Olen huomannut, että Suomessa hyvin yleisesti kavahdetaan sanaa "totuus".
Sellaista ei monen mielestä ole, vaan on vain mielipiteitä.
Toki totuus, jonka ihminen kykenee tietämään on suhteellinen, mutta, jos totuus-sanasta ei pidetä ollenkaan, eikä totuutta mitenkään pyritä edes selvittämään, niin miten sitten voi olla valeita ?
Miten ihmiset paljon enemmän syyttävät toisiaan valeista, kuin uskovat totuuden olemassaoloon ? Kuinka se on loogisesti mahdollista ?
Minun mielestäni, jos totuus ei kiinnosta, on turha puhua valheistakaan tai sellaisia etsiä, koska eihän valeita voi olla ilman totuutta.
Sellaista ei monen mielestä ole, vaan on vain mielipiteitä.
Toki totuus, jonka ihminen kykenee tietämään on suhteellinen, mutta, jos totuus-sanasta ei pidetä ollenkaan, eikä totuutta mitenkään pyritä edes selvittämään, niin miten sitten voi olla valeita ?
Miten ihmiset paljon enemmän syyttävät toisiaan valeista, kuin uskovat totuuden olemassaoloon ? Kuinka se on loogisesti mahdollista ?
Minun mielestäni, jos totuus ei kiinnosta, on turha puhua valheistakaan tai sellaisia etsiä, koska eihän valeita voi olla ilman totuutta.
Vastaukset 214
Vanhimmat
Totta turiset - mielestäni. Totuus ei ole muodissa näinä (narsistisina?) aikoina. Tämän muutoksen ajan hengessä voi huomata ainoastaan, jos on ehtinyt tuhtiin keski-ikään. Narsistin vaikutuspiirissä toimineena tiedän, kuinka vaivautuneesti ja toisaalta luovasti nasse tukijoukkoineen suhtautuu totuuteen.
Kun elää valheessa, niin se pitää jotenkin selittää itselle.
Ja juuri siihen tämä valhe "totuus on suhteellinen käsite" on omiaan.
Sen avulla on helppo perustella tekonsa oikeutetuksi ja tarvittaessa vaikka musta valkoiseksi.
On olemassa totuus ja valhe, mutta moni ei halua kuulla sitä, silloin pitäisi alkaa kantamaan vastuu omista teoistaan.
Narsistit ovat loistavia näkemään vääryyden ensimmäisinä... silloin kun joku muu on tekemässä sitä. Eli kyllä meistä jokainen luonnostaan tietää mikä on oikein ja mikä on väärin. Se haluaako sitä noudattaa onkin jo sitten ihan toinen juttu
Olen tympääntynyt lähes kaikenlaiseen "avunhakuun", koska etenkin monenlaisia "auttajia" ei kiinnosta mikä on totta ja mikä valetta, ja en kertakaikkiaan ymmärrä miten niin voi auttaa, että todesta ja valeesta tehdään tasavertaisia mielipiteitä, kuten yleensä tehdään.
Kehoitan sinua lukemaan Sam Vakninin kootut seikkalut vol.I-IV.
Ok...luen ehkä joskus
Miten vale voi olla mielipide ?
Kun joku tietoisesti keksii jollekin kerrotavaksi valeen, onko se oikeasti kertojan näkemys, vai sanooko hän vaan jossakin tarkoituksessa valesanoja jollekin ? On tietysti ihmisiä tai tilanteita, joissa ihmiset valehtelevat itselleenkin, ehkä heillä se on mielipide. Mutta moni valehtelija tietää valehtelevansa, ja heillä on luultavasti pohjemmalla salattuna oikea mielipiteensä kokonaistilanteesta, jota ei sanota ääneen. Niin se vale siinä, kenen mielipide se on ? Luultavastikin lähinnä kuulijan toivoma mielikuvitusmielipide. Luultavastikin siis lähinnä kuulijan mielipide, joka on selostettu valeena hänelle hänen mielikseen, ja tämä "mielipide" on yleensä mieluisin, mutta henkilöä kenelle sen oletetaan kuuluvan, ei ole oikeasti olemassakaan.
Narsisti ystävineen operoi mieluusti osatotuudella, koska mielikuvituksella ja sukkelalla kielenkäytöllä siitä voi muotoilla ihan mitä vain. Taitava manipuloija maalailee ihmisten mieliin ensin käsityksiä ja vaikutelmia muokaten tätä kautta heidän mielipiteitään.
Kun pohjatyöt on tehty hyvin, otolliseen maaperään on helppo istuttaa, mitä kulloinkin tarvitsee. Jätetään olennaista kertomatta, mutta lisätään joukkoon hieman herkullista soopaa eli paskajuttu, jonka narsisti haluaa muuntaa totuudeksi. Ja ihme tapahtuu: kun riittävän moni uskoo samaan asiaan, porukka myös toimii tämän mukaan. Valheesta tulee tavallaan "totuus".
Vaikka tosiasiat yleensä putkahtavat ennen pitkää esiin, ei monella ole kanttia muuttaa tämän vuoksi kantaansa. Ei etenkään työelämässä, eikä varsinkaan jos sattuu olemaan esimies, joka on tehnyt vääriä, epäoikeudenmukaisia, typeriä ratkaisuja vain, koska on uskonut valehtelijaa.
Edellä kuvatun nähnyt ja kokenut.
Ja sitten kun riittävän moni uskoo siihen valejuttuun, samaan valeeseen aletaan yrittää pakottaa mukaan elämään sitä henkilöä, kenestä valemielikuvat on kehitelty, eli hänet ikäänkuin yritetään manipuloida siksi joksikin mikä hän ei ole, mukaan siihen teatteriin esittämään. Ja jos kohde ei suostu ja kritisoi koko touhua, häntä pidetään vielä hankalanakin.
Joskus olen tuollaisissa tilanteissa alannut nauramaankin, kun asia on oikeastaan ollut varsin vakava. Naurukin luultavasti tulkittiin aivan väärin. Mutta ei sitä joskus voi muuta kuin tuskissaan nauraan, jos porukka pyörittää tosissaan aivan soopaa. Eikä edes nauru herätä heitä.
Juuri näin toimitaan esimerkiksi avioerotilanteessa kun halutaan taata vaikkapa huoltajuus itseleen. Kun on saatu aito keskusteluyhteys viranomaiseen, aletaam kuvailemaan omaa totuutta tilanteesta, puolisoa ei haukuta, sen sijaan annetan huolta herättäviä signaaleja kuulijalle, jotta hän muodostaa itse halutun totuuden. Lastensuojelu suojelee myös vanhempaa, jos toinen vanhempi vaikuttaa vaaralliselta tai miten vain häröiseltä. Kun tämän pisten savuttaa, jossa lastensuojelu on täysin kertojan puolella, voidaan unohtaa kaikki lait. Niin tekee lastensuojelukin.
Tuo on iso epäkohta viranomaisessa, että toisen kertomaa aletan pitää totuutena kuulematta toista. Moni lapsiperhe kärsii/on kärsinyt tuosta. Jälki on masentavaa: yksi sairas vanhempi sairastutta loppelämäkseen perheen lapset, eikä lapsista eristetty vanhempikaan selviä ilman terveydenhuollon apua.
On myös outoa kuinka vahva viranomaisen usko siihen valehdeltuun alkukuvaukseen on. Kaikki sitä vastaan puhuva on jotain, mitä ei suostuta edes näkemään. Viranomaiset Suomessa ovat virheettömiä juuri siksi; he eivät jostain syystä myönnä virheitä. No se lienee syvemmällä koko kultturissamme, mutta pelaa manipuloijan pussiin yhtäkaikki.
Mielestäni tämä on niin totuuden mukainen kirjoitus narsistin käytöksestä ja siitä, miten hän muuttaa valheen omaksi *totuudeksi*. Manipuloidakseen sitten myös lähipiiriään uskomaan epätodet asiat totuuksina. Voi kuinka puistattavan kieroa tämä narsistinmaailma onkaan.
Narsistien toiminta on vammasta johtuen hämmästyttävän samanlaista. Uskomattomampaa on, että narsistit saavat myös ympäristönsä ihmiset pyörimään nassekaavan mukaan. Törmäsin aikoinaan työelämässä eriskummallisiin asioihin ja ällistyin, kun luin narismista. Joku amerikkalainen tutkija oli kirjoittanut kirjansa vuosia sitten, mutta tuntui kuin hän olisi kuvaillut meidän työpaikkamme henkilösuhteita ja tapahtumia!
Toistan tähän ketjuun, että mielestäni mitään oikeaa ja väärää ei voida selvittää, ellei ensin selvitetä mikä on totta. Mutta sitten aletaan väittää, ettei ole mitään totta, on vain eri näkemyksiä. Ja sillä laillako ihmisiä aletaan leimaamaan hyviksi ja pahoiksi, ilman mitään totta ?
Vaan erilaisten verbaalisten tarinoiden kilpailua, joita voi olla millaisia vain ? Itsekin osaisin kuvata saman asian monenlaisella eri tavalla.
Oikeasti on olemassa muutakin kuin ne tarinat: tosiasiallinen asiantila.
Se kertomus on eniten totta, joka tarkiten tosiasiallista asiantilaa vastaa.
Jokainen kyllä tietää sisällään, että on oikeasti olemassa totuus ja valhe.
Vauvatestit ovat kiistattomasti todistaneet sen, että oikean ja väärän erottaminen on synnynnäinen ominaisuus, ie opittava.
Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että jopa kaikista paatuneimmat psykopaatit pystyvät erottamaan oikean ja väärän. Se, että he valitsevat niin kuin valitsevat onkin tietoinen valinta.
Käsitys siitä, että ei ole oikeata ja väärää tai että se on suhteellinen käsitys on syntynyt suuresta tarpeesta.
Esimerkiksi ihminen, joka varastaa toiselta tietää tekevänsä väärin. Hän myös tietää, että hänen pitää palauttaa varastamansa. Jos ihminen ei kuitenkaan halua palauttaa varastamaansa, niin hänen täytyy jollain valheella selittää asia itselleen.
Mikä olisikaan silloin mieluisampi kuulla kuin se, että ei ole oikeasti oikeata ja väärää. Jos ei ole olemassa väärää, niin silloin ihminen ei ole voinut tehdä väärää ja syyllisyyden tunteminen on aivan turhaa.
Jokainen ymmärtää aviopuolison pettämisen olevan väärin. Koska ei voida myöntää itsessä olevan vikaa ja kantaa seuraukset, niin aletaan etsimään epätoivoisesti tekosyitä omalle teolleen.
Ihmiset, jotka ovat valinneet tämän tien ovat kiinni valheessa ja siksi tämä sanonta ”totuus on suhteellinen käsitys” on usealle heistä mantra, josta täytyy pitää kiinni, vaalia.
Ihmiset, jotka elävät valheessa ovat myös sokeita toisten valheille ja siksi narsistien ja psykopaattien on helppo levittää verkkonsa.
Ongelma on siinä, että suurin osa ihmisistä elää valheessa.
Valheessa elävät reagoivat oudosti ja täysin ylimitoitetusti kaikkiin sellaisiin aiheisiin, jotka liippaavat läheltä heidän valhettaan. Heillä kytkeytyy suojamekanismi päälle kun kolkutellaan asiaa, joka on kätketty sisään ja jonka henkilö uskoo sisällään olevan väärin.
Lapsen murhaamiseen kohtuun ei ole koskaan mitään oikeasti hyväksyttävää syytä, toisen huijaamisessa kaupanteossa ei ole koskaan mitään oikeasti hyväksyttävää syytä…
Meillä ei ole mitään oikeassa elämässä olevaa syytä, miksi me olisimme muka parempia kuin joku köyhä tai miksi meillä olisi oikeutus kaikkeen siihen materiaaliseen hyvään mitä meillä on, mutta köyhällä ei. Kun me alamme etsimään oikeutusta tuolle, niin me joudumme aina menemään mielikuvituksen ja valheen puolelle.
Siksi niin moni on valinnut valheen ja on sen vankina.
Totta, narsisti huijaa tuossa.
Nykyään tuntuu ihmeelliseltä ajatella, kuinka vaikea se huijaus oli oppia hyväksymään. (hyväksyä siinä mielessä, että on tapahtunut, ei moraalisesti.)
Minulle ei ole selvinnyt, mikä narsistille voisi olla huijaamisen vaihtoehto. Eli kun tietää mikä se narsisti on, niin mitä se voisi tehdä, että ei tulisi samalla huijanneeksi?
Kiitos. Ihanaa lukea tekstiäsi. Niin kirkasta. :)
Tilanteeni on nimittäin tämä:
Olen joutunut kohtalaisen mittavan pitkäaikaisen valehtelun kohteeksi pariin otteeseen elämäni aikana. Jokunen ihminen valehtelee ja moni vaikenee, vaikka tietää valehtelun valeeksi.
Suurin osa "avusta", jota olen tähän saanut, on ollut sitä, että päähäni on yritetty terottaa käsitystä siitä, että totuutta ei olemassa tai sitä ei voida tietää, tai jokaisella on oma totuutensa. Ja osa "auttajista" opettaa minulle, että läheiseni on kauan elänyt ja viisas, kun hän tietää, että maailmassa vale voittaa. Hän siis tietää, että minusta annetaan väärää käsitystä, mutta uskoo valeen voittavan, eikä siksi asetu minua puolustamaan, vaikka on kanssani samaa mieltä, että olen rehellinen ja puhun totta.
Ehkä tämä on jokin "näytelmä", jossa "yleisö" herkuttelee sillä, kuinka vale voittaa ?
Kiitokseni oli siis nimnimerkille: jhgkhljöh
juuh:in kirjoitusta kommentoisin, että minua taas häiritsee kovasti kun minulle hoetaan, että tapahtunut on jo tapahtunut, eikä sille enää voi mitään. En ollenkaan ymmärrä miksi sellaista hoetaan. Noh, ehkä siksi, että on olemassa toisenlaisia ihmisiä kuin minä, joille on sitä jotenkin vaikeaa ymmärtää että tapahtunut on tapahtunut, mutta minusta se on itsestään selvää, että tapahtunut on tapahtunut, ja koen sen jankutuksen yritykseksi moraalisestikin tehdä asia hyväksytyksi.
Kyllä minusta jo tapahtuneillekin asioille voidaan tehdä paljon korjauksia, jos oikeasti halutaan. Se jankutus on minusta vain yritystä luistaa moraalisesti korjaamasta asioita. Voidaan esimerkiksi jo tapahtuneen asian kohdalla sanoa: "Tämä on kyllä nyt mennyt väärin". Miksi ihmisiä vain sopeutellaan kaikkeen jo tapahtuneeseen moraalisesti väärään, eikä edes yritetä korjata moraalisesti vääriä asioita, jotka kyllä olisi mahdollista korjata niin pienellä vaivalla kuin sanomalla, että tämä kyllä on ollut väärin. Se voisi hyvinkin katkaista laajamittaisenkin vääryyden kierteen. Ei sitten ainakaan enää tehtäisi sitä samaa väärää. Mutta se kun hoetaan: "Se on jo tapahtunut, ei sille voi mitään", käytännössä mahdollistaa samanlaisen meiningin jatkumisen. Ei voikaan konkreettisesti, mutta voisaan todeta, että se oli väärin, eikä niin tehdä enää. MUtta asioita ei jostakin syystä haluta korjata oikeasti.
