Elinaika kerroin iskee rajusti, itku tuli : (

Olisit aikoinasi lukenut ittes yrittäjäksi ja ruvennut työnantajaksi niin ei tarttis nyt kateellisena parkua.

Lukenut yrittäjäksi? Yrittäjyys on elämäntapa, oli sitten minkä alan paperit taskussa. Yksinyrittäjänä toiminut yli 20 vuotta jää eläkeaikanaan köyhyysloukkuun aika helposti, kun tuottavuus on omissa hyppysissä ja konsteissa. Vaikka olisit minkälainen haka, tuloista maksettava noin 24% eläkemaksu on järkyn suuri menoerä esimerkiksi käsityöyrittäjälle. (palkansaaja maksaa vain 6-9%)
Näytä minulle yksintoimiva ammatinharjoittaja, joka tahkoo mania vuodesta vuoteen maksimituloilla! Hyvä että saa edes ruokaa ja asunnon maksettua, ja ihmeeksi ilman konkurssia pärjää eläkeikään.
Lukuna on tuo 24% iso per vuosi, mutta todellisuudessa sekin pakkomaksu vain lihottaa eläkeyhtiöitä. Kun tarvitset apua, et sitä saa. Et kuntoutusta, et työkyvyn hoitoa/kartoitusta, et edes työkyvyttömyyseläkettä ilman lakiasiointia ja käräjiä.
Yrittäjyys on hullun hommaa.
Terveisiä hallituksen hulluille visionääreille, kupruherrat luulee enemmän kuin tietää.

viha-puhe kirjoitti:

Lukenut yrittäjäksi? Yrittäjyys on elämäntapa, oli sitten minkä alan paperit taskussa. Yksinyrittäjänä toiminut yli 20 vuotta jää eläkeaikanaan köyhyysloukkuun aika helposti, kun tuottavuus on omissa hyppysissä ja konsteissa. Vaikka olisit minkälainen haka, tuloista maksettava noin 24% eläkemaksu on järkyn suuri menoerä esimerkiksi käsityöyrittäjälle. (palkansaaja maksaa vain 6-9%)
Näytä minulle yksintoimiva ammatinharjoittaja, joka tahkoo mania vuodesta vuoteen maksimituloilla! Hyvä että saa edes ruokaa ja asunnon maksettua, ja ihmeeksi ilman konkurssia pärjää eläkeikään.
Lukuna on tuo 24% iso per vuosi, mutta todellisuudessa sekin pakkomaksu vain lihottaa eläkeyhtiöitä. Kun tarvitset apua, et sitä saa. Et kuntoutusta, et työkyvyn hoitoa/kartoitusta, et edes työkyvyttömyyseläkettä ilman lakiasiointia ja käräjiä.
Yrittäjyys on hullun hommaa.
Terveisiä hallituksen hulluille visionääreille, kupruherrat luulee enemmän kuin tietää.

Lue lisää

Yrittäjyyttä on niin monenlaista. Kaverini isä oli kiltti mies. Yrittäjänä toimi, mutta myi työnsä aina alehintaan. Olisi saanut ihan OK toimeentulonkin, mutta oli niin helposti asiakkaan vietävissä ja narrattavissa. Puutyöverstasta piti. Ammattimies puutöissä. Nopea ja osaava, mutta se bisnes puoli ei toiminut ollenkaan. Hinnoittelu pielessä. Itseään on vaikea muuttaa. Siinä missä toinen saa bisneksen rokkaamaan, niin toinen pakertaa pitkää päivää ja poltaa kynttilää. Elämäntapayrittäjyys ei ole hyvä asia. Yrittäjyys on oppimista siinä missä muukin hyvä taito. Pakkoyrittäjyyttäkin on runsaasti. Yksinyrittämistä. Nykertämistä. Vuodesta toiseen samat kuviot. On jäänyt tilaan josta ei osaa luovia ulos. Eikä haluakaan. Tyytyy olotilaansa. Lahjakkaimmista yrittäjistä kasvaa liikemiehiä. Onneksi niin. Yrittäjiä tarvitaan tähän maahan lisää.

En suosi ahneutta missään muodossa. Se on kuolemansynti. Ylpeä ammattilainen ei myy itseään eikä tuotettaan dollarit silmäkuopissaan.
Kulttuurin ammattilainen ei ole kaupan kellekään pakosta. Mieluummin köyhä ja kunniallinen kuin yhteiskunnan ostettu mies.

Vihdoikin joku järkevä mielipide, noin se menee markkina taloudessa ei se rahan panttaaminen ja osto voiman heikentäminen todellakaan tuo hyvin vointia. päinvastoin. ja eläkeläsiten ideksi tulis kiireesti saattaa alkuperäiselle tasolle jolloin se osto voimansa kasvaisi ja talous alkais kehittyyn .

Olen ollut eläkkeellä jo yli kuusi vuotta. Eläkkeeni suuruus yllätti minut. Vertaan siis sitä viimeiseen kuukausipalkkaani. Eläkkeeni on siitä n. 90%. Tämä selittyy tekemilläni ylitöillä. Minulla olisi tietenkin vielä mahdollisuus tehdä eläkkeeni rinnalla töitä. En kuitenkaan katso tuota tarpeelliseksi. Nyt matkustelen ja nautin työni ja eläkkeeni hedelmistä. Maaliskuussa täytän 55 vuotta ja vaimoni, 36v, suomalainen tietenkin, on luvannut järjestää hulppeat juhlat. Tietenkin Suomen Turussa! Ileä ei kutsuta, koskaan.