Miten saisin pelkotilani loppumaan?

Kuinka kauan sulla on ollu sellaisia tunteita että sua vainotaan, ja miksi ne alkoi? Psykiatrian "lääkkeet" aiheuttaa aika usein mielenterveyshäiriöitä, kuten tunteita että vainotaan.

Pyydä diapamia yöksi se auttaa, kun ei sitä muuten käytä. Eikä ota kuin puolen tablettia.

Selvitä itsellesi järjen avulla ovatko pelot kuviteltuja vai todellisia. Usein se auttaa, kun huomaa ettei mitään pahaa tapahtunutkaan. Se, että ajattelee jonkun katselevan on oikeastaan totta. Jumala näkee meidät aina, lukee myös ajatuksemme.
Ehdottaisin nyt rukoilemaan ja turvautumaan Jeesukseen Kristukseen, Hänen sovintovereensä. Eli pyydät Jumalalta Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki syntisi anteeksi. Sitten pyydät Herraa Jeesusta antamaan sinulle oman rauhansa. Tunnet kyllä sen rauhan kun se täyttää sydämesi. Rukoile Pyhän Hengen kastetta. Takaan, että sen jälkeen nukut kuin pieni lapsi <3 Siunausta elämääsi <3

Huom, älä käytä mitään jossa on kofeiinia, kuten kahvia, se lisää erittäin paljon pelkoja y.m. psyykkisiä oireita kofeiiniherkille ihmisille. Syö voileipä illalla ennen nukkumaan menoa, ruisleipää, ettei lihota liikaa.

Ehdottomasti sinun pitää saada antipsykoottinen lääkitys, ettei tule psykoosia, ellei sinulla jo ole ja ei kahvia kuten aiemmin tuolla kirjoitin. Syömättä ei saa olla liian pitkiä aikoja perusruoan lisäksi, terveellinen välipala on hyväksi, ettei verensokeri pääse laskemaan, sillä se aiheuttaa pelkoja, koska adrenaliinin määrä lisääntyy ja pelkokeskus herkistyy. (Insuliini laskee verensokeria ja adrenaliinia erittyy jotta verensokeri nousisi ja samalla se nostaa stressitilaa ja erittyy muita stressihormoneita ja kun mantelitumake herkistyy tulee pelkoja)

Jos kestät ajatusta, niin hanki sellainen unimaski. Apteekista pitäisi saada. Eli siis niitä ns. silmälappuja, jotka ei päästä valoa läpi. Totuttele eka vaikka sellaiseen valot päällä ja jossain vaiheessa laita valot pois. Oon itte kärsiny unihalvauksista ja olen saanut unimaskista apua.

Olen lievittänyt suuria pelkojani elämää kohtaan hyvin yksinkertaisella menetelmällä; opettelemalla hengittämään tehokkaammin.
Menetelmä on hyvin hidas, myös ehdottoman varma.

Aivan looginen selitys, koska olemme osaksi myös kasveja. Tarvitsemme happea. Sosiaalisissa tilanteissa unohdin lähes kokonaan hengittämisen.
Päästyäni ulos yksin vapauteen, aloin tehohengittämään.

Pääni oli väliin hajota ankarasta päänsärystä, mutta viinalla ja lääkkeillä olen selvinnyt. Nekin nyt hallinnassa.