Blogi omista paranormaaleista kokemuksista

Siis, että blogspot -nimisestä osoitteesta voisi tulla virus? Ei kai nyt kuitenkaan.

"Olen kirjoittanut kyseisestä aiheesta ennenkin, melkoisen paljon oikeastaan. Mutta olen päätynyt joka kerta siihen, että lopetan, sillä minusta on aina tuntunut siltä, kuin itse aihe kävisi kimppuuni ja todistaisi, ettei siitä kannattaisi kirjoittaa."

Olisin ottanut kirjoituksessasi kantaa tähän kohtaan: se on nimittäin niin totta. Olen itse joutunut elämään pitkän elämäni paranormaalien ja kummallisten asioiden kanssa kyllästymiseen - ja turhautumiseen - asti. Kyse ei ole listattavista kokemuksista, vaan koko elämästä - tavalla, josta itsekin kirjoitat. Koitan pitää henk.koht. kirjaa kyseisistä ilmiöistä ja asioista, mutta joka kerta tuntuu niiden ylös laittaminen yhtä vastenmieliseltä ja juuri "vastustavalta". Olen ihmetellyt sitä.

Paranormaali on normaalia - ei ole mitään faktoiksi luulemiamme luonnonlakeja, jotka tekisivät ilmiöstä paranormaalin - tieteellisesti ajatellen ongelmana on vain löytää selitys - siis yhteinen tieteellinen selitys - näille ilmiöille. Itse ilmiöt on tiedostettu. Muille tiedoksi - kyse ei ole mistään kädestä ennustamisesta tai tarot-korttien selaamisesta, ei myöskään magiasta, vaan mystiikasta. Ja tieteellisesti ajatellen; sinun ei tarvitse olla huolissasi mielenterveydestäsi tai siitä, että kokemuksesi liittyisivät jotenkin psykiatrian piiriin. Psykiatri Markku Siivola on paranormaaliseuran varapuheenjohtaja - ainakin ollut - ja tässä alla on hänen sivustoltaan tieteellinen artikkeli aiheesta. Myös hänen sivustollaan "Päättymätön matka" on ajattelemista antavaa luettavaa.

Laitan sinulle - ja muillekin - luettavaksi:

Tiede ja psi - salavuoteudesta pakkoavioon?

http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/teuvo/tiede_rajatieto_skeptismi_1.html

Vain järki voi tulla johtopäätökseen, että järki ei riitä

http://siivola.org/markku/

tekstejäluettavaksi kirjoitti:

"Olen kirjoittanut kyseisestä aiheesta ennenkin, melkoisen paljon oikeastaan. Mutta olen päätynyt joka kerta siihen, että lopetan, sillä minusta on aina tuntunut siltä, kuin itse aihe kävisi kimppuuni ja todistaisi, ettei siitä kannattaisi kirjoittaa."

Olisin ottanut kirjoituksessasi kantaa tähän kohtaan: se on nimittäin niin totta. Olen itse joutunut elämään pitkän elämäni paranormaalien ja kummallisten asioiden kanssa kyllästymiseen - ja turhautumiseen - asti. Kyse ei ole listattavista kokemuksista, vaan koko elämästä - tavalla, josta itsekin kirjoitat. Koitan pitää henk.koht. kirjaa kyseisistä ilmiöistä ja asioista, mutta joka kerta tuntuu niiden ylös laittaminen yhtä vastenmieliseltä ja juuri "vastustavalta". Olen ihmetellyt sitä.

Paranormaali on normaalia - ei ole mitään faktoiksi luulemiamme luonnonlakeja, jotka tekisivät ilmiöstä paranormaalin - tieteellisesti ajatellen ongelmana on vain löytää selitys - siis yhteinen tieteellinen selitys - näille ilmiöille. Itse ilmiöt on tiedostettu. Muille tiedoksi - kyse ei ole mistään kädestä ennustamisesta tai tarot-korttien selaamisesta, ei myöskään magiasta, vaan mystiikasta. Ja tieteellisesti ajatellen; sinun ei tarvitse olla huolissasi mielenterveydestäsi tai siitä, että kokemuksesi liittyisivät jotenkin psykiatrian piiriin. Psykiatri Markku Siivola on paranormaaliseuran varapuheenjohtaja - ainakin ollut - ja tässä alla on hänen sivustoltaan tieteellinen artikkeli aiheesta. Myös hänen sivustollaan "Päättymätön matka" on ajattelemista antavaa luettavaa.