Se, että vääryys saa lisää ja lisää myötäileviä kuulijoita mielestäni tukee vääryyttä.
Ymmärrettävää on, että aina kaikki kaikissa tilanteissa eivät voi olla niin rohkeita, että avaisivat suunsa kokiessaan vääryyttä, nähdessään sitä tai kuullessaan siitä, itsekään en ole aina ollut.
Me kaikki huijaamme. Ei ole olemassa mustavalkoista totuus/valhe yingyangia. Absoluuttista oikeassa olemista tai väärässä olemista. Määritelkää mikä on totuus. Tai valhe. Ehkä totuus on vain usko, siis vahva uskomus, siis totuus on se mihin itse uskoo. Jos itse uskoo joutuneensa vääryyden kohteeksi, se on niin. Asioille ei todellakaan pidä enää ruveta tekemään mitään, siitä seuraa koko loppuelämän kierre. Jos kostat vääryyden jollekulle joku näkee se vääryyden tekemisenä tuota toista kohtaan eikä näe sitä että yrität pestä katkeruuttasi pois.
"Esimerkiksi ihminen, joka varastaa toiselta tietää tekevänsä väärin. Hän myös tietää, että hänen pitää palauttaa varastamansa."
Miten kun juutalaiset varastivat keskitysleirillä leipää natseilta etteivät kuolisi nälkään, oliko se rikos? Väärintekeminen on todellakin suhteellista. Ja oikein tekeminen on itselleen annettu oikeutus tehdä niin, kuten natsit tuhosivat taas juutalaisia, he uskoivat olevansa siihen oikeutettuja. Siis se, jolla on valta, määrää mikä on oikein ja väärin.
Kiitän uudelleen selkää kirjoittajaa aiemmin ketjussa.
Nyt on taas tätä me kaikki huijaamme juttua, jota aina tulee runsain mitoin, jos mitään totuutta haluaa etsiä...samalle viivalle laitetaan tietoiset huijarit ja ihmiset, jotka tekevät kaikkensa puhuakseen totta.
Mutta jos tällaisesta ajatuksesta lähtee, mitä järkeä olisi edes yrittää olla moraalinen ihminen, kun samanlaisia huijareita ovat ne, jotka omistavat koko elämänsä totuuden etsimiselle ja ne, jotka valehtelevat kaikkien kykyjensä mukaan aina ja kaikkialla ? Sittenhän on ylipäätään kaikki ihan samantekevää.
En usko, että vääryys mitataan sillä uskooko joutuneensa vääryyden kohteeksi tai ei. Varmaan niin he ajattelevat, jotka haluavat saada vääryyttä kärsineen uskomaan, että vääryyttä ei ole tapahtunut, luulevat, että sillä tapahtunut muuttuu tapahtumattomaksi, niinkuin se olisi muka kohteen käsityksistä kiinni, mutta ei sillä ole mitään merkitystä oikeasti, vaikka uhri uskoisikin ettei vääryyttä ole tapahtunut, vääryys on tapahtunut, jos se on tapahtunut.
Nytkö asia kääntyisikin niin, että vääryyden tekijä ei olekaan tehnyt mitään, eikä mitään ole tapahtunut, jos uhri uskoo niin.
Eli tekijä voi tehdä uhrille mitä vain ja olla täysin syytön, jos hän saa uhrin uskomaan, ettei mitään ole tapahtunut ?
Minä en tätä juttua usko, vaikka tällaista pajunköyttä minulle on syötetty kilometri kaupalla.
PS.
Siinä juuri tarvitaan moraalitajua sen määrittelemisessä oliko väärin, jos keskitysleiriläiset varasti syötävää ???
Mielestäni, jos on kehittynyt moraalitaju osaa vastata oliko se väärin.
Ei se ole pohjimmiltaan siitä kiinni mitä joku sanoo, mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta tämä on helpompi, jos uskoo Jumalaan.
En tarkoita välttämättä totuttua käsitystä uskovaisuudesta, vaan moni tiedemieskin on tavallaan uskonut Jumalaan, kuten käsittääkseni esim. Einstein.
nyt taas tuli täyttä paskaa ja valhetta oikein tuutin täydeltä. "varmaan niin he ajattelevat" ketkä HE? Oletko päästäsi aivan terve vai jahtaavatko jotkin ufot tms. sinua?
"vaikka uhri uskoisikin ettei vääryyttä ole tapahtunut, vääryys on tapahtunut, jos se on tapahtunut" Ei ole tapahtunut mitään vääryyttä jos uhri kerran sen uskoo ja hyväksyy, taidat olla tyyppi joka kaivaa vääryyden vaikkei mitään olisi tapahtunutkaan, kuulostat siltä.
Olet varmaan hankala tyyppi sen uskon. Oikea körmyniska, jolle on turha selittää mitään ja joka on omassa uskossaan luja. No meitä on joka lähtöön ja osa jää asemalle.
Moraali on meissä itsessämme eikä se riipu siitä mitä muut tekevät, vai oletko sellainen että kun muut huijaavat huijaat sinäkin? Kai sinä olet sinä itse vai oletko joidenkin muiden ilmentymä?
Eli tekijä voi tehdä uhrille mitä vain ja olla täysin syytön, jos hän saa uhrin uskomaan, ettei mitään ole tapahtunut ?
Näinhän se menee. Silloin tuo "teko" raukenee, mitä nyt sitten tuolla teolla oikein haet.
PSPS
Ja miksi se olisi huono asia, jos koko elämä menisi moraalisia kysymyksiä ratkoessa ? Mielestäni se olisi erittäinkin mielekeäs elämäntehtävä ja toivoisin, että sellaisia ihmisiä olisi mahdollisimman paljon.
Miksi olisi mielekkäämpi elämä viettää koko elämä katsoen kaikkea moraalitonta läpi sormien ? Kyllä siihenkin kuluisi koko elämä !
Jehova vai Lestako olet, jhgkhljöh ??
Niin, ja kommentoijani.
Meidän on turha väitellä enempää, koska koskaan emme tulisi olemaan yksimielisiä. Kaikkea hyvää sinulle !
Olen vihdoin hieman tulossa takaisin järkiini körmyniskaksi, siitä tässä on kyse !!!!
Olin monta vuotta sekaisin manipuloituna, sellainen kiva, ei yhtään körmyniska!!!
Vääriä luuloja joita uskovaiset käyttävät että Einstein uskoi jumalaan, lahkot käyttävät sitä houkuttimena, ei uskonut, sen hän monta kertaa sanoi.
Ja menkää tuonne uskovaisten osastolle veisaamaan virsiä, älkääkä tänne tulko leikkimään jumalaa, arvon uskovaiset
Kuinka tyypillistä!
Miksiköhän aina valheen kannattaja ja "totuus on suhteellista" puputtajat aina paljastuu ateisteiksi?
Mistäköhän se kertoo?
Yhtä tyypillistä kuin se että nämä totuuden torvet ovat USKOVAISIA.
Ensinnäkin voin kertoa etten ole kristinuskovainen.
Ja tämän Einstein asian voisimme tutkia tarkemmin saadaksemme selville, kummalla on oikeasti pätevämmät perustelut asialle. En ole siitä asiasta 100% varma, mutta jos jaksan selvitän asian. Siis en väitä olevani asiassa oikeassa. Väitän vain jos olen varma. En ole asiasta kuullut mistään lahkosta, vaan lukenut jostain kirjasta. Mutta kuinka luotettava lähde oli, pitäisi tarkistaa, mutta ongelmallista, kun en muista mikä se oli, muistan vain, että tulkitsin silloin pikaseltaan lähteen luotettavaksi.
Jos leikkii Jumalaa, ei voi olla uskovainen. Siksipä oikea ja väärä ei voi olla kiinni vain milloin kenenkäkin mielijohteista.
Mikä on körmyniska ?
PSPS
Hmm...mutta voihan olla, että asialla on yhteys...
Suurempaan voimaan tavalla tai toisella uskovat uskovat absoluuttisen totuuden olemassaoloon, ja sellaisen suuremman voiman kieltäjille kaikki on suhteellista...
Tämä ei kuitenkaan varmaankaan ole riippuvainen uskonnosta tai ainakaan tietystä uskonnosta tämä käsitys...
pspsps
Mutta, jos uskoo itse olevansa suurin voima, niin hmm...siinä tullaankin palstan teemaan...
Jos minulta varastetaan kenkä, eikö kenkää ole varastettu, jos minut jotenkin saadaan uskomaan, ettei sitä ole varastettu????
Mutta...siinä vaiheessa, jos vakuutun, ettei kenkää ole varastettu, eikö minusta tule hieman hmmm niinkuin "harhainen", jos elän todellisuudessa, jossa varastettua kenkää ei ole varastettu ?
No sama uskovainen kuin uskovainen, kaikki ovat samasta muotista. Joku "Jumala ei heitä noppaa" oli Albertin leikinlasku, siitä useimmilla on mielikuva että Einstein olisi uskonut jumalaan, ei vaan luonto oli Einsteinin "jumala".
Kyllä, kun sinä olet sen hourupäissäsi pudottanut johonkin, ja sinä luulet että se on varastettu, jos sinut saadaan uskomaan että itse hävitit sen, silloin kenkää ei ole varastettu.
Koskaan et voi tietää onko kenkäsi oikeasti varastettu vai hävisikö se vain itsekseen...tai jotenkin muuten. Koskaan et voi tietää sitä että ovat tavarasi vain sillä hetkellä sinulle näkyvissä kun katsot niitä ja muuna aikana ne katoavat....
Heheheh...
"Käsitys siitä, että ei ole oikeata ja väärää tai että se on suhteellinen käsitys on syntynyt suuresta tarpeesta"
Joka yhdelle kumartaa se toiselle pyllistää...
"Esimerkiksi ihminen, joka varastaa toiselta tietää tekevänsä väärin. Hän myös tietää, että hänen pitää palauttaa varastamansa. Jos ihminen ei kuitenkaan halua palauttaa varastamaansa, niin hänen täytyy jollain valheella selittää asia itselleen."
Määrittele varastaminen! Minkälaista varastamista tarkoitat tässä? Se minkä laki tänään määrittelee varkaudeksi, voi laki huomenna määritellä toisin.
" jhgkhljöh
21.11.2015 12:45
Uusi
Jokainen kyllä tietää sisällään, että on oikeasti olemassa totuus ja valhe. "
Toisinaan, riippuu asiasta.
Voisin vastata melkein jokaiseen lauseeseesi oman totuuteni pohjalta, joka ei siis minusta ole mielipide, vaan minulle aivan oikea totuus.
Ehkä kehität itseäsi vielä, olet hyvässä alussa.
Kyseenalaista omat totuutesi, mutta pysy hyvässä. Minusta on tärkeämpää ymmärtää ja eroittaa hyvä ja paha, oikea ja väärä.
Ylevää tekstiä. Toivottavasti filosofointi auttaa suhtautumaan silloinkin, kun joku pers´härö väittää sinun varastaneen hänen laukustaan tai työpaikan kassasta 100 euroa ja vaatii sinulle rangaistusta rikoksesta, jota et todellakaan ole tehnyt. Tälläisessa tilanteessa suurin vahinko on maineen menetys, joka paskapuheella saadaan aikaan.
Mutta yksi kysymys:
"Kuinka voidaan erottaa hyvä ja paha, oikea ja väärä, jos ei tiedetä mikä on totta ja mikä valetta ?
Täten minun mielestäni on välttämätöntä aloittaa toden ja valheen määrittelystä, jotta voidaan käytännössä lähimainkaan oikeudenmukaisesti pohtia mikä on hyvää ja pahaa, mikä oikeaa ja väärää.
Koska, jos hyvä ja paha määritellään kuvitteellisten tapahtumien pohjalta, mutta oikeasti onkin tapahtunut jotakin muuta, oikeiden tapahtumien keskellä eläneille oikeille henkilöille saatetaan tehdä suunnatonta vääryyttä, vaikka ratkaisu olisi oikeudenmukainen, mikäli sen pohjana oleva kertomus olisi totta.
Täten olen sitä mieltä, että kaikista oleellisinta on se mikä on totta, ei niinkään se kuka on hyvä ja kuka paha.
Mitä on oikea ja väärä ?
Onko valehtelu väärää ja totta puhuminen oikeaa ?
Minun mielestäni mitään ei voi oikein kunnolla pohtia, jos ei ensin lähde selvittämään mistä asiasta ylipäätään oikeasti on kyse.
Eli minusta on oleellisinta päästä selville siitä mikä on totta niin pitkälle kuin se on mahdollista. Täydedellisyynteenhän siinä ei päästä kuten tuosta epostemologiastakin ilmenee. Mutta mielestäni toden selville saaminen olisi edelletys oikean ja väärän selville saamiseen.
Aivot ovat sellaiset että ne luovat oman totuutensa, vaikka koko asia olisi täyttä valhetta, ihmisen ajattelu vinoutuu ja hän itse ruokkii sitä edelleen jolloin asia lopulta valkenee totuutena. joka on oikeasti kallellaan kuin pisan kalteva torni.
"Aivot ovat sellaiset että ne luovat oman totuutensa, vaikka koko asia olisi täyttä valhetta, ihmisen ajattelu vinoutuu ja hän itse ruokkii sitä edelleen jolloin asia lopulta valkenee totuutena. joka on oikeasti kallellaan kuin pisan kalteva torni."
Usein, minunkin mielestäni. Varsinkin narsistit toimivat noin. Jäävät ikuisiksi ajoiksi selittämään valheitaan totuuksiksi, mustaa valkoiseksi.
Totta, noinkin voi olla.
Toisaalta noin voidaan sanoa henkilöstä, joka puhuu totta, jos halutaan peitellä jotakin.
Eikä narsistin hymy välttämättä ole mitenkään tyhjä. Omalla narsisti-psykopaatillani riittää nauramista kun uhri toisensa jälkeen menee naruun. Älkää missään nimessä odottako, että narsisti tuijottaa ja hymyilee jollain tietyllä tavalla. Olette menneet jo halpaan, jos noin uskotte. Kysymys on paljon peitetymmästä ja salakavalammasta ilmiöstä.
Narsisti voi vaikuttaa äärettömän herkältä, sydämelliseltä ja täydeltä.
Ootteko te koskaan kuulleet,että on olemassa oikeasti ihmisiä,jotka asettavat muut itsensä edelle?Antaisivat henkensä muiden vuoksi?Jos edessä olisi kaksi,joista välittää ja pyydettäisiin valitsemaan,valitsisi itsensä.Onko epäitsekkyys narsismia?Se,ettei halua satuttaa muita,vaan suojelee muita,vaikkapa oikealta totuudelta.Onko uhrautuminen,itsensä jääviksi jättäminen narsismia,tyhmyyttä vaiko viisautta?Jokainenhan on erehtyväinen,tekee virhearviointeja elämässään ja satuttaa tahtomattaan.Mutta tietentahtoen tehty paha teko on musta vain silkkaa pahuutta,keskenkasvuisuutta ja joskus ymmärtämättömyyttäkin.
