jos sillä on paljon kavereita pari läheistä ystävää, mutta viihtyy paljon yksikseen eikä tunne oloaan yksinäiseksi, surulliseksi vaan nauttii yksin olostaan. Tietää että ystävät ja kaverit on siellä jossain ja jos tulee olo että kaipaa seuraa niin aina on tervetullut. Olo on turvallinen ja hyvä vaikka viikossa viettää yksin kaiken vapaa-ajan ja viikonloppuna sitten tapaa kavereita. Minua jotkut pitää kummallisena, kun en koko ajan kaipaa itselleni viihdyttäjiä. Minulta kysellään olenko yksinäinen ja jopa luullaan että olen ja että minulla olisi joku hätä asiasta, kun yksi asunkin.. mutta en tunne oloani yhtään yksinäiseksi..Pitäiskö minun tuntea ? Olenko epänormaali kun en kaipaa jatkuvasti seuraa ja viihdyttäjiä? Olenko outo kun viihdyn hyvin yksin ja saan ajan kulumaan ? Onko kummallista että ahdistu yksin olosta vaan tykkään siitä?
Onko ihminen silloin yksinäinen..
KummallinenKummajainenko
13125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
minäkin nautin omasta seurastani oikeinkin hyvin. Tämä ei siltikään tarkoita sitä, ettenkö viihtyisi myös muidenkin kanssa.
Minäkin nautin muidenkin seurasta ja sanotaan että olen aika sosiaalinen, mutta tykkään olla yksinkin.
En kyllä nauti yksinolemisesta :)
Taisit vastata jo itse. Jos ei tunne oloaan yksinäiseksi, silloin ei ole yksinäinen. Ja oisaalta, vaikka olisi kuinka paljon ihmisiä ympärillä (ystäviä, kavereita, sukulaisia jne.) voi silti kokea olevansa yksinäinen, jos ei vaikka tunne kuuluvansa porukkaan.
Et ole missään nimessä epänormaali. Sunlaisia ihmisiä on paljon - ne vaan on myös omissa oloissaan, joten saatat ajatella olevasi poikkeuksellinen. Toki yleisempää varmaan on silti nauttia ihmisten seurasta kuin olla yksin, mutta minäkin valitsen aina mielummin yksinolon kuin seuran. Mielestäni parasta onkin se, jos yksin on onnellisimmillaan. Voisiko asiat olla paremmin? Et ole riippuvainen muista ihmisistä vaan olet ymmärtänyt, kuinka hieno ihminen itse olet ja miten arvokasta sun seura on. Välillä annat itsestäsi myös muille, mikä on hyvä. :)
Se on ihan normaalia (minun mielipide). Olen prikulleen samanlainen. Viihdyn pitkiäkin aikoja yksin. Kun kaipaan kavereita, heitä tulee ja meillä on hauskaa. Suomessa on muuten tilastoituna noin miljoona yksi eläjää. Tottakai olis kiva, jos sais sellaisen naisen, jonka kanssa vois jakaa tätä elämää. En ole ollut aina yksin, että tiedän, millaista on asua kumppanin kanssa. Sekin oli ihan kivaa aikaa. Siinä sitten kävi niin kuin kävi. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Kavereita pitää olla. Ilman heitä elämä olis tylsää.
Minäkin viihdyn yksin joskus omassa seurassani ihan hyvin ja sosiaalisena ihmisenä viihdyn hyvin seurassakin, niin kyllä minullakin on ystäviä ja käyn kyllä heillä kylässä silloin kun minulla on aikaa tavata heitä ja kun, minun ystävätkin on työssä käyviä ihmisiä niin ei aina käy kyläily heidän luonaan vältämättä vikkonloppusin, kun minulla on ystäviä jotka käy myös viikonloppuisin töissä ja kun itsekkin olen sellaisessa työssä, että olen joskus töissä viikonloppuisi niin, sitte näen heitä viikolla sopimukien mukaan. En minäkään koko elämääni ole ollut yksin, mutta olisihan se kiva jos jostain löytyisi vielä mies kumpanikseni minullekin tätä elämääni jakamaan ja asumaan kanssani yhdessä.
Typerä kysymys, itsehän vastasit jo ettet tunne yksinäisyyttä.
Jokainenhan tietää itse onko vaiko ei ole yksinäinen. Voi olla sata kaveria tai vain yksi, joita näkee joka päivä tai kerran vuodessa. Ennen en ollut samalla ystävämäärällä tai tapaamisilla yksinäinen, nyt olen. Varmaan elämäntilanteeseenkin sidottua. Eli samaa mieltä kuin edellinen.
Mutta jos toisten mielestä olen?
Mitä väliä muiden mielipiteillä? Mä pidän itseäni hieman outona koska olen paljon yksin, mutta ei se mulle ole negatiivinen sana vaan luonteenpiirre. Normaalijakauman etäreunassa kun joku on keskellä. Vaikeuttaa samanlaisen seuran löytämistä eli saatan olla ajoin tahtomattanikin yksinäinen, mutta ei tarkoita että voi mua reppanaa tai pitäisikö mun muuttua jotta en kokisi yksinäisyyttä, en ole eikä pitäis. Ps. Mitäpä ne muut mun/sun piirteille tai yksinäisyydelle voisi joten olisivat hiljaa vaan.
Pitää olla yksinkin, ei kaikkia asioita voi tehdä porukassa, kuten tietyn tyyppiset harrastukset ,itsensä kehittäminen ja asioiden sulattelu,pähkäily...
jatkan, tietotulva on niin runsas nyky ajan maailmassa, pitää pysähtyä välillä
Mä nautin yksinolosta, mulla on pari kolme rakasta ystävää, joitakin kavereita, paljon tuttavia. Mä oon huomannu, et mä tarviin yksinoloa aika ajoin jotta mä jaksan taas olla sosiaalinen. Mä en tunne itteeni yksinäiseksi ollenkaan,vaik elän yksin. Mä nautin tästä.