Laitan sinulle - ja muillekin - luettavaksi:

Tiede ja psi - salavuoteudesta pakkoavioon?

http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/teuvo/tiede_rajatieto_skeptismi_1.html

Vain järki voi tulla johtopäätökseen, että järki ei riitä

http://siivola.org/markku/

Lue lisää

Lisäksi tuosta "ajan katoamisesta", josta blogissasi kerrot: aikahan on varsin tuntematon elementti, jota me hahmotamme entropianlain perusteella - aineen hajoamisen, mutta tieteellisesti ajatellen se ei ole mikään oikea ajan mittari, koska atominytimissä ei ole lainkaan aikaa. Ja koko todellisuutemme koostuu näistä atomeista. On kummallista, että miten se sitten näyttäytyy meille tässä aistein havaittavissa maailmassa niin erilaisena, mutta tosiasiat ovat siellä pienen pienissä yksiköissä joka tapauksessa, joista koostumme. Siellä voi olla jopa seuraus ennen syytä, jonka perusteella tieteellisesti ajatellen aika on vain illuusio.

Laittamastani linkistä näet, että ajassa on kyse tieteen hahmottamista ulottuvuuksista, dimenssioista eräs. On syytä olettaa että kokemasi mystiikkaa - paranormaalius - on heijastumaa toisista ulottuvuuksista, jotka aukeavat toisille henkilöille, joiden psyykkeen rakenteella on mahdollista päästä kyseinen kokeminen "läpi". Näin ollen se mahdollistaa yhä uusien ja uusien ulottuvuuksien aukeamisen ja kokemusten lisääntymisen aina niin kauan, kun ihmisen psyykkeen rakenne antaa siihen mahdollisuuden. Kyse on eräänlaisesta oppimisesta ja oivaltamisesta. Kyse on siis aivoista ja niiden toiminnasta. Ja ajatellen ajan ilmiöitä - on pikemminkin merkillistä ja kummallista, että ihmiset eivät tiedä tulevasta ja aisti sitä - kuin että aistivat ja tietävät.

Miksi ihmeessä me kuljemme selkä edellä tulevaisuuteen, jolloin katse on suunnattuna menneisyyteen?

tekstejäluettavaksi kirjoitti:

"Olen kirjoittanut kyseisestä aiheesta ennenkin, melkoisen paljon oikeastaan. Mutta olen päätynyt joka kerta siihen, että lopetan, sillä minusta on aina tuntunut siltä, kuin itse aihe kävisi kimppuuni ja todistaisi, ettei siitä kannattaisi kirjoittaa."

Olisin ottanut kirjoituksessasi kantaa tähän kohtaan: se on nimittäin niin totta. Olen itse joutunut elämään pitkän elämäni paranormaalien ja kummallisten asioiden kanssa kyllästymiseen - ja turhautumiseen - asti. Kyse ei ole listattavista kokemuksista, vaan koko elämästä - tavalla, josta itsekin kirjoitat. Koitan pitää henk.koht. kirjaa kyseisistä ilmiöistä ja asioista, mutta joka kerta tuntuu niiden ylös laittaminen yhtä vastenmieliseltä ja juuri "vastustavalta". Olen ihmetellyt sitä.

Paranormaali on normaalia - ei ole mitään faktoiksi luulemiamme luonnonlakeja, jotka tekisivät ilmiöstä paranormaalin - tieteellisesti ajatellen ongelmana on vain löytää selitys - siis yhteinen tieteellinen selitys - näille ilmiöille. Itse ilmiöt on tiedostettu. Muille tiedoksi - kyse ei ole mistään kädestä ennustamisesta tai tarot-korttien selaamisesta, ei myöskään magiasta, vaan mystiikasta. Ja tieteellisesti ajatellen; sinun ei tarvitse olla huolissasi mielenterveydestäsi tai siitä, että kokemuksesi liittyisivät jotenkin psykiatrian piiriin. Psykiatri Markku Siivola on paranormaaliseuran varapuheenjohtaja - ainakin ollut - ja tässä alla on hänen sivustoltaan tieteellinen artikkeli aiheesta. Myös hänen sivustollaan "Päättymätön matka" on ajattelemista antavaa luettavaa.