"Ootteko te koskaan kuulleet,että on olemassa oikeasti ihmisiä,jotka asettavat muut itsensä edelle?Antaisivat henkensä muiden vuoksi?Jos edessä olisi kaksi,joista välittää ja pyydettäisiin valitsemaan,valitsisi itsensä"
En todellakaan ymmärrä mihin vastasit, mutta hämärä hässäkkä josta puhut, muistuttaa todellakin narsisti-psykopaattiani jostain kulmasta.
"Uhrautuvan" esittäminen on osa hänen showtaan, jota esitetään uhreille tietyssä vaiheessa. Draamaa, ääritilanteita, dramaattisia suureellisia käänteitä... puhetta asetelmista, joissa itse uhrautuu muiden eteen...
Haloo! Kuka täysipäinen pitää moisia esitelmiä?
En usko sun narsisti-psykopaatti-höinään. Itse taidat olla sitä.
En ole ollut keskitysleirillä vankina (eikä kyllä kukaan muukaan täällä kirjoittaja). Ei minulla tai muillakaan kirjoittajilla ole mitään kompetenssia arvioida mitä siellä tapahtui, mikä oli siellä oikein tai miten siellä tunnettiin. Jos siitä vedetään täällä johtopäätöksiä, niin se on sitten puhtaasti mielikuvituksen tuotetta, ei terveen ihmisen toimintaa.
Miksi valheessa eläjät tykkää niin mielellään ajatella mielikuvitusasioita?
Siksi ettei tarvitse kohdata oikeaa elämää ja oikeita kysymyksiä, kysymyksiä jotka liittyy omaan elämään, oikeaan elämään.
Jos Pekka on rakentanut itselleen pyörän ja minä menen, vedän Pekkaa turpaan ja otan pyörän vain sen takia, että haluan sen itselleni, niin takuulla tiedän toimivani väärin. Mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että olen toiminut väärin, eikä mikään muuta sitä, että sisimmässäni tiedän tehneeni väärin vaikka valehtelen asian itselleni toisin.
Totuutta ei myöskään muuta se, että valehtelen itse rakentaneeni sen pyörän, enkä myöskään pidä valettani totuutena vaikka muut pitäisivätkin, sillä tiedän sen olevan valetta.
"Jos Pekka on rakentanut itselleen pyörän ja minä menen, vedän Pekkaa turpaan ja otan pyörän vain sen takia, että haluan sen itselleni, niin takuulla tiedän toimivani väärin. Mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että olen toiminut väärin, eikä mikään muuta sitä, että sisimmässäni tiedän tehneeni väärin vaikka valehtelen asian itselleni toisin."
EN TIEDÄ koska en ole ollut kyseisessä tilanteessa koskaan eikä varmaan muutkaan täällä palstalla joten täyttä MIELIKUVITUS ASIAA tämä sinun juttusi, eli siitä päästään seuraan lapsukseen eli:
"Miksi valheessa eläjät tykkää niin mielellään ajatella mielikuvitusasioita?"
Kerroppa sinä...:))
Olen samaa mieltä.
Ajattelin tosin keskitysleirikysymyksen teoreettisena moraalikysymyksenä, jossa oletetaan asian olevan tietyllä tavalla. Silloin minusta siihen voi vastata.
Kuka tahansa ihminen jos yhtäkkiä vangitaan vaan sen takia, että on jotakin tiettyä etnistä alkuperää, ja kidutetaan, ei mielestäni syyllisty mihinkään sellaisissa olosuhteissa varastaessaan ruokaa. Sillä ei ole merkitystä mitä etnistä alkuperää tai ihmisryhmää oli vangitsija ja mitä kidutettava.
Nyt olen täysin samaa mieltä.
Ai mistä? Uskotko siis sittenkin Jeesukseen?
Asshole...vedä sitä jeesustas peffaan jos olet niin siihen kiimassa.
Kuulkaa, nyt on niin, että joku täällä trollaa ja käyttää nimimerkkiäni, minä en ole kirjoittanut tuota Jeesus- kommenttia !!! Ja se on totuus :)
Siis tästäkin asiasta on olemassa oikea objektiivinen totuus, eli se että olenko kirjoittanut tuota kommettia vai en. Siitä on olemassa fakta, se ei ole vain mielipide.
Vaikka uskoisin sen kirjoittaneeni, en kuitenkaan ole sitä kirjoittanut :)
Ja fakta ei siitä miksikään muutu oli kuka mitä mieltä tahansa.
Vaikka jonkun aivojen todellisuudessa olisin sen kirjoittanut, en kuitenkaan ole.
Jokainen uskoo,mihin itse haluaa.ei mihkään,jeesukseen,korkeampaan voimaan tai vaikka ufoihin.Mitä sitä tuomitsemaan,kun ei meillä ole tietoa tuonpuoleisesta.
Ai ni, ja tähän on olemassa loogisia viitteitäkin, toin aiemmin esiin, etten ole kristittykään, niin mistä yhtäkkiä minuun liitettynä Jeesus ?
Looginen ristiriita, josta olisi syytä epäillä, että kirjoittaja ei ole sama.
vaikka koko asia olisi täyttä valhetta, ihmisen ajattelu vinoutuu ja hän itse ruokkii sitä
Ok, myönnetään. Kirjoitin sen! En voi enään vaieta! jeesus pelastaa!
Kuulkaa kaikki!
Aloittaja on vätys trolli, joka ei jätä palstaa rauhaan. Tonen toistaan kuivempia aloituksia. Tarkoituksena tylsistyttää narsismipalstaa.
Kuka narsismista jotain tietävä puhuu siivouksesta ja nalkutuksesta? Ei kukaan.
Ihan toisen tason asiaa.
Tekee myös kiusaa palstakirjoittajalle joka käyttää todellisesta kokemuksestaan narsisti-psykopaatti nimitystä.
Sinulla ei ole omaa narsisti-psykopaattia, minulla on!
"Aloittaja on vätys trolli, joka ei jätä palstaa rauhaan. Toinen toistaan kuivempia aloituksia. Tarkoituksena tylsistyttää narsismipalstaa."
No mun mielestä tän aloituksen aihe totuuksista on ihan hyvä aihe pohdittavaksi itsekullekkin aina silloin tällöin, että pitääkö esim. itse kaikkia omia uskomuksiaan, mielipiteitään/näkökulmiaan ns. totuuksina ja sitä kautta sitten toisen ihmisen uskomukset, mielipiteet, näkökulmat sitten on valhetta...
No joo, otin ny vaan tän kohdan esiin vastakseni johonkin kommenttiin. Alkuperäisesti kun ketjun luin läpi niin itselle tuli aiheesta mieleen muinainen lausahadus
"Totuuden hautajaisissa lauletaan aina samaa virttä: "Minä olen ehdottomasti oikeassa ja sinä väärässä".
– Lin Jutang
Lausahduksen alkuperäisen esittäjän nimeä en muistanut, joten piti googlettaa, löytyi sivustolta jossa totuuteen liittyen muitakin mietelauseita...
http://www.teosofia.net/muut/totuus.htm
Googletellessani edellisen sanojaa, jostain toiselta sivustolta löysin myös tämmösen joka ns. "kolahti" itselleni, että näinhän tääkin asia on ymmärrettävä, ettemme tosiaan voi varmuudella tietää
Ei ole helppoa erottaa totta todennäköisestä eikä viisautta tiedosta.
"Viisas tietää, että hänen tietonsa on uskoa, mutta tyhmä luulee, että hänen uskonsa on tietämistä", sanoo itämainen runoilija
http://www.valonkantajat.fi/sanoja/totuus.html
Minullekin mieluisa mietelause tuo viimeinen lause.
Ja kiitokset myös aloituslauseen alkuperäiselle esittäjälle, koska kyseinen lause on jo pari kertaa saanut minulle aikaan naurunpurskahduksen. Eli ei ilmeisestikään sellainen samanlainen tylsistyttävä, kun minun aloitukseni.
Hyvä että täällä on näitä helmiä välissä.
"No mun mielestä tän aloituksen aihe totuuksista on ihan hyvä aihe pohdittavaksi itsekullekkin aina silloin tällöin, että pitääkö esim. itse kaikkia omia uskomuksiaan, mielipiteitään/näkökulmiaan ns. totuuksina ja sitä kautta sitten toisen ihmisen uskomukset, mielipiteet, näkökulmat sitten on valhetta..."
Kommenttini vätyksestä trollista on joku trolli kopionut toisesta linkistä, joka siis koski siivousta... Että sellainen trolli.
Nämä trollaukset ovat niin monimutkaisia, että todellakin vaikea päästä totuuden jäljille ...eli kirjoittaja olikin eri kuin tekstin lähettäjä...
Ehkä se tuli esiin, koska sattumoisin kiittelin "alkuperäistä" kirjoittajaa :)
Tuolla linkissä jotain yksinkertaisesti totuuspohdinnoista:
https://en.wikipedia.org/wiki/Universality_(philosophy)
Tämä pohdiskelu on minulle kai lähinnä "filosofinen", ei uskonnollinen. Mutta myös käytännöllinen, kuinka saada selville totuus jostakin asiasta.
Ja minä kun täällä jo hekottelin, että olen vätys (hauska sana) :) Miltei luulin olevani :)
"Minullekin mieluisa mietelause tuo viimeinen lause. "
Niin, tää aika on ny tämmöstä, monenlaista tietoa, mielipiteitä ja näkemyksiä tulee tuutista jos toisesta, on hirveän vaikea tietää mikä milloinkin on totuus missäkin asiassa ja tosiaan tään internetin myötä on syntynyt semmonenkin ihmislaji kuin trollit, joiden tehtävänä tuntuu juurikin olevan kaikenlaisen epäluulon lietsominen...
Mutta totuuteen liittyen, niistä omista "totuuksistaankin" saattaa joutua aika ajoin luopumaan, tarkistamaan uskomuksiaan ja käsityksistään. Jos niin ei olisi eläisimme vieläkin sen uskomuksen/tiedon varassa, että maapallo on pannukakun muotoinen, mikä jälkimmäinen sekään ei ole valhe vaan tosiaan sen aikainen totuus kun ei muusta vielä tiedetty...
http://whatis.techtarget.com/definition/absolute-truth
Tuossa vähän parempi linkki.
Tulisin johtopäätöseen, että on olemassa asioita, joihin on olemassa selvitettävissä oleva totuus, joko absoluuttinen tai sitten vähän arkipäiväisempi, joka on jossain määrin suhteellinen, mutta kuitenkin erotettavissa epätodesta tai valeesta ja sitten asioita, joista ei oikeasti voi tai ole mahdollista tietää...
Ja lisäisin kokemuksesta, että on asioita, joissa totuus on selvitettävissä, mutta halukkaita sen selville saamiseen ei syystä tai toisesta ole. Tuolloin asiaa voidaan väittää mielipidekysymykseksi, vaikka se ei sitä oikeasti ole, vaan siitä on olemassa totuus, mahdollisesti selvitettävissäkin oleva. Ja miekestäni tuolloin ne valehtelevat, jotka väittävät asiaa mielipidekysymykseksi. Ja esim. jos jokun asian selvittämistä viivytellään niin, että se ei ole enää selvitettävissä, niin siltikin siitä asiasta on olemassa totuus, vaikka ihmiset eivät pystyisi sitä enää selvuttämään.
No jos maapallo ei ole pannukakku, niin ei mikään aikaisuuskaan sitä totuudeksi muuta, ei ainakaan absoluuttiseksi totuudeksi, eikä ehkä oikein minkäänlaiseksi totuudeksi. Jollei maapallo todella jonakin päivänä osoittaudu pannukakuksi, niin kyllä se on vale tai vähintään epätosi väite.
Tämä juuri on minusta hassua, että muka ihmisten luulo muuttaisi jonkun epätoden asian todeksi. En pysty ymmärtämään sellaista aika yleistäkin logiikkaa.
Kun riittävän moni luulee mustakin kääntyy valkoiseksi ja päinvastoin.
Siitä sanotaan monissa uskonnoissa, että se on juuri sitä paholaisen työtä, jossa musta kääntyy valkoiseksi ja valkoinen mustaksi.
Ja niitä sanotaan epäuskovaisiksi, jotka eivät usko, kun totuus tulee heidän luokseen. En ole varma tarkoitetaanko tuolla uskonnoissa vain uskoa Jumalaan, vaan asioita muutenkin. Itse tulkitsisin sen niin, että on vääryys, jos joku puhuu totta ja häntä kohdellaan niinkuin hän valehtelisi. Mielestäni se on valkoisen kääntämistä mustaksi. Riippumatta uskonnosta
Anteeksi vielä jatkuu.
Minun elämäni monimutkaisimpia labyrinttitehtäviä oli päästä sen jäljille, että elämäni vaikutusvaltaisin henkilö saattaisikin olla psykopaatti tai ainakin sen suuntainen henkilö.
En olisi ehkä koskaan hoksannut, jos en olisi päätynyt kirjoittamaan viitisen sataa sivua elämäntarinaani. Sitä omaa tarinaani lukiessani aloin kiinnittää huomiota, erääseen henkilöön, jolla oli taipumusta olla vähän joka mutkassa aika erikoisessa roolissa siltä osin mitä tapahtumia ulkopuolelta seuraavat eivät voineet huomata.
Kun hänen tekemisensä menivät vielä yksiin sen kanssa, mitä sitten luin psykopatiasta, niin minulla oli mielestäni itselleni riittävät perustelut arvella, että henkilö voisi olla psykopaatti. Menin sanomaan henkilölle suoraan, ja tämä vielä vahvisti käsitystäni.
Noh, monikaan henkilö ei minua usko...
Hmm...niin....
...noh...itse ajattelen näin, että täydellä varmuudella Luoja tietää miten tässä asiassa totuus menee...
Kiinnostaisi tuo lause jonka joku kirjoitti toisessa ketjussa: "Narsisti ei voi sietää totuutta, koska haluaa totuuden."
Ei liity aloittajaan nuo höpinät. Vaikka mitä höpöttäisitte. Edelleenkään en ole tuo Jeesus-kirjoittaja.
Mutta tämä on erinomainen demonstraatio mitä seuraa, kun joku yrittää puhua totta !!!
Joo tuo yksi vakipalstalainen(Se joka höpöttää aina omasta "narsisti-psykopaatistaan") ei kestä jos ei saa huomiota tai toiset on eri mieltä. Seurauksena aina häiriköintiä.
Itseasiassa hoksasin todennäköisesti pitävimmän vastauksen Einstainin Jumalaan uskomis kysymykseen. Me emme voi tietää uskoiko Einstain Jumalaan. Väitteitä esiintyy molempiin suuntiin. Totuuden lienee tietävän vain Einstain ja Jumala. Joten varmaa oikeaa vastausta emme voi saada.
just...just... tää on taas niin tätä...
Aloittajakaan ei ole enää sama kuin mikä oli alussa!!! Tätä täytyy nyt epäillä että avaruusoliot ovat vallanneet kirjoittajan ja kirjoittavat omiaan tänne! Matkanneet 100 000 valovuotta tänne maahan kun aistivat täältäpäin tulevan jotain tosi pahaa ja negatiivistä ja ilkeää säteilyä ja löysivät koko maailmankaikkeuden mustan aukon, paskapöntön, Suomi24:n narsismi palstan..
