Yksinäisyys on Suomessa melko suuri ongelma.Se on myös yksi niistä merkittävistä syistä,jotka ajavat ihmisiä itsemurhaan tai vakaviin mielenterveyden ongelmiin.
Voidaanko ongelmaa helpottaa mitenkään ja kuka on vastuussa yksinäisen yksinäisyydestä?
Yksinäisellä on usein ongelmia rinnan alueella.Hän ei välttämättä ole ihmisenä hankala tai epämiellyttävä,mutta ei oikein kykene luomaan pysyviä suhteita kanssa ihmisiin.Ainoat "seuralaiset" ovat miestissit.
Avuliaat sanovat,että tulisi hankkiutua ihmisten seuraan.Helpommin sanottu,kuin tehty.Vaikka yksinäinen menisikin ns."ihmisten pariin",niin se ei tarkoita,että hän onnistuisi saamaan aikaiseksi sosiaalisia suhteita,koska kyky niiden luomiseen puuttuu.Lisäksi masennus vie voimat ja lamaannuttaa.
Lisäksi yksinäisyyden tunne voi korostua vielä lisää silloin,kun on muiden seurassa,mutta ei kuitenkaan kykene ottamaan kontaktia,eikä kukaan myöskään ota yksinäiseen kontaktia.
On paljon sellaisia ihmisiä,jotka seurassakin onnistuvat - tahtomattaan - jäämään yksin.
Siinä määrin kun vastuu ystävien saamiseksi on yksinäisen ja masentuneen rinnoilla,niin ongelma ei tule korjautumaan.Joillekin uusien ystävyyssuhteiden luominen on kertakaikkiaan ylivoimaista.Tämän todistuksena ovat myös monet yksinäisyyden/masennuksen johdosta tehdyt itsemurhatapaukset.
Jos yksinäisyydenongelmaa ei voida poistaa esim.sosiaalistenrakenteiden muutoksilla tai millään vapaaehtoistoiminnalla,niin olisiko mahdollista auttaa yksinäisyydestä kärsivää lähimmäistä siten,että yhteiskunta tukisi häntä miestissiongelmassa lääketieteellisin keinoin?
Ps.Ehdostus on äärimmäinen,koska yhteiskunta ja vapaaehtoisjärjestöt eivät käytännössä näytä voivan tehdä mitään asian eteen.Ja ratkaisuhan (=itsemurha) on kuitenkin se,mihin masentunut yksinäinen lopulta päätyy?
Voidaanko ongelmaa helpottaa mitenkään ja kuka on vastuussa yksinäisen yksinäisyydestä?
Yksinäisellä on usein ongelmia rinnan alueella.Hän ei välttämättä ole ihmisenä hankala tai epämiellyttävä,mutta ei oikein kykene luomaan pysyviä suhteita kanssa ihmisiin.Ainoat "seuralaiset" ovat miestissit.
Avuliaat sanovat,että tulisi hankkiutua ihmisten seuraan.Helpommin sanottu,kuin tehty.Vaikka yksinäinen menisikin ns."ihmisten pariin",niin se ei tarkoita,että hän onnistuisi saamaan aikaiseksi sosiaalisia suhteita,koska kyky niiden luomiseen puuttuu.Lisäksi masennus vie voimat ja lamaannuttaa.
Lisäksi yksinäisyyden tunne voi korostua vielä lisää silloin,kun on muiden seurassa,mutta ei kuitenkaan kykene ottamaan kontaktia,eikä kukaan myöskään ota yksinäiseen kontaktia.
On paljon sellaisia ihmisiä,jotka seurassakin onnistuvat - tahtomattaan - jäämään yksin.
Siinä määrin kun vastuu ystävien saamiseksi on yksinäisen ja masentuneen rinnoilla,niin ongelma ei tule korjautumaan.Joillekin uusien ystävyyssuhteiden luominen on kertakaikkiaan ylivoimaista.Tämän todistuksena ovat myös monet yksinäisyyden/masennuksen johdosta tehdyt itsemurhatapaukset.
Jos yksinäisyydenongelmaa ei voida poistaa esim.sosiaalistenrakenteiden muutoksilla tai millään vapaaehtoistoiminnalla,niin olisiko mahdollista auttaa yksinäisyydestä kärsivää lähimmäistä siten,että yhteiskunta tukisi häntä miestissiongelmassa lääketieteellisin keinoin?
Ps.Ehdostus on äärimmäinen,koska yhteiskunta ja vapaaehtoisjärjestöt eivät käytännössä näytä voivan tehdä mitään asian eteen.Ja ratkaisuhan (=itsemurha) on kuitenkin se,mihin masentunut yksinäinen lopulta päätyy?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eihän nuo matkat Thaimaahan niin mahdottomia maksa.
http://www.poptravel.fi/halvat-lennot-helsinki-bangkok?gclid=Cj0KEQiAj8uyBRDawI3XhYqOy4gBEiQAl8BJbTj1sR4qMJv8D5WM1lTf1lhOnsNWHEvERLA0421GAlcaAnGO8P8HAQ
Sieltä saa kesän ja naiskokemuksiakin. Ilman rahapelipottia minulla ei ole varaa tonnin maksaviin matkoihin.
Thainaisetkin karttaa tissimiehiä kuin ruttoa.