Laitan sinulle - ja muillekin - luettavaksi:

Tiede ja psi - salavuoteudesta pakkoavioon?

http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/teuvo/tiede_rajatieto_skeptismi_1.html

Vain järki voi tulla johtopäätökseen, että järki ei riitä

http://siivola.org/markku/

Lue lisää

Suuret kiitokset. Mitä jaoit oli kiinnostavaa luettavaa, mutta myös jollain tasolla lohduttavaa, koska en tunne kamalasti ihmisiä, jotka.. noh.. "ymmärätävt", tavallaan.

Kerta kirjaat ajatuksiasi ylös ko. "paranormaaleista" tapahtumista - julkaisetko niitä lainkaan?

"Paranormaali" -sana on tietenkin lainausmerkeissä, koska itse käsitehän meinaa sitä, että se on tieteellisessä mielessä selittämätön tekijä, tai vastaavaa, enkä pitä sitä sellaisena.

Otan linkeistäsi selvää. Kiitokset niistäkin.

LeonHartt kirjoitti:

Suuret kiitokset. Mitä jaoit oli kiinnostavaa luettavaa, mutta myös jollain tasolla lohduttavaa, koska en tunne kamalasti ihmisiä, jotka.. noh.. "ymmärätävt", tavallaan.

Kerta kirjaat ajatuksiasi ylös ko. "paranormaaleista" tapahtumista - julkaisetko niitä lainkaan?

"Paranormaali" -sana on tietenkin lainausmerkeissä, koska itse käsitehän meinaa sitä, että se on tieteellisessä mielessä selittämätön tekijä, tai vastaavaa, enkä pitä sitä sellaisena.

Otan linkeistäsi selvää. Kiitokset niistäkin.

Lue lisää

Kokemukseni liittyvät isompiin tarinakokonaisuuksiin, ja itse juoni syntyy pidemmällä aikavälillä, joten lopulta kokemuksista syntyy itse mystinen tarina - myös sen ratkaisu - ja tuo mystinen tarina itsessään on lopulta se, joka on julkaisukelpoinen. Kokemusten kanssa ei kannata olla hätäinen - kannattaa kuunnella mihin ne liittyy ja mikä niiden tarkoitus on. Pitää opetella kuuntelemaan, ne johdattavat kohti jotakin.

Tähän kohtaan:

"Suuret kiitokset. Mitä jaoit oli kiinnostavaa luettavaa, mutta myös jollain tasolla lohduttavaa, koska en tunne kamalasti ihmisiä, jotka.. noh.. "ymmärätävt", tavallaan."

Olen itse ollut hyvin yksinäinen kokemusteni kanssa, kun tuntuu olevan vain kaksi ääripäätä: asiat nähdään kuin noituutena, okkultismina, eikä mystiikkana. Tai sitten niitä ei nähdä ollenkaan ja pidetään hulluna jos kertoo.

Oli vaikea löytää mystiikan ja okkultismin ero ja itselle se oikea paikka tässä mielipuolisessa ilmiöiden maailmassa. Joutui jatkuvasti kysymään "Kuka minä olen?". Mystiikka itselläni eteni yhä merkillisimmiksi tapahtumiksi. Ja kun saavutat määrätyn vaiheen, huomaat miten tuo mystinen maailma suorastaan pomppaa itsesi ulkopuolelle liittyen fysikaalisiin ilmiöihin - silloin se on kaikkien ympärillä olevien nähtävissä, se on vakuuttavaa, mutta samalla itselle entistä raskaampaa, koska faktoiksi luulemamme fysiikanlait eivät enää pidä miltään osin.

takkuinentulevaisuus kirjoitti:

Tähän kohtaan:

"Suuret kiitokset. Mitä jaoit oli kiinnostavaa luettavaa, mutta myös jollain tasolla lohduttavaa, koska en tunne kamalasti ihmisiä, jotka.. noh.. "ymmärätävt", tavallaan."

