Pelkopoli -asiaa

kysyy erittäin tyhmä..

Naistenklinikalla jutustelua kätilön kanssa, hän yritti manipuloida ja syyllistää sektiota haluavaa äitiä, kätilö pilasi odotusaikani syyllistämällä, onneksi pääsin tämän jälkeen lääkärin juttusille ja hän olikin inhimillisempi eikä jankuttanut alatiesynnytyksestä.

Pelkopoli on eirttäin turha tapaus. Kärsin voimakkaasta synnytyspelosta ja pelkopolilla ainoa hyvä asia oli lääkärin tarkastus, ultraus ja lääkärin kanss akeksustelu. Varsinainen kätilön kanssa keksustelu oli täysin turha koska hän ei suostunut keksustelemaan kanssani kivunlievityksestä, ei synnytyssuunnitelman teosta eikä synnytyksestä ollenekaan koska en kuulemma tiedä synnytyksestä mitään. No, odotan esikoistani joten eiköhän se ole aika luonnollista etten ole ikinä synnyttänytkään. Kai minulla silti olisi sieltä oikeus apua pelkoihin saada. Turha reissu.

Silloin kun ekan lapseni sain, ei ollut mitään tällaisia apuja tarjolla, en saanut epiduraalipuudutusta vaikka huusin kurkkutorveni hajalle synnytyksessä ilokaasumaskiin..niitä sattuman kauppoja joita voi sattua kelle tahansa, kun sitä kivunlievitystä ei kukaan lupaa kellekään jos sattuukin olemaan kivuliaampi synnnytys..

(eikä apua sittemmin erittäin vaikean koliikkivauvan hoitoon, yksin hoidin puoli vuotta huutavaa vauvaa ..)

Pelkopolille minunkin mieleni tekevi, mutta näyttäisi siltä että siellä tapahtuukin juuri se, mitä luulenkin tapahtuvan siellä käyneiden mielipiteiden perusteella.

Jos siellä ei suunnitella sektiota ja vuorenvarmaa kivunlievitystä ei luvata, niin mitä virkaa koko hommalla on?? Se on kipujen ja koko synnyttämisen aliarviointia ja vähättelyä! Naiseuden alistamista ja henkistä väkivaltaa!

Vaikka ekasta synnytyksestä alkaa olla jo lähemmäs parikymmentä vuotta, en ole sitä unohtanut enkä ole koskaan aikonutkaan unohtaa. Kukkukäyräni nousee aina muistellessani sitä yötä synnytyshuoneessa ja sitä välinpitämätöntä tunnelmaa, kun huusin apua ja karjuin sietämättömissä kivuissani selälläni kovalla sängyllä anturat kiinni syntymättömän päässä. Se oli teurastamomeininkiä, enkä aio koskaan antaa sitä kokemusta anteeksi sairaalan henkilökunnalle, kun eivät kipujani lievittäneet enempää, vaikka olisivat voineet..vuoronvaihto henkilökunnalla teki viimeisen silauksen käsittämättömille tuskille..synnytin väärään aikaan enkä saanut epiduraalia.

En mitenkään pelotellakseni, mutta kun lapsivedet menivät liian aikaisin, paikoilleen istuttaminen piuhoihin monikertaisti tuskia ja supistuksia oli vähän väliä yli seitsemän tuntia, se on kammottavin kokemus mitä minulla on koskaan ollut. Ja sellaiseksi saa jäädä, sen vannon. Olen pelkoa täynnä sitä yhtä ainoaa tulevaa päivää kohtaan enkä aio olla asiasta vaiti.