Kun luin tätä palstaa, sieltä mielestäni puuttui jotain - ehkä jotain rakkauden syvimmästä olemuksesta. Yksiyiskohtia kyllä. -Liian usen mielestäni, rakkaus sekoitetaan sukupuolisiin tunteisiin, jopa tarpeisiin, himoon. Minusta - riippumatta siitä, onko rakkaus pättynyt tai ei, sen keskeinen tuntomerkki on kokemus ihmeestä, jopa armosta.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä se vain näin on
Tässä vähän vahvistusta:(rakkaudesta.)
Haluan tuntea,että sinä tarvitset minua sellaisena kuin minä olen.
Haluan tuntea itseni haavoittuvaksi.
Haluan tuntea että sinä et tule koskaan loukkaamaan minua.
Haluan tuntea sinun vahvuutesi.
Haluan tuntea,että voinkertoa sinulle sen,
mitä eniten haluan kertoa.
Haluan tuntea itseni avoimeksi.
Haluan tuntea hellää villiyttä kanssasi.Haluan tunten olevani yhtä kanssasi.
Haluan tuntea etteimikään ole koskaan ollut parempaa kuin tämä.
Haluan tuntea kepeyden pulpahtelevan sydämessäni.
Haluan tuntea syvällisyyttä.
Haluan tuntea ykseyttä.
Kyllä sukupuoliset tarpeet ja rakkaus voidaan sekoittaa helposti. Olen kans miettinyt mikä erottaa ne toisistaan. Rakkaus säteilee sydämestä ja himot heräävät alempaa. Kyllähän sen tunteekin jo. Jonkun katseesta voi heijastua lämpö ja välittäminen, toisen taas vihreä hehkuinen himo. Monesti sen näkee katseesta.
Kyllä rakkauteen liittyy kokemus ihmeestä ja armosta. Siksi sitä ei saisikaan ylenkatsoa ja pilkata. Armo on myös sitä, että saamme itse ensin tuntea olevamme rakastettuja, vasta sitten pystymme rakastamaan muita. Kun ymmärrämme sen rakkauden määrän jonka vastaanotamme, se tekee meistä pieniä ja nöyriä. Mikään ei ole itsestään selvää.
Tosin pelko on esteenä kohdata rakkaus. Sillä rakkaudessa ei ole pelkoa. Monesti seksi tuo esiin pelkoja ja voi mutkistaa suhteita, ainakin aluksi.
Aivan totta ja kaikenikäiset ihmiset tuntuvat sortuvan tähän ajatteluun ts. se ei ole vain nuorten "ongelma".
Olen vain siitä eri mieltä, että mielestäni pitää osata rakastaa itseään (terveellä tavalla), ja olla sinut itsensä kanssa, jolloin pystyy rakastamaan myös toista "oikein", eli pyyteettömästi kaikkensa antaen, jolloin siitä (rakkaudesta) myös "saa" eniten. Eli ei ole edellytys se, että saat jonkun toisen rakkautta. (oliko vähän epäselvästi?) Rakkaus itsessään on kyllä todellinen ihme jota ei voi edes selittää ja toivoisinkin kaikkien saavan sen joskus kokea. Niillä tunteilla ei ole mitään tekemistä himon tai alkuihastuksen kihelmöivien tunteiden kanssa, rakkaus on niin kokonaisvaltaista.
Myöskään seksiä ei pitäisi sotkea rakkauteen, rakastuneena vain rakastelet ja se henkinen yhteenkuuluvuus yhdistettynä fyysiseen nautintoon saa ihmisen sellaiseen ekstaasiin, että se voittaa mennen tullen parhaankin seksin.
kyllä se on kuulkaas ihmiset niin että rakastetun haluaminen seksuaalisesti ei todellakaan ole mitään himoa.
rakastamaansa ihmistähän sitä oikein intohimoisesti haluaakin.se nyt on fakta.
haluta ja himoita myös rakastettuaan. Vai voiko?
Eikö rakastetun haluaminen seksuaalisesti ole mitään himoa? En tiedä.
Kertooko, jo sana "intohimoinen halu", innokkuudesta himoita, haluta?
Nämä ovat vain kysymyksiä ottamatta kantaa puoleen jos toiseen.
Mitenkään väheksymättä ihmisen tai muunkaan luontokappaleen fyysisiä tarpeita tai niiden välttämättömyyttä elämän jatkumiselle, on kyllä aiheellista joskus tehdä selvä ero nykykäsitysten, enimmältään viihteen, TV:n elokuvan jne. esittämän "rakkauden", ja sanan varsinaisen merkityksen välillä. Aiheellisesti kreikan kieli erotti asiaa kolmella eri sanalla. Kyllä suomenkielikin tarvitsisi vähintään saman, mieluummin enemmän. Itsekään en tunne omia tunteitani kuvaaviksi sanaa jota käytetään tarkoittamaan jotain aivan muuta. Odotan, että kielilahjakkuudet täsmentävät tunteiden asteikkoa myös kielessä - ilman lainasanoja.