Olen itse ollut hyvin yksinäinen kokemusteni kanssa, kun tuntuu olevan vain kaksi ääripäätä: asiat nähdään kuin noituutena, okkultismina, eikä mystiikkana. Tai sitten niitä ei nähdä ollenkaan ja pidetään hulluna jos kertoo.

Oli vaikea löytää mystiikan ja okkultismin ero ja itselle se oikea paikka tässä mielipuolisessa ilmiöiden maailmassa. Joutui jatkuvasti kysymään "Kuka minä olen?". Mystiikka itselläni eteni yhä merkillisimmiksi tapahtumiksi. Ja kun saavutat määrätyn vaiheen, huomaat miten tuo mystinen maailma suorastaan pomppaa itsesi ulkopuolelle liittyen fysikaalisiin ilmiöihin - silloin se on kaikkien ympärillä olevien nähtävissä, se on vakuuttavaa, mutta samalla itselle entistä raskaampaa, koska faktoiksi luulemamme fysiikanlait eivät enää pidä miltään osin.

Lue lisää

Eräässä vaiheessa vaikutin rajusti kaikkiin sähkölaitteisiin. Se rajoitti suorastaan liikkumista, ja kun olin aikani pamautellut sulakkeita, räjäytellyt sähkölamppuja, aukonut ja sulkenut omia aikojaan televisioita, oli ihmisiä, jotka alkoivat kammoksumaan minua. Tiesin, että missä suurin piirtein vaikutin enemmän, ja mihin pystyin ilman vaaraa menemään. Onneksi tämä vaihe on nyt balanssissa.

tärkeämerkitys kirjoitti:

Kokemukseni liittyvät isompiin tarinakokonaisuuksiin, ja itse juoni syntyy pidemmällä aikavälillä, joten lopulta kokemuksista syntyy itse mystinen tarina - myös sen ratkaisu - ja tuo mystinen tarina itsessään on lopulta se, joka on julkaisukelpoinen. Kokemusten kanssa ei kannata olla hätäinen - kannattaa kuunnella mihin ne liittyy ja mikä niiden tarkoitus on. Pitää opetella kuuntelemaan, ne johdattavat kohti jotakin.

Lue lisää

" --- kannattaa kuunnella mihin ne liittyy ja mikä niiden tarkoitus on."

Kysyn siis mielipidettäsi - jotkut suorastaan hakevat yliluonnollisia kokemuksia, siinä pääosin onnistumatta. Sitten jotkut alkaavat pelleilemään Ouija-laudoilla, sekoilemaan siis spiritismin kanssa. Onko sinuista kannattavaa kokeilla okkultismiin liittyvistä seikoista, tietämättä sen enempää taustoista, ja seurauksista?

Mitä luulet - miksi ihminen kiinnostuu yliluonnollisesta?

takkuinentulevaisuus kirjoitti:

Tähän kohtaan:

"Suuret kiitokset. Mitä jaoit oli kiinnostavaa luettavaa, mutta myös jollain tasolla lohduttavaa, koska en tunne kamalasti ihmisiä, jotka.. noh.. "ymmärätävt", tavallaan."

Olen itse ollut hyvin yksinäinen kokemusteni kanssa, kun tuntuu olevan vain kaksi ääripäätä: asiat nähdään kuin noituutena, okkultismina, eikä mystiikkana. Tai sitten niitä ei nähdä ollenkaan ja pidetään hulluna jos kertoo.

Oli vaikea löytää mystiikan ja okkultismin ero ja itselle se oikea paikka tässä mielipuolisessa ilmiöiden maailmassa. Joutui jatkuvasti kysymään "Kuka minä olen?". Mystiikka itselläni eteni yhä merkillisimmiksi tapahtumiksi. Ja kun saavutat määrätyn vaiheen, huomaat miten tuo mystinen maailma suorastaan pomppaa itsesi ulkopuolelle liittyen fysikaalisiin ilmiöihin - silloin se on kaikkien ympärillä olevien nähtävissä, se on vakuuttavaa, mutta samalla itselle entistä raskaampaa, koska faktoiksi luulemamme fysiikanlait eivät enää pidä miltään osin.

