Psykoterapia kokemuksia?

Kognitiivis-behavioraalisessa oon ollu vuoden.

Kyllä se on hyvä, että joku seuraa edistymistä. Mutta ihan jutusteluahan se lähinnä tuntuu olevan. Terapeutit ei valitetttavasti ymmärrä tätä kauhean syvällisellä tasolla jos ei ole itse kokemusta häiriöstä. Terapiasuhteesta ja ihmisestä jne riippuu miten homma toimii.

Kyllä se mua enemmän auttanut kuin haitannut ja oon aina ollu sitä mieltä, että kaikki mikä vie prosentinkin eteenpäin on rahan arvoista. Kyllä kannattaa, lääkettä tarpeen mukaan jotta helpompi mennä sosialisoimaan ja saada niitä hyviä kokemuksia. Ne on tärkeintä. Ne jotka lapsesta asti ollu sosiaalisia ovat vaan kokoajan saaneet kokea kuinka sosiaalisuus on helppo. Heillä on ollut hyvä kierre ja siihen jännittäjienkin tulee päästä osingoille.

Jätä pillerit pois niin pärjäät pitkässä juoksussa parhaiten etkä altista itseäsi myrkyllisille kemikaaleille. Kun opit toimimaan itse sosiaalisissa tilanteissa voitat eniten. Älä ihmeessä anna tehtävää huumeille. Ne vievät lyhyen helpotuksen jälkeen vaan syvemmälle uusiin ongelmiin.

Mä olen käynyt 2 vuotta kogtiviivis-integratiivisessa terapiassa sosiaalisten tilanteiden pelkon vuoksi. Se todella auttaa! Ja mulla ei oo alusta alkaen ollut mitään lääkkeitä käytössä, koska silloin olen paremmin kosketuksissa aitoon omaanitseeni ja tuntemuksini. Mä oon ennen terapiaa ollu epäileväinen terapiaa kohtaan ja vältelly sinne hakeutumista viimeiseen asti, mutta mieli muuttu kun lopulta sinne menin. Se oli elämäni paras päätös! Suosittelen

Psykoterapeutti ei ole ihmeparantaja, joka kertoo sinulle, vinkit, joilla voitat pelkosi, vaan kyse on siitä, että hän auttaa sinua ymmärtämään keskustelun kautta itseäsi ja näin muokkaamaan sisäisiä mallejasi. Kun tätä tapahtuu tarpeeksi pitkään ja sinulla on henkilö, jonka kanssa keskustella asioista (psykoterapeutti), huomaat, että alat suhtautua pelkäämiisi asioihin toisella tavalla ja näin myös pikkuhiljaa käytännön tilanteissa olosi helpottuu. Kyse on siitä, että huonojen kokemusten. (esim. yleisillä paikoilla panikoiminen) mielesi luo eräänlaisen noidankehän, jonka vuoksi vastaavissa tilanteissa aiemmat negatiiviset kokemukset toistuvat ja sisäiset, aiemmin omaksoidut mallit ohjaavat toimintaa negatiiviseen suuntaan. Psykoterapiassa pyritään juuri muuttamaan keskustelun avulla näitä malleja positiivisempaan suuntaan. Toiset tarvitsevat rinnalle lääkityksen joka mahdollisesti poistaa jo valmiina olevaa negatiivista asennoitumista tehtävään asiaan. (esim. kaupassa käynti, julkisilla kulkeminen), mutta lääkkeet eivät muuta ajatteluasi, eivätkä näin ollen paranna sinua, vaan toimivat eräänlaisena lisänä psykoterapian tukena. Joillekkin lääkkeet eivät toimi ollenkaan ja toisille niistä voi olla suurikin apu. Tämä on yksilöllistä. Kannattaa hakea apua, niin olo ajan kanssa helpottuukin, kun ymmärtää itseään paremmin. (psykologisesta näkökulmasta)