Ja säkään et kirjoittanut tuota, SÄ luulet vaan niin. Kuka on tän kaiken takana, Katri Helena?
On syytä epäillä täällä puhuttavan jotakin totuudesta, kun tänne on ilmaantunut niin paljon mellestäjiä.
Jos ei ole puhunut itsensä kanssa eikä näe itseään niin on turha eikä kelpaa itselleensä eikä muillekkaan. Jos tämä on paskaa ja sinunki puheet ovat niin mitä tämä on jos sinä havahdut?
Tämä keskustelu kuuluu tuonne:
http://keskustelu.suomi24.fi/yhteiskunta/uskonnot-ja-uskomukset
Mielestäni ei kuulu. Ainakaan aloitukseni ei kuulu, eivät mitkään Jeesus-trollauksetkaan nähdäkseni kuulu.
Pakko vielä lisätä että uskon rockabillyn kautta tulevaan voimaan ja siihen että puntti vipattaa alta aikayksikön. Onks teil samanmoisii fiboja?
Totuus on Jeesus Kristus, ihmiseksi syntynyt Jumalan ainokainen Poika, joka sovitti syntimme ristillä ja ja voitti kuoleman.
Totuus ei ole narsistin hallussa eikä narsistin uhrin hallussa, mutta heistä kumpikin voi tulla Jeesuksen luo, totuuteen, ja antautua Hänen haltuunsa.
Kuinka tämä tapahtuu? Mene yksin Jumalan eteen, tunnusta hänelle syntisi ja pyydä niitä anteeksi Jeesuksen sovitusuhriin vedoten. Lähde seuraamaan Jeesusta rukoillen ja Raamattua lukien.
Mielenkiintoista filosofista keskustelua. Ehkäpä totta on se minkä todeksi kukin koemme. En ole koskaan ymmärtänyt lakimiehiä tai luonnontieteilijöitä tai muitakaan absoluuttisen totuuden etsijöitä.
Ystävättäreni Jertta työskentelee erinomaisen viihdyttävässä ajanvietelehdessä.Hän ei kuulemma pyri haastatteluissaan lainkaaan totuuteen, vain viihdyttävien, väritettyjen tarinoiden välittämiseen kertojalta lukijalle. Kaikessa kuulemma piilee kuitenkin totuuden hiven.
Oma totuuni oli pari viikkoa sitten se, että harkitsin harmaan viikonloppuni pirostämistä puolikkaalla pullolla punaviintä.
Päädyin kuitenkin tilaamaan ajan seksuaaliterapiaan viehättävältä miesterapeutilta, jonka johdolla jäljitämme G-pistettäni. Ystävättäteni Tuula (fysioterapeutti) kannusti minua tähän. Hän kertoi elämänsä merkittävimmän valaistumisen tapahtuneen oman G-pisteen löytymisen myötä.
Minulla KARMEA kokemus narsistista ja tämän äidistä!
Elettiin 90-lukua kaakkois Suomessa. Äitini rakastui tulisesti nuorempaan mieheen. Itse olin tuolloin 17-vuotias lukiolainen. Minulla oli poikaystävä, jonka olin tuntenut alaluokilta lähtien.
Tämä narsistihirviö ja hänen äitinsä PILASI KOKO PERHEEMME ELÄMÄN lopullisesti.
Ensiksikin äitini oleskeli mökillämme tämän hirviön kanssa, koska isäni asui kotonamme meidän lasten kanssa.
Me lapset kävimme viikonloppuisin mökillä äidin luona. Näin mm. sellaisia episodeja, että narsisti meni liiterin taakse kirveshommia tekemään, kun isäni toi nuorempia sisaruksiani paikalle. Narsisti seisoi kirves kädessään tuijottaen isääni uhmakkaana kuin omistaisi paikan.
Narsisti juopotteli runsaasti ja kyseli minulta inhottavia asioita ja haukkui poikaystävääni!
Häntä kiinnosti kovasti, että olenko vielä neitsyt. Hän oletti, että olen ja ihan vaan sen perusteella, että aitassa jossa poikaystäväni kanssa nukuimme oli kerrossängyt!
Hänen äitinsä oleskeli myös mökillämme ja itketti äitiäni kaikenlaisilla inhottavuuksilla. Hänen mukaansa poikansa oli pelastanut äitini huonolta avioliitolta ja äitini pitäisi osoittaa siitä kiitollisuutta.
Kun äitini kertoi naiselle, että poikansa oli ollut väkivaltainen vastasi se narttu että miten luulet poikani voivan kunnioittaa sinua, kun olet tuollainen huora että jätät miehesi ja lapsesi vieraan miehen takia? Et tietenkään tule ikinä kelpaamaan hänelle! Poikani pitäisi valita tyttäresi, joka voisi vielä synnyttää hänelle lapsia! Tosin tyttären pitää olla neitsyt, että kelpaa....
Ja narsistihan oli ihan ensitöikseen tartuttanut äitiini jonkun sukupuolitaudin, kun he alkoivat seurustelun. Että tosiaankin on oikeutettu neitsyttä vaatimaan!
Inhosin narsistia sydämeni pohjasta jo silloin! Hän vaan naureskeli, että reaktiostasi näkee että olet ihan rakastunut minuun ja koska olen äitisi poikaystävä mustasukkaisuuttasi siinä kiukuttelet! Hän lähenteli ja tirkisteli. Ja sai vielä äitini uskomaan, että minä yritän vietellä sitä narsistia!!!
Olisipa silloin ollut nämä tallentavat kännykät! Olisi voinut nauhottaa miten narsisti kauppareissuilla kidutti minua seksijutuillaan. Hän mm. kuvaili kuinka osaisi nautintoa tuottaen kielellä ja sormilla ajan kanssa valmistella minut hänen miehuuttaan varten!
Kun ilmoitin hänelle että en enää aio kauppareissuja hänen kanssaan kahden tehdä, hän sanoi että ei kehtaa vanhan rupsahtaneen äitini kanssa liikkua julkisesti. Kun kerroin siitä äidilleni oli sekin jo käännetty niin, että MINÄ OLIN NÄIN SANONUT!
Siitä on jo 20 vuotta JA NYT TÄMÄ NARSISTI HIRVIÖ ON PENKONUT MINUT ESILLE! Hänen äitinsä on kuollut ja koska hän on jäänyt aivan yksin MINUN PITÄISI MENNÄ HÄNTÄ LOHDUTTAMAAN!
Oma äitini on jo pahasti dementoitunut. Minä epäilen, että jonkin pahonpitelyn seurauksena hän on saanut niin kovan iskun päähänsä, että se on johtanut altzheimeriin. Lääkäri epäili, että äitini on kaatunut pahasti ja lyönyt takaraivonsa. Minä en, eikä isänikään tällaista kaatumista muista.
Narsisti repi perheemme hajalle. Ei antanut äitini rakentaa suhdetta lapsenlapsiinsa. Aiheutti äitini mielenterveyden romahtamisen ja ilmeisesti myös vakavan sairauden. Jouduimme vierestä seuraamaan, kuinka narsisti petti ja nöyryytti äitiämme. Narsisti liikkui poikamiehenä ja asui äitinsä kanssa. Mutta piti äitiäni otteessaan monta vuotta.
Minäkin annoin sen tapahtua, koska olin isän vuoksi melko katkera äidilleni.
Enkä koskaan saanut välejä korjattua äitini kanssa. Narsisti osasi aina jotenkin tunkea paikalle, kun olin äidin luona.
Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, että narsistilla ilmeisesti oli talossa joku vakooja, joka osasi ilmoittaa heti, jos autoni ilmestyi parkkipaikalle. Hänellähän kuulemma oli tyttöystävä samassa talossa.
Kerran kun vein autoni korjauspajalle ja pyyhkäsin äidin luo korjaamon laina-autolla, ei narsistia sinne kuulunut. Niinpä aloin vierailemaan pyörällä tai kavereiden autokyydillä, että saimme olla rauhassa. Mutta äitini oli henkisesti jo niin rauniona, ettei niistä vierailusta enää ollut mitään iloa.
Ja hänen muistinsa alkoi jo pätkiä niin pahasti, että kerrankin hän soitti minulle ja ihmetteli että miksi hänen kodissaan oli joku minulle kuuluva kansio? Olin aikaisemmin iltapäivällä vieraillut hänen luonaan ja unohtanut työkansioni sinne.
Narsisti muuten varasti äidin perintökalleuksia. Antiikkikorut oli hävinneet, muutama arvokkaampi taulu, 300 vuotta vanha perheraamattu yms. arvokasta kirjallisuutta on hävinny.
Narsisti yllätääen myös ilmestyi työpaikalleni joitain kertoja. Kunnes sanoin hänelle, että annan vartijoiden heittää hänet ulos, jos hän vielä ilmestyy.
Kun äitini joutui laitoshoitoon selvisi, että hänelle on varmaan tehty seksuaalista väkivaltaa. Lääkärintarkastuksessa ilmeni, että äidilleni oli tehty peräsuolen operaatioita joskus vuosia aikaisemmin. Samanlaisia operaatioita, joita kuulemma raiskauksen uhreille joskus joudutaan tekemään....
Että varokaa narsistia!
Totuus on se, mikä kulloinkin on vallassaolijoille mukavinta. Tutkittu juttu.
No niin kyllä varmaan käytännössä monesti tehdään, mikä on minusta jokseenkin karmaisevaa.
Vatulointi on päivän sana.
Erittäin hyvä ja tarpeellinen aloitus! Ketjun pituus todistaa, että totuus ja rehellisyys kiinnostavat eli ilmeisesti myös valhe ja valehtelu.
Kun puhutaan narsistien valehtelusta ja sen seurauksista, vain toinen uhri voi ymmärtää, mitä esim. ketjun aloittaja on joutunut/joutuu kokemaan. "Auttajilta" ei saa yleensä saa apua, vaan pilipalia ei-nyt-haeta-syyllisiä ja tangoon-tarvitaan-kaksi. Jos päädytte tällaisen auttajan pakeille, päättäkää tapaaminen nopeasti ja kohteliaasti. Kootkaa voimienne rippeet ja hakeutukaa toiselle tai kolmannelle auttajalle, kunnes löytyy aiheesta tietävä henkilö. Kaikki psykogit ja vastaavat eivät suinkaan osaa asiaansa.
Kun hakee apua ihan mistä vaan, voi löytöö itsensä yh-parantajan sohvalta ja siinä illuusio- ja taikarakkauvessa hoidetaan melkein kaikki kuntoon.
Mutta tuolla jossain ylempänä joku kirjoittaa rockabillystä nimimerkilläni, kirjoittaja en ole minä, mutta mukavaa, jos kirjoittaja saa voimaa rockabillystä.
Nimemerkille "hyvä aloitus". Kiitos ymmärtämyksestä.
Keksitty esimerkki aiheesta, joka minua eniten mietityttää:
Jos olisi narsisti, joka laittaisi uhrinsa sukkiin kutituspulveria tämän kiusaksi säännöllisesti, niin onko järkevää uhrin mennä lääkärin hoidattamaan kutinaansa, niin että siihen vain määrätään kortisonia ?
Lääkäri toteasi, että kutinan syytä ei ole aiheellista selvittää, puhumattakaan sellaisesta, että etsittäisiin jotakin syyllisiä ?
Uhristakin ajatus tuntuu mukavalle, sellaiselle kevyelle, hoidetaan vaan kutina pois.
Mutta mitä jos tuolla tavalla kutina ei paranekaan koskaan ?
Mitä jo olisi pakko kestää se, että olisi katsottava narsistiaan hieman ikävässä valossa, päästäkseen siitä kutinasta oikeasti ?
Mutta kuinka tehdä se, jos ei halua etsiä syyllisiä ? Jos ei halua kenellekään ihmiselle syyllisyyttä ?
Keksitty esimerkkisi kuvaa parhaiten länsimaisen lääketieteen tasoa tällä hetkellä eli aina hoidetaan oiretta uudella lääkkeellä ja sitten hoidetaan toisella lääkkeellä yhden lääkkeen sivuvaikutuksia jne. Oikeaa syytä ei halua se voittoatavoittelevan lääkebisneksen lääkäri etsiä, koska tilanne on ajettu nyt tuohon tilanteeseen länsimaissa.
Meillä on tapana ajatella, että ainoastaa fyysinen väkivalta on rikollista ja rangaistavaa. Kuitenkin kaiken aikaa ihmisille aiheutetaan muilla keinoilla vakavia vaikeuksia, heitä ajetaan jopa itsemurhiin.
Aivan, en halua tehdä itsepetosta, johon minua mielestäni "avun" nimissä yritetään jatkuvasti manipuloida ja houkutella. (ei täällä netissä)
Olen todella huolissani eräästä epistomologisesta kysymyksestä, nimittäin siitä, että ihmiset eivät voi välttämättä saada todellista tietoa muista olioista, vaan kyse on heidän omasta havaintomaailmastaan, ja en ole ollenkaan varma, että nämä muut ihmiset todella hahmottavat olion, joka minä olen, tilannetta, tämän narsismikysymyksen kanssa.
On myös ongelmallista, etten voi saada välttämättä varmaa epistemologista tietoa oloista, jotka havaitsen narsisteiksi, vaikka olen yrittänyt tehdä "tutkimukseni" perusteellisesti. Mutta pitääkö minun tämän epävarmuuden vuoksi jättäytyä minun omalle olioudelleni haitallisiin olosuhteisiin ?
Että juurikin mitä jos ne vähätellyt verbaalisen ja henkisen tason vaikutukset kuitenkin ovat hyvin voimallisia käytännössä ?
Mitä jos he ovatkin pahoja (narsistit)
Minua huolestuttaa antaako Jumala heille anteeksi?
Ei tietenkään pidä jäädä kärsimystä aiheuttaviin olosuhteisiin. Jos kyse on parisuhteesta ja sinulla on lapsia, niin harkitsisin jotain erityistason pariterapiaa, jotta koetettaisiin saada selville kuka ja mikä on pielessä. Muissa suhteissa olet vastuussa lähtökohtaisesti itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi, muut omastaan. Et ole myöskään riippuvainen muiden ihmisten validaatiosta, jota on usein vaikea saada, koska he eivät ehkä ole samassa suhteessa kyseiseen henkilöön eikä heitä kovinkaan usein yksinkertaisesti kiinnosta samalla tavalla, koska henkilö tai suhde on heille ehkä merkityksettömämpi tai erilainen. Mistäpä sitä tietää, saatathan edustaa kyseiselle henkilölle harhaisesti vaikkapa hiustesi värin perusteella käärmettä tai mitä tahansa vihtahousua, joten mitäpä siinä sen kummoisemmin epistemologisoimaan, kun ei toisen päähän sisään pääse. Itse lähtisin vain laputtamaan...