Lue lisää

Luulen, että ne jotka kutsuvat sinua/minua/meitä hulluksi - jotka olemme kokeneet jotakin poikkeavaa - eivät yksinkertaisesti hyväksy ajatusta, että on olemassa henkinen maailma, näissä ulottuvuuksissa. On aika selvää, etteivät he ole kokeneet mitään yliluonnollista, mutta luulen, etteivät "net" edes halua niitten uskovan niihin.

Oletan, että tuntematon on tietysti yhtälailla kiehtovaa kuin pelottavaakin, ja toisaalta kuulun niihin, jotka eivät kannata yliluonnollisen todistamista, vaan on ihan hyvä asia, että se jää hieman hämärän puolelle. Itsekin live-elämässä esiinnyn niin, ettei vastapuoli välttämättä tiedä, että missä kulkee kuvitellun ja todellisuuden raja. Niin on parempi. Ei olisi ollenkaan kiva tietää naapuria murhaajaksi, ja samalla tietää, että naapuri tietää minun tietävän. Siinä leikissä voi käydä huonosti. Tämä vaikkapa esimerkkinä.

Sitten on yliluonnollisesta kiinnostuneita vakavammassakin mielessä - esimerkiksi alkemistit, jotka halusivat muuttaa halvat metallit kullaksi tai vaikkapa uskonto; ihmeparanemiset jne. Ja ajattele mikä kyky: napsautat vain sormia ja rahapussi on täynnä rahaa!

Tämä onkin mielenkin kiintoinen alue, koska olen löytänyt vahvan yhtymäkohdan alkemistien ja uskonnon välille. Tai siis suomeksi niin, että erään saksalaisen alkemistin kirjoituksiin perustuu katolisen kirkon Raamatun tulkinta. Ja metkaa, että sitten Katolinen kirkko tuomitsi kuitenkin alkemian noituutena. Toisaalta kirkon menoihin liittyy paljon okkultismia, kuten kannibalismi - yritys saada jonkun toisen voimat syömällä ruumis ja juomalla veri.

Tarkoitan mielenkiintoisella myös sitä, että meillä on eräs hyvin tunnettu paranormaalit kyvyt hallinnut ihminen, joista kyvyistä on paljon kirjoitettu, ja joka on saanut teoillaan jopa uskonnon itselleen, eli Jeesus. On sitten eri asia, että miten hänen ympärilleen on luotu uskonto ja miksi.

Itse en näe mitään vahinkoa okkultismilla leikkimisen suhteen - miksi ei sitä voisi kokeilla, uskontokin kokeilee, kun ei se koukuta, eikä mene tunnetasolle tai nahan alle, mutta itselleni se ei ole se ulottuvuuksien maailma, josta puhun, koska siinä tarvitaan fyysinen välikappale. Johtaa ainakin itseäni ikään kuin harhaan. En koe olevani tekijä, vaan vastaanottaja, joka edellyttää vain hiljaista nöyryyttä ja hyväksymistä tarkkailun ja tutkimisen ohella. Pienien asioiden näkemistä.

Oletko miettinyt, että mitä ne huudot olivat, jotka kuulit?

"On aika selvää, etteivät he ole kokeneet mitään yliluonnollista, mutta luulen, etteivät "net" edes halua niitten uskovan niihin."

Mikä, mitä tässä tarkoitat tällä sanalla: "net"?

"Net" tarkoittaa tässä tapausessa "niitä" :D Pahoittelut kirjoitusvirheestä. Elikäs, "ne", olkoot sitten demonit, tai mitä ikinä - en usko että ne välttämättä haluavat että ihmiset uskovat niihin.

