Syitä naisen haluttomuuteen

Narsisti- ja alistajatyypit pois lukien, ei se asioista puhuminen puolison kanssa kiellettyä ole. ;) Reippaasti siis vain keskustelemaan siitä mikä asiassa mättää niin tuokin puoli parisuhteesta voi alkaa taas kukoistamaan ihan eri tavalla. :) Kukaan kun ei ole ajatustenlukija eikä voi aina tietää mistä toinen todella pitää jos sitä ei tuo millään tavalla esille. Tämä siis pätee sekä miehiin että naisiin. Jokainen on yksilö eikä se, että A pitää asiasta X, tarkoita välttämättä sitä että myös B pitää asiasta X.

Tuskastellako siis hiljaa itsekseen vaiko nostaa reilusti kissa pöydälle, siinäpä pulma. ;)

Kyllä tietysti, mutta pitkä lista miehen "viosta", mikä haluttomalle naiselle on ylipääsemätöntä, voi oikeasti halukkaalle naiselle olla merkityksetöntä.

Kyllä haluttomat naiset kuin miehetkin, keksivät vaikka minkälaisia selityksiä ja vikoja puolisoistaan miksi heitä ei juuri sillä hetkellä haluta. Mutta nämä selitetyt syyt eivät välttämättä johdu lainkaan puolisoista, vaan heidän itsensä vähäisestä halukkuudesta. Joka taas saattaa johtua vaikka fyysisistä seikoista, hormonitoiminnasta yms.

Tietenkin he itse pitävät selityksiään pätevinä, koska ihmismieli on sellainen. Omasta luonnostaan pyrkimys on selittää asiat itselle parhain päin.

Hyviä pointteja ja varmasti pääosin tottakin, mutta yksi syy voi olla myös naisen huono itsetunto ja huono seksuaalinen itsetunto, etenkin jos miehellä vastaavat on hyvät. Mitä mies voi sitten tehdä tukeakseen ja kohottaakseen naisen itsetuntoa, jos nainen kokee miehen kaikki hyvää tarkoittavat yritykset vaivaannuttavina ja alentavina. Mitä mies voi tehdä, jos aiheesta keskusteleminen ylipäätään on naiselle ylivoimaista? Tyytyä naisen haluttomuuteen ja alkaa syyllistää itseään siitä, että kokee riittämättömyyden tunnetta, koska nainen projektoi oman epähaluttavuuden tunteensa mieheen? Entä jos muuten kaikki muu sujuu arjessa ja yhteiselossa, mutta seksin tullessa kyseeseen, onkin vastassa pelkkää kylmyyttä ja torjuntaa? Entä jos mies esittää parisuhde- tai seksiterapiaa asian ratkaisemiseksi, mutta naiselle sekin on alentavaa ja ylivoimaista?

Itse olen tällaisessa suhteessa elänyt vuosikausia ja murenemispisteeseen saakka yrittänyt ymmärtää naista ja uskoa rakkauden kaikkivoipaisuuteen ja parantavaan voimaan. Turhaan. Lopulta päädyimme eroon, koska kumpikaan ei kokenut voivansa antaa toiselle täyttä panosta parisuhteessa, jonkin epämääräisen syyllisyydentunteen painaessa mieltä alati. Vuosien kuluessa oma seksuaalinen itsetunto on palannut, sillä niiden naisten, joiden kanssa olen seksiin päätynyt, ovat antaneet pelkästään myönteistä palautetta. En myöskään koskaan painosta naista seksiin, vaan annan naisen tehdä aloitteen. Sen myös aina kerron naisille jo tapailun alkuvaiheessa. Kerron myös taustasyyn siihen. Eikä se, ettei joku nainen minusta syty, tee enää isoa kolhua, ehkä pienen naarmun, mutta nehän paranee kai Bepantenilla?