Jos kyseessä on taloudellisia, materiaalisia ym., tai muiden läheisten ihmissuhteiden menetyksiä niin irtautuminen on kivuliaampaa. Yleensä narsisteilla kun on narsististyyppisistä vammoista muodostuva hovi, joka jakaa tämän narsistin tai muuten pimiän tyypin kanssa tiettyjä keskeisiä arvoja, arvostuksia ja elämänkatsomusta. Tällaisesta yhteisöstä on kuitenkin terveellistä ottaa kunnon hajurako ihan avun kanssa, vaikka yksin joksikin aikaa jääkin. Diagnoosiin juuttuminen on turhaa jos suhde aiheuttaa sinulle jatkuvaa uhkaa, pahaa mieltä ja epäoikeudenmukaisuuden tilanteita, ja mikä pahinta; alat epäillä omaa arvostelukykyäsi ja realiteetintajuasi.
Näinhän se on, muuten joutuu uhraamaan oman arvostelukyvyn, nimenomaankin...
...olen sitä tosi paljon jo uhrannut...
Mistä oikein kutittaa? Raavi ettei täällä tarvitse siitä valittaa.
On sulla kuulle nyt huolet, mitä sä mitätön paska tuollaisia huolehdit, annan sen jumalasi tehdä se. Vai tunnetko että sulle olisi annettu jokin eritysvastuu? Pidä vaan pääsi kämmenien välissä ja voihki, sitä sun huolehtimisesi on...
Pahin petos on silloin itsepetos, eikö niin? Jotenkinhan asiat yleensä ovat, mutta jos ei halua edes yrittää selvittää asioiden laitaa niin lillu rauhassa liemessä. Eri asia on, jos itsepetoksestasi kärsii myös joku puolustuskyvytön vastuullasi oleva olento. Silloin olet syyllistynyt jo isompaan rikokseen. En tiedä lääkettä tähän. Joku sosiaalinen psyykettä samaan aikaan kannatteleva ja painostava apu..?
Ilmeisen kivulias aihe tuo totuus joillekin, kun katsoo miten ketjussa on keskustelua koitettu sotkea ja itse asiasta pois ohjata.
Tuttua huttua kaikille, jotka joskus ovat käräyttäneet narsistin & kumppanit paskapuheista!
No niinpä, oikeastaan niin tapahtuu aina ja kaikkialla.
Kun yrittää puhua asiasta, aina on niitä, jotka jostain syystä haluavat puhua asian vierestä.
No tämä ketju on kiertänyt aiheen narsismi sen verran kaukaa, että voi katsoa trollin saaneen nyt kerrankin oman mieleisensä puheenaiheen nostettua esiin ja puhuttua siitä mielin määrin.
Miksi totuus ei koske narsismiaihetta, mutta valehtelu koskee ?
Siksikö kun narsistit eivät puhu totta pohjimmiltaan ?
Miksi totuus ylipäätään ei liity mihinkään ?
Siksikö kun kaikkialla vaan valehdellaan ?
No_tämä_ nimimerkin takaa paljastuva henkilö on tämän palsta pahin trolli ja hyvin näyttää viihtyvän tässä keskustelussa...
Eli kerrankin arvio omasta itsestään meni edes hiukan sinne päin.
Tyypillisenä narsistina, hän tietenkin arvioi, mitkä keskustelut kuuluu HÄNEN palstalleen ja mitä tänne ei saa kirjoitaa.
Tämä kyseinen trolli on myös ateisti... niin kuin trollit yleensä aina ovatkin.
Kyllähän se koskee narsismiaihetta, kuten mikä tahansa muukin asia, jos sen vain kytkee narsismiaiheeseen. Tämän ketjun avauksessakaan ei kytköstä narsismiaiheeseen ole.
Onkohan niin, että aloittajalla ei ole mitään näkemystä narsismiin yleensäkään vaan hän vain tahtoo käyttää palstaa omiin tarkoitusperiinsä???
"On myös ongelmallista, etten voi saada välttämättä varmaa epistemologista tietoa oloista, jotka havaitsen narsisteiksi, vaikka olen yrittänyt tehdä "tutkimukseni" perusteellisesti. Mutta pitääkö minun tämän epävarmuuden vuoksi jättäytyä minun omalle olioudelleni haitallisiin olosuhteisiin ?"
Vastaanpa oikealle aloittajalle, kun nyt tämän kytköksen havaitsin. Tai oikeastaan kysyn.
Miksi sinä ajattelet, että sinun pitäisi jotenkin tieteellisen aukottomasti pystyä muulle maailmalle todistamaan narsistiksi havaitsemasi olio narsistiksi, ennenkuin voit luopua/pelastautua?
Vastaus nimimerkille: Kyllähän se
Miksi ihmeessä sitten olet täällä kirjoittamassa, jos tämä ei liity aiheeseen?
Mikä tekee sinusta sellaisen, että sinulla on oikeus päättää, mikä kuuluu tälle palstalle tai ei.
Minun mielestäni ainoa asia, joka ei kuulu tälle palstalle olet sinä.
Mielestäni kytkös narsismiaiheeseen on itsestäänselvä. Siksi en ole sitä tänne selittänyt.
Vähän jo naurattaa tuo yllämainittu palstan käyttäminen omiin tarkoitusperiinsä.
Voihan tämän niinkin ilmaista. :)
Valhe, totuus ja niihin liittyvät asiat sopivat erinomaisesti narsismipalstalle siksi, että nasseilla on suuria vaikeuksia näiden käsitteiden hahmottamisessa ja erottamisessa.
se on tuo itseään kaikualoittajaksi kutsuva trollaava pelle. Älä hänestä välitä!
Tämä totuus /vale teema on tässä meidän kuviossa varsin oleellinen, sillä satuin olemaan lapsesta asti erityisen kiinnostunut selvittämään totuutta jatämän minun toisella tavalla suuntautunut vanhempani tietää. Hän pitää minua rehellisenä ihmisenä ja on koko ajan sivusta todistanut sitä kun minusta valehdellaan ja valeita menee läpi. Mutta hän todistaakin tätä juttua vain itselleen siitä, että millaisia ihmiset ovat ja kuinka vale voittaa. Kun sanoin hänelle, että aion kuitenkin jatkaa totuuden etsintöjäni, niin siihen hän vastaa vähän sillätavoin pilkallisesti, että jokainen valitsee oman tiensä. Ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että tällä henkilöllä on narsistin luonnetta.
Onks sulla stringit?
Arvoisa Herra älkää höliskö mitä sattuu
On muuten tavallista että totuusteemaa argumentoidaan kaikilla ihan toisen tyyppisillä argumenteilla.
En muista miksi sitä argumentointia kutsutaankaan.
et vastannut kysymukseeni, kierrät totuutta, siis olet eräänlainen valehtelija myös itsekin. Onko sulla stringit?
"Miksi ihmeessä sitten olet täällä kirjoittamassa, jos tämä ei liity aiheeseen?"
Saahan sitä narsismiaiheeseen liitettyä käytännössä ihan mitä vain, mikä ihmiseen nyt yleensäkin viittaa.
Narsistit ovat patologisia valehtelijoita, että siten tietenkin liittyy...
Ja miksikö minä olen kirjoittamassa? Itselläni kokemusta narsistista useamman kymmenen vuoden ajalta, josta seurustelua ja tapailua muutama vuosi. Että siksi luen ja kirjoitan palstalla.
Annan yhden esimerkin joka liittyy tuohon kommenttiini aiheenmukaisuudesta.
Esim. Kun narsistit tahtovat huomiota, heillä on esiintymisvälineinään usein vaikkapa erikoisia autoja, jotka kiiltävät uusissa vahoissa puhtauttaan säästä riippumatta. Ok. Jos kuitenkin ilman viittaustakaan narsismiin aletaan keskustelemaan jostakin erikoisesta automerkistä narsismipalstalla, niin ei se kyllä liity narsismiin.
Noin totuuskaan aiheena ei automaattisesti liity narsismiin -riittävästi.
Totuudesta voi irrallisena yleisenä aiheena puhua kuka tahansa, jolla ei mitään näkemystä eikä kokemusta narsismista... hyvänen aika. Totuus on yleisluontoinen puheenaihe.
Mutta jos nyt olette kytköksissä narsisteihin tavalla tai toisella, niinkuin joku kirjoittaja kirjoittikin, niin tietenkin tämä siinä tapauksessa on hyvä ja sopiva aihe.
Huom! Kun tämä on avoin palsta, niin miksi minä en saisi kysyä, miten tämä keskustelu liittyy narsismiin?
"Valhe, totuus ja niihin liittyvät asiat sopivat erinomaisesti narsismipalstalle siksi, että nasseilla on suuria vaikeuksia näiden käsitteiden hahmottamisessa ja erottamisessa."
Onko?
Olen käsittänyt, että narsistit ja psykopaatit ovat hyvinkin tietoisia omista valheistaan ja kavaluuksistaan. Nauravat makeasti ihmisille päin naamaakin, kun ovat saaneet nämä sotketuksi omaan verkkoonsa. Nauravat ihmisten tyhmyydelle kun nämä uskovat heidän valheitaan.
Vaknin kirjoittaa, että harva ihminen jaksaa katsoa loppuun asti mikä se narsisti oikein on, koska se on niin äärettömän raskasta.
Jos sinäkin nyt olet jäänyt uskomaan, että narsisti ei muka TIEDÄ, MIKÄ ON TOTTA JA MIKÄ VALHETTA, niin tavallaan olet narussa. Kyllä ne tietävät. Heidän uhinsa eivät tiedä.
Totta puhut! Mielenkiintoinen ja osuva mutta joillekin sattuu ja kolahta, kun aletaan vetämään svuraiteelle pidemmän kauta.
Kivuliasta se totuuden puolustaminen on sen haltijalle. Turpa sii tukkoon te harhaiset massat.
Noin juuri varmaan maan hallituskin ajattelee nyt, kun jopa Helsingin Sanomat nosti heidän valehtelunsa tapetille.
Totuudentorvet voivat mennä tuonne uskonosioon soittelemaan fanfaarejaan mieluummin eikä tänne narsistipalstalle. Täällä jaetaan vaan aivopieruja.
Olen sama kuin ketjun aloittanut.
Siis meidän kuvioissa minä olen totuuden etsijä.
Kanssani häärinyt "psykopaatti" on myöskin tietoinen löydöistäni ja siitä, että minulla on tapana puhua totta niin pikälle kuin kykenen. Hän on kutakuinkin toiseksi tietoisin tosiasioista, tai sanoisinko, että olemme suuntautuneet hieman eri tosiasioiden tietämiseen, mutta olemme osittain tietoisia samoistakin seikoista. Erona tässä on se, että hän puoli-innoissaan käkättää sitä, että vale voittaa, eikä varsinaisesti puolusta totuutta. Mutta hän ei kuitenkaan katso olevansa sellainen "yksinkertainen", joka olisi uskonut valetta. Täten hän varmaankin kokee olevansa älyllisesti ylimmäinen tässä.Tosin, kun ehdotin hänelle, että voisimmeko keskustella jotakin viisasta, hän vastasi ettei jaksa keskustella mitään viisasta.
Usein hän puhuu hyvinkin totta, ja vielä on kysynyt minulta, että: "Mutta minähän puhuin ihan totta, minä en valehdellut, eikö vain ?", ja vastaan, että "kyllä".
Mutta hän vaikuttaa olevan innostunut siitä, jos hän saa toisia ihmisiä elämään harhaluuloissa. Hän harrastaa nähdäkseni myöskin verbaalista väkivaltaa ja gaslightingia. Siinä mielessä se on mielestäni totta, että hän on aika tietoinen totuudesta ja valeesta ja uhrit minä mukaanlukien eivät välttämättä aina ole. Hänellä puolestaan ei vaikuta olevan moraalisia tai eettisiä tunteita siitä mitä tulee valeeseen ja totuuteen ja niiden väliseen "peliin". Siinä pelissä hän tuntuu olevan se kissa, joka leikkii hiirillä, ja vaikuttaa nauttivan siitä psykologisesta vallasta.
Minua puolestani kiinnostaa tässä ensisijaisesti se moraalinen pointti, mitä tulee tähän totuus / valekysymykseen moraalisesti. Siihen tämä toinen suhtautuu pilkallisesti sanoen: "Luuletko, että ihmisiä sellainen kiinnostaa? He elävät ihan tyytyväisinä olivat sen seikan suhteen tehneet mitenpäin vain !!! Yksinäsi saat sitä murehtia! " Ja on tottakin, että tuo hänen ajatuksensa saa kannattajia. Sellaista maailman meno kuulemma on. On, on, mutta minua silti kiinnostaa tämä moraalinen pointti, josta olen lapsesta saakka ollut erittäin kiinnostunut. Se on suorassa yhteydessä kaikkiin tunteisiini, ja näin varmasti osalla muistakin ihmisistä on, ihan synnynnäisesti. Kertomus loppu.
Näissä asioissa ei ole olemassa ehdottomia totuuksia eikä valheita, usko jo se, yleensä ne jotka etsivät absoluuttista totuutta löytävät jonkin jumalan joka on kaikkivoipa eikä valehtele mutta kuinka ollakaan häntä vain ei näy missään.
Normaalioloissa se on kissa ja hiiri leikkiä.
Minulla on eräs alkoholisoitunut tuttava jolta valheet tulevat kuin vesi hanasta. Hän näyttää itsekin uskovan omiin valheisiinsa. Kaikissa hänenkin jutuissaankin on totuuden siemen jonka ympärille hän vain kasvattaa valheella paksun kuoren ts, suurentelee totuutta niin että siitä tulee valhe. Äkkiä katsoen se näyttää kuin olisi tosiasia mutta jos sitä rupeaa purkamaan huomaa sen että totta on vain se mistä asia on lähtenyt ja se on häviävän pieni osa koko juttua. Kuin laittaisi aivan pienen kiven lumipallon sisään ja alkaisi pyörittää sitä hangessa jolloin siitä kasvaisi valtava lumipallo, ja uskottelisi sitten muille että koko pallo on kiveä.
Kun moraalisuus lapsena ja aikuisena niin kiinnostaa, niin onko lapsuudessa tapahtunut jotain sellaista moraalitonta, jota ei pieni ihmismieli saata ymmärtää?
Ihan vain kevyesti pohdittavaksi tuo edellinen, vaikka hiljaa mielessään.
Lisään vielä, että moraalisia ja eettisiä tunteita tietoisesti loukkaamalla läheiseni ensisijaisesti satuttaa ja käyttää siten psykologista valtaa.
Turha selittää, en tule uskomaan, ettei eettistä totuutta ole olemassa.
Ja edelliselle kommentoijalle, että lienee kulttuurisidonnainen kysymys, mikäli etiikasta ja moraalista kiinnostuneisuutta pidetään ongelmaan viittaavana.
"Turha selittää, en tule uskomaan, ettei eettistä totuutta ole olemassa."
Kiihkoilija? Mene kysymään vaikka ISIKSELTÄ mikä totuus on, heillä on vastaus siihen.
En ole minkään sortin kiihkoilija ja se on totta.
Pahoitteluni, että aiheeni ei ole muodissa. Mutta filosofiastakin kiinnostunut ihminen voi joutua narsistien kanssa tekemisiin.
Mutta myönnän, ettei näkökontani ole tässä niinkään mielenterveydellinen ja olen väärässä paikassa mikäli näkökulman on oltava nimenomaan mielenterveydellinen siis psykologia/psykiatria otsikon alla, mutta otsikon "henkinen hyvinvointi" alla minusta filosofiakin menee. No se siitä, en jauha enempää, enkä pyri muiden omaksuvan kantaani.
Aloitukseeni viitaten tästäkin ketjusta ilmenee, että jos pelkästään sana "totuus" saa aikaan negatiivisia mielleyhtymiä, vaikka ajattelisi totuuden olevan ihan hyvä asia.
Tätä juurikin aloituksellanikin tarkoitan, että tällainen ilmiö yhteiskunnassamme on, että sanalla "totuus" on paljon negatiivisia mielleyhtymiä, mutta että onko totuus oikeasti negatiivinen asia, ja mistä se niin negatiivisen merkityksen on saanut.
Mutta jos haluaa valehdella, niin sittenhän on hyvä jos ei ole totuuttakaan, koska eihän sitten voi olla valehteluakaan, vai voiko ? Kuinka voisi olla valetta ilman totuuden olemassaoloa ?
Jos ei ole valetta, eihän silloin kukaan valehtele nimittäessään ketä tahansa narsistiksikaan tai ihan mitä tahansa.
Onko narsistien uhreja, jotka eivät ole valehtelu teemaa joutuneet mahdollisestikin mittavastikin käsittelemään ?
Niin ajattelin vain niin, että totuus olisi vain vähän niinkuin saman ilmiön pohdiskelun positiivisempi versio. Jatkuva valehtelijoiden pohtiminen tekee "hulluksi"(ainakin itse olen kokenut niin), joten olen tullut johtopäätökseen, että ainakin minulle olisi parempi suuntautua pohtimaan totuutta ja samalla se veisi huomiota pois narsisteilta.
Älkää lukeko tätä ketjua, mikäli tämä tympii, mutta vielä mietin, että, jos totuus on negatiivista, niin onko vale sitten positiivista ? Vai myöskin negatiivista ?
Mutta kuinka vastakkaiset asiat voivat olla molemmat negatiivisia ?
Jos emme tiedä mitä on totuus ?
Määritelkäämme sitten vale ?
Onko vale helpompi määritellä ? Miksi ?
Mitä tarkoittaa selostus, että joku valehtelee, jos kukaan ei tiedä mitä on totuus ja mitä vale ?
Miksi kenenkään puheita epäillään, jos valetta ei ole ?
Mistä sitten ihmiset väittelevät kiistoissaan, jos eivät totuudesta ja valeesta ?
Mitä järkeä heidän on väitellä totuudesta ja valeesta päivät pääksytysten, jos kumpaakaan ei ole ?
Pelkkää pelleilyä kaikki ?
Voisiko joku selittää minulle, että kuinka voi olla olemassa hyvää ja pahaa tai hyviä ja pahoja ihmisiä ilman totuutta ?
Entä kuinka voi olla syyllisiä ilman totuutta ?
Kuinka voi olla edes narsisteja olemassa ilman että on olemassa totuutta?
Siksi minua ensisijaisesti kiinnostaa totuus vielä enemmän kuin, että kuka on syyllinen tai hyvä tai paha tai narsisti.
Yksi totuus voisi olla se, että narsisti valehtelee kauniisti kun kieputtaa uhriaan verkkoonsa, jonka olemassaolo on totuus. Verkko on narsistille välttämätön ja hyvä, koska hän sen avulla voi saavuttaa edes makean naurun, kun ei rakastamaankaan pysty. Sensijaan verkko on narsistin uhrille pahinta mihin hän voi joutua narsistin toimesta, mutta se on totta. On siis totuus, että vääryys vallitsee narsistin ympäristössä, jota vääryyttä narsisti käyttää työkalunaan onnistuakseen valtaamaan elintilaa.
Narsistin elintila on valheellinen näyttämö, mutta se on totta, että se näyttämö on olemassa ja se näyttämö on valheellinen ja valhein aikaansaatu. Valheen olemassaolo on totuus, jota uhrin on vaikea havaita. Uhri rakastaa tosissaan kaunista valhetta ja on rehellinen tunteissaan, jotka ovat todellisia ja totuudellisia, koska uhrit ovat usein rehellisiä. Narsisti on epärehellinen ja se on aivan totta.
Paradoksaalista kyllä narsistin valheet uhrille silloin kun hän etsii tästä uhrista vahvuuksia joista mainitsemalla ja kehumalla hän saa uhrin nostettua jalustalle ovat aivan tasan tarkkaan etsittyjä uhrin todellisista piirteistä ja siksi uhri uskoo kaiken. Mutta narsistin tarkoitus ei ole ainostaan saada uhriaan onnelliseksi, vaan hänen tarkoituksensa on käyttää tätä hyväkseen ja peilata tästä itseään. Narsisti joutuu useasta syystä purkamaan rakentamansa jalustan ja valehtelee tässä vaiheessa sydämensä kyllyydestä halventaessaan uhriaan. Valheet kuulostavat epäuskottavilta ja järkyttäviltä ja saavat uhrin suuren epäuskon ja häkellyksen valtaan, koska uhri vaistonvaraisesti tunnistaa valheet mutta ei ymmärrä syytä niihin...
Todellisuudessa narsisti on valehdellut tunteistaan, mutta toisaalta ei muutakaan ymmärrä. Narsisti ei ole koskaan tuntenut empatiaa eikä rakastanut, joten mitä häneltä voi edes odottaa? Hänen totuutensa on, että hän ei kykene rakastamaan ja hän ei tunne edes empatiaa. Hän tietää olevansa narri mutta kieltää tämän itseltään, koska ei osaa muutakaan kuin hetkittäin.
Narsistitarinissa totuus ja valhe kietoutuvat loputtomaan vyyhtiin ja kierteeseen. Mikä on oikein ja mikä väärin on filosofinen kysymys, joka odottaa vastaustaan.
Minusta on tärkeintä ajatella ennemminkin mikä on viisain toimtatapa.
En näe mitään syytä tukea hyväksikäyttävää sairasta narsistia tekemässä vääryyksiä toisille ihmisille. Viisainta on jättää narsisti ja jos ikinä keksii mitään keinoa varoittaa muita ja osaa olla tarpeeksi fiksu, että tämä varoitus ei tule omaan nilkkaan niin toteuttaa sen.
Minusta tuo oli sellainen selkeä kirjoitus, jossa looginen punainen lanka.
Ja tietenkin totuus on olemassa. Se vain on niinkuin se elefantti, josta jokainen muurahainen näkee pirstaleensa ja sitten väittelee siitä, kun joku näkee jalan ja joku korvan jne.
Mutta se, että totuus on olemassa on niin itsestäänselvää, että on oikeastaan hassua, että edes puolustelen ajatusta, että totuus on olemassa. Siinä olen jo mennyt osittain huijauksen lankaan. Se juurikin on valehtelun taktiikka, saada toinen mukaan siihen vääntämään. Valitettavasti minäkin päädyin.
Yksi_totuus
Hyvin kirjoitit asiasta. Narsistihan uskoo myös omaan valheisiin ja omaan egoonsa.
Jos narsisti ei uskosi niin eihän hän voi toimia niin. Narsisti peittää omia vakavia ongelmia uhriinsa. Sillä narsisti kieltää kaiken ongelmansa itsestään,jolloin ei halua nähdä itsestään virheitään,sillä narsistihan on täydellinen aina.
Hyvin paljastavaa, että tämä ketju on näin pitkä ja pitkäikäinenkin. Myös elävässä elämässä olen huomannut, että joillekin totuus on kipeä asia niin, että se hermostuttaa ja ärsyttää, jopa herättää raivoa. Tälläinen reaktio paljastaa ihmisen arvomaailmasta sekä aina jotain olennaista. Hänen sanojaan ja puuhastelujaan kannattaa seurata varauksella.
Totuutta ei ole olemassa. On vaan väkisin muottiin pakotettu todellisuus jota pidetään totuutena.
On tuo väkisin muottiin pakotettu "todellisuus" mitä pidetään totuutena.
Mutta miksei sen lisäksi olisi olemassa oikea totuus ?
Palaan alkuteemaani.
Mitä järkeä olisi lauseessa "Älä valehtele!", jos ei olisi mahdollista puhua oikeasti totta ?
Kun valehteleminen lopetetaan, mitä silloin puhutaan ?
Minun mielestäni elämä maailmassa on mm. eräänlainen laajamittainen totuuden ja valheen vuoropuhelu, ja nuo limittäytyvät kaikkialla, niin että ihmisen voi olla vaikea erottaa, mutta se ei tarkoita, ettei täysin kirkasta totuutta olisi olemassa. Se on siellä kuin kirkkaana sääteenä kaiken joukossa, vaikkei sitä pystyisi aivoillaan erottamaan kuin pieniä välähdyksiä välillä.
Aivoissani on sellainen puute, etten kykene ymmärtämään miksi Suomessa suuri osa ihmisistä ei siedä puhumista "todesta", "totuudesta" jne.
Toisaalta sitä pidetään psyykkisenä ongelmana, jos ihminen ei erota totta epätodesta.
Mutta toisaalta mitään totta ei sovi tietää, ilman että paikalle ilmestyy joku joukko selostamaan, että ei totta voi tietää, ja jos joku ajattelee jotakin tosiasioita tietävänsä, hän on heti muka joku narsisti tms.
Eli kysymys kuuluu, että kuuluuko tosi erottaa epätodesta vai ei ?
"Eli kysymys kuuluu, että kuuluuko tosi erottaa epätodesta vai ei ?"
Riippuu asiasta. Kaikkea ei voi tietää.
Aina kaikki hokee tuota, sehän on itsestään selvää, ettei kaikkea voi tietää.
Kuuluuko aina pyrkiä erottamaan tosi epätodesta, kun se on mahdollista ?
Minä olen nimittäin monta kertaa toisten mieliksi ollut erottamatta totta silloinkin, jos pystyn erottamaan, juurinkin, jos esim. heidän mielestään ei voi tietää, jos he ovat jossakin sellaisessa asemassa mistä ei voikaan tietää.
Ajattelen nyt kuitenkin, että sillä tavoin mieliksi oleminen on väärin.
Esim. kyllähän minä itse oikeesti voin tietää onko minua esim joku huijannut. Mutta ne, joille kerron eivät voi tietää, ja sitten minä pelleilen siinä joukon jatkona että "joo ei voi tietää onko minua huijattu" kunnes en kunnolla enää itekään erota asioita. Ihan höhlää.
Kovasti edesauttaa minkä tahansa populaation pärjäämistä, jos tosiasiat ovat tiedossa ja epätotuus kyetään niistä erottamaan. Mikäli porukka elää sumutuksen vallassa, se katoaa pois tai elää kuin Pohjois-Koreassa. Kyseinen valtio on totaalinen esimerkki tosiasioiden kieltämisestä - narsistin johdolla.
Myös yksilöiden mielenterveydelle faktojen erottaminen fiktiosta on tärkeää. Toki joukossamme on paljon heitä, jotka esim. alkoholin vaikutuksesta taistelevat vaaleanpunaisia elefantteja vastaan. Narsistin aiheuttama ympäristöongelma on, että hän haluaa sinnikkäästi myös muiden uskovan luomiinsa elefanttitarinoihin.
Ongelma on kun usein yhteisö edellyttää, että elefanttitarinoihin pitäisi uskoa ainakin puoliksi noin tasavertaisuuden nimissä, ja jotta ei vaikuttaisi narsistille, joka on tietävinään tms. Mutta siinä ei oteta huomioon kuinka rankkaa on yksilön mielenterveydelle elää 50% prosenttiakaan elefanttitarinoissa, vaikka se muka olisi reilua.
Varsinkin pitkäaikaisena se on rankkaa käsitellä päässään elefanttitarinoita yhteisön hyväksynnän saavuttaakseen.
Tätä ei minusta oteta huomioon missään.
Pieni esimerkki oli tuossa narsistin sumutusta taas viime päivät.
Ensin hän yritti saada jonkun muun luulemaan että olen sanonut jotain väärin, kun selvisi, ettei mitään ole sanonut kukaan väärin, paitsi narsisti vähän outoja, eikä syntynyt suurempaa hämminkiä, niin sitten narsisti yritti saada minut epäilemään olemattomia. Kun pyysin tarkennusta mitä hämärää asiassa on syytä epäillä, ei hän osannut selittää, hänestä vain tuntui, että asiassa oli jotakin hämärää. Sanoin, että: Jos siellä oikeasti on, niin kyllä sitä osaa ainakin vähän sanoa, että niinkuin mitä. Sitten hän hermostui, että hän taas unohti, että olen niin erilainen ihminen, että aina haluan peruteluja. No ilmeni, ettei mitään hämärää asiassa ollut.
"Kuuluuko aina pyrkiä erottamaan tosi epätodesta, kun se on mahdollista ?"
Sekin riippuu asiasta. Sorry tuosta hokemasta, mutta kun se on ainoa tosi minun mielestäni tässäkin tapauksessa :)
Pitäisikö kysymystäsi jotenkin vielä jatkojalostaa, että tulisi se asia kysymykseen mitä sinä tarkoitat oikeasti? Nyt se asia on vähän kadoksissa vielä...
Tässä ei ole vain yhtä asiaa, joten juttu olisi hyvin pitkä
Vastaukseesi viitaten, millaisessa asiassa ei kuulu erottaa totta epätodesta, vaikka se olisi mahdollista ?
Tai tuli minullakin mieleen aihealue, jossa totta ei tarvitse erotella mielikuvituksesta: taide
Jos totuutta ei olisi, niin miksi ihmeessä siitä olisi maailma täynnä mietelausetta, runoa, laulua jne. ?
Ja mitä järkeä olisi edes tieteessä ylipäätään, yhtä hyvinhän voitaisiin hölistä mitä vain?
Jos tietää, että jostain ihmisestä kirjoitetaan netissä pahoja asioita, esim. syytetään varkaaksi, ja ko. ihminen ei itse tiedä asiasta mitään, onko oikein, että tälle ihmiselle ei kukaan kerro asiasta mitään? Onko se valehtelua, kun jättää kertomatta, vaikka aivan hyvin tietää, että pitäisi kertoa?........... Vai pitäisikö?
Eikö jokainen itse haluaisi tietää itsestä kerrotut valheet, että voisi oikaista ne? Vai eikö totuuden selvittämisellä ole väliäkään? Miten tällaisessa tapauksessa kukaan voi tietää, mikä on totta, jos ihmiseltä itseltään ei kukaan ikinä kysy yhtään mitään? Tai tämä ei edes tiedä asiasta, että voisi korjata väärän käsityksen?
Aika monella ihmisellä tässä maassa on todella luja usko valheisiin..........
Miten itse haluaisit ihmisten toimivan, jos sinusta olisi liikkeellä perättömiä puheita? Toivoisitko jonkun kertovan sinullekin?
Toivoisin, että joku uskaltaisi avata suunsa ja kertoisi.....
Ei salailemalla ainakaan totuus koskaan selviä.
Minustakin on elämäni aikana selostettu vaikka mitä mitä oikeasti vain minä voin tietää, mutta kukaan ei ole kysynyt minulta kuinka asia on.
Välillä on niin eriskummallisia reaktioita, että pakostakin jotakin valetta on selostettu mitä en tiedä. On se vähän hassua, kun ei itse tiedä ollenkaan.
Valeuskon vahvuutta todellakin saa ihmetellä.
Se on minusta heikkous kulttuuripiireissä, joissa ei uskota Jumalaan.
