En halua elää :(

mulla ei oo ketään.. ei kavereita, ei poikaystävää, ei äitiä jolle voisin kertoa huolistani.. :( erosin ennen kesää ja äitini kuoli vain pari kuukautta ennen sitä. olen 17 vuotias, joku sitä kuitenkin kysyisi.. Mulla ei oo ketään kelle voin puhua eikä ketään kelle merkitsisin edes vähän. oon ollut masentunut jo 2014 kesästä asti kun kaverini meni tekemään itsemurhan alkoholilla ja lääkkeillä. siihen loppu kaikki muutkin mun ihmissuhteet, en vaan kestäny enään enkä pystyny puhumaan siitä aiheesta kellekkään. sit kun pääsin kouluun niin menin terkkarille kertoo tästä ja kävin juttelemassa myös kuraattorin ja psykiatrin kanssa. ei oo auttanut eikä tuokaan kipu vielä oo helpottanut :( olin koulussa aina yksin ihan vaan sen takia koska olin liian ujo, pelkään kokoajan että sanon jotain väärin tai väärällä tavalla. mulla on niin paljon pään sisällä sanottavaa etten enää keksi muuta keinoa ku kirjottaa, en kyllä parempaa paikkaa keksinyt D: heh.. oman pahanmieleni takia jätin sitten maailman ihanimman ihmisen, hymyilin ekaa kertaa pitkästä aikaa silloin kun sain jutella tuon kanssa ja en tuu ikinä antaa itelleni anteeksi mitään. en vaan voi olla ajattelematta että miks just minä, miks mun pitää olla se ujo syrjäytyny paska kun voisin olla ihan jotai muuta.. mä oon miettiny mun ratkasuu todella pitkän ajan eikä kukaan mua jää kaipaamaan, sukulaiset ottaa yhteyttä ehkä kerran vuodessa ja isä ei todellakaan huomaisi, sillä on nyt uudet jutut ja varmaan vaan oottaa että täytän 18 ja muuttaisin pois sen jaloista.. en kyllä voi sanoo että tää elämä on ollu elämisenarvosta, mun ois pitäny tappaa itteni paljon aikasemmin.. joka päivä kysyn iteltäni että kuinka paljon näin heikko ihminen voi jaksaa ja nyt se raja on tullu vastaan, en kestä tätä yksinäisyyttä ja ei en voi noin vaan tehdä uusia kavereita koska hädintuskin uskallan puhua omalle isällenikään. jep naurettava mä oon :) en haluu olla mä enkä halua elää täällä, toivottavasti nukahan nyt ikuiseen uneen, hyvää yötä foorumilaiset❤️
551
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Sait minut juuri itkemään. Älä tee mitään harkitsematonta ethän?

Äänestä

Se on surullista ku tajuat ettei sulla oo mitään minkä takia jaksaisi täällä olla.

Äänestä

Miten sinuun saa yhteyden, mistäpäin olet?

Äänestä
  • Miksi haluut ottaa yhteyttä. Olen pohjois-pohjanmaalta :)

    Äänestä

Oletko tällä hetkellä koulussa?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


haavoittunutenkeli kirjoitti:

mulla ei oo ketään.. ei kavereita, ei poikaystävää, ei äitiä jolle voisin kertoa huolistani.. :( erosin ennen kesää ja äitini kuoli vain pari kuukautta ennen sitä. olen 17 vuotias, joku sitä kuitenkin kysyisi.. Mulla ei oo ketään kelle voin puhua eikä ketään kelle merkitsisin edes vähän. oon ollut masentunut jo 2014 kesästä asti kun kaverini meni tekemään itsemurhan alkoholilla ja lääkkeillä. siihen loppu kaikki muutkin mun ihmissuhteet, en vaan kestäny enään enkä pystyny puhumaan siitä aiheesta kellekkään. sit kun pääsin kouluun niin menin terkkarille kertoo tästä ja kävin juttelemassa myös kuraattorin ja psykiatrin kanssa. ei oo auttanut eikä tuokaan kipu vielä oo helpottanut :( olin koulussa aina yksin ihan vaan sen takia koska olin liian ujo, pelkään kokoajan että sanon jotain väärin tai väärällä tavalla. mulla on niin paljon pään sisällä sanottavaa etten enää keksi muuta keinoa ku kirjottaa, en kyllä parempaa paikkaa keksinyt D: heh.. oman pahanmieleni takia jätin sitten maailman ihanimman ihmisen, hymyilin ekaa kertaa pitkästä aikaa silloin kun sain jutella tuon kanssa ja en tuu ikinä antaa itelleni anteeksi mitään. en vaan voi olla ajattelematta että miks just minä, miks mun pitää olla se ujo syrjäytyny paska kun voisin olla ihan jotai muuta.. mä oon miettiny mun ratkasuu todella pitkän ajan eikä kukaan mua jää kaipaamaan, sukulaiset ottaa yhteyttä ehkä kerran vuodessa ja isä ei todellakaan huomaisi, sillä on nyt uudet jutut ja varmaan vaan oottaa että täytän 18 ja muuttaisin pois sen jaloista.. en kyllä voi sanoo että tää elämä on ollu elämisenarvosta, mun ois pitäny tappaa itteni paljon aikasemmin.. joka päivä kysyn iteltäni että kuinka paljon näin heikko ihminen voi jaksaa ja nyt se raja on tullu vastaan, en kestä tätä yksinäisyyttä ja ei en voi noin vaan tehdä uusia kavereita koska hädintuskin uskallan puhua omalle isällenikään. jep naurettava mä oon :) en haluu olla mä enkä halua elää täällä, toivottavasti nukahan nyt ikuiseen uneen, hyvää yötä foorumilaiset❤️

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu