Elämä on turhaa.

Älä sitten yritä parantua. Tunteet ovat joka tapauksessa ohimeneviä. Ei samaa tunnetta jaksa ylläpitää ikuisuuksia. Ainakin itselläni on aina jossain vaiheessa mennyt "kipukynnyksen yli", on sitten ollut kuinka vaikeaa tahansa.

Jos ajattelet, että "haluat parantua", on tavoitteesi liian kaukana. Tee välitavoitteita. Muuta pieni asia kerrallaan. Jos et ole käynyt kuukausiin ulkona, aloita vaikka siitä, että käyt valoisan aikaan ulkona. Liikunnalla on valtava merkitys sekä ruumiilliselle että henkiselle hyvinvoinnille. Se ei tarvitse olla edes mitään järjetöntä repimistä.

Mitäpä jos tekisit alkuun vaikka heti huomenna valoisan aikaan kävelylenkin? Kuulostele sen jälkeen, tuntuuko paremmalta. Monen masentuneen eväät ovat syvältä. Valkoisella vehnällä, perunalla, sokerilla ja rasvalla ei voi voida hyvin. Tarvitaan myös erilaisia suojaravintoaineita. Eli yritä kohta kerrallaan saada ravitsemustasi kuntoon. Tavoitteita voi myös olla, että tiskiallas ja vessanpönttö pysyvät puhtaana. Puhtaassa ja selkeässä ympäristössä ajatus juoksee paremmin. Ja sitten kun terveitä arkielämän rutiineita syntyy, niin siitä tulee väkisinkin tyytyväinen olo, sitä ei voi estää.

Eli unohda "parantuminen", ja tyydy parantamaan elämisen laatuasi pienillä yksinkertaisilla toiminnoilla. Sitä myöten hyvinvointisikin kasvaa. Ja ehkä huomaat jossain vaiheessa että ulkona paistaa aurinko ja sinä itse olet tervehtymässä.

Tämähän se on se usein jatkuva kysymys, joka painaa ja ei häviä moninaisilla konsteillakaan.

Tavallaan ainoa vastaus, jonka itse löysin, on se, että huomisesta - tai jostain seuraavasta hetkestä - ei voi tietää. Siten ei voi tietää myöskään huomisen seurauksista, eikä niiden edelleenvaikutuksista... Vaikka koko ajan luuleekin kaiken olevan alati ja iäti Samaa.

Ei vieläkään, eikä kai koskaan tässä elämässä kaikki ole samaa.

Jos jotenkin saatoin toivoa tai uskoa, että ne seuraavat hetket seurauksineen, mahdollisuuksineen voivat olla parempiakin kuin nykyiset... niin moni nykyisin vallitsevaan nähden tyystin erilainen voi kai olla mahdollista?

Ainakin toisinaan. Mutta ehkä se riittää?