Hei vaan kaikille, olisin kiitollinen jos tulisi fiksuja ja oikeasti avuliaita vastauksia.
Olen ensimmäistä vuotta amk:ssa opiskeleva nainen ja muutin pohjoisesta etelään miehen ja myös koulun takia. Jätin siis kaiken mitä tiedän ja tunnen taakseni, täällä minulla ei ole ketään muuta kuin mies. Asumme pienellä paikkakunnalla eli lähimpään liikunta/shoppailu/uimakeskukseen on se n.25km matkaa. Minulla on auto, muttei motivaatiota. Tiedän että kärsin masennuksesta, mutta koitan päästä siitä yli. Tänään heräsin kahdelta ja söin äsken aamupalani, eli unirytmini on sekaisin kuin seinäkello. Koulussa käyn keskiviikkoisin, josta en ole saanut kavereita, töissä käyn pe ja la yöt, mutta työpaikan ilmapiiri on ahdistava enkä koe motivaatiota sinnekään lähtemiseen...Mieheni on aivan loppu, kyselee "missä se ihana nainen on jonka tunsin, joka harrasti liikuntaa, nauroi jne" Sanoin hänelle eilen että se nainen kuoli 4kk sitten kun muutin tänne. Miksi "hänen" piti kuolla? Miksen pysynyt itsenäni?
Isoja muutoksia on elämässä ollut joo, yhteenmuutto, koulu, uusi paikkakunta....mutta nyt niitä vinkkejä! Miten pääsen täältä pohjamudista takaisin ja olen taas itsevarma, iloinen itseni. Mistä saisin kavereita ja pääsisin harrastuksiin ja liikkeelle. Kouluun ja isompaan "keskustaan" matkaa n.40km.
Kiitos jo etukäteen kaikille jotka vastaa fiksusti!
Olen ensimmäistä vuotta amk:ssa opiskeleva nainen ja muutin pohjoisesta etelään miehen ja myös koulun takia. Jätin siis kaiken mitä tiedän ja tunnen taakseni, täällä minulla ei ole ketään muuta kuin mies. Asumme pienellä paikkakunnalla eli lähimpään liikunta/shoppailu/uimakeskukseen on se n.25km matkaa. Minulla on auto, muttei motivaatiota. Tiedän että kärsin masennuksesta, mutta koitan päästä siitä yli. Tänään heräsin kahdelta ja söin äsken aamupalani, eli unirytmini on sekaisin kuin seinäkello. Koulussa käyn keskiviikkoisin, josta en ole saanut kavereita, töissä käyn pe ja la yöt, mutta työpaikan ilmapiiri on ahdistava enkä koe motivaatiota sinnekään lähtemiseen...Mieheni on aivan loppu, kyselee "missä se ihana nainen on jonka tunsin, joka harrasti liikuntaa, nauroi jne" Sanoin hänelle eilen että se nainen kuoli 4kk sitten kun muutin tänne. Miksi "hänen" piti kuolla? Miksen pysynyt itsenäni?
Isoja muutoksia on elämässä ollut joo, yhteenmuutto, koulu, uusi paikkakunta....mutta nyt niitä vinkkejä! Miten pääsen täältä pohjamudista takaisin ja olen taas itsevarma, iloinen itseni. Mistä saisin kavereita ja pääsisin harrastuksiin ja liikkeelle. Kouluun ja isompaan "keskustaan" matkaa n.40km.
Kiitos jo etukäteen kaikille jotka vastaa fiksusti!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.