Turhaan kirjoitan enää...

Kiva.

Eiköhän hän ole onnettomampi ilman sua. Onko hän nyt onneton vai onnellinen, kun olette erossa?

Miksi luulet että toinen olisi onnellinen ilman, oletteko olleet yhdessä ja kokeilleet millaista on olla yhdessä? Miksi luulet että toinen on erossa onnellinen, onko hän nyt erityisen onnellinen? Tiedätkö mitä hänelle kuuluu nyt?

Tommoset toisen puolesta muka tehdyt päätökset on maailman typerimpiä ja ärsyttäviä.

siedettävää ja tavallista, eikä tällaisenaan aiheuta tarvetta paeta siitä. Ajoittain väsyttää, kyllästyttää, turhauttaa, suututtaa, naurattaa, itkettää tai ei tunnu miltään, ei joka päivä edes kipeältä.
Alkoi joskus ja loppuu joskus, eikä sillä ole mitään sen kummempaa merkitystä , kuin itselleni.
Onko onnellisuus sitä, ettei ole onneton ja mistä sen tietää, ettei ole onneton? Millä se mitataan?
Kirjoitettujen palstaviestien määrällä?

Onko hän nyt siis oikein onnellinen? Loistaa onnea, ja jos sattuisi kirjoittamaan tänne jotain, ne kirjotukset olisi vain onnen hehkutusta?

Jos olisitte yhdessä hän olisi surun murtama niinkö ja jos kirjoittaisi tänne silloin ne kirjotukset olisi vain itkua ja surua?

Oletan että olette nyt erossa koska kirjotat tänne.
Miksi luulet että erossa olo tuo onnen?

Alotuksen logiikka mättää ja pahasti.

Rakas T onhan meillä meidän yhteiset kauniit tytöt. Miksi noin kirjoitat? Tule nyt tänne olohuoneeseen ja katso minua kaunista luomustasi.

Miksi luovutit? Onnellisuuteenvoi vaikuttaa moni muukin asia kuin vain sinä ja hän.
Eikö kumppanin tukeminen, silloin kun on vaikenta, kuulu oleellisesti parisuhteeseen?
Voiko ihminen edes olla jatkuvasti onnellinen?