Ahaa, siis ajattelet, että pahat henget, demonit, eivät halua, että ne ihmiset, jotka eivät tiedä niiden olemassaolosta, eivät halua niiden tietävänkään. Ok, nyt ymmärrän. Entä hyvät henget? Minä en ole törmännyt - kai - pahoihin henkiin, demoneihin. Miten ne esiintyvät?

kiitosselvennyksestä kirjoitti:

Ahaa, siis ajattelet, että pahat henget, demonit, eivät halua, että ne ihmiset, jotka eivät tiedä niiden olemassaolosta, eivät halua niiden tietävänkään. Ok, nyt ymmärrän. Entä hyvät henget? Minä en ole törmännyt - kai - pahoihin henkiin, demoneihin. Miten ne esiintyvät?

Lue lisää

Miten demonit esiintyvät? Saattaa ilmestyä hyvinkin samoissa merkeissä kuin kaikki muutkin. Todennäköistä myös on, että ne pukeutuvat "hyvän hengen" rooliin. Muttei ne halua loppu peleissä mitään muuta kuin pahaa. Kohtaamalla kohdannut olen niitä ainoastaan heräämisen yhteydessä, niin että ne on ollut aina muutaman askeleen päässä, katselemassa minua. Ja olen vakuuttunut etten puhu alitajunnan, eli unien maailman, kokemuksesta. Vaikka onhan unihalvaus veljelläni ainakin. Toinen osapuoli on ollut lähes aina todistamassa ko. ilmiöitä. Ja ovat aina pelästyttäneet.

LeonHartt kirjoitti:

Miten demonit esiintyvät? Saattaa ilmestyä hyvinkin samoissa merkeissä kuin kaikki muutkin. Todennäköistä myös on, että ne pukeutuvat "hyvän hengen" rooliin. Muttei ne halua loppu peleissä mitään muuta kuin pahaa. Kohtaamalla kohdannut olen niitä ainoastaan heräämisen yhteydessä, niin että ne on ollut aina muutaman askeleen päässä, katselemassa minua. Ja olen vakuuttunut etten puhu alitajunnan, eli unien maailman, kokemuksesta. Vaikka onhan unihalvaus veljelläni ainakin. Toinen osapuoli on ollut lähes aina todistamassa ko. ilmiöitä. Ja ovat aina pelästyttäneet.

Lue lisää

Pahojen henkien tai demonien tarkoitus on pujahtaa ihmisen sisälle, hyvä ei tee samaa. Pahat henget käyttävät hyväkseen ihmisen alhaisia tunteita. Jos näet niitä aamulla, olet luultavasti nähnyt jotakin unta alhaisiin tunteisiin liittyen. En näe tilanteelle muuta selitystä. Alhaiset tunteet - ahneus, kateus, kauna jne. - ovat melko alintajuntaisia juttuja, joita ihmisten on vaikea edes tunnistaa, koska ne ovat ns. priimaareja tunteita, ja peittyvät helposti hyvän alle. Tietoisessa tilassa, valveilla, luultavasti niiden torjuminen onnistuu paremmiin. On suorastaa pirullista nähdä kanssaihminen moisen tunteen vallassa tai jopa rienaamassa hyviä asioita, ilman että henkilö itse edes tajuaa, että mitä tekee. Siinä on demoni asialla.

"Miten demonit esiintyvät? Saattaa ilmestyä hyvinkin samoissa merkeissä kuin kaikki muutkin. Todennäköistä myös on, että ne pukeutuvat "hyvän hengen" rooliin. Muttei ne halua loppu peleissä mitään muuta kuin pahaa."

Mitä on haluta pahaa? Mikä on tässä tapauksessa paha, tehdä pahaa?

Hieman kyseenalaistaisin vielä tätä juttua. Jos puhumme henkimaailmasta -atmosfääristä, joka esiintyy tunnetasolla, toisella tasolla, toisessa ulottuvuudessa, niin ei siellä ole mitään mihinkään muuhun "pukeutuneena" kuin mihin me itse ne puemme oman sisäisen virittyneisyyden - tunne-elämämme - muodossa. Siis se mitä itse olemme. Jos tämä ei pitäisi paikkaansa, niin silloin meidän pitäisi jopa ajatella, että tuo toinen taso olisi muka valhetta, eikä totta. Me näemme siellä oman peilikuvamme - demonien kanssa (alhaiset tunteet ja niiden voima) tai sitten ilman demoneita.

