Täytyy tehdä päätös

Lapset jo melko isoja ja sen tiedän, että tähän varattuun en koske. Kunnioitan hänen päätöstään. Yksin jäisin, koska en voi rakastua kun rakastan tätä varattua.

Miten, jos toisen lähelläolo yököttää?

neuvojasiis kirjoitti:

Miten, jos toisen lähelläolo yököttää?

Miten tilanne on päässyt sellaiseksi? Sitä kautta sitä kai täytyy lähteä purkamaan.

Parisuhteen tilanne voi oikeasti olla sellainen, että sitä rakkautta ei niin vaan herätellä henkiin! Jos tietyt asiat ovat pielessä (suhteen peruspalikat) ja toinen ei niiden eteen tee asioita niin homma ei toimi ja valitettavasti se voi todellakin olla vain toisesta kiinni!! Ja sellaisten ihmisten on ihan turha itkeä toisen perään, kun tulevat jätetyiksi, mahdollisuuksia on kyllä monesti ollut korjata asioita. Toisen vastuulle ei voi sysätä omia asioitaan.
Mutta joo, jos kysymys on vain siitä, että et tunne palavaa rakkautta toista kohtaan tai toinen yököttää niin sitten tosiaankin yritätte saada suhdetta kuntoon vaikkapa terapiassa. Jos suhteen peruspilarit: toisen kunnioitus, arvostus, luottamus ja tietynlainen yhteisyyden tunne on kunnossa ei parisuhteesta kannata noin vain lähteä. Haasteitahan eteen tulee myös uudessa suhteessa. Mutta tärkeää on miettiä sitä turvallisuuden tunnetta, jota nykyisestä kumppanista saa (jos saa) ja sitä, että onko tuo vierellä silloinkin kun olen vanha (vai haluatko enää niin ja osaako edes olla tukena).
Varattu-varattu on äärettömän hankala tilanne. varattu-vapaa ehkä hieman helpompi.

parisuhteellista kirjoitti:

Parisuhteen tilanne voi oikeasti olla sellainen, että sitä rakkautta ei niin vaan herätellä henkiin! Jos tietyt asiat ovat pielessä (suhteen peruspalikat) ja toinen ei niiden eteen tee asioita niin homma ei toimi ja valitettavasti se voi todellakin olla vain toisesta kiinni!! Ja sellaisten ihmisten on ihan turha itkeä toisen perään, kun tulevat jätetyiksi, mahdollisuuksia on kyllä monesti ollut korjata asioita. Toisen vastuulle ei voi sysätä omia asioitaan.
Mutta joo, jos kysymys on vain siitä, että et tunne palavaa rakkautta toista kohtaan tai toinen yököttää niin sitten tosiaankin yritätte saada suhdetta kuntoon vaikkapa terapiassa. Jos suhteen peruspilarit: toisen kunnioitus, arvostus, luottamus ja tietynlainen yhteisyyden tunne on kunnossa ei parisuhteesta kannata noin vain lähteä. Haasteitahan eteen tulee myös uudessa suhteessa. Mutta tärkeää on miettiä sitä turvallisuuden tunnetta, jota nykyisestä kumppanista saa (jos saa) ja sitä, että onko tuo vierellä silloinkin kun olen vanha (vai haluatko enää niin ja osaako edes olla tukena).
Varattu-varattu on äärettömän hankala tilanne. varattu-vapaa ehkä hieman helpompi.

Puidaanpa ajatuksella. Todella allekirjoitan, jos tunteet on olleet hukassa vuosia ja sattuu rakastumaan toiseen, niin millä käännät ne tunteet omaan puolisoon? Joka ei välttämättä halua mitään enempiä kuin ennenkään. Pitäiskö tämmöisessä tapauksessa sanoa puolisolle, että olen rakastunut toiseen? Käydä omassa taloudessa läpi asiaa. Koska siihen toiseen rakastumisessa on ollut omat syynsä. Jos lapset on melko isoja, itse koen ainakin aika järjettömäksi tuhlaukseksi jatkaa rakkaudetonta liittoa. Todellakin tekis mieli itkeä ja potkia talon kulmia, kun mietin juuri sitä, että puuttuu toisen kunnioitus, arvostus, luottamus, tulevaisuus. Nyt on jo nähty se, kuinka käy jos sattuu sairastumaan. Oma taloudellinen toimeentulo oli este lähdölle vielä pari vuotta sitten.

Minusta on hyvä pulmanratkaisu, että ihmiset tulee edes tänne purkamaan tuntojaan. Moni on varmasti yrittänyt asioita ratkoa puolison kanssa, tuloksetta, nämä ovat prosesseja, joita jokaisen kyseisessä tilanteessa olevan on käytävä läpi. Joskus se puhuminen muille läheisille ja tuttaville voi olla äärettömän vaikeaa, on hyvä, että on olemassa edes jonkinmoinen paikka minne purkaa tuntemuksiaan. Täällä kannattaa vaan pitää hieman varansa noiden katkeroiden ja pelleilijöiden varalta. Itsekin, kun tänne ekoja kertoja tulin, en oikein asiaa hiffannut. Mutta itse ainakin tahdon auttaa niin montaa muutakuin voin, jotka eroprosessin kanssa pyörii, kun itsekin siinä olen. Voimani eivät vielä riitä auttamiseen, mutta ehkä myöhemmin. Toivotan ap onnea elämääsi ja ratkaisuja, se ratkaisun tekeminenhän se vaikein vaihe lopulta on. Hyvää illanjatkoa.

Hyvin sanottu.