Olen kyllä huomannut, että uskontojen parissa ihmiset voivat valehdella ihan yhtä paljon, mutta ihan oikeasti Jumalaan uskova uskoo, että mikään pienen pieninkään vale ei jää Jumalalta salaan.
PS.
Valeuskovat yrittivät jopa kääntää minut uskoonsa, niin, että tuo meinasi minulta pahan kerran unohtua. Onneksi muistin kuitenkin.
Olen aivan samaa mieltä. Uskontojen parissa valehdellaan aivan yhtä paljon kuin muuallakin. Valitettavasti kovin moni uskoo, että siellähän ne rehelliset ihmiset vasta ovatkin. Karvaasti olen joutunut sen kokemaan......
Jumala tietää ihan kaiken, eikä mitään voi häneltä salata.
Voisin vielä tarkentaa, kun joku tuossa aiemmin kysyi.
Olen ylipäätään hämmentynyt keskustelemisesta ihmisten kanssa.
Jos sanon jollekin jotakin, niin minulla itselläni tietenkin on tiedossani puhunko totta vai valehtelenko, mikäli asia koskee minua.
Kuulija alkaa sitten sanomaan, että ei kaikkea voi tietää. Se tietenkin tarkoittaa oikeasti sitä, että hän ei voi tietää mikä ihminen minä olen, ja että pitävätkö sanomani lauseet paikkansa. Mutta outoa siinä on sitten se, että he aina alkavat uskottelemaan etten minäkään voi tietää. Jos sitten sanon, että kyllä minä voin tietää, niin vastaus ei kelpaa. Tai muka olen olevinani tietävämpi. Ei siinä ole siitä kyse, että olisin tietävämpi, vaan siitä, että yleensä puhuja itse parhaiten tietää puhuuko hän totta vai valehteleeko, varsinkin mikäli asia koskee häntä itseään.
(ellei nyt jollakin ihmisellä ole jotakin aivan poikkeuksellista häiriötä, mutta ei sekään mahdollisuus koske henkilöitä, joilla ei sellaista ole)
No nyt lopetan, koska tätä "totuusfilosofiaa" voin vääntää ikuisesti.
Vain aivan läheiset ystävät tuntevat meidät riittävästi niin, että voimme voittaa heidän luottamuksensa. Lähde liikkeelle siitä, että yrität voittaa toisen luottamuksen. Kun olet saanut luottamusta, voit ehkä varovasti kertoa jotain vaikeasti uskottavaa. Aina on olemassa vaara, että luottamuksen myös menettää.
Asia on yksinkertainen: jokin on totta, tai sitten se ei ole.
No minä oon ihan samaa mieltä.
Niin monet selostaa, että jokaisella on oma totuus, että ei ole olemassa yhtä totuutta. Kyllä se yksi totuus on olemassa, ne jokaisten "omat totuudet" ovat vain jokaisen omia tulkintoja todellisuudesta. Siis siksi kun kukaan ei pysty aivoillaan ja aisteillaan kokemaan todellisuutta täysin objektiivisesti.
Mutta aina kuitenkin joku toinen voi tietää jonkun asian objektiivisemmin ja lähemmäs oikeaa totuutta kuin taas joku toinen. Eivät ne kaikki subjektiiviset kokemukset joka asiassa ole yhtä tosia, vaikka jokaisen kokemusmaailma on minustakin hyvä ymmärtää tasa-arvoisesti todeksi yksilöiden oman elämän kannalta.
Mutta kun toisen elämään kaikki tyrkyttävät erilaisia omia kokemuksiian tosina samalla väittäen ettei oikeaa totta kyseisen henkilön elämässä ole olemassa, niin ainakin minulle se on ollut hirveä kokemus.
esim.
jos esitän kysymyksen sanoiko joku minulle viimeksi sanan "joo" vai "ei",
niin asiasta on olemassa oikea totuus, jonka todennäköisiten totuudenmukaisesti tietää minä ja sen sanan sanoja (vaikka muistivirheiden mahdollisuus toki on olemassa). Muut, jotka eivät olleet kuulemassa, ´voivat ottaa kantoja, että sana oli joo tai ei, mutta se on oikeastaan lähinnä heidän mielikuvitustaan, joka osuu oikeaan tai sitten väärään. Mutta minä ja sen sanan sanoja tosiasiallisesti olemme ne jotka tiedämme parhaiten kuka niistä mielikuvittelijoista kuvittelee totta ja kuka epätotta. Varsinkin jos minä ja sanan sanoja muistamme samoin, niin muistivirheenkin mahdollisuus pienenee. Ja vaikka muistaisimme kaiken väärin ja kaikki kuvittelisivat kaiken väärin, on kuitenkin olemassa totuus kuulinko silloin sanan joo vai ei ja sanoiko se toinen sanan joo vai ei. Ei se totuus muutu siitä miksikään kenenkään asiaa käsitelleen kokemuksen johdosta.
Jos esim sana oli "Ei" sekä sanojan ja kuulijan mielestä heidän siitä yhdessä keskusteltuaan, mutta toinen heistä päättää kertoa ulkopuolisille, että sana oli "Joo", ja toinen kertoo ulkopuolisille, että sana oli "Ei". Niin ovatko nämä molemmat yhtä tosia mielipiteitä oikeasti, niinkuin useimmat ihmiset sitten väittävät?
Nimittäin tällaisissa tilanteissa ulkopuoliset yleensä niin alkavat väittää, mutta onko se totta ?
Mm. narsistiani pännii tämä "totuusfilosifiani", joka on minusta todella yksinkertainen.
En ymmärrä miksi monet kokee sen jotenkin monimutkaisena.
Juuri niin, jokin asia on totta tai sitten ei.
Ettei ole mehdollista narsisti pelkää että yrität nolata hänet ja saattaa hunoon tai epäluotettavaan valoon?
Käytännössä ihmisten virheitä ei osoitella ja huudeta suureen ääneen että tuo teki virheen.
Sairasta jankkaamista koko palsta
Mutta kun minä olen miltei mukisematta suostunut asettautumaan erittäin huonoon valoon, niin olisiko se nyt niin kauheaa, jos joku muukin paljastuisi tehneen jonkun virheen tms. ? Miksi pitää olla muka joku 100% täydellinen. Siinä melkein yhteiskunta vaatii narsistista käytöstä. Minä olen ihan mätämuna, vaikka minulle ei vielä ole kerrottu mitä väärää olen tehnyt tai että mitä olen valehdellut ? En minä pyydä ketään olemaan samanlainen mätämuna, vaan pelkästään enintään korjaamaan virheen tai valeen.
Noh tämä tarkoitti varmaan minua. Olen elänyt kamalan jankuttamisen kohteena koko elämäni, voi johtua siitä.
Ja toiseksikin, jos joku jankkaa valetta, ei auta muu kuin jankuttaa totta lopun ikäänsä, jos ei halua kääntyä valeuskon kannattajiin.
"Mutta kun minä olen miltei mukisematta suostunut asettautumaan erittäin huonoon valoon, niin olisiko se nyt niin kauheaa, jos joku muukin paljastuisi tehneen jonkun virheen tms. ? "
Tuossa usein kysymyksessä elämäntaidot. Miksi ihmeessä olet mukisematta asettunut huonoon valoon? Ok. Narsisti vanhempasi on latistanut sinut. Et kuitenkaan voi olettaa, että ei latistettu ihminen asettuu mukisematta huonoon valoon. Sellaista ei vain tapahdu, se on luonnotonta. Edes minä en mukisematta asetu huonoon valoon, vaikka en ole narsisti ollenkaan.
Taas kerran, vain itseään voi muuttaa.
Yritän koko aika muuttaa. Yritän parasta aikaa jankuttaa pääni niin kovaksi, ettei sitä enää noin vain valepesukoneisiin työnnetä.
Ja otan kaiken syyn niskoilleni palstan viime päivien kauheasta jankutuksesta, koska olen oikea syyllinen täällä ilmenneeseen jankutukseen viime päivinä.
Mene ihmeessä jonkun terapeutin juttusille. Tarvitset todellakin luotettavan ihmisen, kenelle voit avutua pelkäämättä että kaikki vuotaa jonnekin eteenpäin.
Niin asettauduin huonoon valoon siksi, kun tuntui siltä, että kestän paremmin huonossa valossa oloa kuin moni muu. Ja olen siinä jo todella treenattu, koska minua on mustamaalattu vuosikymmenet. Jollekin joka ei ole vielä kokenut huonossa valossa oloa, tämä voisi olla tosi rankkaa, ja minua sattuisi sydämeen jos joku muu joutuisi tähän, siksi...
Esim. en oikeasti pystyisi kestämään, jos narsistini joutuisi näin huonoon valoon.
"asettauduin huonoon valoon siksi, kun tuntui siltä, että kestän paremmin huonossa valossa oloa kuin moni muu. "
Onpa rankka "ihmisyyskoe". Joillain afrikkailaisilla alkuasukasheimoilla on ollut miehuuden kynnyksellä joitain kidutusrituaaleja, joiden jälkeen pojasta tulee mies...
Mutta hyvä kun olet huomannut ettei sellainen huonoon valoon asettuminen ole mistään kotoisin. Jos olet iät ja ajat asettunut huonoon valoon, niin miten kuvittelet, että ihmisten käsitys sinusta muuttuu?
No miksi ihmiset sitten ottavat sen niin tosissaan missä valossa joku on? Kuka vain voi asettua sinisen, punaisen tai vihreän valon alle, muttei tosiasiallisesti muutu siitä miksikään. Kylläkai sen nyt lähes kaikki tietävät, jos oikeasti ajattelevat.
Mutta tätä minä en ymmärrä.
Jos joku kertoo jollekin jotakin, mutta kuulija ei usko puhujan kertomuksen olevan totta, niin miksi hän kuitenkin yleensä poimii osia siitä kertomuksesta ja kokoaa omassa päässään niistä osista tarinan, jonka uskoo olevan totta ja välittää sitten sitä luomusta monesti eteenpäinkin totena. Mistä hän tietää ensinnäkään, ettei koko juttu ollut alusta loppuun satua, jos hän kerran olettaa puhujan olevan lööperinpuhuja ? Miten lööperin osasista voisi muodostua luotettava totuus ?
Jos näitä kertojia on paljon, niin olet kummallinen siinä, että luotat niin moniin vieraisiin ihmisiin ja puhut kaikille tuntemattomille itsellesi tärkeitä luottamuksellisia asioita. Onko sinulla löhät suupielet?
Ja jos sinulla on paineita kovasti, mikä saa sinut puhumaan niitä näitä ollenkaan suodattamatta kenelle niitä puhut, niin suosittelen sinulle että käännyt jonkun terapeutin puoleen. Ehdottomasti tarvitset luotettavan ihmisen kenelle avautua, eivätkä jututut kulje eteenpäin. Kokeile.
No kun minusta on jo kulkenut eteenpäin niin mahdottomia juttuja, että jos niiden määrä vielä kasvaa, niin kohta se kääntyy niinpäin, ettei niitä voi mitenkään uskoa enää kukaan, koska nämä jotkut valehtelijat eivät tiedä toisistaan ja heidän valeensa menevät niin kertakaikkisen hullunkurisesti ristiin toistensa kanssa, että niiden on täysi mahdottomuus olla totta.
Niin valehdelkoon vielä oikein kunnolla, niin voikin käydä niin, että totuus paljastuu heidän ansiostaan.
Ei ole löyhät suupielet. Esim. ihmisten yksityisasiat ovat minulla harvinaisen hyvässä turvassa, jopa ilkeiden narsistien ja kaikkien valehtelijoiden. Teen kaikkeni, ettei kukaan tulisi pahasti nolatuksi.
Varsinkaan en nolaa ketään, kuka avoimesti paljastaa tai myöntää virheensä. Mikäli se minusta riippuu käännän hänen kunniakseen mieluummin.
Toivottavasti paasaukseni loppuu tähän.
"Varsinkaan en nolaa ketään, kuka avoimesti paljastaa tai myöntää virheensä."
Ei normaalit ihmiset yleensä avoimesti virheitään huuda, varsinkaan tänä tuomitsevana ja vaativana aikakautena. Olet siis siinä ja siinä että nolailet ihmisiä?
No en ole siinä normaali. Huudan virheeni avoimesti.
Onko meillä Suomessakin kunniakulttuuri, että kunnia merkitsee enemmän kuin ihmisten vointi ?
Huomaatko, että olet syyttelemäisilläsi ?
Minulla ei ole perimmäistä tarkoitusta syytellä ketään.
Miksi minun syyttelyni ilman että sanotaan mitä olen tehnyt väärin olisi pienempi väärä kuin se, että ilmenisi, että joku on tehnyt jonkun virheen.
Siis onhan täällä kohta kansa 100% narsisteja, jos kellään ei saa olla mitään virhettä. Turhaa me sitten täällä joitakin osoittelemme narsisteiksi.
Toivottavasti olen nyt sanottavani sanonut ja vapautan palstan vaikutteistani :)
Niin, että tilaa jää enemmän toisenlaisille näkökulmille.
Narsistini voi olla siinä aivan oikeassa, että olen hieman yksioikoinen.
"Onko meillä Suomessakin kunniakulttuuri, että kunnia merkitsee enemmän kuin ihmisten vointi ?"
Voisi sanoa että ainakin työn suhteen on. Ihmiset vahtivat todella kovaa ettei heistä vain puhuta mitään huonoa. Uudet työpaikat ja maine on tärkeintä mitä ihmisillä on. Ollaan todella tarkkoja kaikkien krasahdustenkin perään. Ei hyväksytä minkäänlaisia epälojaalisuuksia.
Virheitä tehdään ja pahojakin, usein porukalla. Ehkä jotain tietenkin karsiutuu, mutta maine ja kunnia on se, mitä vahditaan.
On massatyöttömyyden yksi aikaansaannos.
"Siis onhan täällä kohta kansa 100% narsisteja, jos kellään ei saa olla mitään virhettä. Turhaa me sitten täällä joitakin osoittelemme narsisteiksi."
Ei se nyt ihan kriteeriksi vielä riitä narsismiin että ei siedä virheisiinsä puuttumista. Tilanteesta riippuen narsisti ottaa neuvojakin vastaan.
"Miksi minun syyttelyni ilman että sanotaan mitä olen tehnyt väärin olisi pienempi väärä kuin se, että ilmenisi, että joku on tehnyt jonkun virheen."
Täällä palstalla on äärettömän vaikea ottaa kantaa jotenkin yleisfilosofisesti asiaan, jolla kuitenkin selvästi realistiset tapahtumat taustalla. Tunnistamisen pelosta et ymmärrettävästi voi kertoa seikkaperäisemmin mistään.
Nuo totuudet, väärät ja virheet... Yhteisöt ja ihmiset niissä, ne ovat lukijalle aivan hämärän peitossa.
En minäkään ollenkaan ymmärrä onko kyse kirjoitusvirheistä, väärin lajitelluista omenoista vai mistä ihmeen virheistä. Oletko ehkä kirjanpitäjänä ja on kyse isoista rahasummista, vai onko kyse jostain avustustyöstä, jossa ihmisiä kohdellaan jotenkin oikein tai väärin ja tulee palaute... Kuoleeko joku kun teistä joku tekee virheen vai mitä tapahtuu noiden virheden seurauksena.