Enkä nyt puhu mielikuvituksesta tai unimaailmasta myöskään. Se on se mikä on meidän sisällämme, se mikä me olemme: sen verran näemme tai emme näe demoneita ja pahoja henkiä tai enkeleitä.

Jos mielemme on reilu, puhdas ja avoin sekä oikeudenmukainen, ei siellä voi mikään pukeutua miksikään muuksi, eikä siellä oikeasti myöskään silloin ole demoneita, koska niillä ei ole "väylää" tulla.

Lopulta siellä ei myöskään ole enkeleitä - siellä on vain meidän tämän elämän, tason, hetken peilikuva itsestämme, joka on jo särkynyt ja se siirtyy paranormaaleina ilmiöinä tähän meidän ulottuvuuteen.

Demonit ja enkelit on vain "esiaste" kehityksen tälle vaiheelle.

Vau. Siinä on kieltämättä aika merkillinen tapaus. Mitäs ystävä piti siitä? Väittämästäsi?

En tiedä, että mitä hän tuolla hetkellä ajatteli - uskoi varmasti puheeni, koska olin täysin vakuuttunut alueen siivoamisesta, ja näki järkytykseni, kun kaikki olikin ennallaan. Mutta sitten kun viikon kuluttua kaikki olikin niin kuin olin sanonut nähneeni, niin ei siinä ollut muuta kuin tapahtuman ihmettely jäljellä. Hän itse tuli minulle viikon kuluttua kertomaan, että nyt siellä on kaikki siten kuin olin aikaisemmin nähnyt. Ehkä muut pystyvät tällaiset tapaukset ohittamaan olan kohautuksella, itselle kokemus on suurempi järkytys, kun ei voi luottaa edes aisteihinsa. En osannut yhtään epäillä, etten näkisi jotakin, mikä on totta. Harmitti jälkeen päin, että en koittanut koskea niihin kukkiin tai pensaisiin.

seuraavaaistitarkistus kirjoitti:

En tiedä, että mitä hän tuolla hetkellä ajatteli - uskoi varmasti puheeni, koska olin täysin vakuuttunut alueen siivoamisesta, ja näki järkytykseni, kun kaikki olikin ennallaan. Mutta sitten kun viikon kuluttua kaikki olikin niin kuin olin sanonut nähneeni, niin ei siinä ollut muuta kuin tapahtuman ihmettely jäljellä. Hän itse tuli minulle viikon kuluttua kertomaan, että nyt siellä on kaikki siten kuin olin aikaisemmin nähnyt. Ehkä muut pystyvät tällaiset tapaukset ohittamaan olan kohautuksella, itselle kokemus on suurempi järkytys, kun ei voi luottaa edes aisteihinsa. En osannut yhtään epäillä, etten näkisi jotakin, mikä on totta. Harmitti jälkeen päin, että en koittanut koskea niihin kukkiin tai pensaisiin.

Lue lisää

Aika ihmeellistä. Harmittaisi myös, sillä mieti niitä vaihtoehtoja - olisit voinut piirtää ko. "näyn", kenties. En ole kuullut vielä moista. Oletko nähnyt koskaan mitään muuta, joka on lopulta toteutunut?

LeonHartt kirjoitti:

Aika ihmeellistä. Harmittaisi myös, sillä mieti niitä vaihtoehtoja - olisit voinut piirtää ko. "näyn", kenties. En ole kuullut vielä moista. Oletko nähnyt koskaan mitään muuta, joka on lopulta toteutunut?

Lue lisää

Juu, mutta eikö olisi ollut mielenkiintoisempaa ottaa valokuva? Mitähän siellä olisi näkynyt?

LeonHartt kirjoitti:

Aika ihmeellistä. Harmittaisi myös, sillä mieti niitä vaihtoehtoja - olisit voinut piirtää ko. "näyn", kenties. En ole kuullut vielä moista. Oletko nähnyt koskaan mitään muuta, joka on lopulta toteutunut?

