miten ihmiset selviää kun elämässä on hyvin monia asioita jotka ovat hyvin pahasti solmussa ja joihin on erittäin vaikea keksiä ratkaisua, koska niihin ei ole ratkaisua? Kun keskustelemiset eivät auta ja vuodet kuluvat ja asiat pahenee. mitä neuvotte sellaiselle ihmiselle?
(vastauksina ei kelpaa joutavat hölinät joita kuka tahansa voi sanoa)
(vastauksina ei kelpaa joutavat hölinät joita kuka tahansa voi sanoa)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Erittäin hyvä kysymys. Ei ehkä kauheen lohduttavaa, mutta en oo kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen vielä löytänyt keinoa. Tuntuu kuin koko elämä valuis hukkaan.
Parasta apua voi olla jos jaksaa kuunnella. Tietenkin hyvä kuuntelija osaa antaa hyviä ohjaavia kysymyksiä millä asianomainen voi oivaltaa itse polkuja ratkaista tai kypsyä päätökseen.
Eikö se ole niin, että jokainen tekee sittenkin itse ne päätökset.
Joskus on vain niin, että henkilö ei itsekään edes tahdo kohdata asianydintä vaan vatvoo ja kehittelee niitä verukkeita siirtää lopullista päätöstään.
On tilanteita, joissa sitä ainutta oikeata ratkaisua ei ole vaan on vain päädyttävä johonkin. Sanotaan että huonokin ratkaisu voi olla parempi kuin jatkuva pysähdys ja samassa vellissä seisominen. Elämässä on tilanteita, että on vain päätettävä ja lähdettävä kahden tien haarassa jompaan tai kumpaan suuntaan.
Ystävänä emme kuitenkaan voi tehdä tätä toisen puolesta vaan päätös jää hänelle.
Olen ollut itse joskus tilanteessa, ettei mikään vaihtoehto tunnu oikealta, mutta kun aikansa jahkuu niin kyllä se kuva lopulla kirkastuu. Kun sitten sen kipeän päätöksen tekee, niin turha on jäädä asiaa märehtimään ja katumaan.
Mielummin muuttunut kuin juuttunut,kyllä,cheekin sanoin.Valinnat on usein vaikeita.Tuntee että tekee väärän valinnan ,valitsee sitten miten hyvänsä.Kaikki vanha kokemuspohja kummittelee taustalla,vaikkei sitä itse välttämättä tiedostaisikaan.Murehtiminen eikä märehtiminen on aivan hukkaan heitettyä aikaa.Kaikkihan me sitä tehdään,mikä on ihan inhimmillistä,mutta johonkin raja on asetettava.Kun ynnää elämänsä eri palaset yhteen,näkee kokonaisuuden hiukan paremmin.Ihmissuhteet,terveysasiat,työ/opiskelun ja vapaa-ajan.Mikä vie kohti parempaa,mikä ei.-
Siinähän se.Mikä tuo sulle paremman olon,mikä taas pahentaa?
Ensin täytyisi tiedostaa,mitä haluaa,elämältä.Mitä tarvitsee,voidaakseen hyvin.Mikä on turmiollista,mistä on luovuttava.Toisekseen,pelkkä puhe ei riitä.Pitää toimia ja tehdä asioita,konkreettisesti,kohti haluamaansa elämää.Usein esteenä on,että ihmisen luonto on perusteiltaan kärsimätön ja juuri pitkäjänteisyyttä vaaditaan,että asiat ja elämä lähtee rullaamaan oikeaan suuntaan.Liian isot odotukset on myös nyky ihmisen vitsaus,meille pakkosyötetään "hyvän" elämän aineksia.Pitää olla sitä ja tätä ja aina on ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.Se on suuri illuusio.Kaikella ja kaikilla on hyvät ja huonot puolensa.Ihminen tarvitsee loppujen lopuksi hyvin vähän ollakseen "onnellinen".Ja kiitollisuus,niistä pienistä ja hyvistä jutuista,se on merkittävä edistysaskel monen ihmisen elämässä.
ihmiset haluaa terveyttä, rakkautta ja rahaa. muuta ei elämässä tarvita. ellei sitten joskus alkoholia ja päivittäin seksiä.
Uskon, että terve itserakkaus on tärkeää. Pitää siis toimia sen eteen, että saa onnistumisia aikaan tekemisissään ja juuri sille omalle itselle pitää aamusta iltaan tehdä hyviä tekoja.
Ja toinen on se, että ymmärtää, ettei koskaan tule täydelliseksi. Siis ... aina tulee niitä solmutilanteita jatkossakin.
Tulee siis toimia erittäin rakastavasti itseään kohtaan. Ja olla onnellinen, että on tällaisen aarteen itsestään löytänyt.
"Kun keskustelemiset eivät auta ja vuodet kuluvat ja asiat pahenee. mitä neuvotte sellaiselle ihmiselle?
(vastauksina ei kelpaa joutavat hölinät joita kuka tahansa voi sanoa)"
'Joutavaa hölinää', mutta kyllä ne keskustelemiset ja kohtaamiset vain ovat tärkeitä, jos niistä vain edes jotain aidoksi kokemaansa apua saa. Tämän voi huomata ehkä viimeistään sitten, kun niitäkään ei enää ole, ja menee vieläkin huonommin (kuten itselläni tällä hetkellä).
Etsiydy hyviin kohtaamisiin?
Toinen, oikeastaan vielä tärkeämpi voisi olla se, että kuuntelee itseään, ottaa aikaa itselleen, miettii asioita - tai ennemminkin: antaa asioiden mietityttää ja tuntua.
Jos kaipaat vastaukseksi lopullista ratkaisua, ihmettä tai vallankumousta, niin se on sitten vaikeampaa. Tätähän me kaikki toivomme. Itse luulen, että se tapahtuu vain kulkemalla eteenpäin.