"Huomaatko, että olet syyttelemäisilläsi ?"
En ole syyttelemäisilläni, en ollenkaan. Mutta raotan sinnepäin sitä seikkaa, kuinka vaikea lukijan on saada kiinni mistä on kysymys.
"en nolaa ketään, kuka avoimesti paljastaa tai myöntää virheensä. "
Kirjoitit itse noin...
Joopa joo....
miksi olet jättänyt pois ensimmäisen sanan, joka muuttaa koko merkityksen.
Alussa lukee oikeasti "Varsinkaan". Siis ajatus on, että ei ketään, mutta korostetusti ei varsinkaan niitä jotka myöntää virheensä. Eli että virheiden myöntämistä ei tarvise pelätä niin paljon kuin asiat minusta riippuvat.
Koska siis tiedän, että on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka voivat käyttää sitä ihmistä vastaan, jos myöntää virheensä. Mutta että en kannata sellaista.
Kirjoitit: ...syyttelemäisilläni ... ... . ...raotan...lukijan....kysymys...noin
Mitä tämä tarkoittaa ???
Se on juuri yksi totuuden vääristämistapa, että jonkun puheenvuoro pätkitään osiin ja liitetään uudelleen uudella tapaa, tai yksi rivi peitetään välistä. Esim nauhoitetulla puheella ei mielestäni ole mitään totuusarvoa, jos siitä on yksikään sana pätkitty pois. Puhumattakaan että pätkitään moniin osiin ja liitetään sinne sun tänne. Puhe pitää olla aivan kokonaan huomioitu joka sana, jotta sillä on totuusarvoa. Näin mielestäni. Ja oikeastaan pitää myös tietää mitä toinen osapuoli on sanonut samassa yhteydessä. Sanoilla voidaan muutella miltei mielivaltaisesti merkitystä hyvin pienilläkin muutoksilla asian kannalta ratkaisevasti.
Mutta mitä mieltä olet itse asiasta? Siitä asiasta mistä kirjoitin.
Siitä että on vaikea ymmärtää asiaa kun tunnistamisen pelossa (ymmärrän) et voi kirjoittaa vapaasti, vaan asiat ovat niin peiteltyjä (ymmärrän syyn).
En siis voi ihmisenä ymmärtää seikkoja, joista on kyse. Eli ovatko asiat jotenkin tärkeitä oikeasti kokonaiselämän kannalta, vai ovatko ne periaatteellisia. Joita periaatteellisia kiistoja voidaan jo jatkaa jatkamisen tähdenkin.
Katkaisin lainalauseen siksi, että huomaisit selvästi, mistä otin ajatukseni, johon kommentissani viittasin. Varsinkaan sana ei muuta ajatusta. Mutta ymmärrän, että asia ei ole siis niin kuin pieni mahdollisuus olisi voinut olla. Ok. Asia selvä.
Varsinkaan sanan läsnäolo tai poistaminen muuttaa merkityksen lähes ylösalaisin ainakin minun tavallani ymmärtää Suomen kieltä.
""Varsinkaan en nolaa ketään, kuka avoimesti paljastaa tai myöntää virheensä.""
Tuohon jää auki se mahdollisuus, että "nolaat" jonkun muun. Elävässä elämässä sitten joutuisi sinun edessäsi nöyrtymään ja myöntämään virheensä avoimesti pelossa, että muuten SAATAT nolata...
Ok, henki ei ehkä ole tuo, mutta noin voin tiukassa tulkinnassa ymmärtää jos tahtoo... En nyt kuitenkaan tahdo ymmärtää noinkaan, mutta joku toinen voi tahtoa. Sanat ja kieli on sellaista välillä, että niitä voi jäädä puntaroimaan.
Itse en ole sillä linjalla, että kaikkea voi edes puhua tai kirjoittaa, se on se henki, mikä se on.
No et nyt sitten toistaiseksi ainakaan tahtonut ottaa kantaa kunnia-asiaan ja siihen, että ymmärrätkö, että on vaikea ottaa kantaa todellisiin tapahtumiin kun voit kirjoittaa vain etäisen teoreettisesti tapahtumista ja niiden luonteesta. Etkä siihenkään ota kantaa, kun ystävällisesti kirjoitin, että tarvitsisit minun mielestäni luottohenkilön, kuka on varmasti luotettava eikä vie mitään mihinkään eteenpäin vaan olisi ihan sinu varten ja kuuntelisi sinua. Kenelle uskaltaisit kertoa todellisista tapahtumista niin, että hän voisi ymmärtää sinua.
Katsos kun myös kyseistä lausetta edeltävä lause pitää lukea ymmärtääkseen asia:
"Teen kaikkeni, ettei kukaan tulisi pahasti nolatuksi"
ja sitten jatkuu tuo "varsinkaan"...
Voihan tuon vielä toki niin vääntää, etten ihan kaikkeani tee sen eteen ettei kukaan tulisi vähäsenkään nolatuksi. No, jotkut tosiasiat minun on sanottava, en voi kaikkea totuutta sen takia vain piilotella, ettei joku tuntisi oloaan pikkusenkaan nolatuksi, kun en nyt kuitenkaan aivan kaikkien valehtelusta voi ottaa täyttä vastuuta itselleni.
Kaikenkaikkiaan nuo virkkeet tarkoittavat, että pyrkimykseni on ilmaista asiat mahdollisimman totuudenmukaisesti niin, että mahdollisimman vähän kukaan tuntisi oloaan nolatuksi. Mutta jos siitä huolematta totuuden ilmeneminen tuo jollekin nolon olon, niin en voi sille mitään, eikä se mielestäni ole minun vastuullanikaan, jos kuitenkin on kyse minusta itsestäni eikä siitä, että olisin puuttunut jonkun toisen asioihin.
Tuo varsinkaan tarkoittaa sitä, että jos joku myöntää jonkun virheen, minulla on halu suorastaan yrittää auttaa häntä niin, että se koituisi enemmänkin hänen kunniakseen, enkä pyrkisi mitenkään nöyryyttämään sen johdosta. Koska jos joku myöntää, voin ehkä vaikuttaa asiaan, mutta jos ei myönnä, niin en voi vaikuttaa asiaan ja siksi en voi sille mitään, jos joku salassa kokee olonsa hieman nolatuksi siksi, että jokin totuus ilmenee.
Niin ja periaatteessa tämä koskee mitä vain asiaa. On ihan yleisperiaatteeni kaikkeen.
Olisko nyt riittävän selkeää ? :)
Ja tulkintaohje kaikkeen kirjoittamaani ja puhumaani. Tarkoitan yleensä aina ystävällismielisintä mahdollista tulkintatapaa sanoille. En kuitenkaan niin, että jos olen jollekin ihmiselle hyvin ystävällinen, että se tarkoittaisi että olisin jotenkin ihastunut tai rakastunut häneen tai erityisen kiinnostunut hänestä.
"Kaikenkaikkiaan nuo virkkeet tarkoittavat, että pyrkimykseni on ilmaista asiat mahdollisimman totuudenmukaisesti niin, että mahdollisimman vähän kukaan tuntisi oloaan nolatuksi. Mutta jos siitä huolematta totuuden ilmeneminen tuo jollekin nolon olon, niin en voi sille mitään, eikä se mielestäni ole minun vastuullanikaan, jos kuitenkin on kyse minusta itsestäni eikä siitä, että olisin puuttunut jonkun toisen asioihin."
Liitin nyt koko kappaleen (vai oliko?), että en mitään pilko.
Niin sitä tarkoitan lukijan ja tässä tapauksessa kommentoijan (minun) perspektiivistä, että esim. minun eikä varmaan monen muunkaan elämään kuulu tuollainen nolouden ja nolatuksi tulemisen kanssa kamppailu, edes siinä mielessä, että sitä pitäisi erityisesti välttää. Kuuluu kai kaikkeen normaaliin hienotunteisuuteen... mitä ei näin aikuisena enää kyseenalaista. Toki joku joskus tekee turhan kömmän, minkä voisi tehdä toisinkin. Mutta unholaanhan nuo jäävät.
Edelleen, vaikka ymmärränkin mitä tarkoitat, niin tuntuu aika vaikealta käytännössä ymmärtää, kuinka tuollaisesta voi tulla ongelmaa. Ok, työskentelette perheenä ilmeisesti, ja sinua on nolattu sumeilematta. Mutta eikä se vaikuta muuhunkin työyhteisöön, ettei yksin sinuun? Entä vanhempasi lojaalius firmaa kohtaan, jos yhtä työntekijää mollataan, niin eikö siinä koko firman maine kärsi?
Kaikenlainen negatiivinen palaute tai sellaiseksi ymmärrettävä on annettava henkilökohtaisesti kahden kesken, niin että siinä ei kukaan muu sitä ole kuulemassa... Noin pitäisi kai jonkun ohjeen mukaan mennä. Melkein lapsena opittua. Missä teidän firman ohjeistus? Onko työsuojelua, jonka puoleen voisi kääntyä? Ja jos ei ole niin miksi ei ole, kun sitä yhteisöä nyt kuitenkin tuntuu olevan?
Monta kysymystä nousee mieleen.
http://www.hs.fi/tiede/a1457411326145
Tässä linkissä tiivistettynä koko asian ydin. Filosofi laittoi sanoiksi selkeämmin.
Kaikilla ei ole samalla tavalla edes valmiuksia kertoa asioista tai siitä, mitä on kokenut. Kaikilla ei ole sanoja tehdä itsensä ymmärrettäväksi (kuten ei itsellänikään).
Pitäisi muistaa, että esim. tänne palstalle ei voi kirjoittaa kuin ehkä 1 prosentin kokemuksistaan, loput 99 prosenttia jää kertomatta, koska eihän täällä kaikkea voi kertoa. Ja senkin, minkä kertoo, joutuu kertomaan pieninä palasina siellä täällä.
Näinhän se on.
En minäkään ole kertonut missään puoliakaan ja suureksi osin olisi ollut kenties parempi, ettei olisi rääkännyt itseään kertomalla sitäkään.
Asiat ovat hyvin pitkälle vaikutettavissa sanoilla, siksi ihmettelen kuinka niin rennosti ihmiset "väärinkäyttävät" sanoja.
PS.
Eikö Raamatussakin sanota jotain että: "Alussa oli sana!"
Se minusta kertoo jotakin sanojen voimallisuudesta(vaikken olekaan kristitty), joten minusta niitä ei tulisi käyttää miten vain.
PS.
Itselläni on vaikea projekti edessä.
Haluaisin jotenkin putsata pääni sanasaasteesta ja oppia
käyttämään sanoja hyvin hiotusti.
En tiedä onnistunko, mutta päämäärä kuitenkin...
Vähän tulin lukeneeksi jotain "salatieteitä", mutta mielestäni sielläkin oli oleellinen pointti.
On valkoista, mustaa ja harmaata tietoa.
Musta on sitä millä tavoitellaan valtaa, nautintoa yms.
Valkoinen harvinaisempaa vallasta ja nautinnosta jne luopumista hyvän edistämiseksi
Ja harmaata tietoa harrastavat ne, jotka eivät tiedä mitä tekevät.
Sanojen ja ilmaisujen hätäinen/ylimietitty käyttö voi johtua myös siitä, ettei henkilö ole arvostettu eikä hän ole saanut siksi tilaa ilmaista kantojaan silloin, kun yhteisön tärkeämmät ihmiset ovat ajaneet asioitaan. Saattaa joskus tai usein siirtyä myös kirjoitettuun vuorovaikutukseen, vaikka ei olisi siinä suhteessa mitään syytä. Tällaisesta tilanpuuttesta johtuen on voinut hätää kärsineelle ihmiselle olla vakavia seurauksia ja sitä myöten vaikeita vuorovaikutustraumoja. Pätevyys ei kasva tällaiselle ihmiselle irvailemalla, mutta se ei kai ole tarkoituskaan. Parempi kun olisivat kuolemanhiljaa.
http://viestinnantietoaines.aalto.fi/mmpv/sanaton.htm
"Nonverbaalinen viestintä on monimuotoinen ja keskeinen osa viestintää. Se määritellään yleisesti inhimilliseksi viestinnäksi, joka ei käytä hyväkseen kielen symbolijärjestelmää, joka siis välittyy muun kuin sanojen välityksellä.
Se on viesti, joka ilmaisee merkityksiä ja säätelee vuorovaikutuksen kulkua.
Nonverbaalisen viestinnän keinoja ovat mm. äänen käyttöön liittyvät painotus, tauotus ja intonaatio (paralingvistiikka); katseet, eleet, ilmeet, liikkeet ja vartalon asennot (kinesiikka); etäisyyksien ja tilan käyttö (proksemiikka) sekä koskettelu ja vaatetus."
Mitä turhaan hätäilemään, keinot on monet.
Minun narsisti-psykopaattini on myös nonverbaalisen viestinnä tekijä.
Totuushan on, että sanat edustavat vain osaa viestinnästä.
Ei-varbaalinen viestintä ei välttämättä ole luotettavasti tulkittavissa ujojen ja/tai itsetietoisstenja/tai tietyllä tavalla traumatisoituneiden (yleensä pitkään ilmaisua tukahduttaneiden ja epäjohdonmukaisissa oloissa viettäneiden) ihmisten kohdalla.
Se on surullista. On totta, että ei-verbaalista viestintääkin pitäisi päästä kehittämään ja siinä päästä sitten kehittymään.
Narsismipalstalla kun ollaan, niin mainitaan nyt taas, että juuri ei-verbaalisen viestinnän varhaisesta epäonnistumisesta on narsistienkin kohdalla kyse.
Monenlainen epävarmuus kyllä minun mielestäni viestittyy myös ei-verbaalisesti... ilman siis että viestittäjä mitenkään aktiivisesti yrittää viestittää mitään. Uskon vain, että epävarmuutta ja muuta epätietoisuutta on vaikeampi tulkita, jos ei ole harjaantunut missään. Monenlaisetkin tunteet näkyvät ja kuuluvat ei-verbaalisesti, jos vain osaa niitä tulkita.
Ei ole luotettava minun kohdallani. Mm.kerron hyvin vakavia ja syviä asioita iloisesti ja kevyesti, jotta pystyn kertomaan järkyttymättä muistoista, Joten naureskellen saatan kertoa kamalimmat ja vakavimmat.
Omalla kohdallani toivoisin puuheeni otettavan pilkulleen sellaisinaan, ei mitään muita tulkintoja.
Samoin, kiitos.
"Mm.kerron hyvin vakavia ja syviä asioita iloisesti ja kevyesti, jotta pystyn kertomaan järkyttymättä muistoista, Joten naureskellen saatan kertoa kamalimmat ja vakavimmat."
Juuri tuokin puhuu omaa kieltään, se, että sanat ja se muu... eivät tavallaan ole balanssissa, vaikka ovatkin. Mutta kuten jo sanoin, tulkitsijan taidoistakin kiinni.
Täällä palstalla kirjoitteleva ylt on kommentoinut juuri tuota pirrettä ja laittanut linkin aiheeseen. Jospa hän sattuisi lukemaan tämän ja laittaisi tähänkin kommenttia.