Lue lisää

Olen, paljon. Ja piirtänytkin. Saanut aikaiseksi muutaman katastrofinkin - kun aina ei tiedä tietävänsä, vaan luulee kyseessä olevan yleisen ja julkisen tiedon. Oli ongelma minulle lapsena, kun luulin muidenkin tietävän saman kuin itse. En oikein erottanut huomista ja eilistä ja tästä syystä oli aivan mielettömän vaikeaa oppia kelloa, kun en käsittänyt, että mitä se mittaa ja mitä sillä tehdään.

olenpiirtänytjatehnyt kirjoitti:

Olen, paljon. Ja piirtänytkin. Saanut aikaiseksi muutaman katastrofinkin - kun aina ei tiedä tietävänsä, vaan luulee kyseessä olevan yleisen ja julkisen tiedon. Oli ongelma minulle lapsena, kun luulin muidenkin tietävän saman kuin itse. En oikein erottanut huomista ja eilistä ja tästä syystä oli aivan mielettömän vaikeaa oppia kelloa, kun en käsittänyt, että mitä se mittaa ja mitä sillä tehdään.

Lue lisää

Ongelmana on myös ihmisten lapsiluvut. Jos joku on vielä syntymättä, joudun erikseen muistamaan, että montako jo on, etten ryhdy kyselemään, että mihin pienimmän pojan jätit. Suuri helpotus, kun sitten kaikki ovat koossa, eikä koko ajan tarvitse varoa sanojaan. Kerran kävin ääneen ihmettelemään tutulle yhtään miettimättä, että oli se isäsi aivoverenvuoto kumma juttu, kuitenkin niin nuori, tai no, onhan niitä nuorillakin. Hän oli juuri alkamassa kertomaan isänsä aivoverenvuodosta. Siinä oli selittämistä, että mistä olin jo asiasta kuullut. Hankalaa.

Ehkä asiaan on välillä liittynyt jonkinasteista sosiaalista eristäytymistäkin, jos ihmiset ryhtyvät kuvittelemaan, että luen heidän ajatuksia. En todella lue, enkä halua tietää, eikä kuulu minulle kenenkään mielen sopukat. Pikemminkin torjun tietoa niin paljon kuin se on mahdollista, ja edellä kertomani asiat vain tulevat salamana ja tietona aivoihin, ei tule mieleenkään, etten tiedä sitä, mutta ihmisen ajatusten luku on ihan toinen juttu, jota en halua edes kokeilla kuten eräs kuuluisa meedio Yhdysvalloista mielellään harrastaa - luki hänen elämäkertakirjassaan. Hänen niemensä on Allison DuBois - meillä on paljon yhteistä, mutta sitten paljon eroavaisuuksia, koska hän haluaa olla julkisesti esillä ja erilaisten testien kohteena - siis todistaa näitä asioita.

josolisinkuvannut kirjoitti:

Juu, mutta eikö olisi ollut mielenkiintoisempaa ottaa valokuva? Mitähän siellä olisi näkynyt?

Tämä "ottaa valokuva, mitähän näkyisi" liittyy erääseen valokuvaan, jonka todella otin siitä mitä näin.

Oli ... erikoinen autiotalo tai pikemminkin vain asumus. Siellä ei näkynyt mitään, kukaan ei liikkunut, ei tullut eikä mennyt. Minua vaivasi se paikka, koska näin kummituksen, joka houkutteli minua sinne.

Sitten näin miten verho oli sivusta ylhäällä aivan kuin käsin kannateltavana - fyysisesti se ei olisi pysynyt sellaisessa asennossa. Päätin ottaa siitä ikkunasta kuvan. En katsonut valmista kuvaa tuolloin, mutta kun ryhdyin selittämään toiselle tilannetta ja verhoa, että onkohan siellä sisällä kuitenkin joku ihminen, ja otin kuvan esille, ei se ollutkaan kuten olin sen nähnyt.

Ai niin, asiaa en pystynyt enää myöhemmin mitenkään tarkistamaan, koska kun tulimme seuraavan kerran paikalle, koko asumustakaan ei ollut. Sen sentään olivat muutkin nähneet. Kummitus selvisi - hän oli jo satoja vuosia sitten kuollut nuori nainen, jonka tiedettiin elävän alueella.