiset puheet. Et ole sairas eikä masennus ole mikään sairaus. Et tarvitse muita. Usko että yksin olo eheyttää. Ajattele itsesi aina terveeksi. Ole kiitollinen että saat olla terve. Älä lähde mihinkään älyttömiin toimintaterapioihin kuten klubitaloihin tai jobeihin. Masennut iäksi.
Sulla on aikaa joten nauti vapaudesta. Mieti mitä haluaisit tehdä. Mikä kiinnostaa. Ja sitten vain menet je teet mitä haluat. Älä koskaan tee mitä muut haluaa. Jos ei ollut hyvä valinta niin mitä sitten. Sitten uusi asia ja taas eteenpäin. Ja mieli pirteänä. Tapaat uusia ihmisiä ja uusia kokemuksia. Mene luontoon, liiku. Syö ja nuku hyvin. Mene paikkohin ja tee asioita mitä et ole tehnyt ennen. Kaikki muuttuu hyvin nopeasti. Tee se ja voit hyvin. Unohda televisio ja jätä netti rauhaan. Ne vievät paljon aikaa ja rapauttavat psyykkeesi. Netti tekee hermostuneeksi ja levottomaksi. Yksi syy monien väsymiseen henkisesti on sosiaalinen media. Sitä ei tarvitse kukaan.
Älä haikaile muiden elämää. Kehitä itseäsi ja omaa elämääsi. Pienistä asioista koostuu ilo. Se ei vaadi rahaa välttämättä yhtään. Luovu ystävistä jotka vievät sinus alaspäin. Et tarvitse heitä jotka vaan on ja marisee. Mene sinä eteenpäin. Ala pitää huolta kunnostasi ja pidä vaikka ruokavaliota ja kirjaa mitä syöt. Voit löytää uuden elämäntavan. Tai mene ja tutustu kirkkoon. Mikä ikinä kiinnostaa niin mene ja tee. Se kannattaa ja opettaa.

Äänestä
  • Äläkä missään tapauksessa alota minkäänlaista lääkitystä. Jos olet siihen petkutettu niin lopeta hetipaikalla ja kerrasta. Jo se parantaa sinut viikossa kahdessa täysin eri ihmiseksi.

    Äänestä

Tätä varmaan lukee myös moni alan ammattilainen. Mutta mitään eivät sano tai kerro, kun eivät ymmärrä. Moni on mt-alalla käsittämättä mitä teKkee. Se on huono. Vertaistukea ja tekmistä pitäisi olla. Ja kuka sen järjestää? Kenen homma?

Äänestä
  • Oletko tutustunut vapaaehtoistyö keskus Liisan tai Spr:n toimintaan.
    Siellä on myös keskusteluryhmiä. Myös seurakunnan diakoniatyössä on vapaaehtoisia mukana.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Kuolemaonparasta kirjoitti:

Lienee niin, että jos tämä olotila jatkuu niin pian olen maan multaa.
Apua en mistään saa, enkä sitä jaksa edes hakea.

Kaikki on huonosti. Minulla ei ole elämää, ei ystäviä, ei mitään, ei ketään.

Porissa ei ole mitään minulle soveltuvaa paikkaa minne mennä. Ellen sitten mene baareihin, ja se ei ole järkevää.

En kestä tätä yksin olemista ja elämistä. Muista kyllä näyttää, että elämäni ei ole tyhjää, mutta oikeasti se on todella tyhjää, en ehkä enää näe ensi joulua.

Mistä saisia apua? Lääkärissä käynti on yhtä tyhjän kanssa, samoin Porin mielenterveyspalvelut ym. Hetkeksi voi apua saadakin, mutta sitten taas joutuu jäämään tyhjän päälle.

Viime kesän aikana harkitsin monta kertaa itsemurhaa, ja nyt se on taas ajankohtaista. Hetkelliset valonpilkahdukset eivät ole mitään elämisen arvoista elämää.

En usko, että löytyy minulle soveltuvaa apua, kukaa ei halua auttaa minua.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu