Hmm. Mitenköhän tämän aloittaisin.
Asia on ehkä yksinkertaisempi kuin ajattelen. Noh, kuitenkin. Olen suurien pohdiskelujen jälkeen päätynyt tulokseen, että eräs sukulaisen ystävä on ilmeisesti ollut/on minuun ihastunut. Noin kymmenen vuoden ajan, ellen ole aivan väärässä. Kutsutaan ystävää herra X:ksi
Herra X on todella mukava, mutta vaikuttaa todella ujolta asian suhteen. Hän on minulle ilmeisesti vinkannutkin asiasta pari kertaa, mutta olen ihastumisasioissa täysin tiedoton tilanteista, ellei niitä läimäistä oikeasti suoraan kasvoille :D Useimmiten pidän mielenkiinnon osoituksia vitseinä. Niin on käynyt aivan liian monta kertaa.
Ja pidin myöskin vitsinä, kun tämä herra X kerran sanoi minulle hiprakassa että olen ihana. Tästäkin nyt on jo 3-4 vuotta aikaa? Ja kyllä, en ymmärtänyt asiaa. Ja sen jälkeenkin on tapahtunut pari mielenkiinnon osoitusta. Ja ymmärsin ne vasta tänä kesänä. Sen jälkeen kun muistin vanhoja tapahtumia teinivuosilta. Muistini mukaan silloin eräs tuttu sanoi minulle X:n tykkäävän minusta, johon heitin vain "niin varmaan" ja poistuin paikalta.
Noh, pointti on se, että herra X on alkanut pyörimään mielessäni oivallettuani tämän ihastumismysteerin. En ole aiemmin ajatellut häntä niinkään romanttisessa mielessä sen takia, koska en uskonut hänen olevan minusta millään lailla kiinnostunut.
Minua nyt kuitenkin rassaa tilanteessa se, että pitäisikö minun lähestyä häntä, vai jättää vaan asia sikseen? Tunnen X:ää sen verran, että tulevaisuudensuunnitelmamme ovat ihan erilaiset. Käsittääkseni hän haluaa lapsia. Minä taas olen kallistunut enemmän sille kannalle, etten haluaisi lapsia.
Jos rupean tekemään enemmän tuttavuutta hänen kanssaan, tuntuu kuin ryöväisin häneltä mahdollisuuden saada perheen jonkun mukavan naisen kanssa. Kuitenkin molempien ikä on niinsanotusti "lastensaanti-iässä".
En myöskään halua rikkoa X:ää millään lailla. Hän on minun läheisen sukulaisen ystävä, enkä halua tulehduttaa välejä sukulaiseni kanssa.
Turhauttava tilanne.
Asia on ehkä yksinkertaisempi kuin ajattelen. Noh, kuitenkin. Olen suurien pohdiskelujen jälkeen päätynyt tulokseen, että eräs sukulaisen ystävä on ilmeisesti ollut/on minuun ihastunut. Noin kymmenen vuoden ajan, ellen ole aivan väärässä. Kutsutaan ystävää herra X:ksi
Herra X on todella mukava, mutta vaikuttaa todella ujolta asian suhteen. Hän on minulle ilmeisesti vinkannutkin asiasta pari kertaa, mutta olen ihastumisasioissa täysin tiedoton tilanteista, ellei niitä läimäistä oikeasti suoraan kasvoille :D Useimmiten pidän mielenkiinnon osoituksia vitseinä. Niin on käynyt aivan liian monta kertaa.
Ja pidin myöskin vitsinä, kun tämä herra X kerran sanoi minulle hiprakassa että olen ihana. Tästäkin nyt on jo 3-4 vuotta aikaa? Ja kyllä, en ymmärtänyt asiaa. Ja sen jälkeenkin on tapahtunut pari mielenkiinnon osoitusta. Ja ymmärsin ne vasta tänä kesänä. Sen jälkeen kun muistin vanhoja tapahtumia teinivuosilta. Muistini mukaan silloin eräs tuttu sanoi minulle X:n tykkäävän minusta, johon heitin vain "niin varmaan" ja poistuin paikalta.
Noh, pointti on se, että herra X on alkanut pyörimään mielessäni oivallettuani tämän ihastumismysteerin. En ole aiemmin ajatellut häntä niinkään romanttisessa mielessä sen takia, koska en uskonut hänen olevan minusta millään lailla kiinnostunut.
Minua nyt kuitenkin rassaa tilanteessa se, että pitäisikö minun lähestyä häntä, vai jättää vaan asia sikseen? Tunnen X:ää sen verran, että tulevaisuudensuunnitelmamme ovat ihan erilaiset. Käsittääkseni hän haluaa lapsia. Minä taas olen kallistunut enemmän sille kannalle, etten haluaisi lapsia.
Jos rupean tekemään enemmän tuttavuutta hänen kanssaan, tuntuu kuin ryöväisin häneltä mahdollisuuden saada perheen jonkun mukavan naisen kanssa. Kuitenkin molempien ikä on niinsanotusti "lastensaanti-iässä".
En myöskään halua rikkoa X:ää millään lailla. Hän on minun läheisen sukulaisen ystävä, enkä halua tulehduttaa välejä sukulaiseni kanssa.
Turhauttava tilanne.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.